Sydämelliset kiitokset Nassaun terveyslähteelle osoittamastasi kirjeestä 25. heinäkuuta, sain sen täällä toissapäivänä. Havaitsin siitä surukseni, että menee vielä aikaa ennen kuin voin panna sähköisen kipinän liikkeelle kuljettamaan sinulle kaikkein sydämellisimmät onnitteluni. Pidän selvänä, että lykkääminen oli paikallaan, koska siihen oli syynsä. Älä anna sen kuitenkaan muodostua liian pitkäksi, sillä kihlausajan ja avioliitossa olon onnellisuus suhtautuu toisiinsa kuin 0:∞, matemaattista kaavaa käyttääkseni. Surullista on sekin, että toiveet nähdä sinua pian vähenevät. Toivoin nimitttäin, että olisit matkustanut jo elo–syyskuussa ja olisit ollut täällä ehkä jo ensi kuun lopussa, jolloin ilman muuta olisimme tavanneet. Minkäs mahtaa.
Tulimme jo muutama päivä sitten Tellin ja Winkelriedin maahan. Ymmärrät hyvin, että nautin sanomattomasti olostani täällä.Kaikki täällä on omiaan virkistämään mieltä ja auttaa unohtamaan, kuinka kaukana ihanteellisista meidän maamme olot ovatkaan. Luonto on ihana, ilma puhdasta ja raikasta, mikään ei vaivaa terveyttä eikä mikään häiritse tunnelmaa kun katselee tätä luomisen mestariteosta, jota meidän tuomiopäiväntorvemme mielellään kutsuvat puutteelliseksi ja vääräksi. Täällä seisoo järven rannalla ja näkee edessään peilikirkkaan asuurinsinisen järven, josta kohoavat vihreät, pienten puutarhojen ympäröimien talojen peittämät ja siten viljellyt vuoret, jotka kiinnittävät tarkkailijan katseen ja kohoavat lopulta sen yläpuolelle päättyäkseen Alppien lumipeitteisiin huippuihin, kaukaisiin majestettisiin kruunuihin. Kun tätä näkymää katsellessaan tietää samalla olevansa maassa, jossa mikään pakko ei rajoita ihmisten toimintaa ja jossa ihmiset jo vuosisatoja ovat osanneet suojella oikeuksiaan kaikkia rajoituspyrkimyksiä vastaan, niin se kohottaa tunteen ja saa sydämen hakkaamaan ilosta, vaikka samalla onkin vaikea välttää alakuloista huokausta, jonka ajatus jäisestä kotimaasta ja sen tietämättömyyteen ja köyhyyteen vajonneista ihmisistä väistämättä saa ilmoille. Mutta vaikkei meillä olekaan Sveitsin luontoa, voimme kuitenkin pyrkiä saavuttamaan Sveitsin yhteiskunnalliset olosuhteet, ja sitten kun meillä on ne, niin meidän kansammekin muotoutuu sellaiseksi, että luonto ja kaikki meidän maassamme herättää vähemmän surua. Eletään kuitenkin toivossa!
Tulimme tänne Frankfurtin kautta ja Heidelbergin, jossa näimme linnan, Saksan komeimman raunion ihanan luonnon ympäröimänä, sekä Stuttgartin ja Friedrichshafenin kautta. Sitten ylitimme Boden -järven ja tulimme Appenzellerin maahan, jossa turistivirtoja on vähiten ja jossa kaikki on siten yhä yksinkertaisessa kauneudessaan. Oltuamme muutaman päivän Itä-Sveitsissä tulimme vihdoin tänne ja nyt aiomme parin päivän päästä lähteä Bernin Ylämaahan ja siitä edelleen. Kaikkiaan olemme vielä vähän yli kaksi viikkoa Sveitsissä, sitten menemme kuukaudeksi Biarritziin, sinne posti osoitteeseen Poste Restante. Minne talveksi suuntaamme, sitä ei ole vielä varmasti päätetty mutta yhä enemmän vahvistuu aikeeni, että asetun jonnekin valaliiton maaperälle.
Täällä on useita suomalaisia opiskelemassa täkäläisessä polyteknisessä instituutissa. Joukossa myös entusiastin nuorin veli, jonka kanssa aiomme jonain päivänä tehdä retken läheiselle Uetlienin vuorenhuipulle. Frankfurtissa tavattiin myös Becker, joka nyt on Sveitsissä. Oli suru-uutinen, että Filip v. Schantz on jättänyt tämän maallisen elämän. Niin on murhanenkeli taas ollut liikkeellä. Sanomalehtiä en ole saanut. Tietoni kotimaasta ovat siten edelleen erittäin niukat. Täällä sain nähdäkseni muutaman Dagbladin numeron ja luin muun muassa sketsin pohjanahanhajuisesta kapteeni Sursillistä.
Aika rietäää. En ehdi raapustella enempää.
Terveiset kaikille ystäville ja sano morsiamellesi lämpimät terveiset Marialtani sekä minulta
Zürich 6. elokuuta 1865
Kelpo veli!
Sydämelliset kiitokset Nassaun terveyslähteelle osoittamastasi kirjeestä 25. heinäkuuta, sain sen täällä toissapäivänä. Havaitsin siitä surukseni, että menee vielä aikaa ennen kuin voin panna sähköisen kipinän liikkeelle kuljettamaan sinulle kaikkein sydämellisimmät onnitteluni. Pidän selvänä, että lykkääminen oli paikallaan, koska siihen oli syynsä. Älä anna sen kuitenkaan muodostua liian pitkäksi, sillä kihlausajan ja avioliitossa olon onnellisuus suhtautuu toisiinsa kuin 0:∞, matemaattista kaavaa käyttääkseni. Surullista on sekin, että toiveet nähdä sinua pian vähenevät. Toivoin nimitttäin, että olisit matkustanut jo elo–syyskuussa ja olisit ollut täällä ehkä jo ensi kuun lopussa, jolloin ilman muuta olisimme tavanneet. Minkäs mahtaa.
Tulimme jo muutama päivä sitten Tellin ja Winkelriedin maahan. Ymmärrät hyvin, että nautin sanomattomasti olostani täällä.Kaikki täällä on omiaan virkistämään mieltä ja auttaa unohtamaan, kuinka kaukana ihanteellisista meidän maamme olot ovatkaan. Luonto on ihana, ilma puhdasta ja raikasta, mikään ei vaivaa terveyttä eikä mikään häiritse tunnelmaa kun katselee tätä luomisen mestariteosta, jota meidän tuomiopäiväntorvemme mielellään kutsuvat puutteelliseksi ja vääräksi. Täällä seisoo järven rannalla ja näkee edessään peilikirkkaan asuurinsinisen järven, josta kohoavat vihreät, pienten puutarhojen ympäröimien talojen peittämät ja siten viljellyt vuoret, jotka kiinnittävät tarkkailijan katseen ja kohoavat lopulta sen yläpuolelle päättyäkseen Alppien lumipeitteisiin huippuihin, kaukaisiin majestettisiin kruunuihin. Kun tätä näkymää katsellessaan tietää samalla olevansa maassa, jossa mikään pakko ei rajoita ihmisten toimintaa ja jossa ihmiset jo vuosisatoja ovat osanneet suojella oikeuksiaan kaikkia rajoituspyrkimyksiä vastaan, niin se kohottaa tunteen ja saa sydämen hakkaamaan ilosta, vaikka samalla onkin vaikea välttää alakuloista huokausta, jonka ajatus jäisestä kotimaasta ja sen tietämättömyyteen ja köyhyyteen vajonneista ihmisistä väistämättä saa ilmoille. Mutta vaikkei meillä olekaan Sveitsin luontoa, voimme kuitenkin pyrkiä saavuttamaan Sveitsin yhteiskunnalliset olosuhteet, ja sitten kun meillä on ne, niin meidän kansammekin muotoutuu sellaiseksi, että luonto ja kaikki meidän maassamme herättää vähemmän surua. Eletään kuitenkin toivossa!
Tulimme tänne Frankfurtin kautta ja Heidelbergin, jossa näimme linnan, Saksan komeimman raunion ihanan luonnon ympäröimänä, sekä Stuttgartin ja Friedrichshafenin kautta. Sitten ylitimme Boden -järven ja tulimme Appenzellerin maahan, jossa turistivirtoja on vähiten ja jossa kaikki on siten yhä yksinkertaisessa kauneudessaan. Oltuamme muutaman päivän Itä-Sveitsissä tulimme vihdoin tänne ja nyt aiomme parin päivän päästä lähteä Bernin Ylämaahan ja siitä edelleen. Kaikkiaan olemme vielä vähän yli kaksi viikkoa Sveitsissä, sitten menemme kuukaudeksi Biarritziin, sinne posti osoitteeseen Poste Restante. Minne talveksi suuntaamme, sitä ei ole vielä varmasti päätetty mutta yhä enemmän vahvistuu aikeeni, että asetun jonnekin valaliiton maaperälle.
Täällä on useita suomalaisia opiskelemassa täkäläisessä polyteknisessä instituutissa. Joukossa myös entusiastin nuorin veli, jonka kanssa aiomme jonain päivänä tehdä retken läheiselle Uetlienin vuorenhuipulle. Frankfurtissa tavattiin myös Becker, joka nyt on Sveitsissä. Oli suru-uutinen, että Filip v. Schantz on jättänyt tämän maallisen elämän. Niin on murhanenkeli taas ollut liikkeellä. Sanomalehtiä en ole saanut. Tietoni kotimaasta ovat siten edelleen erittäin niukat. Täällä sain nähdäkseni muutaman Dagbladin numeron ja luin muun muassa sketsin pohjanahanhajuisesta kapteeni Sursillistä.
Aika rietäää. En ehdi raapustella enempää.
Terveiset kaikille ystäville ja sano morsiamellesi lämpimät terveiset Marialtani sekä minulta
uskolliselta ystävältäsi
Ernst Linderiltä