13.7.1870 LM–Alexandra Mechelin

Rakas kaivattu ystäväni, sieluani kirvelee, etten voi nyt tulla mukaan Naantaliin vaan minulla on ainoastaan kynä, jolla lähestyä rakkaitani papin matalassa majassa.

Olen kärsinyt liki taukoamatta ikävästä siitä lähtien kun erosimme. Täällä tuntuu niin tyhjältä ja ikävältä, – vaikka olosuhteet Helsingissä ovatkin todennäköisesti pysyneet muuttumattomina. Mutta varmaan asia on niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kodin ulkopuolella maleksiminen huvittaa. Koti on kaikki kaikessa, – ja kun se on hajallaan, siellä ei liioin voi viihtyä. Ehkä alakulooni vaikuttaa osaltaan myös se, että olen sinusta huolissani: pelkään nimittäin, että olet sairaampana kuin halusit minulle myöntääkään! Maria Idestam nimittäin kertoi kuulleensa Emmy Lindbergiltä, että kärsit ensimmäisinä päivinä Naantalissa hyvin voimakkaista kivuista. Miten asian laita on? Suothan minun, kiltti tyttöseni, pian tietää, miten sinä oikein voit?

Ikävä kyllä en vielä osaa ennakoida, milloin voisin päästä vapaalle. Törnqvist näyttäisi mieluiten haluavan lykätä lomaansa, vaikka olen kehottanut häntä ottamaan vapaata mitä pikimmin. Sen lisäksi meidän varamiehemme von Hausen on nyt määrätty palvelemaan Suomen Pankissa 1. elokuuta lukien.

Eikä siinä kaikki: sekä Knut Stjernvall että paroni Stjernvall-Walleen ovat parhaillaan täällä ja yrittävät kaikin tavoin suostutella minua matkustamaan ensi viikolla, ensiksi mainitun kanssa, Berliiniin. Sieltä on saapunut kirje, jonka mukaan suurta ratahanketta varten on käytettävissä jo 25 miljoonaa markkaa, ja he haluaisivat välttämättä aloittaa asian mitä pikimmin. Myös Törnqvist vaatii minua lähtemään. Mitä tehdä? Olen tosiasiassa melkoisessa pulassa koko jutun kanssa. Jos olisin aivan varma, että sellainen matka auttaisi saattamaan rautatieasian onnelliseen päätökseen, olisi tietenkin väärin epäröidä. Mutta väliin voi tulla niin monia seikkoja, ettei siitä vielä voi tulla pitkiin aikoihin yhtään mitään. Ja siinä tapauksessa hankkeeseen olisi turhan päiten uhrattu vaivaa ja kustannuksia. Minulla ei ole vielä ollut tarpeeksi aikaa miettiä asiaa perin pohjin, – sen verran olen kuitenkin päättänyt, että jos vain keksin jonkin keinon selvittää asiaa kirjallisin esityksin, en matkusta sinne. Kirjoitan sinulle asiasta taas perjantain postissa. Pyydän sinua kuitenkin vastaamaan kirjeisiini heti paluupostissa ja kertomaan kuinka siellä sujuu, sillä jos lähden, se tapahtuu torstaina 21. päivä – ja siihen kuluu vähintään kaksi viikkoa ... Matka tehtäisiin Pietarin kautta Stjernvallin kanssa, ja paluu tapahtuisi Tukholman ja Naantalin kautta. – Silti olisi parasta, jos saisi jäädä kotiin.

Lisäyksenä näihin mietteisiin haluan mainita, että Porvoon herrat ovat jälleen vaatineet konferenssia, joka olisi määrä pitää parin päivän kuluttua; – että Calamniuksella ja minulla on riittänyt päänvaivaa Tampereen asioissa, – että pankissa on käynyt varsin vilkas liikenne, – ja että Puotila on niin ikään tuottanut koko joukolle ylimääräistä puuhaa.

Mutta jotta et saisi yksinomaan ikäviä uutisia, voin myös mainita, että hyödynsin eilen ensimmäistä kertaa mukavaa vapaapaikkaani teatterissa. Siellä esitettiin Donizettin ”Don Pasquale”, hilpeä operetti, jonka musiikki oli kaunista. Huomenna pääsen kuulemaan ”Lemmenjuomaa” – ellen sitten mene tuolloin Puotilaan seuraamaan heinänkorjuuta.

Maria Idestamiin olen törmännyt päivittäin; – hän ei viihdy täällä kovinkaan hyvin ja toivoisi niin kovasti, ettet olisi poissa. Fredrik on parhaillaan Tampereella.

Fogelholmit nauttivat kanssani päivällistä kaivolla viime maanantaina, mutta sen jälkeen ei ole ollut aikaa tavata heitä. Mies on entisensä, sydämellinen kelpo kaveri kuten ennenkin. Jonain päivänä teemme varmaan yhteisen retken Puotilaan, jos aika sallii. Lauantaina ajattelin mennä Laitialaan päättämään erinäisistä kysymyksistä, joita Robert ei halua ratkaista ilman minua.

Nyt on myöhäinen ilta, ja minun täytyy kiiruhtaa kirjeineni Mamman luo. Mukana tulee sinulle ja pikku Celylle pieni kori täynnä kaikkea pientä hyvää. Luoja suokoon, että saisin pian teiltä rakkaan kirjeen, jossa kerrottaisiin, että olette terveitä ja hyvällä mielellä!

Terveisiä Naantalin rakastettaville daameille.

Hyvää yötä, rakas ystäväni, hyvää yötä pikku Cely, Isin ja Äidin suurin ilo!