26.5.1884 LM–Alexandra Mechelin

Mitä enemmän aika kuluu, sitä kovempi ikävä minulla on nähdä taas sinut ja Cely. Eilen illalla minun oli todella vaikea päästä masennuksesta, jonka valtaan jouduin pitkän työillan aikana täällä yksinäisyydessäni.

Kaksin verroin rakkaampi olikin siksi 20. p^nä lähettämäsi kirje, joka saapui tänään aamulla ja josta sain täydellisen kuvauksen siitä, millaista sinulla on ollut siellä Montreux’ssä.

Olen useaan otteeseen miettinyt, mikä syy sai teidät muuttamaan Beaurivagesta Breueriin, ja moittinut itseäni laiminlyönnistäni, kun en ollut ottanut selvää Breuerin hotellista, – ainoasta joka Beau rivagen lisäksi saattoi tulla kysymykseen, kun tarkoitushan oli asua Celyn lähinaapurissa. Nyt mieltäni rauhoittaa, kun vahvistat, että siellä oli kosteaa, niin kuin väitettiin. – Minua ihmetyttää, että Robert jäi Breueriin. Mutta ehkä hän on pian pyörtänyt päätöksensä.

Toivon että viimeisimmät kirjeeni ja 24. p^nä lähettämäni sähke ovat saapuneet sinulle, vaikka ne oli osoitettu Breueriin. Varmuuden vuoksi lähetän sinulle kuitenkin huomenna uuden sähkeen.

Koska eräs tärkeä kysymys on pian tarkoitus esitellä Keisarille, Molanderia ja minua on pyydetty saapumaan mitä pikimmin Pietariin neuvotteluihin Bruunin ja komitean kanssa. Lähdemme perjantaina 30. päivä ja tarkoitus on palata tänne maanantaiaamuna 2. p^nä. Tämä keskeytys Valtiovaraintoimituskunnan työssä pakottaa minut lykkäämään ulkomaille lähtöä keskiviikkoon 4. päivä. Näin ollen pääsen saapumaan Sveitsiin vasta 11. Kesäkuuta – tai 10. p^nä Rippoldsauhun, mikäli viimeisestä kirjeestäni huolimatta päätät noudattaa Carrardin ensimmäistä neuvoa.

Minusta tuntuu todella pahalta, että nivelissäsi ja ristiselässä tuntuva kipu ei ole lakannut tai edes helpottanut. Lääkärimme ovat tosin kehottaneet minua varautumaan siihen, ettei tällaisista hermo-oireista toivuta kovin nopeasti. Mutta toivoin kuitenkin, että ne olisivat hellittäneet. Käyn huomenna tapaamassa Wasastjernaa kuullakseni hänen mielipiteensä vielä tästä asiasta ja erityisesti siitä, pitäisikö kokeilla jonkinlaista kylpyä, kun itse arvelet, että reumatismilla saattaa olla vaikutusta asiaan.

Oletan kuitenkin, että viimeisimmän kirjeeni johdosta lähdet jo kesäkuun 1^nnen aikoihin korkeammalle vuoristoon, minne Jenny ja Robert varmaan mielellään seuraavat sinua. Meidän pitää jättää kaikki muut pyrinnöt sivuun sen suuren kysymyksen rinnalla, että sinut saadaan taas täysin terveeksi, rakas, kultainen, lämmin, suloinen ystäväni!

Sano Celylle, että jos hän ei tällä matkalla pääse Pariisiin, hän saa sen sijaan tehdä matkan sekä sinne että Italiaan heti, kun olet täysin toipunut. Ja silloin sen matkan tarkoitus on yksinomaan tarjota hänelle tilaisuus kehittää nuorta mieltään tiedoilla ja elävillä vaikutelmilla.

Koska on todennäköistä tai liki varmaa, etten nytkään saa tilaisuutta mennä Pariisiin – sillä en halua jättää sinua yhdeksi ainoaksi päiväksi, kun olen palannut luoksesi, – olen harkinnut, että pitäisi kuitenkin saada tärkeä kysymys ranskalaisen seuraneidin hankkimisesta Celylle asianmukaisesti järjestetyksi. Ja minulla on nyt aihetta odottaa miltei varmasti, että tämä asia järjestyy parhaalla mahdollisella tavalla – ja vieläpä pienemmin kustannuksin kuin jos itse lähtisimme Pariisiin. Tästä tarkemmin suullisesti.

Minusta sinun ei tarvitse olla lainkaan huolissasi. En ole voinut pahoin hetkeäkään sen jälkeen, kun tiemme erosivat. Yövalvomista en tosin ole voinut välttää mutta olen pyhäaamuina ottanut vahingon takaisin. Ja hipoo uskomatonta, kuinka paljon ihminen voi työskennellä, kun sielun valtaa maan yleinen etu.

Nyt hyvää yötä, sydänkäpyseni! Näen ajatuksissani, kuinka lepäilet rauhassa kiltin sisaresi vierellä ja Cely uinuu pienessä vaatimattomassa huoneessaan pensionaatissa. Ja sitten näen mielessäni, kuinka me kaikki kolme olemme kahden viikon päästä taas yhdessä vaeltamisen ja levon mutta ennen kaikkea sydämellisen yhdessäolon merkeissä. – Kaikille mitä sydämellisimmät terveiset lähettää