27.7.1870 LM–Alexandra Mechelin

Juuri nyt kun minun, nautittuani teen, piti istahtaa kirjoittamaan sinulle, saapui eilinen kirjeesi, jonka Meyer-setä toi mukanaan. Kiitän sinua sydämellisesti siitä, että huolehdit ystävällisesti Milin konsertista. Mutta vaikka konsertin mahdollisuudet ovat hieman heikentyneet Ahkeran maksukyvyttömyyden ja muiden yhteensattumien vuoksi, minusta tuntui parhaalta olla peruuttamatta Milin matkaa. Sillä hän on jo ostanut lipun, pakannut tavaransa ja muutenkin valmistautunut matkalle. Erosimme kello ½ 9, jolloin hän lähti Wiikeille, ja kello ½ 11 aion lähettää tämän kirjeen Milille. Luullakseni on parasta, etten lainkaan kerro hänelle kirjeesi sisällöstä, jotta hän ei masennu. Mili-paralla on usein ollut epäonnea konserttiensa kanssa. Hän ei kuitenkaan elättele mitään kuvitelmia matkan taloudellisista tuotoista vaan pitää sitä yhtä lailla terveellisenä huvimatkana. – Toivon, että Turussa vaikuttava toimittaja Rönnbäck voisi olla hänelle hyödyksi tekemällä konserttia tunnetuksi siellä paikan päällä.

Anteeksi, pikku ystäväni, etten ole aiemmin lähettänyt vahvistusta kassaasi, – se ei missään nimessä johdu saituudesta. Itse asiassa kylpylämatkasi ei tähän asti ole ollut kovinkaan kallis, sillä olet saanut kaikkiaan vain 450 markkaa. Lähetän sinulle tässä nyt 200 markkaa, ja aikanaan saat vielä lisää. Lähetän nyt myös kaksi kirjaa syntymäpäivälahjaksi pikku Celylle. Ikävä kyllä parempia ei ollut saatavilla. Ehkä voisit antaa toisen jo etukäteen?

Meillä on nyt useamman päivän ajan ollut oikea mätäkuun helle, joka ei millään muotoa ole sulostuttanut oleskelua kaupungissa. Mutta siedän sen mielelläni ajatellessani, kuinka hyvää se tekee nyt niin hyvin kypsyville sadoillemme. Toki juuri nyt olisi maistunut paremmalle asua Kaivopuistossa, mutta ei minua enää saa muuttamaan sinne. Naantalista tultuani kävin heti Wiikeillä ja kuulostelin, olisiko vielä jotain huonetta saatavana. Wiikin täti kuitenkin katsoi, ettei hän voinut enää vuokrata huoneita, kun Lindbergit olivat siellä. Sitten en enää välittänyt etsiä huonetta muualta puistosta. Olisi sitä paitsi ollut työlästä raahata kirjat ja paperit sinne, – ja aika hankalaa Puotilan asioiden kannalta; sillä sieltä tulee nyt tietenkin paljon kaupunkilähettejä, ja rakennustöiden vuoksi kaikenlaista puuhaa. Olen siksi jäänyt kiltisti korkeisiin huoneisiimme, joita aurinko lämmittää niin hyvin koko päivän. Elämänjärjestykseni on muuten seuraavanlainen: aamut ovat tavalliseen tapaan liian lyhyitä, joten vain harvoin ehdin käydä uimassa ennen pankkiaikaa, vaan saavun tavallisesti hikisenä pankkiin, missä onneksi on aika viileää. Pankista menen Ullanlinnaan uimaan, – muutaman kerran olen jäänyt sinne aterioimaan Idestamien ja Montgomeryn kanssa, mutta nykyisin tulen kotiin päivälliselle. Sitten ryhdytään lukemaan lehtiä, mikä toisinaan keskeytyy pieniin nokosiin, joiden jälkeen alkavat työt kirjoituspöydän ääressä tai sitten kävellään kaupungilla asioilla ja kokouksissa. Aika ajoin olo on niin pitkästynyt, ettei kynä ota kulkeakseen, – silloin hakeudun Idestamin tai Fogelholmin seuraan – ja koko ilta menee rupatellessa, – eikä sittenkään ole oikein hauskaa. Huomenna riennän mitä pikaisimmin Puotilaan, missä on sattunut sellainen ikävä juttu, että Lasse tahtoo pois: hän on antanut palkata itsensä Puškineille kokkipojaksi. Koska hänet on otettu kuukaudeksi, häntä ei voi estää lähtemästä 1. elokuuta omille teilleen. Hän on, köyhänä poikana, aika epävakaa luonne; – tällä kertaa neidin ja Weckströmin rouvan huomautukset maidon mittauksesta herättivät hänen tyytymättömyytensä. Juttelin jo sunnuntaina pitkään hänen kanssaan puhuakseni hänelle järkeä, mutta turhaan. Nyt en totisesti tiedä, mistä saisimme tänä syksynä uuden karjanhoitajan.

Heinänkorjuu tarjoaa vielä koko joukolle työtä, ja pian alkaa myös rukiin korjuu. Kuinka mieluusti olisinkaan nyt siellä, jotta pääsisin henkilökohtaisesti johtamaan kaikkea! Mutta en voi ikävä kyllä vielä lainkaan arvioida, milloin minun on mahdollista saada vapaata. Brunoun terveys on niin heikko, ettei hän pääse virantoimitukseen vielä pitkiin aikoihin. Jäder anoi tänään kuukauden virkavapaata hoitaakseen terveyttään. Törnqvist lykkää koko ajan lomaansa – vaikka hänkin olisi kyllä levon tarpeessa. Mitä sellaisessa tilanteessa voi tehdä! Pelkäänpä, että ehtii tulla 20.–25. elokuuta, ennen kuin minun on mahdollista matkustaa mihinkään. Silti meidän olisi ehdittävä käydä Nuutajärvellä ennen maatalouskokousta: Torsten muistuttaa siitä joka ikisessä kirjeessään ja kertoo heidän kaivaten odottavan saapumistamme. – Ja kukapa tietää: ehkä olisi tarpeen lähteä Naantalista vierailemaan tohtori Sköldbergin luona? Tiedäthän, tyttöseni, olen aika huolissani sinun tilastasi, ja olen sitä mieltä, että käyttöön on ehdottomasti otettava kaikki keinot, jotka voivat johtaa todelliseen parantumiseen. – Et ole viimeisimmissä kirjeissäsi kertonut, alkaako vedellä vähitellen olla sellainen vaikutus, joka sillä lähinnä sanottiin olevan? Entä miten on huimauksesi laita? Älä pidä minua tietämättömyyden vallassa!

Nyt minun täytyy lopettaa, kello on yli ½ 11.

Mili-täti tuo kuulemma vähän naminamia pikku Celylle, siksi isi lähettää tällä kertaa vain sydämellisimmät terveiset.

Olet ollut oikein kiltti, kun olet niin usein kirjoittanut minulle, mutta jatka samaan tapaan, lähetä aina tilaisuuden tullen vaikka parikin riviä sille, joka kaipaa sinua päivät yöt ja joka eron kestäessä yhä kauemmin kärsii sitäkin kovemmin siitä, ettei saa olla luonasi. Ystävät ovat hyviä olemassa ja tuottavat toki hieman lohtua, mutta silti he kalpenevat olemattomiin rakkaan puolison rinnalla. Hyvää yötä Alexandra, Jumala suojelkoon sinua ja pikku Celyä!