15.4.1865 LM–Torsten Costiander
Finsk text
Rakas Torsten,
pitääkseni Sinut ajan tasalla asioistamme minun on ensi alkuun ilmoitettava, että onnellinen puoli on yhä sama ja että koen olevani yhä kiintyneempi ja omistautuneempi pikkuiselleni – mutta tällä hymyilevällä taivaalla on lisäksi synkkä pilvi – pilvi, joka tuntuu kasvavan ja synkkenevän. Rakkaan äitimme tilassa on viime päivinä ilmennyt jonkinlainen komplikaatio, jota Estlander ei pidä vaarallisena mutta joka huolestuttaa meitä kuitenkin enemmän kuin aiemmat oireet. Oikeassa keuhkossa on katarri, joka on aivan pieni eikä olisi mitenkään vaarallinen, ellei estäisi käyttämästä samaan aikaan vahvistavia keinoja, jotka olisivat nyt kovin välttämättömiä, koska verenpuute (anemia) tuntuu enemmän kuin aiemmin – liian vähäisen ravinnon vuoksi. Kuten jo sanoin, Estlander ei pidä komplikaatiota vaarallisena ja katsoi aamulla, että eilisen jälkeen oli jo tapahtunut silminnähtävää paranemista. Pidän kuitenkin velvollisuutenani ilmoittaa Sinulle yksityiskohtaisesti tilanteesta ja pyytää samalla että tulet tänne rauhoittuaksesi itse ja valaaksesi lisää rohkeutta sisarusraukkoihimme, jotka kärsivät suuresta huolesta, vaikka minun onnistuukin välillä lohduttaa heitä vakuuttavalla asenteellani.
Vielä kerran: komplikaatio ei ole mitenkään vakava, etenkään siksi että kuumetta ei ole lainkaan – mutta kaikkien kärsimysten jälkeen ja niin ehtynein voimin ei ole lainkaan sanottu, että kaikki päättyy hyvin. Niinpä on joka tapauksessa hyvä jos pystyt tulemaan. Mutta jotta et lähtisi ihan turhaan tälle melko hankalalle matkalle, lähetän huomenna ennen puoltapäivää kuulumiset lennättimen kautta. Saattaa olla, että paraneminen on huomenna tarpeeksi tyydyttävää ja kaikki pelko hälvenisi, ja siinä tapauksessa Sinun ei tarvitsisi kiirehtiä tuloasi.
Näkemiin, ystävä rakas, me kaikki syleilemme Sinua veljesi
Leo M:n välityksellä
Helsinki lauantaina 15. huhtikuuta 1865
Original (transkription)
|1|
15 avril 65tillagt senare
Mon cher Torsten,
Pour te tenir au courant de
nos affaires, je dois te communiquer
d’abord, que le côté heureux est tou-
jours le même et que je me sens
toujours plus attaché et dévoué à ma
petite, – mais puis, qu’il y à pour-
tant un sombre nuage sur ce ciel
riant, – un nuage qui parait vouloir
s’agrandir et s’assombrir. Dans l’état
de notre chère maman est survenu
ces derniers jours une certaine compli-
cation, qu’Estlander ne regarde pas
comme dangereuse, mais qui nous
|2|
inquiète pourtant plus que les symp-
tômes précédents. C’est un catharr dans
le poûmon gauche, qui (le catharr)tillagt est trés petit
et ne serait d’struketaucunement dangereux,
s’il n’empêchait pas d’employer
en même temps les moyens fortifiants
qui seraient maintenant très necessaires,
parceque le manque de sang (anèmie)
se fait sentir plus qu’auparavant, –
causé par la faiblestruket le trop peu detillagt nourriture. Comme
je t’ai déjà dit, Estlander ne regarde
pas cette complication comme dange-
reuse, et il a trouvé ce matin qu’il
y avait déjá une amélioration visible
depuis hier; – mais je le juge pourtant
comme mon devoir de t’avertir en
|3|
détail de la situation, et de te prier
même de venir ici pour te tranquilli-
ser toi-même et pour inspirer plus
de courage à nos pauvres soeures, qui
souffrent d’une grande inquietude, quoiqu’
il me réussit parfois, par mon air
assuré, de les consoler.
Encore une fois: la complication
n’est point grave,
surtout parcequ’il n’y a point de fièvre,
– mais après tout
de souffrances et avec des forces
tellement epuisées, il n’y a pas ga-
rantie inébranlable que tout finira
bien.
Ainsi c’est toujours bien si tu
peux venir. Mais pour que tu n’entre-
prennes pas tout-à-fait inutilement ce
|4|
voyage assez difficile, je te donnerai
demain avant midi par le télégrafe
des nouvelles. Peut-être que l’amé-
lioration sera demain assez satisfai-
sante pour motiverstruket chasser toute crainte
et en ce cas tu n’aurais pas besoin
de hâter ton arrivée.
Adieu, cher ami, tu es embrassé
de nous tous par ton frére
Leo M
Hfors samedi ce 15 d’avril 65.
Min käre Torsten,
För att låta dig veta hur det står till hos oss bör jag först meddela att den lyckliga sidan fortfarande är densamma och att jag hela tiden känner mig mer och mer fäst vid och hängiven min lilla, – men sedan finns det ändå ett mörkt moln på den leende himlen, – ett moln som verkar vilja växa och mörkna. I vår kära mammas tillstånd har det de senaste dagarna inträffat en viss komplikation, som Estlander inte anser farlig, men som ändå|2| oroar oss mera än de tidigare symtomen. Det är en katarr i vänstra lungan, som (katarren) är mycket liten och inte skulle vara farlig, om den inte förhindrade det samtidiga användandet av stärkande medel,som nu skulle vara av stor vikt, eftersom blodfattigdomen (anemin) ger sig till känna mer än förr, – orsakad av för litet matintag. Som jag redan nämnde anser inte Estlander att komplikationen är farlig, och han ansåg i morse att det redan hade inträffat en märkbar förbättring från i går; – men jag bedömer det ändå som min plikt att i detalj|3| förvarna dig om situationen, och att till och med be dig komma hit för att själv stilla dina farhågor och för att ingjuta mera mod i våra stackars systrar, som lider av en stor oro, även om det ibland lyckas mig att trösta dem med min förvissade uppsyn.
Jag upprepar: komplikationen är inte allvarlig, i synnerhet som det inte förekommer någon feber, – men efter alla lidanden och med så utmattade krafter finns det ingen säker garanti över att allt slutar bra.
Därför är det fortfarande bra om du kan komma. Men för att du inte helt i onödan företar denna|4| ganska svåra resa sänder jag i morgon med telegraf de senaste nyheterna. Kanske är förbättringarna i morgon tillräckligt tillfredsställande för att jaga bort allt tvivel och i så fall skulle du inte behöva påskynda din ankomst.
Adjö, käre vän, du omfamnas av alla genom din bror
Leo M
Helsingfors lördagen den 15 april 65.