Krönika.
Det gamla året, skiftesrikt nog för Finland, ligger redan på sitt yttersta och testamenterar naturligtvis åt sin kommande arfvinge – en hel hop med fordringar och osäkra reverser. Få se, huru många af dessa den unga bytingen förmår realisera! Få se, hvilken plats han kommer att engång intaga i Suomifolkets utvecklingshistoria! – Med detta år och dessa rader utandas äfven Barometern sitt lif; men det egna fall inträffar emellertid här, att Barometern kommer att på sätt och vis öfverlefva sig sjelf, ty bladets N:o 16, som haft det missödet att råka ut för tjocka och klippor, vädjar som bäst till högre makter och är således icke klar ännu att segla ut på ”tidens svall”.
Krönikan, hvars uppgift egentligen varit, att i lätt stil referera veckans smärre evenementer och nöjen, kan denna gång icke förtälja mycket nytt, åtminstone hvad de senare beträffar. Då man såsom nu, står midt inne i julhelgens frid, byter nöjets genius gestalt, flyr från det publika till det privata lifvet och småler der vid familjehärden, fridlyst för publicitetens profana blickar. En borgerskapets soirée-dansante var väl annoncerad till i går och försiggick äfven, men vi veta ej något närmare derom.
Den af de andra subskriberade danssoiréerna å hotel de Russie, som snart följer, kommer kanske att icke så mycket freqventeras, som de föregående, ty en del af stadens ungdom och blomma är, såsom det förljudes, betänkt på att i början af det nya året med ett (kanhända mera enskildt) amatörspektakel dramatiskt inviga den nätta och prydliga Arkadiatheatern. Musikaliskt invigd blef densamma redan i lördags genom en af Herr v. Schantz’s konserter.
Samtalsämnen hafva emellertid under den annars tysta veckan icke alldeles saknats. Ganska mycken diskussion har nemligen uppstått i anledning af Kejserliga Senatens resolution, att inga s. k. herremän kunna i utskottet representera bondeståndet, till följe hvaraf hrrherrarne Qvist, Alfthan, Hjelt och Hagman blifvit förklarade inkompetenta att i utskottet inträda och budkaflar härom afsändts till vederbörliga orter. Nu qvarstå de ofvannämnde likväl som elektorer och skola jemte de öfrige deltaga i de nya val, hvilka i fyra län måste ega rum. Elektorerna ega vid dessa fortfarande att enligt manifestets ord efter sitt ”fria val” utse, hvem de behaga, blott icke valet faller på några förut såsom olämpliga betecknade personer. Detta påminner oss ofrivilligt om Barberarens i Sevilla bekanta definition på yttrandefriheten i hans födelsestad.
I sammanhang härmed kunna vi äfven omförmäla, att man funnit det vara lämpligt, att ordföranden i det blifvande utskottet äfven utser och väljer dess sekreterare. Detta val skall redan hafva försiggått och påstås ha fallit på domhafvanden i Borgå domsaga, häradshöfding G. Svinhufvud.
Den mängd af mer eller mindre nyttiga och läsvärda böcker, som dessa tider i våra boklådor erbjudits, blef ännu under de sista stunderna före jul riktad med några till. Bland dessa äro vi i tillfälle att omnämna: Consistorii Academici protokoll i fråga om val af deputerad till Utskottet i Januari 1862, som på begäran utskrifvits och blifvit till tryck öfverlemnadt. ”Öppet bref till Herr Öfverste-Lieutenanten och Riddaren A. af Forselles, om Naturläkekonst och Medicin, af E. J. Bonsdorff” är en ny, ganska saltig fortsättning på den strid, som redan länge förts emellan hydropaten af F. å ena sidan och åtskilliga den medicinska vetenskapens kämpar å den andra. Den bitterhet med hvilken de motsatta åsigterna framkastas, är karakteristisk nog för polemikerna i vår tid, ehuru den ingalunda kan anses såsom något öfvertygande bidrag eller bevis för någondera sakens rigtighet. – ”Dikter af Wilhelmina Nordström, Helsingfors, Theodor Sederholms förlag”, 128 sidor 8:o, är en liten, ganska täck samling blommor, för stunden plockade af en qvinnas lätta hand och fästade vid hennes hjerta. Nästan hvarje af dessa dikter är framsprungen omedelbart vid samspråk med naturens hviskande andar; korta utbrott från känslans gömda verld, afspegla de endast hvad derinom rör sig i skiftande, ofta fina och klara gestalter och drömma för resten icke svårmodigt, tyngas icke af den tvungna tankens och abstraktionens slöja. De göra således icke heller, skulle vi tro, några högre skaldiska anspråk och förtjena äfven derföre ett mildt bedömande.
Af svenska pressens alster hafva hitkommit ”Samlade Vitterhetsarbeten af P. Elgström och G. Ingelgren” samt ”Vitterhetsarbeten af J. M. Lannerstjerna”, Upsala, P. Hansellis förlag, 1861. De förstnämnda stodo båda i den nyssbildade fosforismens unga leder, men bortrycktes tidigt af döden och numera äro deras namn så godt som förgätna. Lannerstjerna, född 1758, har gjort sig mera känd som theaterförfattare än poet; många af hans komedier ha dock redan hunnit gå förlorade.
Under dessa tider, då de flesta lugna, lycksaliga och nöjda i de sinas sköt tillbringa sorgfria dagar, manas man mera än annars att tänka på mindre lyckligt lottade medmenniskor. Af ett bihang till Åbo Underrättelser N:o 150 har man nyligen sett, att de återstående lemningarne från fordna lidandens och segrars dar, veteranerna, blifvit hugnade med en julgåfva af en, två och tre rubel per man, hvilken utdelats från veteranfonden i Åbo. Att så skett är visserligen bra, men kan denna summa anses som en tillräcklig ersättning för hvad dessa mån förtjenat och vore icke en ytterligare insamling till deras förmån af nöden? Signaturen A. S–g i Folkvännen har för icke så längesedan uppmanat folket att sörja för sina veteraner. Månne de till åtskilnad från detta s. k. bättre klasserna icke också kunde skänka någon uppmärksamhet åt denna uppmaning? De, som så kraftigt och varmt bidragit till uppresandet af Porthans-monumentet, kunde de icke äfven taga de åldrige veteranerne ännu under sitt skydd?
En nyhet, hvilken numera icke är någon nyhet, men hvilken dock förut ej blifvit omnämnd i tidningarne, är att förslag till en ny medicinaltaxa kommer att utarbetas af en för detta ändamål nedsatt komité. Den har generaldirektören för medicinalverket till ordförande, samt består af följande ledamöter: professorerna Willebrand och v. Becker, apothekaren Wikberg, tulldistriktchefen Wænerberg och direktorn för tekniskaoriginal: teckniska realskolan härstädes Saelan. Komiten lärer dock vidtaga sina arbeten först sedan förslag till ny farmakopé hunnit utarbetas.
Den komité hvilken skulle uppgöra förslag till ett tidsenligare ordnande af våra pressförhållanden, lärer ännu icke påbörjat sina arbeten. Enligt hvad det berättas skall den nuvarande Censur-Öfverstyrelsen ersättas af en ny. De blifvande ledamöterna äro ännu icke kända.
Om theatern är icke mycket att nämna denna gång. I går, gåfvos trenne smärre piecer, öfversatta från danskan, tyskan och franskan. I dag gifvas för tredje gången: Bäraren och hans son, komedi i 3 akter, fritt efter ”Les crochets du père Martin” af Cormon och Grangé samt Hyresgäst och Husegare, komedi i en akt af Melesville och Xavier. I Januari skall F. Berndtsons Ur Lifvets Strid, om icke ryktet bedrager, efter en längre frånvaro åter framträda på Helsingfors’ scen, och då får man kanhända äfven se en inhemsk debutant pröfva sin talang.
Herr A. E. A. har jemte den förklaring han ansett sig böra afgifva i H:fors Tidn:r N:o 151, äfven företagit sig att uppträda mot Barometern på ett sätt, hvilket nödsakar oss att vidtaga åtgärder hvilka vi för hr A. E. A:s egen skull eljest i det längsta skulle önskat kunna undvika.
Kronikka
Kuluva, Suomen kannalta varsin vauhdikas vuosi vetelee jo viimeisiään ja jättää seuraajalleen perinnöksi joukon uudistusvaatimuksia ja epävarmuustekijöitä. Nähtäväksi jää, kuinka monen näistä vaatimuksista seuraava vuosipahanen kykenee täyttämään! Nähtäväksi jää, millaisen paikan se ottaa Suomen kansan kehityksen historiassa! Tähän vuoteen ja näihin riveihin päättyy niin ikään Barometernin taival, joskin eräs yksittäistapaus saattaa vielä johtaa lehden ilmestymiseen tavalla tai toisella kuoleman jälkeenkin. Lehden 16. numero, jonka kohtaloksi koitui ajaminen sensuurin karille, vetoaa parhaillaan korkeampiin tahoihin, eikä näin ollen ole vielä valmis purjehtimaan ”ajan aaltoihin”.
Kronikalla, jonka varsinaisena tarkoituksena on ollut kertoa viikon vähäpätöisimmistä tapahtumista ja riennoista kevyeen tyyliin, ei tällä kertaa ole paljoa uutta kerrottavaa – ainakaan viimeksi mainittujen osalta. Joulurauhan vallitessa muuttaa viihdekäsitys muotoaan ja pakenee julkisuuden häpäiseviä katseita suojaan yksityiselämän pariin kodin takkatulen äärelle hymistelemään. Eilispäivänä järjestettiin porvariston tanssi-iltama, mutta emme tiedä siitä sen enempää.
Seuraava Hôtel de Russiehen tilatuista tanssi-iltamista saattaa jäädä osanotoltaan edeltäjiään pienemmäksi, sillä kaupungin nuorisosta osan on, kuuleman mukaan, tarkoitus vihkiä uusi ja hieno Arkadia-teatteri uuden vuoden alussa dramaattisesti käyttöön (mahdollisesti valikoiduimmalle yleisölle tarkoitetulla) amatöörispektaakkelilla. Musiikillisen tulikasteensa uusi teatteri on saanut jo viime lauantaina herra von Schantzin konsertissa.
Yleisellä tasolla hiljainen viikko ei kuitenkaan ole ollut tyystin vailla puheenaiheita. Varsin paljon keskustelua on synnyttänyt keisarillisen senaatin päätös, jonka mukaan ns. ”herrat” (ylempiin säätyihin kuuluvat) eivät saisi säätyvaltiopäiviä valmistelevassa valiokunnassa edustaa talonpoikaissäätyä. Herrat Qvist, Alfthan, Hjelt ja Hagman on päätöksen myötä julistettu epäkelvoiksi osallistumaan valiokuntaan ja asianomaisille paikkakunnille on lähetetty arpakapuloita korvaavien edustajien saamiseksi. Edellä mainitut herrat ovat kuitenkin yhä valitsijamiehiä talonpoikaissäädyn edustajavaaleissa. Vaalit on järjestettävä neljässä läänissä. Valitsijamiehet valitsevat säätyvaltiopäivämanifestissa kirjoitetun mukaisesti ”vapaasti” haluamansa edustajan, kunhan valinta ei osu ennalta sopimattomiksi kuvattuihin henkilöihin. Moisesta tulee väkisinkin mieleen Sevillan parturin tutuksi tullut luonnehdinta synnyinkaupunkinsa sananvapauskäsityksestä.
Voimme tässä yhteydessä niin ikään mainita, että on todettu luontevaksi, että tulevan säätyvaliokunnan puheenjohtaja valitsee ja nimittää myös valiokunnan sihteerin. Valinta on kuuleman mukaan jo suoritettu ja osunut Porvoon tuomiokunnan tuomariin, kihlakunnantuomari G. Svinhufvudiin.
Kirjakauppojemme tarjoamaan lukuisaan, enemmän ja vähemmän hyödyllisten ja lukemisen arvoisten teosten valikoimaan saatiin vielä viime hetkinä ennen joulua pientä lisäystä. Viime hetken saapuneiden joukosta meillä on mahdollisuus nimetä yliopiston konsistorion pöytäkirja koskien edustajan nimeämistä tammikuun 1862 säätyvaliokuntaan, joka pyynnöstä kirjattiin ylös ja luovutettiin painettavaksi. E. J. Bonsdorffin ”Öppet bref till Herr Öfverste-Lieutenanten och Riddaren A. af Forselles, om Naturläkekonst och Medicin” (Avoin kirje herra everstiluutnantti ja ritari A. af Forsellesille koskien luontaislääkkeitä ja lääketiedettä) on uusin ja varsin katkera luku hydropaatti af Forsellesin ja erinäisten lääketieteen puolestapuhujien välillä pitkään jatkuneessa riidassa. Vastakkaisia mielipiteitä syötetään vastapuolelle kuin karvasta kalkkia, mikä toki sopii aikamme poleemiseen tyyliin, vaikka se ei missään mielessä käykään vakuuttavasta todisteesta minkään asian oikeellisuudesta. Theodor Sederholmin kustantamon Helsingissä julkaisema ”Dikter af Wilhelmina Nordström” (Wilhelmina Nordströmin runoja) on 128 sivua pitkä ja kokoa 8:o. Kirja on kuin pieni kukkakimppu, jonka naisen hento käsi on hetkeksi poiminut ja painanut sydäntään vastoin. Lähes jokainen kyseisistä runoista on syntynyt suoraan vuoropuhelusta luonnonhenkien kuiskausten kanssa: ne ovat kuin nopeita välähdyksiä salaisesta tunnemaailmasta, heijastaen siellä liikkuvista hahmoista ainoastaan alati muuttuvia, usein hienoja ja selkeitä. Ne unelmoivat vailla huolen häivää, vaikeita asioita ajattelematta ja abstraktioon antautumatta. Tästä syystä ne eivät uskoaksemme ole runollisessa mielessä erityisen kunnianhimoisia ja ansaitsevat näin ollen lempeän arvion.
Ruotsalaispainojen tuotoksista ovat saapuneet tänne upsalalaisen P. Hansellin kustantamon kuluvana vuonna julkaisemat ”Samlade Vitterhetsarbeten af P. Elgström och G. Ingelgren” (P. Elgströmin ja G. Ingelgrenin kootut teokset) ja ”Vitterhetsarbeten af J. M. Lannerstjerna” (J. M. Lannerstjernan kirjallinen tuotanto). Kaksi ensiksi mainittua kuuluivat kumpikin vastikään muodostuneeseen fosforistisen liikkeen nuorempaan siipeen, mutta ovat ennenaikaisten kuolemiensa johdosta ajautuneet nyttemmin käytännöllisesti katsoen unholaan. Vuonna 1758 syntynyt Lannerstjerna on niittänyt mainetta ennemmin näytelmäkirjailijana kuin runoilijana. Monet hänen hupinäytelmistään ovat kuitenkin ehtineet jo kadota.
Näinä aikoina, jolloin useimmat viettävät päiviään huoletta rauhan, onnen ja kylläisyyden vallitessa, on entistä vaikeampi olla ajattelematta vähemmän onnekkaita kanssaihmisiä. Åbo Underrättelserin 150. numeron eräästä liitteestä selvisi vähän aikaa sitten, että Turun veteraanirahasto ilahdutti jäljellä olevia veteraaneja – noita menneiden kärsimysten ja voittojen päivien eläviä muistoja – jakamalla 1–3 ruplan suuruisia joululahjoja miestä kohden. Moinen ele on tietysti hyvä asia, joskin on aihetta kysyä, onko kyseisen suuruinen summa riittävä korvaus siihen nähden, mitä nämä miehet ovat ansainneet. Niin ikään voidaan kysyä, olisiko tarvetta järjestää vielä toinen keräys heidän hyväkseen? Pitkää aikaa ei ole kulunut siitä, kun nimimerkki A. S–g haastoi Folkvännen-lehdessä kansaa huolehtimaan veteraaneistaan. Kenties rahvaasta erottuva ns. parempi väkikin voisi ottaa tämän asian jotenkin omakseen? Ne, jotka niin voimallisesti ja lämpimästi tukivat Porthan-muistomerkin pystyttämistä, voisivat ottaa myös ikääntyvät veteraanit siipiensä suojaan.
Eräs lehdiltä aiemmin mainitsematta jäänyt, nyttemmin jo vanha uutinen on komitean asettaminen laatimaan ehdotusta uudesta lääkehinnastosta. Komitean puheenjohtajana toimii lääkintötoimen ylijohtaja ja sen muut jäsenet ovat professorit von Willebrand ja von Becker, apteekkari Wikberg, tullialuepäällikkö Wænerberg sekä Helsingin teknillisen reaalikoulun johtaja Saelan. Komitea aloittanee kuitenkin työnsä vasta silloin, kun esitys uudesta farmakopeasta on ehditty saada valmiiksi.
Ajanmukaisempiin paino-oikeusolosuhteisiin tähtäävää esitystä laativa komitea ei ilmeisesti ole vielä aloittanut työsarkaansa. Nykyinen sensuuriylihallitus aiotaan tämän hetken tietojen korvata uudella. Komitean tulevia jäseniä ei vielä tiedetä.
Teatterista ei ole tällä kertaa paljoa kerrottavaa. Eilen esitettiin kolme vähäpätöisempää näytelmää, jotka oli käännetty tanskan, saksan ja ranskan kielistä. Tänään on ohjelmistossa Cormonin ja Grangén ”Les crochets du père Martin” -näytelmään perustuvan, kolmen näytöksen hupinäytelmän, Bäraren och hans sonin (Kantajan ja hänen poikansa) kolmas esityskerta sekä Melesvillen ja Xavierin yhden näytöksen hupinäytelmä Hyresgäst och Husegare (Vuokralainen ja talonomistaja). Tammikuussa on luvassa, mikäli huhuihin on uskominen, F. Berndtsonin Ur Lifvets Strid (Elämän taistelusta) -näytelmän paluu Helsingin näyttämöille pitkän tauon jälkeen ja sen lisäksi vielä uuden kotimaisen lahjakkuuden ensiesiintyminen.
Herra A. E. A. on Helsingfors Tidningarin numerolle 151 antamansa ja tarpeelliseksi katsomansa selvityksen ohella ottanut asiakseen esiintyä Barometernia vastaan tavalla, joka pakottaa meidät sellaisiin vastatoimiin, jotka herra A. E. A.:n itsensä vuoksi olisimme pitkällä tähtäimellä mieluummin halunneet välttää.