Krönika.
Från en vacker, nästan alldeles regn- och smutsfri höstsommar ha vi nu med ens, liksom genom ett trollslag blifvit förflyttade midt i en vacker nordisk vinter. Luften är kall och klar under den blåa himlen och trycker sina frusna rosor på kinden, men ännu saknas vintrens egentliga emblemer: snö och is. Väl har mången ungdomlig, stålklädd fot redan skurit glädtiga runor i Kajsaniemi dammen och en gles slöja af snö betäcker jorden på sina ställen men vågorna gå ännu sin fria gång derute och slädföret låter vänta på sig.
Nära en vecka är nu förfluten sedan den 9:de Nov. och Porthansfesten är förbi. Tiden ilar framåt med aldrig tröttnande vingar, bortsopande i sina spår så många tilldragelser, så många frågor, för att ständigt gifva rum för nya, men mycket gifves dock,|88| som öfverlefver dagens fjäril-lif: vi kunna ej afhålla oss från nöjet att med några ord ännu återkalla minnet af ofvannämnda fest. Att anordningarne och resultaterna voro lyckade, torde ej behöfva nämnas. Den konstnjutning musikens skönheter erbjödo senterades genom en spänd och liflig uppmärksamhet hos alla; men högre än denna njutning var den känsla af stolthet och tillfredsställelse, som fyllde mångens bröst vid tanken på, att äfven räknas till detta folk hvilket, ehuru endast en biperson på den stora verldstheatern, likväl, ofta redan, ej allenast nu visat sig mäktigt att uppskatta sina ärofulla minnen och sin tillvaro som ett folk.
Få äro de städer i Finland, som ej genom fester och tillställningar på ett eller annat sätt bidragit för det gemensamma ändamålet. Och så är då ändteligen den svåra, gordiska knuten löst! På en dag och genom en kraftyttring äro alla bekymmer för denna sak undanröjda; numera kan ingen skeptiker medlidsamt rycka på axlarne öfver förtidiga, obetänksamma företag; nu återstår ej stort annat, än att monumentet blir färdigt och hitsändt. Om man kastar en blick tillbaka och försätter sig t. ex. till Litteratursällskapets möte den 2 Oktober, der modlösheten och villrådigheten angående Porthansstatyns framtid var allmän, ända tills en af ledamöterna, prof. Snellman, framställde det nu så lyckligen genomförda projektet – om man minnes detta och jemför resultaterna nu, kan man ej annat än förvåna sig öfver en så abnorm yttring af den ofta nog omtuggade ”finska trögheten”.
En öfversättning af den vid festen afsjungna dikten ”Pohjolan Valkeneminen” är oss benäget meddelad och införes här i sammanhang med ofvanstående.
Morgonens gryning i Pohjola.
Lång var du, Pohjas natt!
Länge, mitt Suomi, de dunkla fjäten
Gick du i mörker; fröjd var förgäten,
Tung var den börda du släpade matt.
Lång var du, Pohjas natt!
Ljus genom natten dock far!
Tindrande stjernor ur molnen blänka,
Glans på din dunkla bana de skänka;
Sjustjernan lik, osläcklig och klar –
Jusléns kärlek det var.
Pohja med rosor af
Morgonens glans ren himlen betäcker.
Se, det ljusnar och glansen uppväcker
Kalevas hjeltar ur deras graf:
Porthan gryningen gaf!
Lång var du, Pohjas natt!
Sommarens dag, som glansen dock tänder,
Outsläckliga strålar sänder
Och såsom dag, när din stund är satt,
Lyser du, Pohjas natt!
Helsingforslifvet har emellertid, ifall vår uppfattning möjligtvis ej är alltför subjektiv – under de senaste dagarne företett en viss oliflighet, liksom skulle man tarfva en liten hvila här på sina verk. Theatern har väl med några småstycken försökt lifva publiken, men detta är ej allt; inga intressantare samtalsämnen ha varit å bane – åtminstone inga sådana, att de finge komma en krönikeskribent tillgodo – och detta nedtynger vårt annars goda lynne; vi äro nästan färdiga att återtaga vår djupsinniga reflexion om tiden: den kunde tilläfventyrs gifva mången nyhetsälskare anledning till alldeles öfverdrifna förhoppningar.
För att dock på något sätt finna näring och läkedom för själen, satte vi oss neder en afton att med rigtig grundlighet studera den periodiska pressen. Den ena publicitetens organ efter den andra undersöktes och lades åsido utan att ha lyckats tillvinna sig någon synnerligare uppmärksamhet. De utländska bladen sågo så bedröfliga ut, oaktadt eller just derigenom att det bedröfligaste af en mild omtanke var uteslutet; de inhemska tycktes innehålla bra litet – troligen blott en följd af vår ofvannämnda förargliga sinnesstämning. Men slutligen föll oss Borgåbladet i hand. Vi hade ej hunnit långt, forrän följande tirad, lik en elektrisk puff, tvang oss att spritta till och spärra upp de af Morfei tjusningsmakt redan halft gripna ögonen. Den lydde sålunda: ”Inom vår tidningspress kommer från nästa år att inträffa åtskilliga förändringar. Barometern och Papperslyktan äro bestämda att uppslukas af Helsingfors Dagblad” – – och detta Barometern oåtspordan! Uppgiften är en blandning af hälften dikt och hälften sanning, ty endast det senare bladet torde ”uppslukas”. Ingenting är väl vanskligare här i verlden än lifvet, men det är dock obeskedligt af B:bladetBorgåbladet att sålunda vilja dräpa oss, nästan i samma andedrag det tillkännager sina egna svällande lifskrafter. Barometern är ung och hoppas ännu få lefva någon tid på jorden.
Öfvertygade som vi äro om osannfärdigheten af denna B:bladetsBorgåbladets terroristiska berättelse, gör det oss ett verkligt nöje att kunna meddela våra läsare den intressanta nyheten, att ”Helsingfors Dagblad” i morgon, lördag, utsänder sitt profnummer.
Juridiska fakultetens medlemmar röra tidigt på sig i år. Sistlidne måndag och onsdag aflades de vanliga preliminära skrifprofven, och tentamina till jurisexamen äro redan påbörjade. – En af universitetets lärare, professor Hjelt, afreser i dag i vetenskapliga ändamål till Tyskland, der han torde komma att uppehålla sig omkr. fyra månader.
Mag. K. Chydenius, en af deltagarne i den vetenskapliga vikingafärden till Spetsbergen, har kommit hit på ett kort besök och återvänder i veckan till Stockholm, för att jemte de andra under vintern ordna och utgifva resultaterna af sina forskningar.
Veckans nyaste litterära företeelse är den af prof. Lindelöf med fransmannen abbé Moigno’s medverkan utarbetade boken: Leçons de calcul des variations, tryckt i Paris på universitetets i Helsingfors bekostnad.
Ett enskildt meddelande berättar att den nyss aflidne kronofogden Wilchman testamenterat hela sin disponibla förmögenhet till inrättande af en folkskola i Hollola socken. Vackrare minnen kan penningen icke efterlemna, än donationer i sådan syftning.
Det hade sitt intresse för allmänheten att, på en tid då Porthansmonumentet så mycket upptagit sinnena, få se en approximativ afbildning deraf i den af hr Löfgren på theatern arrangerade tablå, hvarmed de båda senaste representationerna begynte. Några för tillfället författade verser deklamerades derjemte af hr Österberg.
Hr von Schantz gaf i går sin första soirée i den restaurerade salongen å hôtel de Russie. Programmet bjöd bland andra vackra saker på den sedan brunnshus-soiréerna omtyckta ”El Ole”, vid hvars sprittande toner man tycker sig se en yppig spaniorska elastiskt framsväfva och tjusa.
Enligt hvad färska berättelser gifva vid handen, är jernvägen från S:t Petersburg till gränsen nu i sin helhet öppnad, så att man på 25 timmar kan komma från nämnde stad till Berlin.
Ett tillkännagifvande från öfverstyrelsen för lots- och båkinrättningen meddelar att den under kriget genom försänkningar stängda farleden mellan tvenne af de sveaborgska holmarne nu sedan sjökommunikationen för detta år är så godt som slut, ändtligen åter kan begagnas.
Kronikka
Olemme nyt kuin taikaiskusta kertaheitolla siirtyneet kauniista, lähes sateettomasta ja loattomasta syyskesästä keskelle kaunista pohjoismaista talvea. Kylmä ja kirkas ilma saa posket punoittamaan sinisen taivaankannen alla, mutta talven varsinaiset tunnusmerkit, lumi ja jää, antavat vielä odottaa itseään. Monen nuoren teräkseen verhotusta jalasta on jo piirtynyt Kaisaniemen lampeen iloisia juovia ja maa on paikoitellen ohuen lumipeitteen alla. Aallot huokuvat merellä yhä vapaina, joten rekiajeluita saa vielä odotella.
On kulunut lähes viikko marraskuun yhdeksännen päivän Porthan-juhlista. Ajan ratas kulkee väsymättä eteenpäin, murskaten alleen niin monet tapahtumat ja kysymykset ja antaen jatkuvasti tilaa uusille. Monet aiheet eivät kuitenkaan jää pelkiksi päiväperhoiksi, emmekä malta pidättäytyä ilosta olla palaamatta muistelemaan edellä mainittua juhlaa muutamin sanoin. Juhlan järjestelyiden ja toteutuksen onnistuminen lienee sanomattakin selvää. Musiikin sulojen tarjoama taide-elämys näkyi yleisenä jännityksenä ja keskittyneisyytenä, mutta tätä nautintoa suurempaa oli se ylpeyden ja tyytyväisyyden tunne, joka täytti monen mielen ajatellessa lukeutuvansa tähän kansaan, joka pelkkänä maailmannäyttämön sivuroolin esittäjänäkin on jo ennestään, eikä vasta nyt, osoittautunut mahtavaksi antamalla arvoa menneisyyden uroteoille ja kansalliselle olemassaololleen.
Vain harvat Suomen kaupungit eivät juhlatilaisuuksin tai joillain muilla tavoin osallistuneet talkoisiin. Nyt vaikea Gordionin solmu on saatu viimeinkin auki! Kaikki tähän asiaan liittyvät huolet on saatu yhdessä päivässä yhteisellä voimanponnistuksella raivattua pois tieltä, eikä yksikään epäilijä enää voi heristellä sormeaan ja varoitella ennenaikaisista tai harkitsemattomista hankkeista. Kaikki on monumentin valmistumista ja toimittamista vaille valmista. Palatessa ajassa hieman enemmän taaksepäin esim. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoukseen lokakuun toisena päivänä, vallitsi Porthanin patsaan tulevaisuuden suhteen päättämättömyyden tila, kunnes eräs kokouksen osanottajista, professori Snellman, ehdotti nyttemmin onnistuneesti läpivietyä projektia. Ei voi kuin ihmetellä, miten erikoinen, usein jauhetun ”suomalaisen jäykkyyden” sovellutus lopputuloksessa onkaan kyseessä.
Alla juhlissa laulettu ”Pohjolan Valkeneminen”, jonka teksti on meille ystävällisesti lähetetty:
Pohjolan Valkeneminen
Pohjolan pitk’ oli yö!
Kauvan ol’ synkkä’, Suomeni, kulkus,
Pimeydessä riemuton polkus,
Vaikea vaivas ja raskas työ,
Pitk’ oli Pohjolan yö;
Vaan ei yö valoton!
Tähtyet tukki välkähytellen,
Otavanais Sua tiell’ opastellen
Loisteli säihkyen sammumaton
Lempi Juslenion
Vaan jopa Pohjolaan
Aurinko aamun riens’ rusotellen. –
Valkeni, loistollaan herätellen
Kalevan urhot kaikk’ unestaan.
Nerosi, oi Porthan!
Pitk’ oli Pohjolan yö!
Vaan pimeä kesäpäivä jo paistaa,
Säteihin sammumattomiin loistaa.
Pohjolan, kun kesähetkens’ lyö,
Päivänä paistaa yö!
Tulkintamme saattaa toki mahdollisesti olla aivan liian subjektiivinen, mutta elämä Helsingissä on viime päivinä vaikuttanut jokseenkin väsähtäneeltä, ikään kuin täällä vallitsisi parhaillaan pieni hengähdystauko. Teatteri on toki yrittänyt piristää yleisöä muutamilla pikkuesityksillä, mutta kiinnostavat keskustelunaiheet ovat olleet vähissä – tai ainakaan niitä ei ole muuan kronikoitsijan tietoisuuteen tullut – ja tämä latistaa hieman muutoin hyvää tunnelmaamme. Olemme lähestulkoon valmiita jatkamaan syvällistä pohdintaamme ajasta. Se saattaisi yllättäen antaa monelle uutisten perään haikailevalle aihetta aivan ylimitoitettuihin odotuksiin.
Saadaksemme kuitenkin edes jotain sielunruokaa, istuimme eräänä iltana alas tutkiskellaksemme oikein perinpohjaisesti aikakausilehtiä. Kävimme läpi jokaisen näistä julkisen sanan areenoista ja laitoimme ne yksi toisena jälkeen syrjään kiinnostumatta suuremmin yhdestäkään. Ulkomaiset lehdet näyttivät surkeilta, huolimatta tai kenties juuri johtuen siitä, ettei niissä ollut tuottamuksellisesti noudatettu vähäisintäkään huolellisuutta. Kotimaisissa lehdissä oli vain vähän mielenkiintoista luettavaa, mikä on arvatenkin vain seurausta edellä kuvatusta raivostuttavasta mielentilastamme. Lopulta käteemme osui Borgåbladet. Pitkälle emme ehtineet lukea ennen kuin muuan vuodatus sähköiskun lailla repi auki jo Morfeuksen suloiseen puoliuneen tuudittamat silmämme. Vuodatus kuului seuraavasti: ”Sanomalehdistössämme tapahtuu ensi vuonna useita muutoksia. Helsingfors Dagbladin odotetaan nielaisevan Barometernin ja Papperslyktanin.” Eikä Barometerniltä ole edes asiasta kysytty! Kyseinen kirjoitus oli sekoitus tarua ja totta, sillä vain jälkimmäinen lehti on tarkoitus ”nielaista”. Elämä on toki täynnä yllätyksiä, mutta on epäkunniallista Borgåbladetilta tuolla tavalla haluta meidät kuolettaa ja lähes samaan hengenvetoon esitellä omien voimavarojensa lisäystä. Barometern on nuori lehti ja toivoo voivansa vielä jonkin aikaa jatkaa taivaltaan maan päällä.
Niin vakuuttuneita kuin olemmekin siitä, ettei Borgåbladetin hirmuvaltamentaliteettiin perustuva kertomus ole totuudenmukainen, voimme aidoksi iloksemme tiedottaa lukijoillemme siitä kiinnostavasta uutisesta, että ”Helsingfors Dagbladin” koenumero julkaistaan huomenna lauantaina.
Oikeustieteellisen tiedekunnan jäsenet ovat tänä vuonna aikaisin liikkeellä. Tavanomaiset kirjalliset kokeet järjestettiin viime maanantaina ja keskiviikkona ja oikeustieteen tutkinnon tentitkin ovat jo alkaneet. Yksi yliopiston opettajista, professori Hjelt, lähtee tänään tiedematkalle Saksaan, jossa hän viipynee nelisen kuukautta.
Maisteri K. Chydenius, joka osallistui Huippuvuorille suuntautuneeseen tieteelliseen tutkimusmatkaan, on saapunut tänne lyhyelle vierailulle ja palaa tällä viikolla Tukholmaan koostaakseen ja julkaistakseen matkakumppaneidensa kanssa tutkimustensa tulokset talven aikana.
Viikon kirjauutuus on professori Lindelöfin ranskalaisen apotti Moignon kanssa yhteistyössä laatima Leçons de calcul des variations, joka on painettu Pariisissa Helsingin yliopiston kustannuksella.
Eräässä tiedotteessa kerrotaan vastikään poisnukkuneen kruununvouti Wilchmanin testamentanneen kaiken saatavissa olevan omaisuutensa kansakoulun rakentamiseksi Hollolaan. Kauniimpaa muistoa ei voi itsestään jättää, kuin luovuttamalla rahansa moiseen tarkoitukseen.
Herra Löfgrénin viimeisimmät teatterilla järjestämät näytelmät alkoivat yleisöä kiinnostaneella kuvaelmalla, jossa ensi kerran päästiin näkemään paljon puhutun Porthanin muistomerkin hahmotelma. Herra Österberg lausui lisäksi muutaman tilaisuutta varta vasten kirjoitetun runon.
Herra von Schantz järjesti eilen ensimmäisen iltamansa Hôtel de Russien ravintolasalongissa. Ohjemistossa oli muiden kauniiden kappaleiden ohella kaivohuoneiltamista lähtien suosiota nauttinut ”El Olé”, jonka hypähtelevät sävelet tuovat mieleen eloisan espanjattaren keinumassa kimmoisan viettelevästi.
Tuoreiden uutisten mukaan rautatie Pietarista rajalle on nyt kokonaisuudessaan avattu. Pietarista pääsee siis 25 tunnissa Berliiniin.
Luotsi- ja majakkalaitoksen ylijohtokunta ilmoittaa, että sodan aikana aluksia veteen upottamalla suljetut Viaporin saarten väliset kaksi kulkuväylää otetaan viimein uudelleen käyttöön, kun meriliikenne on tämän vuoden osalta käytännössä ohi.