2.1.1866 Adu Mechelin–LM
Ruotsinkielinen teksti
|1|
Tavastehus den 2 januari 1866.
Käraste bror!
Hjärtligt tack för alla dina brev som har glatt oss under din frånvaro! – Jag har ofta varit inställd på att skriva till dig vilket jag lovade, men jag har alltid tyckt att det var onödigt, eftersom bröderna och Alma så ofta har gjort det, så att jag inte skulle ha haft någonting nytt att berätta för dig. Så är också fallet nu men jag känner ett behov av att meddela dig mina tankar om de kända förändringarna. Steget som jag nu har tagit kommer jag förhoppningsvis inte att behöva ångra i framtiden. Jag tror att man på den banan som jag valt nu och som jag förmodligen kommer att beträda snart tjänar sitt levebröd tidigare än när jag till exempel skulle blivit student. Särskilt med min förmåga att bedriva teoretiska studier. Den 12 januari åkte Robert och Torsten till Mustiala och där fick de av direktorn (Zitting) löftet att jag får inta den första lediga platsen på institutet, så fort han har fått tillståndet från senaten (vilket han tycker är säkert). Under tiden har jag redan tagit ut mitt slutbetyg från gymnasiet och jag väntar bara på ett brev från Zitting till Robert, av vilket vi får veta när jag skall flytta över till institutet. –
Mitt intresse för jordbruket som i liten omfattning redan uppkom i somras har sedan dess bara blivit större. Och därför hoppas jag att jag kommer att lyckas på denna bana.
Studierna i Mustiala kommer att bedrivas såväl teoretiskt som praktiskt, förstnämnda genom föreläsningar. När det gäller min senare framtid så vet jag att det inte är en lysande lott som jag har att vänta. Men jag är alltför entusiastisk över lantlivet än att jag vill byta ansträngningarna som är förenade med det med till exempel en kameral tjänst i en stad. –
Av dina brev har jag förstått att du känner dig lycklig; det kan jag tänka mig och det gläder mig mycket! – Den 12 åkte jag till Helsingfors för att träffa Mili och den 15 kom jag tillbaka hit. Där var jag två gånger på teater. Där träffade jag även Kalle Brofeldt som på grund av smärtor i ena benet låg på sjukhus. – Förra lördagen hade Robert en bjudning och 130 personer var bjudna, och den var storartad men det gick muntert till. – Jag tror att Forselles är en försumlig kommissionär, eftersom både Robert och jag har varit utan pengar ganska länge, vilket nog är oangenämt. – Till följd av min avgång från gymnasiet skulle jag behöva en svart rock, då du, trots att du hade lovat, inte lämnade en sådan till mig när du for. Men jag tackar dig mycket för paletån och byxorna. – Du vet förmodligen redan att jag nu har börjat köpa tobak själv, eftersom det är nödvändigt när man bor med en annan och ofta har gäster.
Hälsa Alexandra mycket från mig och skriv snart till din dig älskande bror
Adu.
Ursäkta brevets oordning.
Alkuperäinen (transkriptio)
T:husTavastehus d. 2. Jan. 66.
Liebster Bruder!
Herzlichen dank für alle die Briefe
mit dehnen du, unter deiner Abwe-
senheit, uns erfreut hast! – Ich bin
oft gesinnt gewesen dir zu schreiben,
so wie ich es dir versprach, aber habe
es immer für unnütz gehalten,
weil die Brüder und Alma es so
oft getahn haben, daß ich dir nichts
neues zu erzählen gehabt hätte.
So ist auch jetzt der Fall, aber ich füh-
le schon ein Bedürfniß dir mei-
ne Gedanken über die gekann-
ten Veränderungen mitzutheilen,
den Schritt dehn ich jetzt genom-
men, werde ich hoffentlich nicht
|2|
in der Zukunft bereuen brauchen,
den ich glaube daß man auf der
Bahn, die ich jetzt gewehlt, und
wahrscheinlich bald betreten werde,
früher sein Brot findet als wen
ich z. B. Student geworden währe,
nahmentlich mit meiner Capacitet
theoretische Studien zu betreiben.
Den 12ten Jan. wahren Robert und
Torsten nach Mustiala gefahren, und
bekahmen da, vom Direktor (Zitting),
das Versprechen daßtillagt ich den ehrsten freien Platz
beim Institut einehmen darf,
so bald er dazu (welches er für sicher hielt)
dazustruket die Erlaubniß vom Senat bekom-
men. Indeßen habe ich schohn mein
Scheidezeugniß vom Gümnasium
ausgenommen und warte nuhr
auf einen Brief von Zitting an
Robert, wohraus wir wißen krie-
gen wenn ich das Institut be-
ziehen soll. –
Meine lust für die Landwirth-
|3|
schaft, welche schohn im Sommer bei
mir im geringer Maßen entstand
ist seitdehm immer größer geworden
und ich hoffe darum daß ich auf
der Bahn gelingen werde.
Die Studien in Mustiala werden
sowohl theoretisch als praktisch betrie-
ben, die ehrsteren durch Vorlesungen.
Was meiner verneren Zukunft
betrifft, so weiß ich wohl daß es
kein glänzendes Looß ist, wel-
ches ich zu erwarten habe, aber
ich bin gahrzu entzückt von Land-
leben, als daß ichtillagt die Mühen, die damit
vereinigt sind gegen einen z. B.
kameralen Dienst in einer
Stadt austauschen möchte. –
Aus deinen Briefen habe ich
erfahren wie glücklich du dich
fühlst; das kan ich mir auch
denken, und es freut mich
sehr! – Den 12ten fuhr ich nach
H:forsHelsingfors um Mili zu treffen
|4|
und kahm den 15 hierher zurück.
Da wahr ich 2 Mahl im Theater.
Da traf ich auch Kalle Brofeldt, welcher
wegen Schmerzen im Beine im
Klinicum lag. – Vergangenen
Sonnabend hatte Robert eine
Einlahdung wohin 130 Personen
gebeten wahren, und wo es groß-
artig, aber munter hehrging. –
Forselles ist glaub’ ich ein nachläßi-
ger Comißionär, den sowohl
Robert als ich sind ziemlich lange
ohne Geld gewehsen, welches wohl unan-
genehm ist. – Zufolge meines
Abganges aus dem Gümnasium
würde ich jetzt einen Schwarzen
Rock brauchen, den, troz dei-
nes Versprechens Sontag ließest du mir
keinen Soeinen bei deiner
Abreise, aber für den Paletot
und die Hohsen danke ich
sehr. – Wie du warscheinlich
schohn weißt so habe ich jetzt
angefangen selbst Tabak zu kaufen, den wenn mantillagt mit einem
Anderen wohnt und oft Gäste hat, so ist es noth-
wändig.
Grüße Alexandra sehr von mir und schreibe bald an
deinen dich liebenden Bruder
Adu.
Verzeihe mir die Unordentlichkeit des Briefes
Hämeenlinna 2. tammikuuta 1866
Rakkahin veli!
Sydämellinen kiitos kaikista kirjeistä, joilla olet meitä ilahduttanut poissaollessasi! Olen usein ajatellut kirjoittaa Sinulle, kuten lupasin, mutta aina katsonut sen turhaksi, koska veljet ja Alma ovat kirjoittaneet niin usein ettei minulla olisi ollut mitään uutta kerrottavaa. Näin on asianlaita nytkin, mutta tunnen jo tarvetta kertoa Sinulle mitä ajattelen niistä tunnetuista muutoksista. Toivottavasti minun ei tarvitse katua tulevaisuudessa sitä askelta, jonka olen nyt ottanut, sillä uskon että tällä tiellä, jonka olen nyt valinnut ja jolle todennäköisesti kohta astun, ansaitsen todennäköisemmin leipäni kuin jos minusta olisi tullut esim. ylioppilas, nimittäin harjoittaa nyt minun kapasiteetillani teoreettisia opintoja. Robert ja Torsten matkasivat 12. tammikuuta Mustialaan ja saivat siellä johtajalta (Zittingiltä) lupauksen, että saisin oppilaitoksesta ensimmäisen vapaan paikan heti kun hän on saanut siihen senaatin luvan (mitä hän piti varmana). Olen kuitenkin jo ottanut ulos erotodistukseni, ja odotan vain Zittingin kirjettä Robertille. Siitä selviää, milloin minun pitää muuttaa oppilaitokseen.
Intoni maanviljelykseen, joka hiukan nosti päätään jo kesällä, on sen jälkeen vain voimistunut, ja toivon siksi että onnistun sillä tiellä.
Mustialassa suoritetaan niin teoria- kuin käytännönkin opintoja, ensin mainitut luentojen muodossa. Mitä vastaiseen tulevaisuuteeni tulee, niin tiedän hyvin, ettei minulla ole odotettavissa mitään loistavaa osaa, mutta olen aivan liian ihastuksissani maalaiselämästä, että haluaisin vaihtaa siihen liittyvät vaivat esimerkiksi hallintovirkaan jossain kaupungissa.
Sain kirjeestäsi tietää, kuinka onnelliseksi Sinäkin tunnet itsesi. Sen voin kuvitellakin ja olen siitä kovin iloinen! Matkasin 12. päivä Helsinkiin tapaamaan Miliä ja tulin takaisin tänne 15. päivä. Kävin siellä kaksi kertaa teatterissa. Tapasin siellä myös Kalle Brofeldtin, joka makasi sairaalassa jalkakipujen vuoksi. Robertilla oli menneenä lauantaina kutsut, joihin oli kutsuttu 130 henkilöä ja joissa oli suurenmoista, mutta hilpeää. Forselles on luullakseni huolimaton asiamies, sillä niin Robert kuin minäkin olemme olleet melko pitkään ilman rahaa, mikä on kyllä epämiellyttävää. Tarvitsisin kymnaasista lähtöni seurauksena nyt mustan takin, sillä huolimatta lupauksestasi sunnuntaina et jättänytkään minulle sellaista lähtiessäsi, mutta päällystakista ja housuista kiitän kovasti. Kuten todennäköisesti jo tiedätkin, olen nyt alkanut itse ostaa tupakkaa, sillä kun asuu toisen henkilön kanssa ja on usein vieraita, se on välttämätöntä.
Paljon terveisiä Alexandralle ja kirjoita pian Sinua rakastavalle veljellesi!
Adu
Suo anteeksi sekava kirje.