23.5.1864 LM–Torsten Costiander
Ruotsinkielinen teksti
|1|
Käre Torsten,
I och med att jag inte kunnat skrapa ihop en tillräckligt stor summa för att betala hela beloppet för mitt kassakreditiv på Föreningsbanken ser jag mig tvungen att förnya det och följaktligen måste jag tyvärr be dig än en gång gå i borgen för detta kreditiv. Om de går med på det minskar jag beloppet från 4 till 3 000 mark, därmed ber jag dig gå och be om en blankett till kassakreditivkontrakt vid disken på banken i Borgå, och att inte skriva|2| annat än ditt namn och din signatur på ett passande avstånd under ”Säkerhet”. Sedan borde två personer skriva sina namn under ”På en gång närvarande vittne”. Resten skrivs i Helsingfors av mig eller den andra borgensmannen. Jag har ännu inte fått definitivt svar från Winter – om han visar sig motvillig ber jag Linder eller Kalle Björkstén göra mig denna tjänst ... Fredagen den 27 åker jag med ”Wiborg” till Fredrikshamn, för att ordna försäljningen av Malina och så vidare och söndagen den 29 åker vi därifrån till Helsingfors, där jag då, under min gamla adress, hoppas hitta ett brev från dig med|3| kreditivpappret. Jag hoppas man finner det förlåtligt att jag ännu inte – i en månad av tjänstgöring utan inkomst – hittat medel att betala skulder, framför allt när mina ansträngningar för att få ett lån för att täcka skulden i fråga har varit förgäves. Nästa år borde medföra en ändring i tillståndet på mina finanser.
– Efter att ha hjälpt våra damer installera sig i Helsingfors återkommer jag – mer av nödvändighet än av lust – till Viborg, för att här ännu arbeta juni månad. Resten av sommaren borde tillbringas i Helsingfors med arbete och bad och vård av ögonen. – – Du åker, såvitt jag vet,|4| snart till Tavastehus med din bataljon? Vi ser dig således inte i Helsingfors när vi anländer?
Adjö! Ha ännu överseende med din bror och vän
Leo M
Viborg den 23 maj 64.
Vilken förskräckligt vintrig vår!
Alkuperäinen (transkriptio)
|1|
1864 23/5tillagt senare
Cher Torsten,
N’ayant pas pu ramasser
une assez forte somme pour payer
tout le montant de ma dette detillagt créditive
à Föreningsbanken, je me vois
obligé de la renouveler et, par
conséquence, je dois malheureuse-
ment te prier encore une fois de
vouloir bien prêter caution pour
cette créditive. Si on le permet
j’amoindrirai le montant de 4 à
3 000 marks, donc, je te prie de te
faire donner un ”blankett till kassa-
kreditiv-kontrakt” du comptoir de la
banque à Borgå, et de n’y écrire
|2|
que ton nom et caractère dans une di-
stance convenable sous ”Säkerhet”. Puis,
il faudrait que deux personnes quelconques
signeraient leurs noms sous ”På en gång
närvarande vittne”. Tout le reste
sera écrit à Helsingfors par moi et
l’autre cautionnaire. Je n’ai pas encore
de réponse décisive de Winter – s’il
montre de la répugnance je prierai
Linder ou Kalle Bstén de me faire
ce service ... Vendredi le 27 je
me rendrai par ”Wiborg” à Fhamn,
pour y arranger la vente de Malina etc.
et dimanche le 29 nous partirons
de là à Helsingfors, où j’espère
trouver alors, sous mon ancienne
adresse, une lettre de toi avec le
|3|
papier de créditive. – J’espère qu’on
le trouve pardonnable que je n’ai
pas encore – dans un mois de service
sans appointement – trouvé moyens de
payer des dettes, surtout quand mes
efforts d’avoir un emprunt pour solder
la dette en question ont été vains. L’an-
née prochaine devra amener un change-
ment dans l’état de mes finances.
– Après avoir aidé nos chères
dames à s’installer à Helsingfors, je
reviendrai – plus par nécessité que
par envie – à Vibourg, pour travailler
ici encore le mois de Juin. Le reste
de l’été doit se passer à Helsingfors
en travaux et beins et soingement des
yeux. – – Tu te rendras, à ce que je pense,
|4|
bientôt à Thus avec ton bataillon? Nous
ne te verrons pas à Hfors, lors de notre
arrivée? –
Adieu! Sois encore indulgent avec
ton frère et ami
Leo M
Vibourg, ce 23 Mai 64.
Quel animal hivernal de printemps!
Rakas Torsten,
Koska en ole pystynyt saamaan kokoon tarpeeksi suurta summaa maksaakseni koko luottovelkasummani Yhdyspankkiin, katson että minun on pakko uusia se, ja sen vuoksi valitettavasti pyydettävä taas kerran Sinua takaamaan tämä luotto. Jos saisin lyhentää summaa 4 000 markasta 3 000 markkaan, pyydän että pyydät Porvoon pankkikonttorin tiskiltä ”lomakkeen kassaluottosopimukseksi” ja kirjoitat siihen vain nimesi ja allekirjoituksesi sopivalle etäisyydelle Vakuus-otsakkeen alle. Sitten kahden henkilön pitäisi laittaa allekirjoituksensa kohtaan ”samaan aikaan läsnä olevat todistajat”. Kaiken muun kirjoitan itse Helsingissä toisen takaajan kanssa. Minulla ei ole vielä Winterin lopullista vastausta – mikäli ilmenee vastahakoisuutta, pyydän Linderiä tai Kalle Björksténiä tekemään minulle tämän palveluksen… Perjantaina 27. päivä lähden ”Wiborgilla” Haminaan järjestelemään siellä Malinan myyntiä etc., ja sunnuntaina 29. päivä lähdemme sieltä Helsinkiin, mistä toivon tapaavani silloin vanhasta osoitteestani kirjeen Sinulta luottoasiakirjan kera.
Toivottavasti pidetään anteeksiannettavana, etten ole vielä – palkattomassa palveluksessa – keksinyt keinoa maksaa nämä velat, semminkin kun kaikki ponnisteluni lainan saamiseksi maksaakseni kyseisen velan ovat olleet turhia. Ensi vuoden pitäisi tuoda muutos taloudentilaani.
Autettuani rakkaita naisiamme asettumaan Helsinkiin palaan – ennemmin pakosta kuin halusta – Viipuriin töihin vielä kesäkuuksi. Kesän loppupuolen pitäisi kulua Helsingissä töiden, kylpien ja silmien hoitamisen merkeissä. – Palaatko kohta, kuten otaksun, pian Hämeenlinnaan pataljoonasi kanssa? Emmekö näe Sinua Helsingissä tultuamme?
Näkemiin! Ole vastedeskin ymmärtäväinen veljeäsi ja ystävääsi
Leo M:ää kohtaan
Viipuri 23. toukokuuta 1864
Mikä hirvittävän talvinen kevät!