9.8.1864 LM–Fredrik Idestam

Ei ole mitään hyvää se, mitä minulla on nyt kerrottavana – päinvastoin kaikkein pahinta – pahin isku mikä minua on elämässä kohdannut sitten viime marraskuun 28. päivä. Eikö olekin niin, että meillä on molemmilla ollut korkea käsitys naisista, – olemmehan jatkuvasti varanneet heille parhaan paikan sisimmässämme... Ja minä, enkö minä ole täysin luottavaisesti uskonut Augusta Ramsayn tunteiden kestävyyteen – ilman epäilyksen häivääkään luottanut hänen uskollisuuteensa. No niin, se usko ja luottamus on nyt lopussa, se on murskattu ja tuhottu kerralla. Minulle kerrottiin lauantaina 30. heinäkuuta, että hän on kihlautunut kapteeniluutnantti Jägerskiöldin kanssa. Se oli tapahtunut Brödtorpissa joitain päiviä aiemmin. Minulle oli kyllä kerrottu, että mies olisi viime viikkoina innolla suunnannut kulkujaan sinne maaseudulle, jonne A. oli isänsä kanssa lähtenyt. Mutta minä en piitannut noista tarinoista vähääkään. Miten olisin voinutkaan? Olinhan vielä keväällä saanut Augusta Rosenkampffin välityksellä tietää, että kaikki oli niin kuin ennenkin. Tuo mainittu ystävätär, jonka tapasin seuraavana päivänä sen jälkeen kun tieto kihlauksesta oli tullut, oli myös aivan yllättänyt eikä voinut uskoa koko asiaa ollenkaan mahdolliseksi. Myöskään hän ei saanut asiasta sen enempää tietoa, sillä vastakihlautunut tuli kaupunkiin ja lähti laivalla Porvooseen tapaamatta häntä.

Näin on siis sammunut se valo, joka kaksi raskasta vuotta on pitänyt mielialaani yllä, virkistänyt ja antanut voimaa kaikissa ponnistuksissa. – – Kuinka tyhjää ja autiota nyt onkaan! En voi kuvata sitä. Oli kuin elämä ympäriltäni olisi pyyhitty pois. Ei mitään suuntaa eikä halua ponnistella. Väsymys päässä ja sydämessä.

Kirjoitin hänelle ja lähetin pienet muistoesineeni takaisin – ja annoin hänelle anteeksi. Ensin se pani vastaan, mutta sitten voitin itseni. Eihän nyt pidä tuomita heikkoa tyttöraukkaa. Kuka tietää kuinka monet taistelut hän kävi viekkaan holhoojansa vehkeilyjen kanssa, kunnes sitten lopulta antoi periksi.

Kaikkein vaikeinta on antaa hänelle anteeksi minun äitini kyyneleitä ja masennusta. Minä olin panssaroinut itseni aivan rauhalliseksi ja koetin olla niin kuin tavallisesti, jottei äiti ottaisi sitä niin raskaasti. – Paschan oli ensimmäinen, joka vieraili surullisen uutisen jälkeen luonani, hän on ollut lämmin ja ystävällinen.

Ehkäpä voin myös tavata sinut, vanhan kelpo ystävän, aiemmin kuin luulimmekaan. Aion nimittäin lähteä 18. päivä tätä kuuta muutamaksi viikoksi Tukholmaan. Vapaampi ilmapiiri siellä voisi nopeammin parantaa sairaan mielen. Se tosin ei yksin riitä perusteeksi. Tarvitsen dosentinväitöskirjaani varten lähteitä sikäläisistä arkistoista. Ja haluan kiirehtiä tuota väitöstä monestakin syystä. Työ on pitkän päälle paras lääke järkkyneeseen mieleen. Ja olenhan sekä perheelleni että itselleni velkaa sen, että poistan pahan niin, etten anna minkään tapahtumien maailmassa taivuttaa ja murskata minua. Ainoa, mikä voisi estää matkani, on raha. Ja siitä on nyt hirveä puute. Tarvittava summa ei kuitenkaan ole erityisen suuri. – –

Maria on itkenyt katastrofia ja ollut surullinen. Minä en ole valitettavasti tavannut häntä sen jälkeen, vaikka olenkin sitä kaivannut.

Tällainen on nyt tilanne. – – Mitä vielä kertoisin? – – Eikö tässä ole jo kylliksi, enemmänkin kuin kylliksi yhteen pieneen kirjeeseen?

Meidän ei kuitenkaan koskaan tule kadottaa kiinnostustamme yleisiä asioita kohtaan. Siksi minun täytyykin kertoa sinulle, että ilmassa tuntuu olevan tiettyjä merkkejä taantumuksellisen suuntauksen yliotteesta. – Rokassovski on yllättäen nimitetty ulkomaille. Pelätään, että tuo rehti ja suomalaisystävällinen mies saa seuraajakseen jonkun vihaisen paholaisen. Kerrotaan myös, että vanha Schromade saisi eron ja hänet korvattaisiin jollakulla sotilaallisemmalla henkilöllä ja että sotaväen ohjesääntöjä tiukennettaisiin.

Liitän mukaan vaaditun vekselin. Minun laskujeni mukaan tämän kirjeen pitäisi ehtiä Berliiniin 14. päiväksi, ei siis liian myöhään. Mitä äitisi maksuun tulee, niin aion siinä tapauksessa, että Tukholman matkani toteutuu, kirjoittaa hänelle ja pyytää häntä lähettämään rahat Linderille tai Ståhlbergille, joka sitten huolehtii lopusta. – Voisit varmuuden vuoksi ilmoittaa Paschanille, jolle talletan ”toisena”, mainitun ”ensisijaisen” saapumisesta.

Hyvästi Gigantti! Luultavasti, ja melko varmasti, tapaamme, kun tulet Tukholmaan. Voisit kirjoittaa minulle sinne, Poste Restanteen, niin tietäisin olla sinua vastassa. Suruni keskellä tämä jälleennäkeminen ilahduttaa minua suuresti. Hyvästi