28.6.1873 Torsten Costiander–LM

Monet kiitokset hartaasti odotetusta kirjeestäsi tämän kuun 21. päivältä! Kaipauksemme saada tietoja Teistä oli jo saavuttanut lakipisteensä ja Jennyn levottomuus Kööpenhaminassa, jonne hän odotti kirjettä Alexandralta, oli lisääntynyt vähitellen siihen määrään, että lupasin lähettää täältä sähkeen. Silloin me suureksi iloksemme eilen illalla tänne saapumisemme jälkeen saimme kaivatut rivit Sinulta, Alexandralta ja Anopilta, joka lisäksi lähetti valokuvan pikku Almasta. Hän ja Te kaikki olette terveinä, se on pääasia, ja nyt on siis kaikki taas hyvin. Voin siis kaikessa rauhassa kertoa joitakin uutisia matkastamme, ja jotta en rasittaisi aivan ylenpalttisella seikkaperäisyydellä, yritän heti alusta pitäen tehdä itseni ymmärretyksi niin lyhyesti kuin mahdollista.

Sinulle lienee tuttua eikä oikeastaan kuulu asiaan, että inhoan kaikkea mitä matkoiksi sanotaan. Sen, joka kerran lähtee matkalle, täytyy olla jo päättänyt luopua mukavuuksista ja järjestyksestä, joihin on tottunut ja alttiilla mielellä kylvää taivaan tuuliin ne rahat, jotka sellainen muutos maksaa. Olin melko tarkkaan laskenut, että nämä kustannukset täytyy nelinkertaistaa verrattuna entisiin yksittäisiin matkamenoihini nyt, kun matkustin vaimon, lapsen ja palvelustytön kanssa ja toivon voivani selviytyä kassani kanssa. Siitä on kiittäminen sääntöä, jonka tässä tarkoituksessa olen laatinut itselleni, nimittäin joka tapauksessa täytyy laskea menot jokaista päivää kohden niin, että liika tuntuu rajautuvan pois. Siihen lisätään varsinaiset matkakulut tiedetyn taksan mukaan ja sitten, kun kaikki on laskettu yhteen, kerrotaan summa kahdella ja vaihdetaan se määrä rahaa sekä sen lisäksi varustaudutaan käteiskassalla, joka on puolet rahamäärästä. Noudattamalla tuollaisia varotoimenpiteitä pitäisi voida välttää rahapula tarvitsematta kiusata itseään kitsastelulla matkan aikana. Huomaa, on otettava huomioon järkevä rahankäyttö.

Matka Helsingistä Kööpenhaminaan ja sieltä Marstrandiin ei ole mitään leikintekoa, se käy hyvinkin työstä! Vaikka meitä seurasi jatkuva kova myrsky mitä säähän tulee varsinaisen matkustamisen aikana, matka on nyt onnellisesti tehty. Viisi päivää huvittelua Tukholmassa ja kahdeksan Kööpenhaminassa on korvauksena siitä varmaankin vähän suhteessa harmiin, ikävään ja kustannuksiin matkan aikana, mutta siitä muodostuikin huvimatkamme pääasia, minkä oli vain määrä edeltää kylpylälomaa, ja se soi molemmille tytöilleni kaiken sen hauskuuden ja ehkä enemmänkin, mitä olimme odottaneet ja sen vuoksi olemme kaikki tyytyväisiä.

Vaikken itse olekaan kovin mieltynyt huvittelemiseen, en ole kuitenkaan voinut välttyä huomaamasta, että oleskelu molemmissa pääkaupungeissa oli sangen miellyttävää, etenkin Tukholmassa. Saadakseni viettää pitemmän ajan näillä seuduin, olisin milloin tahansa valmis uuteen matkaan. Minusta oli erityisen mielenkiintoista saada tutustua Kööpenhaminassa professori Segelckeen, Adun opettajaan meijeritoiminnan teoriassa ynnä muussa. Hänen suosituksestaan matkustin muutamia peninkulmia sisämaahan päin tutustumaan Själlannin maanviljelykseen ja maineikkaaseen meijeriin Öfverödissä. Meijeriä hoitaa eukko Nilssen, joka on opettanut Adua tekemään juustoa ja voita. En varsinaisesti kuitenkaan hyötynyt mitään tästä käynnistä, koska siellä on pääosassa juustonvalmistus (sekä rasvaisen että vähärasvaisen).

Kovin kiinnostavaa oli kuitenkin saada nähdä todella hyvin järjestetty ja hyvin hoidettu meijeri tilassa, joka ei ole suurempi kuin omani Nuutajärvellä, vaikka siinä käsitellään ja jalostetaan lähes kaksi kertaa niin monta kannullista – tai naulaa (kuten siellä sangen järkiperäisesti lasketaan) – maitoa päivittäin. Kaksitoista tyttöä, kaikki oppilaita, auttoivat tätä toimeliasta naisihmistä, jonka voi ja juusto ovat saavuttaneet mainetta myös Tanskan ulkopuolella. Laihan voin, joka oli valmiiksi pakattuna voikellarissa, oli määrä lähteä Itä-Intiaan, kun se ensin ennen lähettämistä olisi pakattu ilmatiiviisti suljettuihin astioihin, niin eukko ainakin väittää. Hän oli juuri pakkaamassa posliiniastiaan voita, joka piti lähetettämän H. M. Kuninkaalle ja hänen päälle kirjoittamansa osoite todisti, että tieto oli oikea. Maistoin tätä miedosti suolattua voita, eikä se mielestäni ollut niin hyvää, tai siis yhtä rasvaista ja kovaa kuin meidän Nuutajärven voimme. Maku oli kylläkin erinomainen. Väri hyvin keltainen, paljon parempi kuin se punertava, jota olemme saaneet apteekkari Åkermanin kautta Hämeenlinnasta ja von Gerichen välityksellä Helsingistä. Segelcken suosituksesta ostin voiväriä Kööpenhaminasta ja voin suositella sinulle: Flydende Smørfarve, jota myyvät herrat Meyer & Henckel, Kööpenhamina, Store Kjøbmagergade Nro 52.

Keskustelin heidän kanssaan tulevista tilauksista ja he lupasivat hoitaa ne, kunhan vain tilaukset saataisiin niin hyvissä ajoin, että kohtuudella voitiin odottaa rahtiyhteyksiä sieltä Suomeen. Isompi pullo, vetoisuudeltaan tilavampi kuin puolikasputeli maksoi 3 markkaa 8 killinkiä? Tansk. = 1 mk 68 Suomen penniä.

Oleskelumme Kööpenhaminassa venyi kaksi päivää yli määräajan, koska sattui niin ikävästi, että juuri sinä tiistaina, kun meidän oli tarkoitus lähteä, alkoi kahden päivän keskeytys muutoin päivittäisissä kulkuyhteyksissä Göteborgiin. Olisimme voineet mennä kiertotietä Malmön ja Falköpingin kautta, mutta Jenny tunsi suurta vastenmielisyyttä pitkää junamatkaa kohtaan, ja koska meillä tähän mennessä oli ollut merimatkoilla niin huono onni, että kova tuuli puhalsi kuin tilauksesta sekä Suomenlahdella että Kattegatissa juuri niinä päivinä, kun olimme laivamatkalla, toivoimme, että meitä nyt tällä matkalla vaihteen vuoksi ilahduttaisi kaunis sää. Olimme jo tullessa Kattegatia ylitettäessä tulleet niin pahasti ravistelluiksi ja pyöritetyiksi, että ajattelimme sen riittävän meille, mutta kohtalo oli päättänyt toisin.

Astuessamme laivaan keskiviikkoiltana ennen klo 12 sää oli jokseenkin rauhallinen, mutta kun olimme päässeet hyvin Helsingörin ohi ulos avomerelle, kello kahdelta nousi länsimyrsky, joka yhä vain yltyi ja käänsi ympäri kaiken, koska se osui mitä epäedullisimmin meihin nähden. Kapteeni tuumi, että vaikka juhannuksen aikaan Kattegatissa tavallisesti raivosikin myrsky, hän ei ollut milloinkaan kokenut tällaista myrskyä kesällä. (Itse olin päinvastoin laskenut, että silloin piti oleman tyyntä, koska meillä tavallisesti Suomessa oli tyyni ilma ja halla!) Huomatessani, miten pieni höyrylaiva pyöri ja kallistui, en voinut mennä nukkumaan hyttiini yhtä rauhallisena kuin lokakuussa 1860, kun nuorena miehenä tein vaikean merimatkan. Kapteenin huolestunut ilme, muutamat kauhistuneet silmäykset, joita hän vaihtoi perämiehen kanssa ja epäilyttävät liikkeet, joita höyrylaiva teki ainakin kahden sylin korkuisten aaltojen välissä, tekivät minulle selväksi, että olimme vaarassa, ja päätin pysytellä ylhäällä sekä onnistuin kaikki voimani ponnistaen taistelemaan merisairautta vastaan. Tarrasin kiinni Jennyn suureen matka-arkkuun, mutta silloin ympärillä lojuvat pienemmät matkalaukut ja kapsäkit alkoivat heittelehtiä ympäriinsä ja matruusit saivat käskyn köyttää ne touvilla, sen jälkeen, kun olivat turhaan yrittäneet järjestää niitä riviin pysymään paikallaan. Siinä tätä touhutessa matruusit, kapteeni ja minä (en halunnut jättää paikkaani) kyyryssä ollen kuin varikset, kaaduimme päistikkaa toistemme päälle ihan vain keinumisen takia, aika ajoin myös suuren aallon vauhdittamina, ja kun lopulta eräs matruusi kapteenista poispäin kääntyen (joka murahteli vihaisesti, että köytös ei koskaan tahtonut kulkea verkalleen) heitti minuun murheellisen silmäyksen ja alkoi huutaa Ulrikia. Silloin myös minun itsehillintäni oli lopussa ja seurasin hänen esimerkkiään.

Reipas palvelijatar, joka taukoamatta hoiti hytissä olevia potilaita, toi minulle aina välillä tietoja Jennystä, joka oli ahtautunut hyttiin pikku Jennyn ja Charlottan kanssa. He olivat ankaran merisairauden jälkeen vähitellen rauhoittuneet ja vaipuneet katkonaiseen uneen. Minä tarkkailin kuitenkin kauheaa merta katuen, että olimme valinneet tämän reitin ja päätin, että Halmstadissa, jonne loppujen lopuksi saavuimme kello 8 aamulla klo 7 sijasta, jättäisimme höyrylaivan kohtalonsa huomaan, jollei kapteeni päättäisi pysähtyä ja odotella myrskyn laantumista, kuten tapahtui vuoden 1860 matkalla Göteborgista Kristianiaan. Hän ei tehnyt niin, mutta Jenny oli rohkea ja tahtoi jatkaa matkaa, minä epäröin hetken, mutta ajattelin sitten, että kapteenin pitäisi kait tietää, mitä hänen laivansa kestää ja jäimme laivaan.

Asetuin nyt mukavaan paikkaan hytissäni ja vaikka keinuminen siellä oli suurempaa kuin tavaroiden luona keskilaivassa, vaara vaikutti minusta vähäisemmältä kuin ensimmäisellä kerralla, koska en nähnyt merta. Hämmästyin sen vuoksi kovasti, kun Jenny vuorostaan Varbergiin saavuttaessa selitti, että nyt meidän täytyi jatkaa maitse, koska myrsky ja pyöritys olivat olleet paljon kovempia kuin ennen Halmstadia. Ja että hän, tuo peloton tyttö oli päättänyt, että nyt laivamatka olisi vaarallinen ja että kapteeni aikoi pysähtyä Varbergiin. Sieltä kulki diligenssi, postivaunut Göteborgiin. Mutta kapteenipa ei pysähtynyt siellä, eikä antanut meidänkään nousta maihin, koska tahtoi jatkaa matkaa viipymättä ja vakuutti, että postivaunun paikat oli varattu. Huomasimme olevamme taas kerran kohtalomme armoilla ja jatkoimme matkaa höyrylaivalla, joka saapui Göteborgiin kello 10 illalla. Kööpenhaminan laivatoimistossa oli sanottu, että sen oli määrä olla perillä kello 12 päivällä, kapteeni taas arveli, että kello 5 iltapäivällä.

Tämä osa huvimatkastamme oli sellainen, ettei se hevin unohdu eikä sitä tekisi mielellään uudestaan. Syksyllä 1860 vaara oli paljon suurempi, sillä aluksen ruoripyörä ja purje rikkoutuivat, majakat katosivat näkyvistä, kurssi menetettiin ja joukko laivoja, noin 30 teki haaksirikon Kattegatissa samana yönä, kuten sanomalehdissä kerrottiin jälkeenpäin, mutta tunsin olleeni silloin täysin rauhallinen, mikä hämmästytti minua. Nyt tilanne oli kokonaan toinen. Hätätapauksessa voi pelastaa oman kalliin henkikultansa, mutta vaimo, lapsi ja Charlotta, mihin he pystyisivät, jos onnettomuus sattuisi? Olemme nyt kuitenkin olleet, Jumalan kiitos, ehjinä ja tyytyväisinä Marstrandissa eilisillasta lähtien pienessä sievässä asunnossamme, johon kuuluu puutarha – kahden tunnin höyrylaivamatkan päässä Göteborgista.

Marstrand, Ruotsin Biarritz näyttää vaikuttavan suomalaisten silmin melko mitättömältä, sen täytyy todellakin hämmästyttää kaikkia, jotka ovat nähneet Helsingin ja Kaivopuiston. Itse kaupunki on vähäpätöinen paikka suurehkon kallion rinteessä lukemattomien luotojen keskellä, jotka ulottuvat Göteborgin molemmille puolille ja joiden yksitoikkoisilla harmailla graniittipinnoilla ei näy ainoatakaan puuta tai pensasta, eikä pienintäkään vihreää läiskää. On aivan luonnollista, että kaupunkia ei voi ulkonäöltään verrata edes köyhän Suomen pääkaupunkiin. Mutta että kaikki, mikä kuuluu kaivo- ja kylpylälaitoksiin tällä Ruotsin ”hienoimmalla” kylpyläpaikkakunnalla on niin tavattoman paljon jäljessä Kaivopuistomme vastaavista laitoksista, se hämmästyttää sitäkin enemmän, kun on kuullut puhuttavan siitä poikkeuksellisesta ylellisyydestä, josta asianomaiset ruotsalaiset kylpylävieraat, etenkin Göteborgin koulukunta kertoilee Marstrandissa, ja johon paikkaan siinä tapauksessa pitäisi mielellään kuulua vähän ylellisyyttä ja mukavuutta. Mutta siitä ei näy jälkeäkään missään mielessä. En ole myöskään vielä nähnyt göteborgilaisten naisten osoittavan hienostuneisuutta pukeutumisessaan ja sellainen olisi todennäköisesti tässä vaatimattomassa paikassa kovin sopimatontakin. Se olisi ihan kuin jalokiviä upotettaisiin messinkiin! Kävisi liian hankalaksi verrata tässä yksityiskohtaisesti ja kriittisesti Marstrandin kylpylaitosta Kaivopuistoon Helsingissä. Kokonaisvaikutelmaksi minulle on jäänyt, että edellinen on jälkimmäiseen verrattuna suurin piirtein kuin vertaisi Selterin vettä samppanjaan! Kummatkin voivat olla oikein hyviä terveydelle, edellinen on kuitenkin selvästi terveellisempää, mutta jälkimmäinen täyttää paremmin kauneusaistin ja maun vaatimukset. Koitukoon tämä yksinkertainen huomautus ikään kuin rohkaisuksi niille, jotka Sinun ja Robertin tavoin eivät voi viettää tätä kesää Marstrandissa, vaan joilla on sen sijaa suuri etu voida kylpeä Helsingissä tai sen lähiseuduilla.

Ilmaa täällä kehutaan kovasti, se ei kuulemma ole milloinkaan kostea, tuskin silloinkaan, kun sataa, kuten täällä tähän mennessä joka päivä. Vesi tuntuu melko suolaiselta ja kuuluu olevan sangen vahvistavaa kylpyvetenä. Tästä Marstrandin on kiittäminen Herraamme. Ihmiskäden jälki sitä vastoin täällä paikan päällä on vaatimaton. Marstrandin Spåre, intendentti ja herra Hörlin on kuitenkin hyvin miellyttävä ja huomaavainen mies ja hänellä on onni olla kaikkien suomalaisten suosikki, samoin kuin suomalaiset yleisesti onnistuvat olemaan tällä seudulla suuren yleisön suosikkeja – niin paljon olen jo ehtinyt saada tietooni. Tämä viimeksi mainitsemani asia on kyllä mennyttä, jos alamme erään tietyn luulotautisen, tri Mohellin tavoin osoittaa isännän pöydässä avoimesti paremmuuttamme kaivo- ja kylpylaitoksen suhteen ja moittia kohtuuttoman äänekkäästi täkäläisten järjestelyjen mahdollisia puutteita. Hänen pitäessään ääntä siitäkin, että vasta nyt oli tilattu Helsingfors Dagblad, en voinut olla vastaamatta, että olisi ollut liikaa pyydetty tilata suomalainen sanomalehti niin kauan, kun arvoisa herra Mohell oli täällä melkein yksin.

Täällä läsnä olevista ovat rakkaita maanmiehiämme: salaneuvos K. Furuhjelm vaimonsa & tyttäriensä kanssa, samoin Cronstedt ja rouva, neiti ja rouva Nassokin, senaattori Norrmén vaimonsa ja tyttärensä kera, kamarineuvos Flodin vaimoineen (Ida Basilierin sisar), vuorimestari Kremer, neiti Anna Strömberg, tri Idman, tri Holmberg, allekirjoittanut vaimonsa ja tyttärensä kanssa, yhteensä 20 henkeä palveluskuntaa lukuun ottamatta. Lisäksi odotetaan vielä Toppeliuksen perheen kaunottaria.

Ennen kuin lopetan, haluan mainita, että täällä on kaksi hyvää ja halpaa, ensiluokkaista ravintolaa. Suurempaa luotsaava mies, Marstrandin Thölgrén on filosofian maisteri. Miten tämä yksityiskohta vaikuttaa vertailussa Kaivopuiston ruokatilanteeseen, siitä ei herkkä omatuntoni salli minun lausua mielipidettä näin pian, mutta lupaan testata asiaa uutterasti, perusteellisesti ja monipuolisesti.

Toivottaen sinulle kärsivällisyyttä ja nokkelia ajatuksia suuren suunnitelmasi saattamisessa päätökseen tahdon vielä kerran kiittää kirjeestäsi ja pikku Almamme hoitamisesta, mistä pyydän osoittamaan varsinkin Alexandralle lämpimimmät kiitokseni. Olen niin rauhallinen tässä suhteessa, ihan kuin minulla olisi pikku tyttömme mukana täällä.

Lopettelen tätä sunnuntaina 29. päivänä. Jenny jätti vastauksensa Alexandralle postiin jo eilen, ja tänä aamuna hänellä oli taas ilo vastaanottaa toinen kirje Alexandralta, josta hän pyytää minua kiittämään lämpimästi.