27.8.1871 Torsten Costiander–LM

Sydämellinen kiitos 23. päivänä kirjoittamastasi kirjeestä. Olen kaivannut tietoja Sinusta ja luulen nyt osanneeni lukea kirjeesi harvojen rivien välistä, ettei Sinulla ollut menestystä Frankfurtissa. Mutta koska olet varmistanut asemasi Porvoo-asiassa sillä, että Yhdyspankki osoittaa mielenkiintoa kysymykseen, toivon että lopulta kuitenkin saat vähän korvausta kaikesta vaivannäöstäsi tämän asian yhteydessä. – Kysymys siirtymisestäsi uudelle uralle on joka tapauksessa tärkeämpi kuin tämä. – Liike-elämä jolle olet useiden vuosien ajan yksinomaan omistanut parhaat voimasi, ei selvästikään ole onnistunut sulostuttamaan päiviäsi. Se on päinvastoin rasittanut Sinua ylen määrin sekä ruumiillisesti että henkisesti, ja on kaiken kaikkiaan tuonut mukanaan tuskin muuta etua kuin rikkaan kokemuksen ja tietoja, joita voit vastedes hyödyntää kaikessa rauhassa, mitä sitten toimitatkin. Niinpä ajattelen Sinun menettelevän viisaasti siirtyessäsi oppineen uralle, jos Sinulla todella on taipumusta ja halua siihen, etkä säiky suuriakaan ponnisteluja, joita sillä on odotettavissa ainakin aluksi. Sillä sellaiselle, joka kerran on keskeyttänyt lukurytminsä, ei liene helppo asia rasittaa uudelleen aivojaan lukemattomalla määrällä osittain kuivia ja vaikeasti sulatettavia asioita, olivatpa aivot miten hyvin varustetut tahansa. Ja vielä vaaditussa lyhyessä ajassa, jotta saavuttaisi kyseisellä työllä aiotun päämäärän, professuurin Rosenborgin jälkeen. – Varminta kai sen tähden pitää edelleenkin toinen jalka Yhdyspankissa, kuten näytät tekevän, kun otat ainoastaan virkavapautta etkä eroa kokonaan. – Kunpa nyt kauniissa Puotilassa, jossa aivan ilmeisesti olet viime aikoina viihtynyt parhaiten, saisit hoitaa opintosi kaikessa rauhassa ja menestyä työssäsi!

Maatilaltani Urjalasta en valitettavasti voi välittää tyydyttäviä tietoja. – Sää on jatkuvasti yhtä mahdoton kuin se on ollut tasaisesti ympäri vuoden, melkein joka päivä sataa. – (Sanomalehdistä olen kuitenkin lukenut, että kesä on ollut paljon parempi miltei kaikkialla muualla Suomessa kuin tässä kihlakunnassa.) – Heinäsato onnistui kuitenkin paremmin kuin uskalsin toivoa. Noin 35 000 leiviskää heinää korjattiin, siitä suurin osa kuivaa, loput suolattua. Vaikka timoteiviljelmäni menivät suureksi osaksi pilalle epäedullisen talven takia, heinäsato oli kuitenkin vähän runsaampi kuin viime vuonna (jolloin se täytti silloiset toiveeni täysin), joten minun ei tarvitse supistaa navettaani, vaan annan kaikkien 27 vasikkani elää ja kukoistaa. – Ruista ei ole vielä alettu puida Nuutajärven kartanolla, se lupailee täällä keskinkertaista tuottoa siihen erinomaiseen verrattuna, jonka sain edellisinä vuosina. – Uloimmilla tiloilla, joilla puinti on jo alkanut, kuuluu tulos olevan lähes yhtä hyvä kuin aikaisemmin, mikä ei kuitenkaan tarkoita paljoa. Herneet epäonnistuivat täysin, mutta ohra ja kaura kasvavat melko kauniina, ja jos pian tulisi joitakin sateettomia, aurinkoisia päiviä joita joka päivä ja joka tunti odotan, niin toivon että kevätkylvöni kypsyisi nopeasti ja välttäisi hallan. – Koska mitään sen suuntaista ei esiintynyt Bartholomeuksen päivän tienoilla, toivon että vielä joitakin viikkoja saisimme olla ilman sitä. – Mutta ihminen päättää ja Jumala säätää! Pahinta on, että kylvöjä ei ole voitu saattaa loppuun ja ne ovat kärsineet koko ajan huonosta säästä, joka on sen lisäksi suuresti vaikeuttanut ja myös vahingoittanut suurta rakennustyötäni navetassa.

Tiedot Puotilasta ovat parempia. Olen nimittäin ollut Jernströmin kanssa kirjeenvaihdossa rukiinkylvöstä. – Koska en voinut toimittaa mitään Puotilaan, yritin Krakaun välityksellä saada jotain hänen tilaltaan Mäntsälästä. Lopputuloksena oli, että Jernström ilmoitti minulle 16. päivänä tätä kuuta jättäneensä sinne peruutuksen, koska sää Puotilassa oli parantunut niin, että hän toivoi saavansa omaa siemenviljaa. Tähän asti niitetyiltä vainioilta näyttää tulevan hyvä sato; vain Mariuksessasvårtytt on ollut vähän lakoviljaa. (Täällä Nuutajärvellä ruispellot olivat kuin maahan jyrättyjä.)

Minulla on ollut ilo nähdä melkein kaikki sukulaisemme tässä kuussa ja kaikki ovat Jumalan kiitos terveitä paitsi Henrik, joka kuuluu oleskelevan Carlsbadissa. Anopin yllätin molempien Jennyjeni kanssa Mallinkaisilla 4. päivänä ja vietimme siellä muutaman miellyttävän päivän, Wiikin perhe ja kaksi Gadellin sisarustakin olivat siellä. Sen jälkeen vietimme pari kaunista ja mukavaa päivää Voipaalassa, joka tuntui tekevän ihastuttavan vaikutuksen Jennyyn, ja jonne Savanderin tytöt myös saapuivat päivää tulomme jälkeen. Alma tuli Nuutajärvelle viikon verran ennen lähtöämme, ja Selim sisarineen yllätti hänet käynnillä sillä aikaa kun olimme poissa. Mitä Selimiin tulee, niin hän kääntyi Armfeltin puoleen Rattulassa ja on mieltynyt häneen, kuten kaikki jotka häntä lähestyvät. Kreivi on rohkaissut häntä ja luvannut kaiken mahdollisen tuen hänen Pietarin suunnitelmilleen. – Sinne hän sitten lähti ja sai parhaan mahdollisen vastaanoton Jacobilta. – Kaikki tuntuu viittaavan toimeen siellä ja pian edessä olevaan avioitumiseen. Nyt hän on Viipurin läänissä matkalla Lappiin. Alma on onnellisen levoton; muuten hän on terve ja iloinen, mutta ajattelee jatkuvasti Selimiään ja haaveilee hänestä. – Voipaalasta palattuamme Savanderin tytöt tulivat parin päivän päästä tänne ja meidän yllätykseksemme myös Alba, joka jäi muutamaksi päiväksi ja oli niin iloinen ja mukava, että sellaisena en ole häntä nähnyt aikoihin. – Hän on yleensä mukavampi muualla kuin kotonaan. – Muuten Savanderin tyttöjen seurassa väkisinkin unohtuu apeus. He viipyvät täällä vielä muutaman viikon ja Alma syyskuun puoliväliin. Jannekin oli pari viikkoa. – Jennyllä on siis ollut mukavaa, mikä on minusta pääasia, ja minäkin olen muiden yllätykseksi onnistunut peittämään jatkuvan tyytymättömyyden, jota olen tuntenut taivaan ikuisista kyynelistä. – – No, nyt olen kertonut hätäisesti kaiken mikä meidän mielestämme voisi sinua ja Alexandraa tässä maalaiselämässä kiinnostaa. Sydämelliset terveiset teille kaikille, lähettävät kaikki minun daamini, pienet ja isot, sekä uskollinen veljesi