Till Valvojas redaktion
Med tanke på att de anmärkningar som Valvoja i sitt 23:e nummer har gjort mot de skrifter som från Finland insänts till Nordisk Familjebok möjligen hos vissa läsare av Familjebok kan väcka tvivel om dessa skrifters tillförlitlighet, har några av de vars skrifter kritiserats av Valvoja, hos redaktören önskat begära plats för följande genmälen.
Valvoja medger inte formuleringen av meningen som återfinns i början av skriften Finlands författning och förvaltning vara riktigt lyckad: ”Redan i 14:e århundradet, sedan det svenska väldet vunnit stadga, tillerkändes de finska landskapen samma politiska rättigheter som de svenska”. Anmärkningen är visserligen trivial, men ändå inte sann. Om jag, som Valvoja tycks antyda, endast nämnt konungabrevet av 1362, angående det finska lagmansdömets rätt att delta i konungaval, hade det varit nödvändigt att dels klarlägga det allmänna statliga värdet av denna rätt, dels att de finska landskapen något senare delades upp i två lagmansdömen, dock utan att lagmansdömena och landskapen var ett och samma såsom i Sverige. Men här var frågan, att så kortfattat som möjligt berätta det huvudsakliga, nämligen att de av Sverige erövrade finska områdena kom till samma tillstånd som övriga delar av den svenska staten, samt när detta skedde. Och för detta ändamål är min formulering den korrektaste och lämpligaste.
Anmärkningen om att jag borde ha nämnt att medlemmarna i senatens justitiedepartement inte är oavsättliga, kunde också ha utelämnats. Ty för att förstå nämnda avdelnings ställning i vår statsbildning var detta inte nödvändigt. Fullständighet på alla punkter kan inte krävas av en artikel om hela vår författning och förvaltning, vilken begränsats till ett fåtal stycken.
Valvojas särskilda tack för att jag nämnt den grundlagsartikel, som slår fast att ingen utlänning får kallas i statens tjänst i Finland, om han inte kan göra landet stor nytta, är lika överdrivet som den bifogade piken mot utövare av ”liberal” statsvetenskap, vilka ska ha kastat den nämnda regeln i sopkorgen. Jag kan mycket väl se vad Valvoja vill kritisera med detta, och jag vet också att kritiken är felriktad. Det som ändå står klart är att dylika kryptiska referenser inte hör hemma i en recension av Nordisk Familjebok.
Lämnande Valvojas följande anmärkning, vars värdelöshet nog är uppenbar för alla, åsido kan jag slutligen påpeka att Valvoja i sin tillrättavisningsiver påstår att jag även angett längden på våra järnvägar fel. Jag har bara talat om statens järnvägar och sagt att deras längd, exklusive den under byggnad varande Vasabanan, är 840 kilometer. Valvoja hävdar att siffran 876½ som nämns av E. Schybergson är korrekt. Båda är korrekta. Skillnaden mellan dem beror på att den senare även omfattar privatbanan Borgå–Kervo.
L. M.
Valvojan toimitukselle.
Siihen nähden, että ne muistutukset, jotka Valvoja 23:tta numerossaan on tehnyt Suomesta Nordisk Familjebokiin lähetettyjä kirjoituksia vastaan, ehkä muutamissa Familjebokin lukijoissa voivat herättää epäilystä näiden kirjoitusten luotettavaisuudesta, ovat muutamat niistä, joiden kirjoituksia Valvoja on moittinut, Toim. tahtonut pyytää sijaa seuraaville vastineille.
Kirjoituksen Finlands författning och förvaltning alussa löytyvän lauseen: ”Suomalaiset maakunnat voittivat 14:llä vuosisadalla samat oikeudet kuin ruotsalaiset”, sanansovitusta ei V. myönnä oikein onnistuneeksi. Muistutus on kyllä vähäpätöinen, mutta ei pidä kuitenkaan paikkaansa. Jos olisin, niinkuin V. näyttää ehdoittelevan, maininnut ainoastaan 1362 vuoden kuningaskirjeen, koskeva Suomen laamannikunnan oikeutta ottaa osaa kuningasvaaliin, olisi ollut tarvis selvittää osittain tämän oikeuden yleinen valtiollinen arvo, osittain että suomalaiset maakunnat vähän myöhemmin jaettiin kahteen laamannikuntaan, kuitenkin ilman että laamannikunnat ja maakunnat olivat yhtä niinkuin Ruotsissa. Mutta tässä oli kysymys, mitä lyhemmin kertoa pääasia, nimittäin että Ruotsin valloittamat suomalaiset alueet valtiollisesti tulivat samaan tilaan kuin muutkin osat Ruotsin valtiota, sekä milloin tämä tapahtui. Ja tähän tarkoitukseen on minun sanansovitukseni oikein ja sopivin.
Muistutus siitä, että minun olisi pitänyt mainita, ett’ei senaatin oikeusosaston jäsenet ole virastaan luovuttamattomia, olisi myös saanut jäädä pois. Sillä sanotun osaston aseman käsittämiseksi meidän valtiorakennuksessamme ei tämä ollut tarpeen. Täydellisyyttä kaikissa kohdissa ei voine vaatia muutamiin palstoihin supistetulta kirjoitukselta, joka koskee koko hallitus- ja hoitojärjestöämme.
Valvojan erityiset kiitokset siitä, että olen maininnut sen perustuslain pykälän, joka säätää, ett’ei muukalaista saa Suomessa kutsua valtion palvelukseen, joll’ei hän voi tehdä maalle suurta hyötyä, on yhtä liiallinen kuin siihen liitetty letkaus ”liberaaleja” valtiotieteen harjoittajia vastaan, jotka muka joskus olisivat viskanneet sanotun säännön romukätköihin. Havaitsen hyvinkin mitä V. tällä tahtoo moittia, ja tiedän myöskin tämän moitteen vääräksi. Kaikessa tapauksessa on selvä, että moiset sala-viittaukset eivät|21| juuri kuulu Nordisk Familjebokin arvostelemiseen.
Jättäen V:n seuraavan muistutuksen, jonka arvottomuus lienee jokaiselle silmin nähtävänä, saan lopullisesti huomauttaa, että V. moittimisinnossaan sanoo minun myöskin väärin ilmoittaneen rautateittemme pituuden. Olen puhunut ainoastaan valtion rautateistä ja sanonut että niiden pituus, nykyään rakennuksen alla olevaa Vaasan rautatietä lukuun ottamatta, on 840 kilom. V. väittää että hra E. Schybergsonin mainitsema luku 876½ on oikea. Molemmat ovat oikeat. Eroitus niiden välillä tulee siitä, että jälkimäinen sisältää myöskin Porvoon–Keravan yksityisrautatien.
L. M.