20.9.1878 Finlands statsrätt

Suomen valtio-oikeus

Syyslukukausi 1878

2. luento 20. syyskuuta

Suomen valtio-oikeus, historiajohdanto

Otin viimeksi esiin aateliston synnyn. Se ei kylläkään ollut heti sellaisten etuoikeuksien ympäröimä, loput[...]oläslig/saknad text tulivat myöhemmin, mutta sai kuitenkin pian sellaisen etulyöntiaseman, että aatelisten tasa-arvo häiriintyi. Verovapaus oli toki aluksi varsinaisesti vain vastine ratsupalveluksesta. Mutta sitä mukaa kuin rälssiratsupalvelusta oli suoritettu monen sukupolven ajan, nousi esiin ajatus verottomasta maasta rälssimiehen oikeutena ja talonpojan maasta verollisena, eli että verollinen maa olisi riippuvaisempi suhteesta Kruunuun. – Lisäksi tuli kuninkaalle kuuluva osuus maalaisten maksamista sakoista, joihin heidät oli tuomittu rikostensa vuoksi, – sekä oikeus antaa tuomioita omalle palveluskunnalleen. Myöhemmin, myös edelleen keskiajalla, ylemmän aateliston rikosasioiden tuomioistuin oli kuninkaan ja neuvoston edessä. Aateliston eri luokat olivat nimittäin: ylin olivat ritarit, sitten svealaiset kuninkaan palvelijat ja lopuksi tavalliset alemmat aateliset, rälssimiehet, jotka varustivat sotaan ase- tai ratsumiehen.

Läänitykset: ”Kuninkaan oikeus antaa palvelijoillaan lainoja. – Lainoja kruununveroista.

Pappissäädyn osalta on huomattava, että tämä sääty sai etuoikeuksia aikaisemmin kuin mikään muu, verovapautta, tuomio-oikeuksia jne. aina 1200-luvun alusta saakka. Katolisen kirkon organisaatio edellytti tätä ja vaati samalla vaikutusvaltaa. Jos asiaa katsotaan siltä kannalta, mitä aikaisemmin ymmärrettiin tasa-arvoksi lain edessä, tämä ei kuitenkaan ole kovin silmiinpistävää: papisto oli oma erillinen virkamiesten ryhmänsä, joka oli kokonaan omistautunut työhönsä, eikä siksi kenelläkään odaalimiehellä ollut mitään syytä verrata itseään heihin. Mutta aatelisto oli edelleen enimmäkseen maanomistajia kuten talonpojatkin.

Kaupunkien etuoikeuksia ei tarvinnut käsittää loukkauksina rahvaan oikeuksia vastaan tai kajoamisena niihin. Ne olivat taloudellisia toimenpiteitä kaupan ja teollisuuden edistämiseksi, kaupungit olivat alueellisesti maakunnista irti lohkaistuja, elivät erilaisten lakien mukaan, niillä oli toisenlaiset tavoitteet. Sitä paitsi niiden poliittinen vaikutusvalta oli vähäinen.

Mainitsin eilen, että etuoikeutettujen säätyjen syntyminen vaikutti siten, että poliittinen elämä poikkesi todellisuudessa kylläkin varsin paljon Maanlain säädöksistä. Minun on kuitenkin tässä vastaavasti huomautettava, ettei etuoikeutettujen säätyjen syntymisen aiheuttanutta pidä katsoa tarpeettomana tai keinotekoisena yhteiskunnallisen vapauden muutoksena. On totta, että täydellinen tasa-arvo, joka ei koske vain lakiin liittyviä asioita, vaan myös todellista oikeuksien, velvollisuuksien ja omaisuuden tasa-arvoa, vallitsi vain yhteiskuntien primitiivisissä vaiheissa. Sen vuoksi valtiollisen elämän kehitys ja monimutkaistuminen tuovat mukanaan sen, että valtio tarvitsee työn erilaistumista, myötävaikutusta, johon osa yhteiskunnan jäsenistä osallistuu. Suvun tavoitteet vaativat yhteisöllistä toimintaa sen piirissä olevilta miehiltä, – samoin vaatii valtio; kuninkaan palvelemisen, joka aluksi oli vain sotapalvelusta tai henkilökohtaista uskollisuutta hoville ja sen tiluksille, täytyi kasvaa yhtä matkaa hallituksen huolenpitokohteiden kanssa. Ja mitä painavammiksi nämä taakat tulivat, sitä välttämättömämpää sille oli, että tämä palvelus, josta tuli kuningaskunnan tai valtion palvelusta, sai hoitajikseen taitavimmat ja arvostetuimmat miehet. Ei ollut yhdentekevää, millaiset miehet valvoivat hallituksen puheita maakunnissa jne… Eivätkä palvelijat riittäneet, tarvittiin myös neuvonantajia. Mikä silloin olikaan luonnollisempaa, kuin luottaa siinä suuresta suvusta tuleviin odaalimiehiin, tuohon historiallista tietä kasvaneeseen syntyperäiseen aristokratiaan? – Heidän työpanoksensa vaatiminen edellytti puolestaan sen korvaamista: läänityksillä. Näin näiden sukujen omaisuus ja valta kasvoivat, – näin leveni railo heidän ja talonpoikien välillä.

Voidaan sanoa: Jos tällaisen säädyn syntyminen on välttämätöntä, niin siitä ei silti seuraa, että palkkiovaatimuksia liioitellaan, tai että haltuun ottamisen pitäisi tapahtua lain kanssa ristiriidassa. Näin on onneksi sujunut siellä, missä valta on otettu haltuun ilman väärinkäytöksiä ja laittomuuksia. Sen vuoksi ja siitä syystä seuranneet kärsimykset ovat muovanneet sen kokemuksen, joka on myöhemmin opettanut kansakunnat muodostamaan oikeusvaltioita.

Mutta tässä on välttämätöntä puhua lähemmin kuninkaan ja valtakunnan neuvostosta. Juuri 1200-luvun kuluessa siitä kehkeytyi pysyvä instituutio.

Hierarkia oli olemassa alusta lähtien. Mukana oli piispan kansleri, sillä oppineiden miesten apua tarvittiin. Sitten jalosukuisia miehiä, sillä heidän välitystään tarvittiin maakunnissa. Heillä oli hallussaan laamanninvirka, laamannejakin kutsuttiin sen vuoksi Neuvostoon. Ennen Maanlain syntyä ei ollut tarkempia säädöksiä Neuvoston koostumuksesta ja velvollisuuksista. Mutta neuvostot olivat jo silloin mahtavia sekä kuningasta että kansaa kohtaan. Esimerkiksi vuonna 1319 tehtiin keskinäinen sopimus, jolla estettiin laittomien verojen ja maksujen määrääminen sekä haluttiin turvata kaikin voimin Ruotsin vanhojen vapauden, etuoikeuksien ja perinnäistapojen noudattaminen.

Maanlain kuninkaankaari IX (samanlainen molemmissa Maanlaeissa). – Kuningas ottakoon vaalin jälkeen neuvoston, jossa arkkipiispa, käskyläispiispa ja muita pappeja, niin monta kuin tarpeelliseksi katsotaan. 12 ritaria ja svealaista miestä. Neuvomaan häntä, mikä on hyödyllistä hänelle ja hänen maalleen, ei väkivaltaan tai muihin laiminlyönteihin. Tukemaan häntä valtakunnan hyväksi kaikella voimallaan, että hän pitäisi valansa ja rahvas omansa. 3 salaisuutta.

Siten valvomaan sekä kuningasta että kansaa. – Eräänlainen mahtava välittäjäkutsumus, jota voitiin käyttää hyvin, mutta myös väärin kumpaakin kohtaan.

Nyt on huomattava, että valtakunta on reaalivaltakunta. Kuninkaan valtaan Neuvostolla oli luonnollisesti vaikutusta. Laissa oli kyllä säädetty, miten kuningas piti valita. Laamanni ja 12 jokaisesta laamannikunnasta. Nyt laamanneista tuli raatiherroja, – ja joka tapauksessa kävi niin, että he olivat de factolat. tosiasiallisesti tavallisessa Neuvostossa yksin, joskin vahvistamassa pro formalat. muodon vuoksi kuten laissa määrättiin. – Siis kuningasehdokkaiden neuvottelut Neuvoston kanssa, – joista saatiin kuninkaan vakuutuksia mm. Neuvoston vallan lisäämisestä, kuninkaan saamisesta siitä riippuvaiseksi. Kun pyrittiin vähentämään ulkomaalaisten valtaa, siirtämään läänityksiä ruotsalaisille, niin rahvaan olisi pitänyt olla tyytyväinen. Unioniajan alussa Neuvosto oli voimaton Margaretaa ja Eerik Pommerilaista vastaan. Tanskalaiset ja saksalaiset saivat linnoja ja läänityksiä. Engelbrekt Pommerilainen… Mutta sen jälkeen Neuvosto sai uuttaa toimintavoimaa, – sata linnoitusta, jotka tekivät kuninkaan täysin Neuvostosta riippuvaiseksi.

Tämän ei olisi vielä pitänyt olla kovin tuntuva loukkaus Maanlain valtio-oikeudellisia periaatteita vastaan, sillä Neuvostohan saattoi toimia kansan edun mukaisesti. Mutta myös lainsäädäntö ja verotusoikeus alkoivat horjua.

Kertaa asiat lainsäädännön kangertelevista muodoista. Mitä oli uusi laki? – Skenningessä vuonna 1285 Maunu Ladonlukko tapasi valtakunnan korkea-arvoisimmat miehet, jotta neuvoteltaisiin niistä tavallisista ja erillisistä asioista, jotka kaipasivat korjaamista ja ojennusta. ”Kuningas neuvonantajineen ja uskottuine miehineen jakoivat siitä oikeutta ja tekivät kirjallisesti kaikille miehille tiettäväksi sen, mistä ei ole ennen säädetty ja lakiin kirjoitettu, että kaikki sitä kuuntelisivat ja kuninkaan käskyjä noudattaisivat.” – Hallinnolliset lainsäädäntövallat. Häilyvä rajoitus. – On kai käsitettävä siten, ettei asetus saisi olla ristiriidassa lain kanssa. Tätä perinnettä jatkettiin myös Maanlain julkaisemisen jälkeen, tässä Maanlaissa itsessään, ja siitä määrättiin tiettävästi myös muualla.

Verotuskysymyksiä. Suostuntalautakunta. Tästä huolimatta vastaavaa myös välillä vain Neuvoston päätösten mukaisesti.

Herrainpäivät, herrainkokoukset. Neuvosto tunnustaa, säädyissä myös muita luokkia mukana. Läänityskiinnostus ylivoimaisesti suurinta. Vuoden 1512 neuvoston kokouksessa Tukholmassa pyrittiin kaikin voimin tukahduttamaan jokainen yritys vallan vähentämiseksi Neuvostolta, josta nyt piti tehdä suvereeni. Mutta sitten tuli Kustaa Vaasa ja uusi aika.