Krönika.
Den Snellman-Schaumanska striden har utgjort veckans samtalsämne – sannerligen icke ett angenämt! Det tyckes tyvärr som om denna strid aldrig mera skulle upplösas i försoning, – åtminstone icke förr, än då tankarna kunna rent ut, utan förbehåll, uttalas: de omskrifningar och antydningar vår publicitet så ofta måste begagna sig af, för att få sina åsigter fram i dagen, kunna alltid ånyo, af den som har lust dertill, förvrängas och misstydas, ja äfven utan afsigt missförstås – och polemikerna löpa i oändlig kretsgång.
Ville man glömma idéverldens ledsamheter, störtade man sig i marknadshvimlet. Der var det friskt lif. Allmogens marknadsenthusiasm är allt densamma. Denna gång manades den till ännu större vigör af det vackra vädret. Solen belyste frikostigt den brokiga taflan, hindrande molnen att sända förderfliga skurar på qvinnfolkets granna kläder. Gick man bland stojet och hörde hästarnes gnäggande, pigornas och madamernas skrattande, kringelgummornas lockande rop, positivspelarnes qvintilerande, så kunde man väl finna detta ganska muntert och nöjsamt. Men vandrade man längs stånden med nationalekonomiska funderingar i hågen, så slog man sig för bröstet, suckade och sade: hvilken parodi är icke allt detta! Skola vi icke engång komma derhän, åtminstone i landets hufvudstad, att dessa skoj-institutioner försvinna och gifva rum för ordentliga jordbruks- och industriexpositioner, der produkterna äro prydligt uppställda och rangerade, täflande i värde och billighet, der producenterna kunna fröjda sig öfver hvad de åstadkommit, konsumenterna erhålla det godt är, – korteligen, der man kunde utropa: se allt detta presterar vårt eget land, fastän vi hittills icke vetat af det! .... Hästexpositionen på Senatsgården var denna gång litet bättre än de föregående, dock föga tillfredsställande för verkliga hippofiler. Der sågos på få undantag när endast små, knubbiga kräk, som på en hästmarknad i Savolax eller Karelen hade gjort ganska liten effekt. Första priset, 25 rub., gafs för en svartbrun hingst, tillhörig veterinärläkaren Silvast, och dito för ett svart sto tillhör.tillhörig bonden And. Fredriksson fr.från Borgå socken, andra priset, 20 rubel, betaltes åt bönderne Abr. Mattila fr.från Anjala för en röd, och And. Maula fr.från Thusby för en grå hingst.
Från Björneborg har till salu anländt en jernångslup ”Pori”, nätt och prydlig och, som det tyckes, ännu qvickare än vår välkända och omtyckta ”Ilmatar”. Vi önska att den måtte finna köpare här och tro att det, åtminstone under den egentliga sommarn, nog skall bära sig för både ”Ilmatar” och ”Pori” att underhålla kommunikationen mellan staden, Ulrikasborg och Sveaborg. Också kan ju, när de äro tvenne, den ena då och då få permission för att föra helsingforsare på lustturer i skären.
Barometern har under några aftonpromenader tyckt sig finna att icke alla gaslyktor, på den tid de det borde, lysa med hel låga äfvensom att glasen i lyktorna icke alla äro så rena, som det för ljuseffekten vore önskligt. Barometern har visserligen gjort denna observation med flere än tvenne ögon, men vill dock icke utge den såsom fullkomligt säker, utan låter gerna justera sitt omdöme om så ske kan. –
Hr Löfgrén har i det närmaste fulländat sitt, af universitetet beställda, stora porträtt af Runeberg. Det har varit litet fråga om att detsamma skulle exponeras för allmänheten.
Medicine-licentiatexamen anställdes d. 8 okt. med Med. kandidaten L. Linsen.
Hr. L. Ténint inbjuder dem som intressera sig för franska språket och litteraturen till en séance å universitetet i morgon, lördag, kl. 6. Han har till ämne för sitt föredrag valt skalden Alfred de Musset.
I går afton omkring kl. 7 visade sig ett egendomligt fenomen på himlahvalfvet. Det var en lång slöja eller strimma af ljusa genomskinliga molnbildningar, nästan i form af en regnbåge, sträckning från öster till vester.
Kronikka
Viikon puheenaiheena – eikä todellakaan mieluisana sellaisena - on ollut Snellmanin ja Schaumanin riita. Kiistan päättyminen sopuun ei ikävä kyllä näytä mahdolliselta – ei ainakaan ennen kuin on mahdollista puhua asiasta suoraan kiertelemättä. Jotta mielipiteensä saa julkisuuteen kuuluviin, edellytetään meillä kiertoilmaisuja ja vihjailuja, mikä on omiaan altistamaan ne jonkun toisen lystikkään tarkoitushakuiselle vääristelylle ja jopa tahattomalle väärinymmärtämiselle. Poleemikot iskevät kiinni ja loputon noidankehä on valmis.
Mikäli halusi unohtaa ajatusten maailman ikävyydet, oli suistuminen torin hälinään. Siellä elämänmeno oli tervehenkistä. Tavallisen kansan into torilla käymiseen oli entisellään ja tällä kertaa sitä kiihdytti entisestään kaunis sää. Aurinko valaisi kirjavaa näkymää kirkkaalta taivaalta, eivätkä sadekuurot päässeet pilaamaan naisväen hienoja vaatteita. Soluttautuessa melskeeseen ja kuullessaan hevosten hirnumisen, piikojen ja matamien naurun, rinkelinmyyjämuorien kutsut ja posetiivareiden lauleskelut saattoi tunnelmaa pitää varsin iloisena ja miellyttävänä. Kuljeskellessa kojurivien ohitse kansantaloutta pohdiskellen saattoi kuitenkin taputtaa itseään selkään, jos huokaisten älysi todeta, mistä parodiasta tuossa kaikessa olikin kyse. Voisimmeko edes maan pääkaupungissa kääriä hihamme ja hankkiutua eroon moisista leikkitoreista ja raivata tilaa kunnollisille maatalous- ja teollisuusnäyttelyille, joissa tuotteet ovat tyylikkäästi esillä ja järjestyksessä arvosta ja edullisuudesta kilpaillen ja joissa tuottajat saattavat iloita aikaansaannoksistaan ja kuluttajat todeta niiden laadukkuuden – lyhyesti sanottuna, paikka, jossa voisi julistaa ”tätä kaikkea oma maanne saa aikaan, vaikkemme ole siitä tähän asti tiennetkään”! Senaatin pihalla järjestetty hevosnäyttely oli tällä kertaa hieman edellistä parempi, joskin hevosintoilijoita se tuskin tyydytti. Nähtävillä oli muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vain pieniä, tanakoita elukoita, jotka eivät hevosmarkkinoilla Savossa tai Karjalassa olisi tehneet kummoisempaa vaikutusta. Ensimmäiset palkinnot – 25 ruplaa – myönnettiin eläinlääkäri Silvastin omistamalle mustanruskealle orille sekä Porvoon pitäjältä kotoisin olevan talonpoika A. Fredrikssonin omistamalle mustalle tammalle. Toiset palkinnot – 20 ruplaa – maksettiin anjalalaisen talonpojan A. Mattilan punaiselle ja tuusulalaisen talonpojan A. Maulan harmaalle orille.
Porista on saapunut myytäväksi komea, Pori-niminen rautainen höyryalus, joka kulkee kuulemma vielä hyvin tunnettua ja pidettyä ”Ilmatartamme” nopeammin. Toivomme sen löytävän täältä ostajan ja uskomme, että sekä ”Ilmattarelta” että ”Porilta” onnistuu ainakin varsinaisen kesäkauden ajan liikennöinti kaupungin, Ullanlinnan ja Viaporin välillä. Kun aluksia kerran on kaksi, voisi jompikumpi aina silloin tällöin saada luvan kuljettaa helsinkiläisiä huviristeilyille saaristoon.
Barometern on muutaman iltakävelyn aikana ollut huomaavinaan, etteivät kaikki kaasulyhdyt suinkaan pala täydellä liekillä sovittuna aikana ja että kaikkien lyhtyjen lasi ei ole toivottavan puhdas lyhtyvalon valaisevuuden kannalta. Kyseinen Barometernin havainto ei ole vain yhden silmäparin varassa, mutta lehti ei silti halua ottaa sitä täysin todesta, vaan jättää auki mahdollisuuden oikaista käsitystään sen ollessa tarpeelliseksi.
Herra Löfgrén saa piakkoin viimeisteltyä yliopiston tilaaman suuren Runebergin muotokuvan. Muotokuvan yleisestä esittelemisestä on myös ollut hieman puhetta.
Lääketieteen kandidaatti L. Linsénin lääketieteen lisensiaatinkoe pidettiin lokakuun 8. päivänä.
Herra L. Ténint järjestää yliopistolla huomenna lauantaina kello kuudelta istunnon ranskan kielestä ja kirjallisuudesta kiinnostuneille. Esitelmänsä aiheeksi hän on valinnut runoilija Alfred de Musset’n.
Taivaankannella näkyi eilen illalla kello seitsemän maissa erikoinen ilmiö. Kyseessä oli kirkkaiden ja läpikuultavien pilvikuvioiden muodostama pitkä huntu tai juova, joka oli lähestulkoon sateenkaaren muotoinen kurottaessaan idästä länteen.