27.6.1861 LM–Fredrik Idestam

Oikeastaan minun pitäisi olla närkästynyt siitä, ettet ole vielä vastannut viimeisimpään niin sisältörikkaaseen kirjeeseeni – mutta koska meillä kummallakaan ole koskaan tapana närkästyä mistään toistemme tekemisistä, niin jätän sen nytkin tekemättä ja tartun kynään piirtääkseni sinulle muutamia rivejä ennen kuin jätän Haminan ja lähden pitkälle matkalleni. Aloitan Helsingistä. Viimeiset päivät siellä kuuluivat elämäni piinallisimpiin, joskin ne tarjosivat myös paljon reipasta ilonpitoa. Sunnuntaina 16. päivä söimme päivälllistä kaivohuoneella, siinä nautittiin sherryä, Chateau lafittea ja larosea, Chateau d`Yquemia, roederia, Clemantia ja Cliquotia sekä kahvin jälkeen curaçaota ja maraschinoa. Seurueeseen kuuluivat Axel, Silfverhjelm, Linderin veljekset, Ågren, Lamm, Rob, Hisinger, Viftus, Röö sekä allekirjoittanut. Illalla palattiin sinne konserttiin. Se oli kyllä hauskaa. Mutta seuraavana päivänä aamuna heräsin miellyttävään tietoisuuteen siitä, että minun on hankittava vähintään 300 ruplaa – ja sen jälkeen pakattava ja hoidettava sen tuhannen eri asiaa. – Se onnistuikin, vaikkakaan ei helposti, ja vasta illalla klo 7 maissa saatoin hengittää vapaammin. Sitten menin Torstenin luo ja pakkasimme siellä hänen, Axelin, Ågrenin ym, kanssa ja tyhjensimme punssipullon. Klo 9 ajoin Lundstenille. Hän oli viimeiset päivät jo istunut ylhäällä. Hänen äitinsä saapuisi sunnuntaina kaupunkiin ja matkustaisi hänen kanssaan kunhan hänen voimansa sen sallisivat, ja niin kuuluu sitten myös tapahtuneen ...

Sitten minun piti vielä ajella Lundstenin ja Fossen asioilla, lopetin pakkaamisen, heitin tavarani laivaan ja menin klo 12 hotelliin jossa Paschan, Vift ja Röö odottivat minua. Siellä syötiin ja pidettiin puheita niin proosan kuin runonkin muodossa ja tyhjennetiin kaksi pulloa Röödereriä, jotka Röö tarjosi. Perhana vieköön että kaikkien Helsingistä lähtöjen pitääkin olla niin samanlaisia: kolossaalista vippaamista, kolossaalinen kiire ja kolossaalista ryyppäämistä! Milloinkahan se menisi toisella tavalla! Meidän täyty luvata toisillemme, veli Fedda. Meidän täytyy vakiintua. Sillä Kalle B. on kyllä oikeassa kun hän sanoo meitä ”hirveän kevytmielisiksi”. – Tällä hetkellä en voi enää olla täysin varma, oletko sinä ehkä jo suorittanut edelläesitetyn projektin. Sillä kuka tietää, millaista rohkeutta Ruissalon tammet ja Kupittaan lähde sinulle antaneet? Mutta kaiken tämän tähden, minun suloisin veljeni, sinun täytyy aivan pian vastata tähän kirjeeseen. Sinun täytyy kertoa minulle Turun tapaamisesta johtuneista tapahtumista. Jaa, se on melkeinpä sinun kirottu velvollisuutesi! Minä alan vähitellen tunnustaa sitä kantaa, että rakastua voi enemmänkin kuin kerran. mutta että on vaikea pysyä uskollisena yhdelle, ellei mene naimisin hänen kanssaan. Sydän on kukka, rakkaus on sen tuoksu. Kun rakkaus elvyttää sen, sillä on kevät. Kun tulee kylmempää, tuoksu katoaa, kukka kuihtuu, syksy ja talvi vallitsevat. Moni kukka ei enää näe uutta kevättä. Mutta useimmat näkevät – ellei niitä taiteta, ja uusi kevät herättää kukan uudelleen ja se tuoksuu uudelleen – sydän rakastaa taas. Niin se on. Ja jos tahtoo, ettei se joudu kärsimään syksystä ja talvesta, se täytyy laittaa ruukkuun, se täytyy asettaa sisälle – täytyy hankkia sille koti, mennä naimisiin.

Nämä ovat sangen tervejärkisiä oppeja – mahdollisia esittää vasta sitten, kun fantasian ja kuvitelmien vaihe on ohi.

Apropros. Neiti Augusta Ramsay on sen mukaan mitä Torsten minulle kirjoitti, nimitetty keisarinnan hovineidoksi.– Alkaa olla kohta liian ylhäistä sillä suunnalla. – Nyt matkustan ensin Viipuriin (2. heinäkuuta Viktorialla). Siellä näen, mitä avioliitto on tehnyt Julie Koskullille – sitten matkustan rouva Selinin tilalle ottamaan selvää, ihastuinko viime talvena todella hänen tyttäreensä ... Mutta kokonaisuutena ottaen olemiseni sillä seudulla tulee olemaan surullisempaa lajia. Karhusuolla nimittäin ilo on tuskin muuta kuin pelkkä pikainen vieras. Tiistaina tapasin koko kreivillisen perheeni – nyt vain kolme perheenjäsentä – höyrylaivassa. He olivat olleet päivän Helsingissä keskustelemassa Willebrandtin kanssa pojan rinnasta, Myrenin kehotuksesta. Tänä kesänä kokeillaan kylmävesikuuria ja jollei se auta selkeästi, niin kreivittären täytyy syksyllä lähteä pojan kanssa ulkomaille muutamaksi vuodeksi. Siitä puolituntisesta päätellen, jonka olin hänen seurassaan höyrylaivassa, hän on muuttunut paljon, harmaita hiuksia joukottain ja elämänvoima on murtunut! Voi kreivitärparkaani! Hänellä ei oikeastaan ole enää mitään toivottavaa elämältä. Ja kun toivo on mennyt, on kaikki mennyttä.

Täällä kotona on ollut samanlaista mutta hauskaa elämää. Viileä sää on estänyt kylpemisen. Mutta luetaan, jutellaan, musisoidaan ja ”konsumeerataan”. Torsten lienee tulossa sunnuntaina ”Wiborgilla”. Pian sen jälkeen pitäisi äitini ja siskoni matkustaa Hämeenlinnaan muutamaksi viikoksi. Minä matkustan, kuten sanottu, 2. heinäkuuta. Sinun täytyy siis osoittaa vastaus tähän kirjeeseen Viipuriin. Viivyn siellä noin 15. päivään saakka. Sitten matkustan Käkisalmeen ja Jaakkimavaaraan ja sieltä Tohmajärvelle Nassen häihin, jotka ovat tulossa heinäkuun lopussa. Elokuun alussa olen taas kotona ja kuun puolivälin maissa matkustan taas Helsinkiin. Ehkä tapaamme silloin siellä.