13.9.1871 LM–Alexandra Mechelin

Samalla kun kaunis sää ja raikas vehreys saavat mielen raikkaaksi ja hyväksi sekä pitävät yllä illuusiota siitä, että kesä asustelee vielä seuduillamme, tapahtuu kuitenkin murheellisia asioita, jotka levittävät sydämeen syksyn viileyttä.

Kerroin edellisessä kirjeessäni, että muutamia ystäviä, Collan heidän joukossaan, oli käynyt viime perjantaina luonani päivällisellä. Siellä vallitsi erityisen sydämellinen ja mukava tunnelma ja keskusteltiin monista hyvistä tulevaisuudensuunnitelmista. – Myös seuraavat päivät Collan oli ollut terve ja reipas, – vieläpä maanantaina aamupäivällä hän oli työskennellyt kirjastossa ja käynyt sitten aamupäiväkahveilla professori Ehrströmin luona. Ja sittenkin – seuraavana aamuna häntä ei enää ollut! Maanantai-iltapäivänä kello 6 hän tunsi olonsa sairaaksi – lääkäri saapui viipymättä, mutta kello 9 kaikki toivo oli jo mennyttä, ja kello 6 aamulla kolera oli päättänyt hänen päivänsä!

Kuulin uutisen aamulla klo 9 L. Borgströmiltä, joka ryntäsi pankkiin tuomaan tuskallisen tiedon. Voit kuvitella, kuinka raskaalta tuo pitkä aamupäivä pankissa tuntuikaan. Melkein kuin olisin menettänyt veljen – –

Jo samana päivänä kello 6 iltapäivällä (eli eilen) pidettiin hautajaiset hautausmaalla. Kaikki hänen ystävänsä seurasivat tässä hiljaisessa surukulkueessa. Rouva Krook oli myös mukana, ei kuitenkaan leski rukka, johon tämä kova isku osui niin raskaasti, ettei hän kyennyt tulemaan mukaan. Sen sijaan hänen kerrottiin menneen maalle Paciusten luo isättömien pikkuistensa kanssa.

Niin musertuvat ihmisen suunnitelmat. Ensi tiistaina Marien oli ollut tarkoitus matkustaa vanhempineen Hampuriin. He asuivat nyt vain tilapäisesti parissa huoneessa Strömbergin talossa; kaikki oli valmista matkaa varten. – – Ja nyt – nyt kaikki hänen näkymänsä ovat synkenneet.

Ystäväpiirissä vallitsee suuri suru ja alakulo. Yksi lenkki katkeaa toisensa jälkeen. Ja Collan oli, kuten tiedät, yksi pidetyimmistä. –

Olen ajatellut huolissani sinua ja sitä, miten tämä surusanoma vaikuttaa sinuun, joka pidät niin kovasti nuoresta leskestä ... Epäilemättä huolestut nyt sitäkin enemmän siitä, että kolera tavoittaa myös minut, ennen kuin ehdit kotiin. Haluaisin niin kovasti hälventää tämän huolen, joka voi olla pelkästään vahingoksi omalle tilallesi. Itse en tunne vähimmässäkään määrin pelkoa ja uskonpuutetta, jotka tekevät ihmisen alttiimmaksi tartunnalle. Olen sitä paitsi juuri nyt niin täydellisen terve, ettei minussa ole mitään taudinaiheita. Tämän pitäisi yhdessä täydellisen varovaisuuden kanssa (käytän esimerkiksi iltaisin paksua palttoota, vaikkei ole kylmäkään), – toivoakseni pitää vakava kulkutauti loitolla minusta. Sen lisäksi talomme on onneksi terveimmillä seuduilla, niin ettei koko naapurustossamme ole esiintynyt ainuttakaan koleratapausta, – kun taas Collan (yksi erittäin harvoista koleran uhriksi joutuneista säätyläisistä) asui lähellä kaartin kasarmia, jossa on ollut useita sairastuneita, vaikka kolera onkin nyttemmin väistymässä. Huomautettakoon vielä, että molempina viime päivinä on tavattu huomattavasti vähemmän sairastumisia kuin viime viikolla, joten lääkärit olettavat jo epidemian alkavan väistyä keskuudestamme. Siksi ole huoleti, rakas ystäväni, äläkä kiirehdi lähtöäsi siksi että olet huolissasi – niin kovasti kuin minäkin ikävöin saada sinut ja pikku Celyn takaisin kodin helmaan!

Törnqvist oli eilen matkustanut kaupunkiin ja poikkesi hetkeksi pankkiin meitä tapaamaan. Hänen tilansa ei ole kohentunut vaan näytti päinvastoin menneen yhä huonommaksi. Hän sanoi kyllä, että palannee palvelukseen kymmenen päivän kuluttua, – mutta alan uskoa, että hänen, mikäli hän haluaa toimia viisaasti, pitäisi ottaa puoli vuotta virkavapaata – tai sitten lähteä pankista kokonaan.

Valtio-oikeuden professorin virka on nyt tänään ilmoitettu avoimeksi. Päätös on tehtävä 10. marraskuuta mennessä, – ja silti ehdin nyt hädin tuskin uhrata ajatustakaan tälle tärkeälle kysymykselle. Mutta – asiat täytyy kohdata sellaisina kuin ne ovat, – jos minusta ei tule professoria vaan joudun jatkamaan pankkiirin tietä, teen sen niin hyvin kuin pystyn. Voin silti olla onnellinen, kiltin eukkoni ja herttaisen tyttöseni kanssa. Eikö totta? ... Kyllä, tunnen sisimmässäsi, että kaikissa käänteissä sinä yhä pidät minusta ja sillä tavoin pidät minussa hengissä sitä sielun lämpöä, jota pelkkä keskittyminen liiketoimintaan pitemmän päälle verottaa. –

Robert kävi täällä lyhyellä vierailulla. Alma palasi toissa päivänä Nuutajärveltä. Mili voi hyvin mutta on hieman ikävystynyt. Useita oppilaita on ilmoittautunut, mutta työt eivät ole vielä päässeet käyntiin.

Wallenberg saattaa pyytää sinua ottamaan mukaasi paketin, jossa on ruotsalaisia obligaatioita 150 000 riikintaalerin arvosta, Yhdyspankin laskuun. Jos niin käy, anna hänen tuoda ne sinulle laivalle, missä voit uskoa ne saman tien kapteenin hoiviin ja lunastettavaksi ja otettavaksi esille vasta tänne saavuttaessa. Minulle olisi rakasta, jos tekisit pankille tämän palveluksen, jolla säästettäisiin suuri kuljetusmaksu.

Mutta milloin sinä nyt tulet, pikku ystäväni? ... Toivon huomenna saavani varman tiedon asiasta ”Auralla”. Kunpa tulisit jo sunnuntaina ”Wiborgilla”, – tai et ainakaan ”Dagmaria” myöhemmin.

Anna pikku Celyn ruusuisille huulille oikein monta suudelmaa isiltä, ja sinua itseäsi halaa sydämellisesti