[6.1864] Amanda Mechelin–LM
Ruotsinkielinen teksti
Käraste Leo!
Med glädje mottog vi Ditt kära brev! Vi är alla friska och mycket i rörelse. Sedan i lördags har vi en gäst – Emma Asplund – hon är egentligen hos kusinerna Markoff, men eftersom det förs ett mycket sorgligt liv där, eftersom brodern är sjuk, bjöd vi in henne till oss. Hon är här för att förströ sig lite – efter alla ansträngningar i samband med att vårda sin bror som nu lyckligtvis är helt frisk och i tjänsten igen. Vi har varit i rörelse varje dag – mest i Brunnsparken, på morgonen och på kvällen. – Också igår, fastän det regnade ordentligt hela förmiddagen. På kvällen var det mycket fint. Jag hade nöjet att träffa gamla bekanta. Fru Molander kom till mig. Vi hade inte setts sedan 1845. Hon presenterade för mig sin man och sina barn – plötsligt kom senatorskan Munck och med henne en svartklädd dam och i henne kände jag igen Laura Kuhlström, numera Tudér. Vårt återseende var rätt hjärtligt – hon verkade känna en uppriktig glädje. Hon förde också med sig hälsningar från Dig, min käraste Leo. – Det skall alltså ännu väntas i två veckor! Flickorna har redan badat flera gånger och Adu också. Jag måste köpa honom en sommarrock. Din sommarrock är för stor för att gå ut med den och den svarta rocken blev för varm tyckte han – den har också blivit för liten. Flickorna måste också köpa sommarklänningar. Det gick inte att undvika – de svarta klänningarna är så tryckande varma och blir så snabbt dammiga.
Emma hjälpte mig sy dem. – Vår mat är inte dyr då allt kan fås här och maten är till och med billigare än i Fredrikshamn. Vi bakade bröd hemma, men ändå spenderar vi mer än vi har! Detta första provår kommer att visa var vi kan spara – vi har ännu inte börjat. Det är lätt att säga ”vi kommer att spara” men med vad har vi slösat egentligen? Vi dricker inte te – inte kaffe på eftermiddagen – var skall vi spara mera? Vi behöver absolut båda pigorna på grund av tvätten och de många sysslorna hemma – den ena kan också hjälpa sy. – Förlåt att jag sjunger min gamla visa igen. Instrumentet är härligt men det spelas inte så ofta på det eftersom man går ut så mycket och däremellan finns det mycket att sy. Men jag har letat fram min gamla stycken och när jag är ensam hemma använder jag tiden till att öva lite. Det går inte längre men tonen är så längtansfull att jag känner en stor njutning av detta. – Jag är för gammal för att kunna spela. – På Johannesdagen kan vi inte göra någon utflykt eftersom vi inte har någon ciceron. Därför bestämde vi att vi tillbringar hela dagen i Brunnsparken – där finns allt man kan önska sig, i alla hänseenden. – Vi kommer också att äta middag där – slöseri! – men i många år var dessa dagar
Alkuperäinen (transkriptio)
Liebster Leo!
Mit Freuden empfingen wir
Deinen lieben Brief! Wir
sind alle gesund und viel in
Bewegung. Seit Sonnabend
haben wir einen Gast – Emma
Asplund – sie ist eigentlich bei
den Cousinen Markoff, aber
weil da ein sehr trauriges
Leben geführt wird, da der Bru-
der krank ist, baten wir sie
zu uns. Sie ist hier um sich
etwas zu zerstreuen – nach
allen Anstrengungen bei
der Pflege ihres Bruders, der
jetzt glücklicher Weise ganz
gesund und wieder im Dienste
ist. Täglich sind wir in Bewe-
gung gewesen – meist im
Brunnenpark Morgens und
|2|
Abends. – Auch gestern, obgleich
es den ganzen Vormittag tüchtig
geregnet hatte. Der Abend war
sehr schön. Ich hatte das Vergnügen
alte Bekannte zu treffen. Die
Molander kam zu mir, wir
hatten uns seit 1845 nicht gesehen
Sie stellte mir ihrenstruket Mann und
Kinder vor – plötzlich kam die
Senatorin Munck und brachte ein
eine schwarz gekleidete Dame,
in der ich die Laura Kuhlström,
jetzige Tudér wieder sah. Unser
Wiedersehen war eine recht herz-
liche – sie schien sichtillagt aufrichtig zu
freuen. Sie brachte mir auch
Grüße von Dir meinen liebsten
Leo. – Also noch zwei Wochen zu
warten! Die Mädchen haben
schon mehrere Mal gebadet
so auch Adu. Ich mußte ihm
einen Sommerrock kaufen.
Der Deinige ist zu groß um
|3|
darin auszugehen und der schwarze
Rock wurde ihm zu warm – ist
auch eng geworden. Die Mädchen
mußten auch Sommerkleider
kaufen, das war nicht zu ver-
meiden – die schwarzen sind so
drückend warm und werden so
leicht staubig – die Ausgabe
war nicht zu vermeiden.struket
Emma hat mit dem Nähen der-
selben, geholfen. – Unser Eßen
ist nicht theuer, denn hier ist
alles zu haben und sogar billi-
ger als in FhamnFredrikshamn. Wir haben zu
Hause Brod gebacken, und doch
leben wir mehr auf als wir
haben! Dieses erste Probejahr
wird uns zeigen wo wir ein-
knappen sollen – noch haben
wir den Anfang nicht gethan.
Das ist leicht gesagt ”wir werden
uns einschränken” aber worin
haben wir eigentlich verschwendet?
Wir trinken keinen The – keinen
Kaffe Nachmittags – wo sollen
|4|
wir noch einknappen? Die beiden
Mägde brauchen wir durchaus wegen
der Wäsche und der vielen Geschäfte
im Hause – die eine kann auch
mit Nähen helfen. – Verzeih daß
ich mein altes Lied wieder singe.
Das Instrument ist wunderschön
es wird aber wenig gespielt, weil
man so viel ausgeht und dazwi-
schen viel zu nähen hat. Ich habe
aber wieder meine alten Stücke
hervorgesucht und benutze Zei-
ten wo ich allein zu Hause bin
um etwas zu üben. Es geht nicht
mehr aber der Ton ist so senlich
daß ich einen großen Genuß da-
von habe. – Ich bin zu alt um
spielen zu können. – Den Johan-
nitag können wir keine Aus-
fahrt machen da wir keine Cice-
rone haben, deswegen ist’s beschlo-
ßen den ganzen Tag im Brunnen-
park zuzubringen – da ist in je-
der Hinsicht alles was man sich
wünschen kann – Wir werden dorttillagt auch
Mittag eßen – Verschwendung! –
aber jahrelang waren diese Tage
Rakkahin Leo!
Ilolla vastaanotimme rakkaan kirjeesi! Olemme kaikki terveinä ja paljon liikkeellä. Meillä on ollut lauantaista asti vieras, Emma Asplund, hän on oikeastaan Markoffin serkkujen luona, mutta koska siellä on varsin surullista elämänmenoa, koska veli on sairaana, pyysimme hänet meille. Hän on täällä saadakseen hiukan rentoutua – kaikkien niiden veljen hoitoon liittyvien rasitusten jälkeen. Nyt veli on onneksi aivan terve ja taas työssä. Olemme olleet päivittäin liikkeellä – enimmäkseen Kaivopuistossa aamuisin ja iltaisin. Myös eilen, vaikka oli satanut rankasti koko aamupäivän. Ilta oli oikein kaunis. Minulla oli ilo tavata vanhoja tuttuja. Rouva Molander tuli puheilleni, emme olleet nähneet vuoden 1845 jälkeen. Hän esitteli minulle miehensä ja lapsensa – yhtäkkiä siihen tuli senaattorinrouva Munck ja hänen mukanaan mustiin pukeutunut rouva, jonka tunnistin Laura Kuhlströmiksi, nykyinen Tudér. Jälleennäkemisemme oli varsin sydämellinen – hän näytti olevan vilpittömän iloinen. Hän toi minulle myös terveisiä Sinulta, rakkahimmalta Leoltani. Eli vielä kaksi viikkoa odotusta! Tytöt ovat jo uineet useita kertoja, samoin Adu. Minun oli ostettava hänelle kesätakki. Sinun takkisi on liian iso, jotta hän voisi mennä siinä ulos, ja mustassa takissa hänen tuli liian kuuma, se on myös käynyt ahtaaksi. Tyttöjenkin oli ostettava kesävaatteita, sitä ei voinut välttää – mustat vaatteet ovat niin painostavan kuumia ja tulevat niin helposti pölyisiksi. Emma on auttanut niiden ompelemisessa. Syömisemme ei ole kallista, sillä täällä on kaikkea saatavilla ja jopa halvempaa kuin Haminassa. Leivoimme kotona leipää, ja silti kulutamme enemmän kuin meillä on! Tämä ensimmäinen koevuosi tulee näyttämään, missä meidän voimme sääsätää – vielä emme ole aloittaneet. On helppo sanoa ”supistamme menojamme”, mutta mihin sitten olemme tuhlanneet? Emme juo teetä, emme kahvia iltapäivisin – mistä meidän pitää vielä nipistää? Tarvitsemme ehdottomasti kummankin piian pyykinpesun ja monien kotiaskareiden vuoksi – toinen voi myös auttaa ompelussa. Suo anteeksi, että veisaan taas vanhaa virttäni. Soitin on upea, mutta sitä soitetaan vähän, koska käymme niin paljon ulkona ja siinä välissä on niin paljon ommeltavaa. Olen kuitenkin kaivanut taas esiin vanhat kappaleeni ja hyödynnän niitä aikoja, kun olen yksin kotona, harjoitellakseni jotain. Se ei suju enää, mutta ääni on niin kaihoisa, että saan siitä suurta nautintoa. Olen liian vanha voidakseni soittaa. Juhannuspäivänä emme voi tehdä mitään huviretkeä, koska meillä ei ole ketään opasta, joten on päätetty viettää koko päivä Kaivopuistossa – siellä on joka suhteessa kaikkea mitä voi toivoa, syömme siellä myös päivällistä – tuhlausta! Mutta vuosikausia nämä päivät olivat