9.5.1863 LM–Fredrik Idestam

Tarkoitukseni oli tänään kirjoittaa sinulle oikein pitkä ja sisällyksekäs kirje. Mutta eiliselle ja tälle päivälle osuneet tapahtumat ovat vieneet aikaa niin paljon, että saat vain joitain lyhyitä uutisia.

No, yksityiselämässä ei ole mitään merkittävää tapahtunut. Väliin työtä, väliin kevyempää, vähän iloa ja enemmän – tyytymättömyyttä. ”Sinun väkeäsi” olen tavannut muutaman kerran. Niin myös viime maanantaina suurissa arpajaisisa, joissa eräs rakastettava myyjätär taikoi kukkarostani esiin merkittävän summan. Muuten arvanmyynti oli niin laimeaa, että 3 000 arpaa myytiin huutokaupalla. Sinun Mariasi on ollut koko ajan terveenä. Nyt on päätetty, että hän ja serkku voivat olla kesän yli Bodomissa, mistä olen hyvin iloinen. Myöskään hänellä ei tunnu olevan mitään tätä lykkäystä vastaan, hän pitää niin paljon kauniista Bodomista. Wiman on minusta hyvä ja hauska tyttö.

Toissayönä syttyi tulipalo meidän kauniissa teatteritalossamme. Palokunta oli myöhässä ja saamaton – aamulla oli vain savuavat rauniot jäljellä tuosta taiteen temppelistä, jossa oli usein niin hauskaa. Kaipuu on yleinen. Lukemattomat ihmisjoukot ovat surullisin ilmein katselleet tuota kauheaa tuhoa. Ruiskut työskentelevät edelleen sammuttaakseen talon sisällä vielä palavat pesäkkeet. Kaikki palava on palanut, ja melkeinpä myös pari rakennusta, jotka olivat tuulen päällä. Henkilökunta on menettänyt vaatevarastonsa, Schantz kaikki nuottinsa ja soittimensa, mikä on noin 2 000 ruplan menetys. Näyttelijättäret itkevät. Yleisö on unohtanut kaikki rakennevirheet. Ollaan sitä mieltä, että meillä oli aivan tarpeeksi menetyksiä jo ennestäänkin. Vakuutussumma on 87 000 ruplaa. Jos lainat säilyvät, sama yhtiö rakentanee talon uudelleen. Muussa tapauksessa ei tiedä, miten käy. Mutta vielä tärkeämpää on mieliä ja erityisesti ylioppilaskuntaa näinä päivinä kuohuttanut asia. Nimittäin: toissapäivänä Munck jakoi konsistoriin kokoontuneille professoreille allekirjoitettavaksi hallitsijalle osoitetun adressin. Sitä kannattivat Arppe ja erityisesti Snellman. Monet kuitenkin myös vastustivat, ennen kaikkia Johan Philip. Keskustelu kuuluu olleen sangen kiihkeä. Asia lykättiin tälle päivälle ja nyt he ovat parhaillaan koolla sen parissa. – Kohta alkaa tietysti huhuja kiiriä, mitä siellä on tapahtunut. Ylioppilaskunta kokoontui eilen lukuyhdistykseen ja päätti viiden tiedekuntakohtaisen lähetystön välityksellä ilmoittaa herroille professoreille mielipiteensä, joka luonnollisesti vastusti sellaisen adressin antamista tällaisena ajankohtana. Perusteet tälle vastustamiselle olivat suunnilleen seuraavat:

1. Olkoon adressin sanamuoto mikä tahansa, niin sekä ulkomailla että Suomessa sen tendenssi tulkitaan samansuuntaiseksi Venäjän hallitusviranomaisten antamien kanssa ja siten se tulkittaisiin vakuutukseksi siitä, että myös Suomi tulee uhraamaan kaikkensa taistelussa Venäjän valtion koskemattomuuden puolesta. Suomalaisesta patrioottisesta näkökulmasta se olisi tuhoisaa, koska Suomen pitää tässä hetkessä ehdottomasti olla, ja se on, selkeästi sotaa vastaan ja se päinvastoin tarvitsee rauhaa.

2. Tästä syystä ne, jotka allekirjoittaisivat tällaisen adressin, unohtaisivat että he ovat Suomen suuriruhtinaan, eivät Venäjän keisarin alamaisia – he unohtaisivat velvollisuutensa Suomen kansalaisina

3. Koska Suomessa ja aivan erityisesti yliopistossa ei koko tänä kriittisenä aikana ole sattunut mitään, joka voisi asettaa ”lojaalisuutemme” hallituksen silmissä epäilyksenalaiseksi, niin sellainen olisi tarpeetonta ja asiaankuulumatonta mielistelyä.

Siinä adressia vastustavan mielipiteen tärkeimmät perustelut. Ylioppilaskunnan päätös ilmoittaa tämä kanta professoreille perustui siihen, että vaikka adressin allekirjoittajina olisivatkin vain professorit, sen kuitenkin sanottaisiin edustavan koko yliopistoa – josta ylioppilaat kuitenkin kiistatta muodostavat olennaisen, kokoavan osan. Kukin lähetystö oli nelimiehinen. Minä olin ”puhemiehenä” oikeustieteellisen professoreille. Heidän luokseen meneminen ei ollut lainkaan epämukavaa, sillä he olivat mieslukuisesti protestoineet konsistorissa. Me vaihdoimme mielipiteitä, meidät otettiin vastaan hyvin suopeasti ja erosimme ystävinä. Huonommin sujui lähetystöillä Arppen ja Snellmanin luona. Ensinmainittu sanoi, että hänen pitäisi oikeastaan ”ajaa herrat ulos”, mutta suostui sitten kuitenkin lyhyeen keskusteluun suvereenissa äänilajissa. Jälkimmäinen sanoi: ”professorina minun oikeastaan pitäisi sanoa: olkaa vaiti ja menkää ulos, mutta yksityisesti voin kuitenkin valottaa herroille adressin todellista merkitystä” jne. Perkutööri oli samalla linjalla: hän ajoi muodollisesti ulos ystävämme Lundstenin, Procopén, Avellanin ja Saelanin. Muut olivat olleet varsin suopeita. On syytä toivoa, että adressi menee kumoon. On todellakin vaikea käsittää, kuinka he voisivat lähettää sellaisen kirjelmän, kun siihen kuitenkin täytyisi liittää mukaan lukuisia varauksia. Adressista luopuminen asettaa tietysti herrat Armfelt& kumppanit hyvin pulmalliseen tilanteeseen, sillä heillä on ollut erikoinen tapa kertoa adressien synnystä oman mielensä mukaan ja nyt kun tilanne on kiperä, he kaikin keinoin koettavat saada niitä aikaan. Myös Viipurin ja Helsingin maistraatit kuuluvat saaneen kehotuksia – Ei voi todellakaan kuin harmitella, että aiheutetaan tarpeettomasti tällaisia epämiellyttäviä rettelöitä, kun kaikki voisi hyvin sujua rauhallisesti ja neutraalisti.

– Määräys J.V. Snellmanin nimittämisestä valtiovarainpäälliköksi on annettu. Luulen, että hänen asemastaan tulee vaikea, epämiellyttävä ja häilyvä. Nyt hän on adressiasiassa saanut jopa fennomaanit vastaansa (Rein oli tänään lähetystössä hänen luonaan – hänen kultapoikansa!). Rehtorinvaalissa 1. toukokuuta Schauman sai yksimielisesti ensimmäisen ehdokassijan – kova isku ylpeälle Arppelle.

Siinä ne uutiset; pieniä mutta meidän oloissamme suuria. – – Huoli sodasta on vähentynyt, muttei kokonaan poistunut. Taivas tietää miten asiat lopulta menevät!

Sinun asiasi on tietenkin hoidettu aikoja sitten. Olit muistiossasi unohtanut Skandian. Minä sattumalta muistin sen ja olen ottanut vakuutuksen. Vakuutusmaksu on 19.5. Päätöstä sinun tukihakemuksestasi ei vielä ole ilmoitettu. Laurellilta on tiedusteltu ja hän puoltaa. Kaisaniemen asiassa status quo. Kun aloin uudet neuvotteluni, tuli[...]oläslig/saknad text

Torstenin nimitystä ei ole vielä tullut ja hän tekee Hämeenlinnassa kovasti työtä sotilaallisen täydellistymisensä suhteen.

Nyt on tämä työ tehty.

On päivällisaika ja minun täytyy myös ottaa selkoa addressiasian etenemisestä. Voi hyvin, rakas Fritz! Kirjoita myös osoitteestasi Freibergissa ja siitä, pitääkö kirjeet frankeerata vai ei.