6.11.1875 Förvaltningsrätt

Hallinto-oikeus

Syyslukukausi 1875

13. luento

Suomen postilaitos oli tietenkin, muiden lailla, ollut Ruotsin ylihallituksen alainen. Axel Oxenstierna oli ryhtynyt organisoimaan Ruotsin postilaitosta. Vuonna 1643 tapahtuneen yleisen postijärjestyksen asettamisen jälkeen postilaitos kuului kansliakollegion alaisuuteen, ja postin ylijohtaja oli sen jäsen. Kun Suomi ja Ruotsi siirtyivät erilleen, järjestettiin meillä aluksi siten, että postilaitoksen virkamiehet olisivat toistaiseksi kukin oman lääninsä maaherrojen valvonnan alaisia. Kuulutus 24. marraskuuta 1809.tillagt i marginalen Sitten postilaitoksesta määrättiin 9. syyskuuta 1811 kokeeksi, ja lopullisesti 5. lokakuuta 1816 päivätyssä kuulutuksessa. ”Suomen postilaitos jää tästä lähtien erityisen postihallituksen suoran valvonnan ja hallinnon alaisuuteen.” Postihallitus ei ole kollegiaalinen. Sen muodostaa postijohtaja ”1 sihteerin, 1 kamreerin ja muiden virkamiesten avustuksella”. Johtajan nimitti keisari suoraan Senaatin ilmoituksen perusteella ja ilmenneen virkavapauden johdosta annettiin 11. kesäkuuta 1817 erillinen kuulutus, jossa postijohtajalle myönnettiin samanlainen virka-asema ja arvo kuin laamanneilla ja säädettiin, että virka oli täytettävä nk. luottamusvirkana (mikä oli tarpeetonta). Postijohtajan ohjeet 2. helmikuuta 1817.

Postijohtajalle kuuluu huolehtia Suomen postilaitoksesta Senaatin ylivalvonnan alaisena. Hänen kuuluu sen vuoksi valvoa, että samaa noudatetaan ja mahdollisuuksien mukaan käytetään, kuin mitä ulkomailla vallanpitäjät ovat postilaitoksen edistämiseksi luvanneet; – että joka puolella maata sijaitsevat postit säilytetään ja pidetään jatkuvasti ja esteettä käynnissä; että postikonttoreita perustetaan paikkakunnille, joissa tällaisen toiminnan edullisuutta voidaan sitten vastaisuudessa tarkastella; että jo aikaisemmin perustettuja ylläpidetään asianmukaisella tavalla – että postihallintoon palkataan sopivia henkilöitä, jotka hoitavat tehtäviään asianmukaisesti mm. siten, että varoja, joita laitoksen ylläpitoon vaaditaan, myös käytetään säästäväisesti ja asiaankuuluvalla tavalla; – Postijohtajan on huolehdittava, että asianosaiset antavat ajoissa selvityksensä; katsottava, että nämä tarkastetaan – suoritettava tarpeellisia tarkastusmatkoja, – jaettava vapaakirjekirjoja niille viranomaisille, jotka ovat saaneet vapaakirjeoikeuden – ja esitettävä ehdotuksia postilaitoksessa avoinna olevien virkojen täyttämiseksi.

Kun lisätään, ettei postijohtajalla ole yleensä oikeutta perustaa uusia toimipisteitä anomatta niille lupaa Senaatilta, niin pitäisi olla oleellinen esitelty postijohtajan toiminnan arvioimiseksi. 2 osastoa – kanslia – sihteeri – esittelevät niihin kuuluvat asiat, – postikamarikonttori, – kamreerit esittelevät nämä.

Heidän tehtävänsä on lähemmin määrätty postijohtajan ohjeissa 8. elokuuta 1817, joita ei ole julkaistu.tillagt i marginalen

Sihteerit ja kamreerit nimitti aikaisemmin hallitsija itse, mutta kuten aikaisemmin mainittiin, nykyisin Senaatin talousosasto nimittää muut virkamiehet; nimittäin kääntäjät, sanomalehtien lähettäjät ja Senaatin talousosaston kirjaajat ja johtajan kopistit. – Vuonna 1838 asetettiin apulaisen virka, joka kuitenkin pian lakkautettiin. Samoin vuoden 1816 kuulutuksen mukainen postitarkastajan virka, joka myös jälkeenpäin lakkautettiin. Postinhoitaja on paikallinen virkamies.

Julkisten rakennusten ylihallitus. 3. syyskuuta 1811 julkaistu kuulutus Suomen intendentin viran perustamisesta, intendentti kuten arkkitehti, konduktööri kuten sihteeri. Tehtäväalat olivat samanlaiset kuin aikaisemmin Tukholman yli-intendentin virassa. Uusia ohjeita saatiin 15. maalikuuta 1825 samoin kuin useita keisarillisia kirjeitä. Laajennettiin ja nimitettiin Julkisten rakennusten intendenttikonttoriksi, vuonna 1848 perustettiin myös lääninarkkitehtien virat. Nykyiset ohjeet Suomen julkisten rakennusten ylihallitukselle on päivätty 27. lokakuuta 1865. – Ylijohtaja päällikkönä, yksi yliarkkitehti, 3 ensimmäistä, 3 toista ja 4 kolmatta arkkitehtia – sihteeri ja kamreeri tuolloin ylimääräisestä budjetista, mutta 22. joulukuuta 1874 päivätyssä kuulutuksessa säädettiin, että myös nämä virat tuli vakinaistaa normaalista budjetista rahoitettaviksi. Hallitsija nimitti ylijohtajan Senaatin ilmoituksen pohjalta, yliarkkitehdin hän nimitti ylihallituksen ehdotuksen pohjalta, joka lähetettiin Senaatin kautta, – kaikki muut Senaatti nimitti saman ehdotuksen perusteella.

Ylihallituksen tehtävät:

• lausuntojen antaminen kaikista rakennuskysymyksistä, joista sitä vaaditaan, samoin kuin myös muista vastaavista esityksistä, kun syy siihen ilmenee.
• julkisille laitoksille ja yleisölle tietojen ja neuvojen jakaminen rakennusasioissa
• piirustusten ja kustannusarvioiden laatiminen julkisista rakennuksista Senaatin ja asianomaisten viranomaisten pyynnöstä myös laadultaan sellaisista kunnallisista hankkeista, jotka on annettava hallituksen ratkaistaviksi.
• sellaisten valtion rakennusten valvonnasta ja hoidosta huolehtiminen, jotka eivät ole jonkin toisen viraston hallinnassa.
• yleisen ehdotuksen antaminen seuraavan vuoden rakennustöistä vuosittain ennen joulukuun 1. päivää.
• toimenpiteisiin ryhtyminen niiden töiden toteuttamiseksi, joista on päätetty, ja joiden toimeenpanosta voi tulla ylihallituksen tehtävä.
• selvityksen antaminen kaikista ylihallituksen käyttöön asetetuista varoista sekä kertomuksen laatiminen ylihallituksen toiminnasta. –

Kokoontuu niin usein kuin työt sitä vaativat. – Kaikki ylihallituksessa esiin tulevat asiat, todella kiireisiä tai vähemmän tärkeitä lukuun ottamatta, ratkaisee ylijohtaja yliarkkitehdin ja sihteerin läsnä ollessa. Paikalla on lisäksi oltava se tai ne ensimmäisistä arkkitehdeistä, joiden kutsumisen ylijohtaja saattaa katsoa aiheelliseksi. Ylijohtajan on tehtävä päätökset yksin, mutta muilla läsnäolijoilla on varta vasten oikeus lausua mielipiteensä omien virkatehtäviensä asettamissa rajoissa, ja nämä on merkittävä pöytäkirjaan.

Siten kollegiaalista ei ole muu kuin pyynnöstä neuvojen antaminen.tillagt i marginalen

Kun eriäviä mielipiteitä ilmenee asioista, jotka on toimitettava Senaattiin, on sinne menevään asiakirjaan liitettävä pöytäkirjanote.

Kiireellisissä tai vähemmän tärkeissä kysymyksissä ylijohtaja voi antaa määräyksiä tarpeellisista toteuttamistoimenpiteistä ilman neuvonpitoa. Nämä on kuitenkin ilmoitettava pöytäkirjaan ensimmäisessä kokouksessa.

Valmistelevaa tarkastusta varten asiat jaetaan virkamiehille.

Tehtävien jako.

Ylijohtaja, jolle kyseisen työn yleinen valvonta asioiden kulusta kuuluu, valvoo, että työt tehdään joutuisasti ja tarkasti, ja hän on myös ensi kädessä vastuussa laiminlyönneistä ym.

Yliarkkitehti toimii hänen sijaisenaan, jos hän on estynyt; – tämä tarkastaa raportit rakennusvarojen käytöstä, valvoo kirjastoa, – käsittelee laajemmat asiat.

Ensimmäiset arkkitehdit hoitavat heille annetut asiat, valvovat lähinnä Uudenmaan ja Hämeen läänin rakennustöitä, osallistuvat tutkintoihin jne.

Toiset ja kolmannet arkkitehdit avustavat edellisiä, heidät määrätään lääninrakennuskonttoreiden esimiehiksi. Näitä on kaikissa lääneissä edellä mainittuja kahta lukuun ottamatta.

Sihteereille kuuluvat päiväkirjat, pöytäkirjat, lähetykset.

Kamreereille kuuluvat laskentatoimi ja arkistot.

Lehdistöylihallitus. Perustana tälle oli Ruotsin painovapauslaki vuodelta 1766, joka kumottiin hallitusmuodon §:llä 39. – Vuoden 1774 laki oli kuitenkin samanlainen, mutta vuodesta 1780 lähtien lisääntyivät rajoitukset, vaikkei varsinaista sensuuria asetettukaan. 2. elokuuta 1823 prokuraattorin tehtäväksi tuli tarkastaa itse tai asiamiehen välityksellä kaikki ulkomailta tulevat kirjat ja lehdet.

Asetus 14. lokakuuta 1829. ”Jotta saataisiin tarvittava yhdenmukaisuus Suomen Suuriruhtinaskunnassa tähän saakka voimassa olleiden sensuuri- ja kirjakauppiasmääräysten sekä Meidän muille valtioillemme samasta aiheesta antamiemme Keisarillisten asetusten kanssa,” jne. Pääkaupungissa on sensuuri, joka koskee kaikkia maassa julkaistuja tai ulkomaisilta paikkakunnilta tulevia kirjallisia töitä, joista sensuurikomitea yhdessä tehtävään määrättyjen, tietyissä kaupungeissa toimivien erityisten sensorien sekä sensuuriylihallituksen kanssa ratkaisee sensuurimenettelyn.

Sensuurikomitea käsitti 1 puheenjohtajan, 4 jäsentä eli sensoria sekä sihteerin. – Sensuuriylihallituksessa oli 3 henkeä, nimittäin yliopiston varakansleri, Senaatin kansliatoimituskunnan päällikkö ja prokuraattori.

Muutoin noudatettiin §:n 94 määräyksiä, joiden suojissa ainakin kaikki poliittinen kirjallisuus lepäsi talvihorroksessa. – 23. maaliskuuta 1857 päivätystä kuulutuksesta muodostui se määräys, joka oli toiminut sensuuriylihallitukselle pohjana sanomalehtien ja aikakausijulkaisujen valvonnalle, ja joka nyt siirrettiin kenraalikuvernöörille. Valitukset komiteasta oli siten osoitettava hänelle.

Säätyjen hyväksymä asetus 18. heinäkuuta 1865: ”Ottamalla huomioon, mitä tämä asetus säätää, jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus ilman julkisen vallan etukäteen asettamia esteitä painotuotteella ilmaista ja yleisön edessä esittää ajatuksiaan kaikista aiheista, jotka voivat olla inhimillisen tietämyksen kohteita”. Siis sensuuri on poistettu.

Samalla säädöksellä asetettiin ylihallitus valvomaan lehdistöasioita. Siihen kuului puheenjohtaja ja kaksi jäsentä. Vähemmän tärkeissä asioissa riitti kahden yksimielisen jäsenen antama valtakirja. Puheenjohtajan nimityksessä edellytettiin korkeampaa kirjallisuussivistystä. Ei ketään senaattoria. Keisari nimitti Senaatin yleisistunnon ilmoituksen mukaisesti, jäsenet nimitti yleisistunto itse.

Nyt voimassa oleva, 31. toukokuuta 1867 päivätty asetus alkoi samoin, mutta ilman sanoja ”ilman – esteitä”. Ylihallitus on organisoitu kuten vuonna 1865, samoin nimityksetkin. Jos vanhempi jäsen on esteellinen tai jäävi, Senaatin yleisistunto asettaa sijaisen yhtä kuukautta pidemmäksi aikaa. – Kaikki saavat palkkioita talousarvion mukaisesti (ei vakituisia tässä kohtaa). Jos jäsen on jäävi, ylihallitus kutsuu toisen.

Ylihallituksen apuna on yliasiamies ja 1 sihteeri – kanslisti. – (Paikalliseen valvontaan asiamiehet.)

Ylihallituksen tehtävä on herkeämättömän tarkkaavaisesti valvoa maan kaikkia lehdistöolosuhteita painovapausrikokseen puuttumiseksi ja loukkaavien kirjoitusten levittämisen estämiseksi sekä pitää huolta siitä, että kirjanpainajat ja kirjakauppiaat huolehtivat velvollisuuksiensa täyttämisestä. Tällöin ylihallitus kuitenkin pitää vaarin siitä, etteivät asianomaiset asiamiehet käytä arvovaltaansa väärin (näin kävi vuoden 1865 levottomuuksissa) vaan ”suojelevat Suomen kansalaisille tällä asetuksella varmistettuja oikeuksia”.

Ylihallitus kokoontuu puheenjohtajan kutsusta, ja hänen vastuullaan on, että kaikki asiat käsitellään kohtuullisessa ajassa ja esityslistan asiat käsitellään. Puheenjohtajan tehtävänä on valvoa sitä, että hallituksen alaisuudessa olevat tehtävät suoritetaan. Ylihallitus ohjeistaa asiamiehet. Ylihallitus nostaa ja ratkaise osan syytteistä, eli jos aikakausijulkaisu laatiminen aloitetaan ennen sen antamaa lupaa, – tai jos painatustöihin ryhdytään sitä ennen, tai jos kirjanpainaja antaa julkaisun ulos ilman asiamiehen todistusta ym. Muista asioista päättää laillinen tuomioistuin.

Jokaisessa kokouksessa kollegiaalinen muoto.tillagt i marginalen

Vankiloihin määrätty tarkastaja. – Maaliskuun 16. päivänä 1869 annetut ohjeet eivät ole lakikokoelmassa. Vankiloiden valvonta, ”erityinen huomio on kiinnitettävä kuriin, sielunhoitoon ja opetukseen, terveydenhoitoon, vaatetukseen, ravintoon ja kaikkeen muuhun, mikä koskee vankien ylläpitoa, heidän työllistävää toimintaansa ym. Ehdotukset parannuksista Senaatille. – Ylimenovaihe.

Tilastovirasto. Vuonna 1749 perustettiin Ruotsiin ja Suomeen taulukointilaitos, ja vuonna 1756 Tukholmaan taulukointilaitosta hallinnoiva komissio. Sen tehtävänä oli laatia yhteenvetoja koko valtakunnan kuolleisuus- ja väkilukutaulukoista ja antaa jokaisille valtiopäiville kertomus väkilukutilanteista. Vuoden 1809 jälkeen kamaritoimituskunta sai taulukkolaitoksen hoitaakseen. Mutta muilta osin tilastointi oli varsin vähäistä. Tilapäinen tilastotoimisto aloitti 4. lokakuuta 1865, ja sitten organisoitiin 28. kesäkuuta 1870 perustettu tilastolaitos, jossa oli kaksi osastoa.

Tilastollinen keskuskomissio, neuvotteleva osasto, jonka muodostavat Suomen Pankin, Tulliylihallituksen, Maanmittausylihallituksen kuten myös lääkintöhallituksen päälliköt sekä tie- ja vesikulkulaitosten, Metsähallituksen ja Kaivoshallituksen prokuraattorinapulaiset, maanviljelystoimituskunnan esittelijä, vankiloiden tarkastaja sekä yliopiston kansantalouden ja yleisen historian professorit. Samoin tilastotoimiston esimies esittelemässä asiat. Komission tehtävänä on laatia suunnitelma Suomea koskevasta täydellisestä tilastoinnista – tarkastaa ja antaa lausuntoja koottavista lomakkeista.