29.10.1859 LM–Torsten Costiander
Ruotsinkielinen teksti
Käre Torsten!
Uppbrottets tid härifrån närmar sig. För att inte behöva släpa med alltför mycket saker landvägen sänder jag en kista med böcker och en mantelsäck med kläder med ”Wiborg” på tisdag, – saker som jag kan vara utan de sista veckorna. Jag adresserar sakerna till Dig och ber Dig vara så snäll och låta hämta dem. Om Du vill kan Du kanske skicka dem direkt till min framtida bostad så att de inte skräparsv hos Dig. Mina möbler: byrå, bord, skåp, säng som finns hos Dig kommer jag väl att behöva direkt när jag anländer. Transporten av dem kommer jag att ombesörja, – om inte Lundberg kan tänka sig att göra mig en tjänst och ombesörja det redan några dagar innan. Nu måste Adu väl få en säng? Och Du, varifrån skaffar Du dig ett bokskåp? Jag glömde, tror jag, att säga Dig att jag förra gången i Helsingfors också såg på ett skåp som förmodligen ännu står på läseföreningen och som kanske kunde fås för 15 rubel. Skåpet är brett men inte lika högt – naturligtvis finare än denna ritning; om Du före min ankomst inte haft tillfälle att få ett skåp kan vi ju ta en titt på detta.
Det blir mig en fröjd att ha en egen bostad igen – här bor jag som du vet ganska dåligt, – och att fritt kunna använda hela dagen till mina studier. Här har det gått halvbra med läsandet på sistone, – den ljusa tiden undervisar jag och mina dåliga ögon irriteras av ljus; men de har blivit bättre. – Det är inte helt utan saknad jag lämnar denna ort: Vissa människor kommer jag att sakna, kommer jag att sakna mycket, – framför allt grevinnan, och – men, pst! Muntligen kan jag berätta bättre för Dig. Då kommer Du att få höra min kärlekshistoria, – om jag vill vara uppriktig mot någon måste jag vara det mot Dig. Emellanåt måste du väl tyvärr fungera som tröstare. –
Vad skall jag ännu berätta? – Ingenting är väl bäst. Tiden förflyter ju helt enformigt här; – ändå saknas det inte stoff till tårar – och vrede, – ännu mer till glädje. Skulle det inte från första början finnas en understor bas av livskraft i en människas själ, en kraft att lyfta upp sig från det djupaste och tyngsta trycket, – faktiskt, grevinnan vår vän skulle vila i den mörka jorden sedan länge.
Lev väl! Give Gud att Du är lyckligare och nöjdare än
Din Leo.
Karhusuo den 29 oktober 1859.
P.S. Felix fick en dotter förra lördagen kl. 12 middagen. Adèle hade det mycket svårt, men nu befinner hon sig väl.
Alkuperäinen (transkriptio)
|1|
Lieber Torsten!
Es naht die Zeit des Auf-
bruches hiervon. Um nicht gar
zu viel Sachen den Landweg mit-
schleppen zu brauchen, so expediere
ich Dienstag mit ”Wiborg” einen Kasten
mit Büchern und einen Mantelsack
mit Kleidern, – Sachen die ich die
letzten Wochen hier entbehren
kann. Nun adreßire ich die Sachen
an Dich und bitte, Du möchtest so
gut sein sie abholen zu laßen
und, wenn Du willst, vielleicht
direkte in mein künftiges Quartier
schicken, so brauchen sie nicht bei
Dir zu ”skräpa”. Meine Möbeln:
Komode, Tisch, Schrank, Bett, die
|2|
bei Dir stehen werde ich wohl gleich
bei meiner Ankunft brauchen. Den
Transport derselben werde ich dann
besorgen, – wenn es nicht Lundberg
einfiele mir schon einige Tage
vorher diese Gefälligkeit zu erwei-
sen. Nun muß wohl Adu ein
Bett bekommen? Und Du, wovon
schaffst Du dir einen Bücherschrank?
Ich vergaß glaub ich Dir zu sagen,
daß, als ich letztens in HforsHelsingfors war,
ich dort auch einen Schrank besah,
der steht wahrscheinlichtillagt noch im Leseverein
und wäre vielleichte für 15 R. zu haben.
Er ist mehr breit als hoch
– natürlicherweise hübscher als diese
Zeichnung; bist Du nicht vor meiner An-
kunft in Gelegenheit eine Schrank
zu erhalten, so können wir ja dann
den genannten besehen.
Es wird mir eine Wonne sein
|3|
wieder mein eigenes logis zu
haben – hier hstruketwohne ich wie du
weißt ziemlich schlecht, – und frei
den ganzen Tag für meine Studien
disponiren zu können. Es ist hier
die letzte Zeit mit den Lesen so
halb gegangen, – die helle Zeit
unterrichte ich und meine erbärmlichen
Augen revoltiren bei Lichte; doch
haben sie sich gebeßert. – Ganz
ohne regret verlaße ich diesen
Ort doch nicht: Manche werde
ich vermißen, sehr vermißen, – die
Gräfin namentlich, und – Doch,
st! mündlich werde ich Dir beßer er-
zählen können. Dann wirst Du
meinen Roman erfahren, – gegen
Dich, wenn gegen jemand kann und
muß ich aufrichtig sein. Leider wirst
du wohl manches mal als Tröster
auftreten müßen. –
Was noch erzählen? – Nichts ist
wohl das Besten. Es verfließt
hier ja die Zeit ganz pai ein-
förmig; – doch mangelt’s nicht an
Stoff zu Thränen – und Wuth, –
– desto mehr an Freuden. Läge
nicht ursprünglich in des Menschen
Seele ein wundergroßer Fond von
Lebenskraft, Kraft sich zu erheben
auch aus dem tiefsten, schwersten
Druck, – wahrlich, die Gräfin, un-
sere Freundin, wahstruket läge längst schon
ruhend in der dunklen Erde.
Lebewohl! Gott gebe daß Du
glücklicher und zufriedener seist als
Dein
Leo.
Karhusuo d. 29. Okt. 59.
P. S. Felix erhielt vergangen Sonnabend
12 Uhr Mitt. eine Tochter.Adèle hat es
sehr schwer gehabt, befindet sich aber
jetzt paßabel
Rakas Torsten!
Lähdön hetki täältä lähenee. Jotta minun ei tarvitsisi raahata maitse mukana ihan liikaa tavaroita, lähetän Sinulle tiistaina ”Wiborgilla” laatikollisen kirjoja ja matkarepullisen vaatteita. Tavaroita joita ilman selviän täällä nämä viimeiset viikot. Nyt lähetän tavarat sinulle ja pyydän että olisit niin ystävällinen että antaisit noutaa ne ja halutessasi ehkä lähettää suoraan tulevaan kortteeriini, niin niiden ei tarvitse lojuasv Sinun luonasi. Huonekalujani, komuuttiani, pöytääni, kaappiani, sänkyäni, jotka ovat Sinun luonasi, tarvitsen kaiketi kohta saavuttuani. Niiden kuljetuksen järjestän sitten itse – ellei Lundbergille tulisi mieleen osoittaa minulle jo joitakin päiviä etukäteen tällaista huomaavaisuutta. Nyt Adun pitää kai saada sänky? Entä sinä, mistä hankit itsellesi kirjakaapin? Taisin unohtaa sanoa Sinulle, että kun viimeksi olin Helsingissä, katselin sielläkin erästä kaappia, joka todennäköisesti on yhä lukuyhdistyksessä ja jonka voisi ehkä saada 15 ruplalla. Siinä on enemmän leveyttä kuin korkeutta – toki kauniimpi kuin tässä piirroksessa. Ellet ole ennen tuloani saanut tilaisuutta hankkia kaappia, voimme sitten käydä katsomassa tuota edellä mainittua.
Tulee olemaan riemukasta saada taas oma kämppä – täällä asun, kuten tiedät, aika kehnosti – ja voida omistautua vapaasti koko päivän opinnoilleni. Täällä on viime ajat mennyt lukemisten suhteen hiukan puolinaisesti – valoisaan aikaan opetan, ja viheliäiset silmäni kapinoivat keinovalossa; ovat ne toki tulleet paremmiksi. Täysin ilman kaipausta en kuitenkaan tästä paikasta lähde; joitakin ihmisiä tulen kaipaamaan, kovasti kaipaamaan, nimittäin kreivitärtä ja – shh! Suullisesti voin sitten kertoa Sinulle paremmin. Sitten saat kuulla romaanini – Sinua kohtaan jos jotakuta osaan ja minun täytyykin olla suorapuheinen. Valitettavasti Sinun täytyy jonkun kerran toimia lohduttajana.
Mitäs kerrottavaa vielä? Mikään ei kai mene ylitse muun. Aika kuluu täällä aika yksitoikkoisesti – joskaan ei puutu kyynelten ja kiukun aiheitakaan – mutta sitäkin enemmän on ilonaiheita. Jos ihmissielussa ei olisi jo alkujaan mahtavaa määrää elämänvoimaa, voimaa itsensä nostamiseksi syvimmästäkin, synkimmästäkin paineesta – tosiaankin, kreivitär, ystävättäremme, olisi jo kauan sitten levännyt synkässä lopussa.
Voi hyvin! Jumala suokoon, että olet onnellisempi ja tyytyväisempi kuin
Leosi.
Karhusuo 29. lokakuuta 1859
P.S. Felix sai viime lauantaina klo 12 tyttären. Adèlella oli todella rankkaa mutta nyt hän voi mukiinmenevästi.