5.6.1872 Valtiopäivät

Waltiowaliokunnan mietintö N:o 7 sen kertomuksen johdosta Waltiowaraston tilasta, minkä Keisarillisen Senaatin Waltiowarain-Toimikunta on Säädyille näillä waltiopäiwillä antanut.

Sittenkuin woimassa-olewan Waltiopäiwäjärjestyksen 27 §:n mukaan Säädyille oli jaettu Keisarillisen Senaatin Waltiowarain-Toimikunnan 20 p. wiimekulunutta Tammikuuta antama kertomus waltiowaraston tilasta, sisältäwä pääsumma-tilejä wuosilta 1864, 1865, 1866, 1867 ja 1868, summittaisia tilejä wuosilta 1869 ja 1870, waltiokulunkiarwiot yleiselle waltio- ja sotilasrahastoille wuodelta 1871, sekä erityisiä kertomuksia suostuntawero-rahoista, wiinanpoltto-werosta, wiinanpoltto-kaluin lunastamisesta, laamannin-käräjäkappajywistä ja waltiowelasta, owat kaikki Säädyt jättäneet tämän kertomuksen käyteltäwäksi Waltiowaliokunnassa, jolla, Waltiopäiwäjärjestyksen 36 §:n mukaan, on ollut tilaisuus nähdä niitä tilikirjoja, jotka owat olleet perustuksena yllämainituille pääsumma-tileille ja Säätyjen myöntämäin warain tilinteolle.

Mainitut tilit käsittäwät siis aikakauden wuodesta 1864 alkaen, johon wuoteen asti se waltiowaraston-tilan tarkastus ulottui, jonka Säätyjen waltio- ja suostunta-waliokunta 1867 wuoden waltiopäiwillä toimitti, aina wuoteen 1868 asti, joka on wiimeinen wuosi, jonka tilit owat päätetyt ja rewisionikonttorissa tarkastetut; wiinanpoltto-werosta on tilinteko annettu myöskin wuodelta 1869.

Antaaksensa enemmän supistettua yleiskatsausta waltiowaraston etewimmistä tuloista ja menoista wuosina 1864–1868 sekä myöskin walmistaaksensa tilaisuutta wertailuun aikaisempain aikakausien kanssa, on Waliokunta kokoonpannut tähän liitetyt taulut, joihin tiedot wuosilta 1844 ja 1854 owat otetut siitä taulusta Suomen waltion tuloista ja menoista wuosina 1811–|68|1860, jonka Waltiowaliokunta 1863–1864 wuosien waltiopäiwillä oli tehnyt.

Mitä ensiksi tulee waltiotuloihin on Waliokunta katsonut pitäwänsä antaa muutamia niiden suhteen tehtyjä hawaintoja.

Maawero, elikkä ensimmäisellä tuloluokalla sekä päällekirjoituksella ”Weroja maasta ja tiloista maalla” tiliin-otettu tulosaalis on, kun kruununmetsien tulo pois wedetään, puheenalaisena aikakautena wähemmillä waihetteluilla tuottanut keskimäärin 4 837 856 markkaa wuosittain, wähennykset siihen lukematta. Wuonna 1844 tuli tässä tuloluokassa sisään 3 423 208 markkaa ja wuonna 1854 3 643 036 markkaa. Maawerot nousiwat siis wuosikymmenenä 1844–51 ainoastansa 6 ⁴/₁₀ prosentilla, mutta seuraawana wuosikymmenenä 32 ⁸/₁₀ prosentilla, joka wiimeinen tosiasia aiwan hywin selittänee, minkätähden maamme tilanomistajat haluawat weroparseli-muutoksen ja keski-werohinnan määräämisen lopullista rewisionia.

Ne toiseen tuloluokkaan, ”Walmistuslaitosten weroihin” sijoitetut maksut rautatehtaista, joita on nimitetty wasaraweroksi ja maasuuni tihunniksi, owat Keisarillisen Asetuksen mukaan 10 p:ltä Helmikuuta w. 1868 wähitellen lakkautetut, ja näkyi sentähden jo wuosilta 1867 ja 1868 wähennys näissä weroissa, joita wuodesta 1870 ei enää ole ylöskannettu.

Säätyjen päätöksen mukaan ilmestyneitten kahden Keisarillisen Asetuksen kautta 20 p:ltä Helmikuuta w. 1865 owat ne erityiset, kolmanteen tuloluokkaan kuuluwat henkiwerot, joita on maksettu nimellä podusna-rahaa, laamanni- ja tuomariweroa, linnanrakennus-apua, lääkerahasto-weroa ja teinirahaa, tulleet lakkautetuksi, jota wastoin henkirahat samaan aikaan owat koroitetut ja muntamain, niistä ennen wapautettuin kansaluokkain maksettawaksi määrätyt. Tämän johdosta on tässä tulossa wuonna 1865, jolloin se teki 1 362 337 markkaa, syntynyt 98 871 markan koroitus 1864 wuoden suhteen, mutta 1866 wuoden perästä owat henkirahat wähitellen alenneet aina wuoteen 1869 jolloin ainoastausa 1 259 450 markkaa on tullut sisään tämän weron kautta, joka kaiketi ensi sijassa on siitä selitettäwä, että maan wäkiluku tänä aikakautena melkoisesti on wähentynyt, mutta joksikin osaksi myöskin on katsottawa seuraukseksi siitä, että nyt woimassa olewat asetukset la’illisesta suojeluksesta antawat mo|69|nelle työmies-luokasta tilaisuutta wälttämään kaikkea henkikirjoitusta.

Neljännen tuloluokan wälillisistä weroista owat tullirahat maan monien katojen kautta wähentyneen kuluttamis-ky’yn tähden melkoisesti alentuneet wuosina 1866, 1867 ja 1868, niin että eroitus 1864 wuoden ja 1868 wuoden tullitulojen wälillä on koko 1 720 190 markkaa. Tämä wähennys on kuitenkin ollut wäli-aikaista laatua, koska tullitulot wuodelta 1871 nousiwat samaan määrään kuin wuonna 1864. – Sen helpoituksen tähden postimaksuissa kirjeistä oman maan rajain sisällä, joka toimeen pantiin Keisarillisen Julistuksen kautta 7 p:ltä Marraskunta w. 1865, on päällekirjoitus ”postituloja” alentunut wuosina 1866, 1867 ja 1868, mutta sen jälkeen taas noussut, ja woitaneen siinä wastedes odottaa melkoista koroitusta, sittekuin wapaakirjeoikeus on rajoitettu Keisarillisen Julistuksen kautta 19 p:ltä Joulukuuta w. 1871.

Päasumma-tiliin pannaan waltiowaraston wuotuista tuloa karttapaperi-maksusta, ei sillä summalla, joka templatun paperin myymisestä wuosittain tulee sisään, waan sen määrän mukaan, jota tämmöistä paperia wuoden kuluessa on walmistettu, jonka kautta on tapahtunut, että wuodelle 1865 tälle tuloluokalle on pantu ei wähemmän kuin 4 038 960 markan tulo, waikka ainoastansa 525 748 markkaa templausmaksuja todellisesti sinä wuonna on tullut sisään. Koska tämmöinen wanhemmista ajoista asti noudatettu kirjanpito-tapa on kowin epäperäinen ja matkaansaattaa, että pääsumma-tileihinkin ilmestyy näennäisiä waroja, joiden waikutusta tilinpäätökseen ainoastaan welaksi- ja kuitiksi panolla woidaan tasoittaa, näyttää Waliokunnasta, että joku muu, todellisiin numeroihin perustuwa järjestelmä mitä pikimmiten olisi laskettawa perustukseksi karttapaperi-suostuntaweron tilin-panolle.

Koska muuten karttapaperiwero oikeastaan on, ja sekä molemmilla wiimeisillä waltiopäiwillä että myöskin nykyiselle säätykokoukselle annetussa Armollisessa esityksessä on tunnustettu olewan Säätyjen myöntymyksestä ja päällensä ottamisesta riippuwana suostuntawerona, jota maksetaan ainoastaan wissinä Säätyjen määräämänä aikana, niin Waliokunnan mielestä, waikka Säädyt tähän asti owatkin antaneet siitä lähtewän tulon jäädä Hallituksen käytäntöwaltaan, sitä ei pitäisi tilikirjoissa panna yh|70|teen waltiowaraston warsinaisten tulojen kanssa, waan olisi seerikseen tiliinpantawa ja siitä selwitys Säädyille tehtäwä, niinkuin suostuntawaroista ja wiinawerosta. Yhteydessä tämän kanssa on Waliokunta tahtonut lausua ajatuksensa, että karttapaperiweroa, tulewaksi wiis-wuotis-aikakaudeksi myöntäessään, Säätyjenpitaisi siihen liittää se ehto, että kun tulewilla waltiopäiwillä Armollinen esitys asiasta esiin pannaan, tämä ei ainoastaan sisältäisi ehdoitusta templausweron maksamisesta, waan myöskin niistä tarkoituksista, joita warten sitä tarwitaan, sekä että tilinteko siitä annettaisiin samassa järjestyksessä kuin muista suostuntawaroista.

Ne maksut, jotka suoritetaan oikeudesta harjoittaa maakauppaa, owat wuosina 1864–1868 yhä nousseet.

Tuloluokassa ”Hospitalien, Lasarettien ja parannushuonetten yksityisiä tuloja” owat muun muassa wuodemaksut, jotka suoritetaan siitä elatuksesta, jonka potilaat saawat kruunulta. Nämä maksut owat lääninlasareteissa tulleet sisään warsin waihtelewaan määrään ja myöskin eri wuosina osoittaneet paljon epätasaisuutta, johon Waliokunnan luullen on syynä se, että eri lasareteissa ja eri aikoina niitä on eri tawalla maksettawaksi pantu ja ylöskannettu. Niin nousiwat Uudenmaan läänissä ylöskannetut wuodemaksut wuonna 1864 24 605 markkaan, mutta wuonna 1868 ainoastaan 12 392 markkaan, sill’aikaa kun muilla lasareteilla on ollut isoutensa suhteen paljoa suurempia tuloja.

Pääsumma-tileissä nimityksellä ”Satunnaisia tuloja” löytywä wiides tulo luokka sisältää erityisellä päällekirjoituksella ”Kai kellaisia ylimääräisiä ylöskantorahoja” koko joukon erilaisia tuloja, jotka wuodelta 1868 nousewat 3 198 825 markkaan, ja joiden laatu ei tule ilmi mainitusta päällekirjoituksesta. Sillä niihin luetaan muun muassa tulot waltion rautateistä ja kanawoista, jotka eiwät nyt enää ole niin satunnaisia tai niin epäwarmoja, että sopii katsoa asianmukaiseksi niitä ainoastaan mainitulla tawalla ylöspanna. Waliokunnan mielestä olisi toiwottawaa, että kaikki tulot niistä rautateistä ja kanawoista, joita Waltion waralla käytellään, pantaisiin erittäin ylös yhteiseen tuloluokkaan, ei ainoastaan pääsummatilissä, waan myöskin waltiokulunkiarwioissa, joihin ei tähän asti esim. tuota melkoista tuloa Sai|71|maan kanawasta oli pantu. Tähän kysymykseen tahtoo Waliokunta muuten myöhemmin palata.

Wiidenteen tuloluokkaan kuuluwat edelleen majakkamaksut, jotka Keisarillisen Julistuksen kautta 7 p:ltä Marraskuuta w. 1866 owat koroitetut ja sen johdosta, tehtyänsä wuonna 1866 109 661 markkaa, wuonna 1868 jo oliwat nousseet 225 027 markkaan ja siis likimmiten korwasiwat mainitun wuoden menot luotsi- ja majakkawirastosta, joka nousi 231 383 markkaan. Päällekirjoitus ”kouluwarat” tässä tuloluokassa sisältää ainoastaan ne koulumaksut, jotka oppilaat teolliskouluissa ja tyttökouluissa maksawat, jota wastoin Keisarillisen Julistuksen kautta 30 p:ltä Tammikuuta w. 1862 yli-alkeiskoulujen ja kymnaasien oppilaille säädettyä koulumaksua, joka on määrätty käytettäwäksi tarkoituksenmukaisten huoneusten rakentamiseksi ja tarpeellisen kaluston hankkimiseksi oppilaitoksille sekä nimityksellä ”koulurahasto” on Suomen Pankin hoidettawana, ei ensinkään löydy waltiowaraston tilikirjoissa, seikka, jota Waliokunta on katsonut pitäwänsä sitä enemmän mainita kuin puheena olewa koulurahasto jo nousee lähes puoleen miljonaan markkaan.

Ruwetessaan nyt esittelemään niitä mietteitä ja muistutuksia waltiomenojen suhteen, mitkä Waliokunta on katsonut welwollisuudekseen saattaa Säätyjen tiedoksi tulee Waliokunta myöskin tässä tarkastamaan eri maksoluokkia siinä järjestyksessä, jota pääsumma-tilissä seurataan.

Se erittäin säännötön suhta, joka ilmaantuu ylimääräisessä wähennyksessä wuosina 1866, 1867 ja 1868, nousi korkeimmalleen wuonna 1866, jolloin tästä syntynyt wähennys waltiotuloissa nousi 348 350 markkaan (ollen edellisenä wuonna wain 59 788 markkaa), joka lienee seurauksena siitä waikutuksesta, jonka wuoden 1867 yleinen kato matkaansaatti noihin wuodelta 1866 maksettawaksi määrättyihin maaweroihin.

Toisen maksoluokan menoista on Turun howioikeuden kulungit wuosina 1866 ja 1867 wähän enentyneet, siitä syystä että neljäs osasto jäsenineen mainittuna wuonna lisääntyneitten asiain tähden tässä howioikeudessa toimeen pantiin.

Kolmannen maksoluokan menot, jotka waltiokulunki-arwioissa nyt kokonansa pannaan sotilaslaitoksen alle, owat wuosina 1864–1868 nousseet 3 266 743 ja 2 417 204 markan waiheelle.|72| Se melkoinen wähennys, joka näissä menoissa sittemmin on ilmestynyt, tulee näkywiin wasta 1868 wuoden jälkeen, jolloin jaettu sotawäki, Keisarillisen Julistuksen mukaan 25 p:ltä Lokakuuta w. 1867, lakkautettiin.

Yhtäpitäwäisesti sen kanssa, mitä 1867 wuoden waltiowaliokunnan antamassa kertomuksessa waltiowaraston tarkastuksesta on esiin tuotu, on Waliokunta katsonut pitäwänsä erittäin huomauttaa Säätyjä siitä melkoisesta tappiosta, jonka waltiowarasto yhä edelleen on saanut kärsiä sen kautta, että rahanmääräykset metsänhoitoa warten wuosittain owat olleet paljoa suuremmat kuin tulot kruunun metsistä. Niiden seitsemän wuoden kuluessa, joiden menot metsänhoidosta owat tiliin-pantuina erikseen maanmittaus-asioista, nousiwat nämä seuraawiin määriin:

joka osoittaa 1 252 801 markan tappion, joka summittaisten tilien mukaan on enentynyt wuonna 1869 258 051 ja wuonna 1870 248 487 markalla, jotta siis menot metsänhoidosta wuosina 1862–1870 owat olleet yhteensä 1 759 339 markkaa suuremmat kuin tulot kruunun metsistä. Waliokunnan mielestä on tämä kowin haitallinen asian laita sitä merkillisempi, kuin jo wuonna 1867, silloin kokoontuneille Säädyille annetussa esityksessä Pietarin-Riihimäen rautatien rakentamisesta, lausuttiin se toiwo, että – melkoinen määrä täysinkaswanutta puun-ainetta woitaisiin kruunun metsistä myydä ja siitä osittain waroja saada mainitun rautatienrakennuksen kustantamiseen sekä enennetyn wiennin kautta wuosikuoletus-maksujen suorittamiseen ulkomaisesta rautatielainasta. – Waliokunnan täytyy lausua se mielipide että, jospa ne melkoiset tappiot, joita waltiowarasto tähän asti on saanut kärsiä metsänhoidosta, woitaisiinkin katsoa wälillisesti korwatuiksi kruunun-metsien paremman hoidon kautta, kuitenkin jo, yhden wuosikymmenisen kokemusten ja uhrausten perästä, olisi aika saat|73|taa metsänhoidon tulot ja menot edes tasapainoon, jos ei woi onnistua woittoa tuottawalla tawalla hyödyksi käyttää kruunun äärettömiä metsäwaroja, joita keinottelijat yhä euemmän haluawat.

Mitä tulee neljännen maksoluokan menoihin, on Waliokunta edelleen tahtonut huomauttaa, kuinka kustannukset Sensuurilaitoksesta ja 1866 wuoden perästä Painoasiain Ylihallituksesta ja Asiamiehistä owat nousseet niin pikaisesti, että ne wuonna 1868 tekiwät melkein kaksi sen wertaa kuin wuonna 1864, elikkä 55 233 markkaa edellisenä wuonna 27 971 markkaa wastaan jälkimäisenä.

Sen ohessa että Waliokunta tahtoo ilmoittaa, että tuo jo molemmilla edellisillä waltiopäiwillä muistutettu poikkeuskohta, että waltiowarasto 250 tynnyrillä wiljaa wuosittain auttaa papiston palkkaamista Nikolainkirkossa Helsingissä sekä 400 tynnyrillä tämän kirkon ylläpitämistä niinkuin myös 2 000 markalla pastorin palkkaamista mainitun kaupungin saksalaisessa seurakunnassa, yhä edelleen kestää, on Waliokunta katsonut pitäwänsä uudestaan esiin tuoda sitä niinikään ennen tehtyä muistutusta siitä, että wiidennestä maksoluokasta suoritettawa wuotuinen rahanmääräys suomalaisten nuorukaisten ylläpitämiseksi toisessa ja kolmannessa kymnaasissa Pietarissa, josta osa sittemmin on käytetty suomalaisten poikain asuma-kustannukseen siinä saksalaisessa yksityiskoulussa, joka on Wiipurin kaupungissa, ilman haitatta näkyy woitawan lakkauttaa. Tämä rahanmääräys, joka puheenalaisena aikakautena teki 9 680 markkaa, on sittemmin wähennetty 5 680 markkaan. Mitä muuten tulee tähän maksoluokkaan on Waliokunta katsonut pitäwänsä huomauttaa siitä ilahuttawasta asian laidasta, että waltiowarasto niinä raha-asiain puolesta werraten kowinakin wuosina, jotka kuuluwat puheen alaiseen aikakauteen, on woinut edesauttaa opetuslaitosten enenewiä tarpeita, sillä rahanmääräykset kymnaaseihin ja kouluihin owat koroitetut wuodesta 1864 wuoteen 1868 103 956 markalla.

Esinnä kuudennen maksoluokan menoissa owat päällekirjoitukset ”hospitaali ja houruhoito” sekä ”yleiset sairashuoneet” Nämä menojaksot eiwät kuitenkaan käsitä kaikkia ulosmenoja sairashoidosta, koska neljännessä maksoluokassa sitä paitsi löytyy lääkewirasto. Koska saattaisi luulla että tämmöisessä jaoituksessa|74| wiimemainittu menojakso käsittäisi kaikki lääkärinpalkat, tulee Waliokunnan ilmoittaa, että lasaretiulääkärien palkkaus on pantu ”sairashuoneitten” alle kuudennessa maksoluokassa. Kustanuukset ruttojen estämiseksi, jotka wuodesta 1866 alkaen on pantu eri menojaksoon, owat mainittuna wuonna ja kahtena sitä seuraawana, nälänhädän synnyttämän kowan lawantaudin johdosta, olleet warsin suuret. Yhtä surettawan enenemisen osoittaa menojakso ”wangeista olleet kulungit”, jotka wuosina 1866 ja 1867 tekiwät wähän päälle 500 000 markkaa, mutta 1868 wuoden laskukirjoissa nousewat 903 574 markkaan. Tähän luonnottomaan menoon oli syynä osaksi se, että rikosten luku yleisen hädän tähden melkoisesti nousi, osaksi wälttämättömyys yleisellä kustanuuksella lähettää kotia ympäri kuleksiwia kerjäläisjoukkoja.

Selitykseksi mistä syystä melkoinen lisäys rakeunus- ja korjauskustannuksissa on ilmaantunut wuonna 1865, saa Waliokunta ilmoittaa, että niistä 862 336 markasta, jotka täksi tarpeeksi on mainittuna wuonna annettu ulos, 445 290 markkaa on mennyt hallitushuoneen rakentamiseen wirkakuntia warten Nikolainkaupungissa. Matkakustannukset owat myöskin jossakin määrin nousseet puheenalaisena wiiden wuoden aikana.

Seitsemänteen maksoluokkaan kuuluwassa menojaksossa ”kaikenlaisia maksoja päälle kuluukiarwion” löytyy melkoisia summia kaikkina näinä wiitenä wuonna ja owat etewimmät tällaisista menoista Kertomuksessa nähtäwinä pääsumma-tileihin liitetyissä luetteloissa. Näihin katsoo Waliokunta wielä pitäwänsä lisätä rahanmääräyksen maan wirallisia sanomalehtiä warten, joka wuonna 1868 teki 47 200 markkaa, sen ohessa että 9 668 markkaa on pantu ent. sanomalehti-toimikunnan wuosirahan-säännöksi, jota wastoin mainittuin sanomalehtien tulot samana wuonna on pantu kirjaan waan 8 000 markalla, waikka yksistään maksot laillisista ilmoituksista, Waliokunnan luullen, olisi pitänyt nousta korkeampaan määrään. Samoin kuin Waltiowaliokunta 1867 wuoden waltiopäiwillä epäilee Waliokunta siitä, onko palkintojen antaminen wirkamiehille, joka tänäkin aikakautena on tapahtunut, katsottawa wälttämättömäksi, warsinkin kuin semmoisia palkintoja meidän maan täydellisen pensionijärjestelmän mukaan ei pitäisi tarwittaman.

Suomen Talousseuralle osoitetussa rahanmääräyksessä löy|75|tyy kustannukset Mustialan maanwiljelysopistosta aina wuoteen 1866 asti, jonka jälkeen mainittu opisto tileissä on saanut erinäisen konton, joka wuonna 1866, jolloin uusia rakennuksia sen tarpeeksi rakennettiin, nousi 74 833 markkaan sekä kahtena sitä seuraawana wuonna on tehnyt wähän päälle 50 000 markkaa, joka melkoinen wuosi-rahanmääräys on tullut tarpeelliseksi sittekuin puheenalainen laitos on uudestansa järjestetty Keisarillisen Ohjesäännön mukaan 26 p:ltä Toukokuuta w. 1864 ja saanut uuden wuosirahan-säännön, joka nousee 43 000 markkaan. Onko se melkoinen maatila, joka kuuluu opistoon, jättänyt mitään tuloa awuksi sen kustantamiselle, ei Waliokunta ole woinut tilikirjoista nähdä. Mitä tulee niihin wuosirahan-määräyksiin, joita muuten tileissä löytyy talousseuraa warten, tulee muistaa, että melkoinen osa niistä ainoastaan nimellisesti on tälle seuralle mennyt, mutta itse asiassa käytetty tarkoituksiin, jotk’ eiwät suorastaan ole kuuluneet sen omaan waikutukseen, jota wiime mainittua tarwetta warten tätä nykyä annetaan ainoastansa noin 11 000 markkaa wuosittain.

”Suomen kaupan asiamiehet” nimisen päällekirjoituksen alla olewa meno nousee puheenalaisena aikakautena yhteensä 83 983 markkaan, ja pitää Waliokunta epäilyksen alaisena, onko semmoisten wirkamiesten asettaminen Wenäjän itämeren-satamoihin enää tarpeellinen, Suomen kaupan suojelemiseksi näissä paikkakunnissa. – Edelleen on Waliokunta kahdeksannen maksoluokan menoista tahtonut mainita, että rahanmääräys Teollisuuden-johtokunnalle on wähemmin tarpeellinen ja saa sen suhteen wetää perusteeksi ne syyt, jotka Waltiowaliokuuta 1867 wuoden waltiopäiwillä toi esiin tämän wiraston pysyttämistä wastaan.

Se noin 50 000 markkaan nousewa lisäys, joka wuodelta 1866 löytyy maanwiljelyskoulujen wuosirahan-säännössä, on syntynyt sen kautta että Tarwalan maanwiljelyskoulussa mainittuna wuonna on laitettu kalliita rakenuuksia.

Wiimeinen menojakso tässä maksoluokassa ”erinaisiä apuja” osoittaa wuodelta 1868 7 198 800 markan menon, joista 7 142 150 markkaa on maksettu Pietarin–Riihimäen rautatierakennukseen.

Yhdeksänteen maksoluokkaan kuuluwat menojaksot ”lahjoituksia ja sattumoisia rahanmääräyksiä” sekä ”ylimääräinen eläke|76|rahasto” owat wuosina 1864–1868 keskimaärin waatineet edellinen 147 497 markkaa ja jälkimmäinen 123 920 markkaa, joista menojaksoista Waliokunta on katsonut pitäwänsä erittäin muistuttaa, koska, niinkuin tunnettu, edelliseen menojaksoon muun muassa luetaan ne persoonalliset rahanmääräykset, joita on annettu useille wirkamiehille yli sen palkan ja muitten etujen, joita he palkkasäännön mukaan ylöskantawat, sekä jälkimmäinen menojakso käsittää ylimääräisiä eläkerahoja semmoisillekin, jotka eiwät suinkaan köyhiä ole.

Ennenkuin Waliokunta tulee seuraawiin kysymyksiin lienee tässä wielä mainitseminen ne waltiowaraston saatawain joukossa olewat korottomat lainat, joita, kuten tiedetään, on annettu sekä seurakunnille tahi kunnille, että myös yksityisille henkilöille. Näitten lainain ulkona seisowa yleissumma teki wuonna 1864 2 950 335 ja wuonna 1868 2 457 889 markkaa, joka osoittaa 492 446 markan wähennyksen, joista 31 247 markkaa welallisen puuttuwaisen maksamis-ky’yn tähden on kuitiksi kirjoitettu, mutta loppu tullut asianmukaisesti sisään maksetuksi. Waiwais ja Työhuonerahastosta ulosannetut samanlaiset lainat nousiwat wuonna 1863 118 600 markkaan, mutta oliwat 1868 wuoden lopulla menneet alas 45 000 markkaan. Woidessaan ilmoittaa ettei semmoisia lainoja enää 1866 wuoden perästä ole myönnetty, on Waliokunta tässä seikassa luullut hawaitsewansa noudatettawaksi hywäksytyn periaatteen.

Lopuksi saa Waliokunta tässä ilmoittaa, että Waliokunta olisi tahtonut asettaa todellisen tulon ja menon yleis-summat näinä wuosina toisiansa wastaan, woidaksensa tarkasti saada selwille sitä wajauksen tai jäännöksen määrää, jota sill’aikaa on ollut, mutta ne waikeudet, jotka kohtasiwat tämmöistä selwitystä tuon seuratun menetystawan tähden, että ”kruunun saatawa” ja ”kruunun welka” yhä siirretään wuodesta wuoteen, saattoiwat Waliokuntaa siitä luopumaan. Taloudelliset olot oliwat kuitenkin tällä aikakaudella useimmiten semmoisia, että tämmöinen selwitys olisi ollut erittäin huwittawa. Kun maaweron ylöskanto kohtasi hallan panemia wainioita; kun tuo tärkeä tullitulo, joka muuten teki enemmän kuin kolmannen osan waltion tuloista, aleni 30 prosentilla; kun sen ohessa kaikilta tahoilta kuului waatimuksia, että waltion pitäisi huojentaa hätää, antaa lainoja ja panna toimeen|77| yleisiä töitä, niin tarwittiin raha-asiain hoidossa isänmaallista huolenpitoa, jonka puutteessa tämä surullinen aikakausi ei olisi woinut olla haitallisesti waikuttamatta raha-asiain tilaan.

Yhtäpitäwaisesti määräyksen kanssa woimassa olewan Waltiopäiwä-järjestyksen 36 §:ssä on Waliokunta erittäin tarkastanut, millä tawalla nuo edellisillä waltiopäiwillä määrätyitä tarkoituksia warten myönnetyt rahan-määräykset owat käytetyt. Mitä tulee suostuntawaroihin on Waliokunta tehdyssä wertailussa hawainnut että Kertomuksen tiedot tämän weron tulosta ainoastaan wuodelta 1865 owat täydesti yhtäpitäwät sen pääkirjan kanssa, jota on pidetty näistä waroista, jota wastoin wuosilta 1866, 1867 ja 1868 suurempia tai wähempiä eroituksia löytyy mainittuin tietoin ja pääkirjain wälillä, joka asianlaita lienee saanut alkunsa siitä, että Kertomuksen loppusummat on pantu semmoisina, kuin ne löytywät läänin konttoreista WaltiowarainToimikuntaan lähetetyissä n. s. summittaisissa tileissä. Tämä eroitus ei kuitenkaan ole kowin suuri. Sen jälkeen on Waliokunta katsonut pitäwänsä muistuttaa, että wuonna 1870 kansakouluwaroista on käytetty 23 283 markkaa 34 penniä samana wuonna perustetun koulu-ylihallituksen kustantamiseksi, joka on ollut seurauksena siitä, että puoli mainitun ylihallituksen wuosirahan-säännöstä, Armollisen Asetuksen mukaan 24 p:ltä Marraskuuta w. 1869, 22 800 markalla wuosittain on määrätty suostuntaweroista suoritettawaksi, waikka tässä wirastossa olewista neljästä yli-inspehtoreista ainoastaan yksi on asetettu kansakoulujen tarwetta warten ja muut kolme sitä wastoin pitäwät katsantonsa alaisena maan alkeisopistot, jotka kokonansa kustannetaan yleisillä waltiowaroilla. Waliokunta on sentähden erityisessä mietinnössaan suostuntaweron maksamisesta tulewan wiiden wuoden kuluessa esittänyt sen ehdon tehtäwäksi, että mainittu osuus kouluylihallituksen wuosirahan-säännössä wuodelta 1873 alkaen olisi wähennettäwä 7 000 markalla, johon yhden yli-inspehtorin palkka nousee.

Koska Keisarillisen Majesteetin näille waltiopäiwille annetussa Armollisessa esityksessä suostuntaweron maksamisesta wuonna 1873 ja seuraawina wuosina jätetään Säätyjen määrättäwäksi, eikö niitä 486 299 markkaa 25 penniä, jotka tämän wuo|78|den lopussa on laskettu tulewan käyttöwaraisiksi siitä rahanmääräyksestä, jota suostuntawaroista maksetaan kulkuneuwojen rakentamiseen, woitaisi yhteydessä jäännösten kanssa wiinanpolttomaksosta käyttää 1865 wuoden kotimaiseen, Säätyjen takauksella otettuun rautatielainaan kuuluwain obligationein lunastamiseen maksopäiwänä Joulukuun 1 p:nä w. 1873, on Waliokunta, joka puolestansa on ehdoittanut että Säädyt hywäksyisiwät tämän tawan mainitun lainan maksamiseen, katsonut welwollisuudekseen erittäin tarkastaa niiden menojen laatua, joita 1865 wuoden rautatielainasta on suoritettu. Ja tämän suhteen Waliokunta ei ole woinut jättää muistuttamatta, että puheenalaisilla lainawaroilla suoritetuissa menoissa löytyy 65 180 markkaa 4 penniä syrjäradan rakentamiseen Hämeenlinnan pysähdyspaikasta Helsingin–Hämeenlinnan rautatiellä Wanajawedelle, joka meno ei oikeastaan olisi maksettawa suostuntaweroista, kosk’ei tätä osaa waltionrautateistä muuten ole rakennettu Säätyjen takaamilla lainoilla eikä tulot siitä siis myöskään ole Säätyjen käytäntöwallassa. Muuten on Waliokunta hawainnut suostuntawarain käyttämisen, josta Waliokunta pyytää saada wiitata yllämainitun Kertomuksen tietoihin sekä wastamainittuun Armolliseen esitykseen, tapahtuneen yhtäpitäwäisesti Säätyjen siitä tekemän päätöksen kanssa, niin ett’ei mitään enempää lausuntoa tämän suhteen Waliokunnan puolelta tarwittane.

Mitä tulee niihin tileihin, joita on annettu wiinanpolttowerosta ja maalais-tilanhaltioilta lunastettujen waskisten wiinanpoltto-kaluin hinnasta, on Waliokunta katsonut pitäwänsä hywäksyä ne kaikin puolin ja tahtoo ainoastansa muistuttaa, että nyt, sittekuin tämä wero wuonna 1871 on jättänyt paljoa suuremman tulon kuin edellisinä wuosina, on woitu ei ainoastaan mainittua lunastusta lopullisesti suorittaa, waan myöskin tuo edellisillä waltiopäiwillä wiinanpolttowerosta osoitettu rahanmääräys kulkuneuwoja warten tänä wuonna warmuudella tullee täyteen määrään suoritetuksi.

Mitä taas tulee Kertomukseen otettuun laamannin-käräjäkappajywiin, ei Waliokunta ole luullut tarwitsewansa siitä antaa mitään lausuntoa, koska kysymys näiden warain käyttämisestä on lykätty Lakiwaliokuntaan.

Säädyille esitetty kertomus waltiowelasta osoittaa, että kotimaiset lainat, joita sopii nimittää heiluwaksi welaksi, koska osittain owat waadittaissa maksettawat, osittain lyhyemmässä määräajassa lankeewat lunastettawiksi, tekiwät Tammik. 1 p. 1872 kaikkiansa 4 960 017 markkaa 12 penniä, siihen myöskin kaikki kaswaneet mutta wielä nostamattomat korot luettuina. Tästä summasta on kuitenkin Toukok. 1 päiwäksi tänä wuonna ylössanottu 1 000 000 markkaa eli neljännes tuota w. 1869 tehtyä 4 ⁸/₁₀ prosentin rautatie-lainaa. Kun lisäksi tiedetään, että 1865 wuoden äsken-mainittua kotimaista 5 ²/₅ prosentin rautatie-lainaa warten, joka lankee lunastettawaksi Jouluk. 1 p. 1873, tarpeellisia lunastuswaroja jo löytyy katsottuna suostunta-rahojen ja palowiina-weron säästöistä, ja että tuo wähäinen jäännös lainaja waltiokassa-welkaseteleitä 4 % ja 3 ³/₅ % korkoluwulla owat wähin-erin lunastettawat kuoletusrahaston liikenewillä waroilla, saattaa wähällä aikaa tapahtua, että heiluwana welkana ei ole muuta jälillä kuin nuo jääneet 3 000 000 markkaa 4 ⁸/₁₀ prosentin welkaseteleitä, jotka lankeewat lunastettawiksi Toukok. 1 p. 1875.

Sitä wastoin ne lainat, jotka owat pitkälle kuoletus-ajalle laaditut, osoittiwat wuoden alussa seuraawia pääoma-määriä:

Lisäksi on tämän wuoden kuluessa jo ruwettu omassa maassa ottamaan ylös sitä 1867 wuoden waltiopäiwillä suostuttua kuoletus-lainaa Itä-Suomen lahjoitusmaiden lunastamista warten, jonka lainan korkein määrä on pantu tekemään 4 000 000 markkaa, ja jonka suhteen Waliokunta pyytää saadaksensa wiitata Kertomukseen.

Kun waltiowelan tuottama wuotinen kustannus otetaan silmäiltäwäksi, tullaan sen suhteen seuraawiin paatöksiin. Ensiksi|80| sopii siitä eroittaa se korko, joka maksetaan tuosta kohdakkoon haihtuwasta kotimaisen heiluwan welan osuudesta, ja samoin lahjoitusmaalainan wuosimaksut, joiden korwaamiseksi pitää käytettämän ne erinaiset warat, jotka saadaan lunastettujen lahjoitusmaiden myymisellä. Jääpi siis wuotiseksi kuluksi muun waltiowelan wuoksi:

Tämä summa suoritetaan eri lähteistä, nimittäin: Rothschild’in lainan wuosimaksut käywät ulos Kuoletus rahastosta joka sitä warten saattaa käyttää sekä korot tuosta lähes 7 miljonan suuruisesta uloslainatusta pääomastansa että myöskin tulot muun muassa Saimaan kanawalta. Erlanger’in lainain wuosimaksut taas nojautuwat wiinaweroon. Niinmuodoin ainoastaan loput eli korko 1869 wuoden lainasta sekä Wenäläisen lainan korko ja kuoletus, yhteensä 657 600 markkaa, owat yhteisten waltiowarain kannatettawana.

Kun waltiowelkamme wiime kuluneen wiis-wuotisjakson aikana on lisääntynyt lähes 19 miljonalla ja nykyään nousee noin 44:ään miljonaan, joka todellakin meidän maan suhteissa ei ole wähäpätöinen summa, on Waliokunta katsonut tarpeelliseksi siihen muistuttaa, ett’ei tämän korkean numeron kuitenkaan pitäisi muretta synnyttää. Tosin on edellisinä aikoina lainoja toisinaan otettu tuottamattomiinkin tarkoituksiin, esim. sotakustannuksiin ww. 1854–1856. Mutta yhteen-laskiessa mitä kustannuksia on noihin suuriin tuottawaisiin yrityksiin käytetty, joita kustannuksia kyllä osalta on waltiowarain säästöilläkin suoritettu, mutta suuremmalta osalta kumminkin näillä puheena-olewilla lainoilla, täytyy huomata, että se waltiowelka, joka tätä nykyä maatamme painaa, ei nouse siihen määrään kuin niiden pää-omien summa, joita aikojen kuluessa on pantu kulkuneuwojen parantamiseen. Tätä seikkaa walaistaksensa, pyytää Waliokunta saadaksensa esi|81|merkkinä esille panna, mitä nuo kolme etewintä kulkuneuwoa maassamme owat maksaneet. Waltio on, näet, – korontappioita ja pää-oman wähennyksiä lukuun ottamatta – käyttänyt seuraawat tasaisin summin luetut rahanmäärät:

joka yhteenlaskettuna kuoletusrahaston kanssa on lähes kymmentä miljonaa suurempi kuin koko waltiowelkamme. Ja waikka se suhde, joka syntyisi, jos liikennetulot ja lainojen wuosimaksut toisiinsa werrataan, ei wielä osoittaisi yhtä edullista kantaa rautateiden puolesta, on kuitenkin huomattawaa, että näiden kulkuneuwojen wälillinen tulewaisuus (s. o. niiden waikutus lähimpäin maakuntain tuotantoon ja warallisuuteen, josta tietysti waltiotulotkin kostuwat) täytyy pitää tärkeänä kohtana, arwostellessa kuinka tuottawaisella tawalla tuo kulunut pää-oma on sijoitettu. Onpa niinmuodoin täysi oikeus ja kohtuus sanoa nykyistä rahaasemaamme niin wahwaksi, ett’ei sitä ensinkään tarwitse epäillä, jonka ohessa sopii ilahuttawana tosi-asiana esille panna, ett’ei tähän saakka ole tarwittu mitään waltiotilin wajausta welka tilille siirtaä.

Mitä erittäin tulee niihin lainoihin, jotka wiime waltiopäiwäin perästä owat tehdyt, on Waliokunta katsonut welwollisuudekseen wiitata muutamiin niissä huomattuihin kohtiin. Se seikka, että 6 prosentin korkokanta määrättiin sille lainalle à 4 670 000 Thaleria, joka Tammik. 31 p. 1868 sowittiin pankkiirihuoneen von Erlanger et Söhne’n kanssa Frankfurt’issa, waikka todellinen kustannus melkein aina asettuu edullisemmaksi milloin korko on alhaisempi, saanee selitystänsä siitä, että 1863–64 wuoden waltiopäiwillä Säädyt antaessaan suostumuksensa kuoletuslainan ottamiseen kulkuneuwojen parantamista warten, rajoittiwat tämän lainan nimellis-määrän korkeintaan 18 miljonaan, ja että Säätyjen wastaus 1867 wuoden Armolliseen esitykseen Riihimäen–Pietarin rautatien rakentamisesta merkitsi äsken-mainitun laina|82|takauksen siirtämistä ihan entisessä muodossaan siihen lainaukseen, joka tätä rautatientekoa warten tarwittiin. Koska siis lainan nimellis-määrä oli sillä tawoin rajoitettu, olihan siinä kehoitus koettamaan korkealla korkokannalla saawuttaa wähintä mahdollista pääoman-alennusta, warsinkin koska saatettiin edeltäkäsin arwata, että lainan määrä kaikessa tapauksessa tulisi olemaan riittämätön. Näistä syistä Waliokunta ei katso kohtuulliseksi ruweta näitä puheena olewia korko-ehtoja arwostelemaan. Waan kun yhtähywin se osa lainasta, jota eiwät pankkiirit itse wakinaisesti ottaneet tarjotaksensa, sai warsin hitaan menekin, tehtiin Syysk. 5 p. samaa wuotta ennenmainitun pankkiiri-huoneen kanssa uusi sopimus, jonka kautta 2 000 000 Thaleria tuosta alkuperäisestä lainaus-summasta muutettiin 6 prosenttisista welkaseteleistä 10 Thalerin suuruisiksi palkinto-arpaseteleiksi. Jos tämä toimi oli lähtenyt wälttämättömän pakon käskystä, niin siihen tosin ei ole mitään sanomista. Waan että, milloin tulewaisuudessa Suomen waltion on ulkomaiseen krediitiin turwautuminen, ei pitäisi käyttää niin halpa-arwoista lainausmuotoa kuin nämä korottomat arpajaissetelit owat, sitä ei Waliokunta luullut woiwansa jättää ajatuksenansa muistuttamatta.

Mitä taas 1869 wuoden kotimaiseen rautatie-lainaan tulee, on myöntämistä, että se pian ja helposti sai täydellisen sijoituksensa; mutta samoille perille olisi luultawasti yhtä hywin päästy, waikkapa lainaus olisikin tapahtunut jossakin muussa muodossa, joka ei niin paljon olisi ollut korkoa kantawien krediitisetelien kaltainen. Oikeastaan nämä alhaiset arwot, 50 tai 100 markkaa kullakin setelillä, ynnä näiden setelien omituinen luonto käydä selwänä rahana wastaanotettawiksi kruunun ylöskannoissa, näyttää enemmin osoittawan semmoisia papereita, joita wiljellään käypänä liikerahana, kuin waltiowelkaseteleitä, joiden tarkoitus on tarjota tilaisuutta pää-omien sijoitukseen. Millä tawoin tämä laina on sisäänlunastettawa, ei ole Waliokunta hawainnut muuta ilmoitusta annetuksi, kuin että Armollisessa esityksessä nostetun kysymyksen johdosta waltiorautateiden myymisestä tawataan mainittuna, että näihin lunnaisin etupäässä on käyttäminen liikennetulot waltiorautateistä; ja saanee Waliokunta toisessa mietinnössä tilaisuutta tähän seikkaan jälleen koskemaan.

Waltion lainaustoimen suhteen yleensä lienee se toiwe so|83|welias lausua, että, kun Suomen waltion ja Suomen raha-asiain nauttima luotto on ulkomaillakin yhtenään karttunut, ei saattane tästälähin tulla tarpeelliseksi tehdä lainaussopimuksia muissa muodoissa ja muilla ehdoilla kuin semmoisilla, jotka soweltuwat säännölliseen pysywäisissä koroissa liikkuwaan lainausjärjestelmään.

Kuten Waliokunta jo on saanut kunnian esille panna, on Suomen waltioweloilla täysi wastaawaisensa maamme kolmessa isoimmassa kulkuneuwolaitoksessa. Se ajatus siis on aiwan lähinäinen, että kaikki nämä warat (activa) ja welat (passiva) tuloinensa menoinensa olisiwat yhteiseen warastoon eli tiliin asetettawat. Waliokunta tosin tietää, että joku osa tähän kuuluwista rahatoimista on, ainakin aiottaisin, käynyt erään, Suomen Pankin hoidossa olewan, kulkuneuwo-rahaston kautta. Mutta sen ohessa myöskin tiedetään, että tärkeä osa näistä asioista on, muutamien wielä woimassa-olewain lainaus-suostumusten nojassa, kiinnitetty Kuoletus-rahaston tiliin, samate kuin myöskin toiselta puolen tuo meidän maalle niin omituinen ja, niinkanan kuinSäätyjen oikeus waltiokulunki-arwion määräämisessä ei edemmäs ulotu kuin tätä nykyä, kyllä wälttämätönkin eroitus waltiowarain ja suostuutawarain wälillä tekee waikeaksi asettaa semmoisen yhteisen ja täydellisen kulkuneuwo-rahaston, kuin tässä mainittiin.

Koska kuitenkin jo sekin hyötyä tekisi, jos woitaisiin näitä tarkoitus-periä joinkin lähestyä, ja etenkin nykyinen hetki, jolloin kulkuneuwojen parantaminen on ollut eduskunnan hartaana mielialana ja waroja sitä warten joko löytyy tai saatetaan käytettäwiksi laittaa, näyttää kehoittawan senmukaiseen toimeen, on Waliokunta tahtonut tässäkin mietinnössään woltio tilikirjain ja waltiowelan johdosta kääntää huomionsa niihin tehtäwiin, jotka kulkuneuwojen edistämiselle saattawat hyödyksi olla. Ja koska Waliokunnan on tässä pitänyt pysyä muodollisessa puolessa eli tutkimassa millä tawoin rahanmääräykset rautateitä ja kanawia warten, niiden tuottamat tulot, uusien kustannukset, sisääntulleet lainawarat ja lainoista suoritetut wuosimaksut soweliaimmin owat hoidettawat ja tiliinpantawat, on Waliokunta tahtonut kunnioituksella ehdotella

että Säädyt alamaisessa kirjoituksessa Hänen Keisarilliselle Majesteetillensa esittäkööt sen anomuk|84|sen, että niin hywin tulot niistä rautatie- ja kanawa-laitoksista, jotka Säätyjen myötäwaikutuksella jo owat syntyneet, kuin myöskin ne warat, joita Säädyt näillä ja wastatulewilla waltiopäiwillä saattawat määrätä kulkuneuwojen parantamiseen taikka suoritettawiin wuosimaksuihin rautatie-lainoista, wieläpä nekin tulot, jotka semmoisista uusista kulkuneuwoista lähtewät, olisiwat kaikki hoidettawat ja tiliinpantawat erinäisenä kulkuneuwo-rahastona, josta sitten sekä liikenne ja korjaus-kustannukset mainituissa laitoksissa ynnä uusien laitosten kustannukset että myöskin wuosimaksut noista puheena-olewia tarkoituksia warten Säätyjen takauksella otetuista tai wasta otettawista walttolainoista pitäisi suorittaa.

Muutamista erinäisistä osittain lahjoitetuista osittain waltiowaroista perustetuista rahastoista, joita Suomen Pankissa hoidetaan, ei ole Waliokunta ollut tilaisuudessa toimittamaan itsellensä tarkempaa selkoa, eikä siis woi tästä waltion warain osasta antaa mitään lausuntoa.

Lopuksi on Waliokunta, sen johdosta mitä tässä ylempänä on ollut syytä muutamista tulo- ja meno-posteista muistuttaa, sekä silläkin tarkoituksella että tilinpäätöstä myöhemmistäkin wuosista, kuin tähän asti on ollut tapa, woitaisiin waltiowaliokunnalle esille panna, katsonut welwollisuudekseen kunnioituksella ehdoitella

että Säädyt alamaisessa kirjoituksessa Hänen Majesteetillensa esittäkööt suotawaksi, että aiottu muutos waltion tilinlasku-laitoksessa pian tulisi lopullisen toimen alle.

Helsingissä 15 p:nä Toukokuuta 1872.