13.12.1859 Nikolai & Lilly Steven-Steinheil–LM
Ruotsinkielinen teksti
|1|
Den 13 december.
Käre herr Mechelin!
Tack så mycket för besväret som ni haft på grund av Pockus igen. Vi alla är helt överens om att ta herr Eneberg. Angående språken kan vi ordna på det viset att han åker in till staden ett par gånger i veckan och där tar han privatlektioner av Perée och Örstedt. Det vore bra om Eneberg skulle kunna komma så snart som möjligt eftersom vi är lite oroliga för att pojken glömmer allt eftersom han nästan alltid är i Saarela och följaktligen undervisas han varken av min fru eller mig. Min fru fortsätter brevet och därför Adjö
Er N. Steven
Nikolai hade mycket bråttom eftersom han måste åka på middag till Ihantala där hans systers namnsdag firas. Jag åker med min svärmor först på eftermiddagen och därför har jag lite tid över att avsluta brevet. Igår var jag i staden när Ert brev mottogs och då jag var på väg till Saarela tog jag med det innan Nikolai, som skulle åka från Karhusuo till sin moder, kunde läsa brevet. Hon verkade nöjd med beskrivningen av Er efterträdare och en sak som i hennes ögon var särskilt betydelsefull var att han är österbottning. Sedan bekantskapen med den unge Brander verkar hon svärma för österbottningar. Angående de språk som fattas menade hon att hon säkert har råd att låta Pockus ta privatlektioner i dessa språk. Hon låter meddela att hon gläder sig mycket över att Eneberg inte tycker om och inte kommer att flacka omkring. Detta ifrågasätter jag ännu då han, enligt Alexandra, skall vara mycket livlig. Därför gör han säkert gärna bekantskaper och detta har hon väl ingenting emot, så snart han bara vunnit hennes gunst. Vi alla är alltså nöjda med Ert val, men en sak säger jag: En Mechelin ersätter han dock inte. – Att han inte vill binda sig för två år är nästan naturligt. Först måste han bli hemmastadd för att kunna bestämma sig. Arvodet är detsamma. Igår hämtade Nikolai boken från posten och jag är besviken på nytt. Det är ett slags naturberättelse men den är för lärd för sådana som vi. Så mycket har jag kunnat utläsa av boken när jag bläddrade igenom den. Idel beskrivningar och latinska beteckningar av amfibier samt sjöodjur och därför är den mindre intressant för mig och skam till sägandes måste jag erkänna att F. Muselius trodde att jag är klokare än jag faktiskt är. Jag skall försöka föra den någonstans, kanske kan den användas i anstalterna. Ni tycker säkert också att det inte går an att be Cederholm att ta tillbaka också den här boken, då han för min skull beställde den medelst expressbefordran. Jag ber Er skriva Er åsikt i frågan, tills dess vill jag ställa boken i skåpet. Jag har klottrat fruktansvärt eftersom jag måste skynda och för denna gång säger jag adjö. –
Jag har inte heller någonting att skriva om då jag skickat tre utförliga brev som innehöll allt som jag upplevt – tänkt – känt – och otåligt väntar jag på svar för att övertyga mig om att breven var lite intressanta för Er och inte tråkade ut Er. Lev väl, käre vän. Pockus och Maiko låter hälsa. Maiko sjunger hela dagen: Oncel tulle kotti tuo pallo Nomusi Maikol
fi. Onkel kom hem, ta med dig många godsaker till Maiko –
Måtte Ni vara frisk och gladare än jag. Det önskar av hela sitt hjärta Er gamla, trogna väninna.
Alkuperäinen (transkriptio)
Den 13ten December.
Lieber Herr Mechelin!
Vielen Dank für die gehabte Mühe
die sie wegen Pockus wiederum gehabt haben.
Wir sind alle damit sehr einferstanden Herrn
Eneberg zu nehmen, was die Sprachen anbelangt
so kann es ja auf die Weise geholfen werden daß
er ein paar mahl in der Woche zur Stadt färth
und bei Perée und Örstedt Privatstunden nimmt.
Es wäre uns lieber wenn Enberg so balde als mög-
lich kommen würde indem wir etwas bange sind daß
der Junge alles vergisst indem er immer beinahe in
Sarela ist und folglich weder von meiner Frau noch
von mir Unterrichtet werden kann ,doch könnte er
ja fals er nicht nach Hause fahren will vor Wei-
nachten kommenstruket. Meine Frau wird den Brief fortsetzen
daher Adieu
Ihr NSteven.
Nicolay hatte große Eile indem er nach
Ihantalo zu Mittag fahren sollte wo
der Schwester ihr Nahmens Tatillagtg gefeiert wird
|2|
ich fahr mit meiner Schwiegermutter
erst den Nachmittag undtillagt bleibt mir daher
noch etwas Zeit zum beendigen.
Gestern war ich in der Stadt als
ihr Brief gebracht wurde und da ich
gerade nach Saarela fuhr so nahm
ich ihn mit bevor ihn Nicolay gele-
sen der aus Karhusuo zu der
Mutter sollte. Sie schien mit der
Beschreibung Ihres Nachfolgers ganz
zufrieden und wastillagt in ihren Augen
besondern Werth hatte war, daß
er ein Österbotte ist, denn seid
ihrer Bekanntschaft mit dem jun-
gen Brander scheint sie für die
Österbotten zu schwärmen. Wegen den
mangelnden Sprachen äußerte Sie
sich daß sie wohl die Mittel hätte
Pockus in Denselben Privat Stunden
nehmen zu laßen, Ihnen läßt sie
aber sagen, daß es sie ganz ungemein
erfreut daß Enberg das Flankiren
nicht liebt oder thun wird; welches
ich aber noch in Frage setz, da er wie
Alexandra sagttillagt, sehr lebhaft sein soll, und daher
|3|
gewiß gerne Bekanntschaften machen
wird wogegegen sie wohl auch nicht sein
wird, sobald er nur ihre Gunst erlangt
hat. Wir sind also allerseits zufrieden
mir Ihrer Wahl, ich sage nur eins:
Einen Mechelin wird er doch nicht
ersetzen.–. Daß er sich auf zwei
Jahre nicht binden will ist beinahe
natürlich, und wird er sich erst ein-
leben müßen um darüber zu be-
stimmen. Die Gage bleibt dieselbe.
Gestern holte Nicolay das Buch
von der Post und bin ich aufs
Neue enttäuscht, denn es ist
eine Art NaturGeschichte, aber viel
zu gelehrt für unser eins so viel
ich beim Durchblättern hab heraussehen
können, lauter Beschreibungen und
lateinische Benennungen der Am-
phibien als See Ungeheur daher für
mich von wenig interesse und muß
ich zu meiner Schande gestehn daß
F. Muselius mich für viel klüger ge-
halten als ich es bin. Ich werde
versuchen es hier irgendwo anbringen
zu können vielleicht wird es in den Anstalten
|4|
zu gebrauchen sein, denn finden Sie
nicht auch daß es nicht angeht Ceder-
holm zu bitten daß er auch dieses
zurücknimmt, da er es ja exprés meinet-
wegen verschrieben. Theilen Sie mir
bitte Ihre Meinung darüber mit bis
dahin will ich das Buch in den Schrank stellen.
Ich hab fürchterlich gekritzelt weil ich
so sehr eilen muß und Ihnen
für diesmal adieu sage.–.
Ich hätte Ihnen auch nichts zu schrei-
ben indem ich ja drei weitläufti-
ge Briefe die Alles enhielten
was ich erlebt – gedacht – gefühlt –
abgeschickt und mit Ungeduld seh ichtillagt einer
Antwort entgegen sehstruket, um mich zu
überzeugen daß Dieselben Sie ein
wenig interißen und nicht ennuyiren.
Leben Sie wohl liebster Freund Pockus
und Maiko laßen Sie grüßen. Maiko
singt den ganzen Tag: Oncel tulle kotti
tuo pallo Nomusi Maikol –
Möchten Sie gesund und heitrer sein
als ich es bin, das wünscht von gan-
zen Herzen Ihre alte treue
Freundin.
13. joulukuuta (1859)
Rakas herra Mechelin!
Suurkiitos vaivasta, jota olette taas nähnyt Pockusin tähden. Olemme kaikki täysin yksimielisiä siitä, että otamme herra Enebergin. Mitä kieliin tulee, niin asiahan voidaan hoitaa siten, että hän käy pari kertaa viikossa kaupungissa ottamassa yksityistunteja Peréeltä ja Örstedtiltä. Meille olisi mukavampaa, jos Eneberg tulisi niin pian kuin mahdollista, sillä olemme hiukan huolissamme että poika unohtaa kaiken kun on lähes aina Saarelassa, eikä sen enempää vaimoni kuin minäkään niin muodoin voi opettaa häntä. Vaimoni jatkaa kirjettä tästä, joten näkemiin
Teidän
N. Steven
Nikolailla oli kova kiire, koska hänen piti mennä päivälliselle Ihantalaan, missä juhlitaan sisaren nimipäiviä, minä menen anoppini kanssa vasta iltapäivällä, joten minulle jää vielä hiukan aikaa lopettaa kirje. Olin eilen kaupungissa, kun kirjeenne tuotiin, ja koska olin juuri menossa Saarelaan niin otin sen mukaan ennen kuin Nikolai oli lukenut sitä; hänen piti mennä Karhusuolta äitinsä luo. Anoppi vaikutti olevan oikein tyytyväinen kuvaukseen seuraajastanne, ja se millä oli hänen silmillään erityistä arvoa, oli että tämä on pohjalainen, sillä tuttavuudestaan nuoren Branderin kanssa alkaen hän vaikuttaa olevan mieltynyt pohjalaisiin. Puuttuvien kielten osalta anoppi ilmoitti, että hänellä olisi kyllä varaa antaa Pockusin ottaa niissä yksityistunteja, Teille hän kuitenkin haluaa sanoa, että on aivan tavattoman ilahtunut siitä, että Eneberg ei pidä kylillä kulkemisesta eikä aio harrastaa sellaista, minkä minä kuitenkin vielä kyseenalaistan, koska Alexandran mukaan hän on hyvin eloisa ja siksi varmasti mielellään solmii tuttavuuksia. Anopilla ei varmasti ole mitään tätä vastaan, kunhan Eneberg vain on saavuttanut hänen suosionsa. Olemme siis kaikin puolin tyytyväisiä valintaanne, yhden asian vain sanon: erästä Mecheliniä hän ei toki tule korvaamaan. Se, että hän haluaa sitoutua kahdeksi vuodeksi, on melkeinpä luonnollista, ja pitäähän hänen ensin tottua voidakseen päättää asiasta. Palkka pysyy samana. Nikolai haki eilen sen kirjan postista, ja koin uudestaan pettymyksen, sillä se on eräänlainen luonnonhistoria, mutta aivan liian oppinut meidänlaisillemme, sen verran kuin selaillessa saatoin nähdä, pelkkiä kuvailuja ja sammakkoeläinten ja merihirviöiden latinankielisiä nimiä, joten ei minulle kovin kiinnostava, ja häpeäkseni onkin myönnettävä, että F. Muselius on pitänyt minua paljon viisaampana kuin olen. Yritän saada sen vietyä täällä jonnekin, ehkäpä sille on käyttöä laitoksissa, sillä ettekö Tekin ole sitä mieltä, ettei sovi pyytää Cederholmia ottamaan tämänkin takaisin, koska hänhän tilasi sen minun vuokseni pikalähetyksenä. Olkaa kiltti ja kertokaa minulle, mitä mieltä olette, siihen asti haluan laittaa kirjan kaappiin. Töherrykseni on hirveää, koska minun on pidettävä niin kovaa kiirettä, ja sanonkin näkemiin tältä kerralta. –
En liioin olisi kirjoittanut Teille mitään, olenhan lähettänyt kolme seikkaperäistä kirjettä, jotka sisälsivät kaiken mitä olen kokenut – ajatellut – tuntenut –, ja odotan kärsimättömästi vastausta vakuuttuakseni siitä, että ne kiinnostavat Teitä vähäsen eivätkä ikävystytä. Voikaa hyvin, rakkahin ystävä, Pockus ja Maiko lähettävät terveisiä. Maiko laulaa kaiket päivät: setä tule kotiin, tuo Maikolle paljon karamelleja. Kunpa olisitte terveenä ja iloisempi kuin minä, sitä toivoo koko sydämestään vanha uskollinen
ystävättärenne.