Nekrologi. Robert Björkenheim.
Godsegaren Lars Magnus Robert Björkenheim blef, genem olycksfall under en jernvägsresa, den 30 sistförvikna januari bortryckt från ett verksamt lif. Han hade blott uppnått 42 års ålder.
En nekrolog öfver honom kan ej vara en förteckning öfver utnämningar, befordringar eller belöningar; ty hans lefnadsgång var den enskilde mannens, icke statsfunktionärens. Icke heller är det ett af skiftesrika händelser uppfyldt lif, som här är att skildras. Då vi finna oss manade att äfven för vår del genom några ord bidraga att hos landsmän bevara hans minne, sker det emedan i honom bör äras en af det trägna arbetets män, och framför allt en hängifven och frisinnad deltagare i den finska folkrepresentationens arbete.
Robert Björkenheim blef af sjuklighet nödsakad att afbryta kursen i Helsingfors privatlyceum kort förr än han skulle blifvit student. En längre utrikesresa för helsans vårdande anträddes då, vid 17 års ålder. Efter hemkomsten fick han, myndig blefven, öfvertaga Mariefors stora egendom och jernbruk. Men han egnade sig ännu derefter åt studier, dels i Helsingfors, dels i främmande land. I det agronomiska facket förvärfvade han framstående insigter; men han försummade ej att derjämte orientera sig äfven på andra områden, särdeles det nationalekonomiska.
När det politiska lifvets långvariga dvala gaf vika och det för medborgarne gälde att omsider åter medverka i de offentliga angelägenheterna, var Björkenheim från första stunden med i de liberales leder. Vid landtdagen 1863–64 uppträdde han såsom liflig debattör i Ridderskapet och Adeln och såsom verksam ledamot i utskott. Han utmärkte sig från första stunden genom klokhet i uttryck, fyndighet i repliker och en mycket bestämd hållning i alla de frågor han behandlade. Der röjde sig väl stundom något af denna ungdomliga ifver, som hos lifliga naturer endast med åren kan dämpas; men den hade sin motvigt, äfven då, i den skarpa omdömesförmåga, som nästan alltid lät honom finna och framhålla kärnpunkten i de föreliggande spörjsmålen. Vid 1867 års landtdag var han den samme, något lugnare, men afgjord vensterman lika fullt. Från ständermötet 1872 afhölls han genom den utsträckning hans affärsverksamhet vunnit och som kräfde hans personliga ledning.
Ridderskapets och Adelns protokoll för 1877–78 års långvariga landtdag bär ojäfaktigt vitnesbörd derom, att Robert Björkenheim var en af ståndets mest framstående medlemmar. Lika bestämd och klar i åsigter och hållning som förut, medförde han nu till representant-kallets utöfning en större fond af erfarenhet samt den osvikliga sjelfbeherskning och moderation, som så väsendtligen främjar ernåendet af verkliga resultat. Outtröttlig vid de omfattande utskottsarbeten i hvilka han deltog, fann han dock tid att derutöfver arbeta sig in i de allra flesta frågor, som förekommo. Och hvad han yttrade i ståndet var icke blott af betydenhet i sjelfva saken, det var tillika väl sagdt. Der var icke blott logisk skärpa i framställningen, utan ock värdighet och lyftning mer än hos de flesta.
|161|Att älska fria institutioner, att i lagstiftningen vilja se reformarbetet gå i frisinnad rigtning, hålles ej alltid i ära af dem som talan ega. Det är likväl, hvad än deremot må predikas från en torr skenklokhets ståndpunkt, i och för sig ett uttryck af ädelt, fosterländskt sinnelag. Hos Robert Björkenheim var detta tänkesätt tillika en driffjäder till hängifvet, oförtrutet arbete. Också väckte det sorg i vida kretsar, när han så plötsligt kallades hädan. Hans namn skall med aktning bevaras bland Finlands folkrepresentanter från denna tid.
L. Mechelin.
Robert Björkenheimin muistokirjoitus
Viime tammikuun 30. päivänä junamatkan yhteydessä sattuneessa onnettomuudessa sammui kirkkaana loistanut tilanomistaja Lars Magnus Robert Björkenheimin elämän liekki. Ikää hänelle oli ehtinyt kertyä vasta 42 vuotta.
Hänen muistokirjoituksensa ei sisällä nimitysten, ylennysten tai tunnustusten saatikka vauhdikkaiden elämänkäänteiden luetteloa, sillä hän ei ollut valtion virkamies, vaan suhteellisen rauhallisen elämän elänyt yksityinen kansalainen. Haluamme omalta osaltamme edesauttaa hänen muistonsa vaalimista hänen maanmiestensä keskuudessa siitä syystä, että kyseessä oli kunnioitusta ansaitseva niin sanottu arjen puurtaja ja ennen kaikkea omistautunut ja vapaamielinen suomalainen valtiopäivämies.
Robert Björkenheimin oli sairastumisen vuoksi pakko keskeyttää opintonsa Helsingin yksityislyseossa hieman ennen ylioppilaaksi valmistumista ja lähteä 17-vuotiaana pitkälle ulkomaanreissulle terveyttään hoitamaan. Hän peri kotiin palattuaan ja täysi-ikäiseksi tultuaan Kellokosken suuren kartanon ja rautaruukin, mutta omistautui sen jälkeenkin opinnoille osin Helsingissä ja osin ulkomailla. Hän hankki erinomaiset tiedot agronomiasta lyömättä kuitenkaan laimin perehtymistä myös muihin aloihin, erityisesti kansantaloustieteeseen.
Pitkän valtioyömme vaihduttua päiväksi ja kansalaisten päästyä vihdoin jälleen vaikuttamaan yhteisten asioiden hoitoon liittyi Björkenheim välittömästi vapaamielisten riveihin ja esiintyi valtiopäivillä 1863–1864 aatelissäädyssä eloisana väittelijänä, joka osallistui ahkerasti valiokuntatyöskentelyyn ja erottautui oitis joukosta tarkoin punnituilla puheenvuoroillaan, lukuisilla vastauspuheenvuoroillaan sekä kaikkien käsittelemiensä aiheiden kohdalla noudattamastaan vakaan periaatteellisesta lähestymistavasta. Björkenheimin esiintymisessä oli toki silloin tällöin nähtävissä jokseenkin sitä nuoruuden intoa, joka vaimenee tulisieluisissa ihmisissä vasta vuosien mittaan. Tämän nuoruuden innon vastapainona oli Björkenheimissä kuitenkin aina terävä arvostelukyky, jonka ansiosta hän kykeni lähestulkoon aina löytämään ja osoittamaan käsittelyssä olleiden kysymysten avainkohdat. Vuoden 1867 valtiopäivillä oli hän jokseenkin rauhallisempanakin oma tuttu itsensä, eli edelleen takuuvarma vapaamielinen. Vuoden 1872 valtiopäiviltä oli hänen taas jättäydyttävä pois henkilökohtaista ohjausta edellyttäneen ja mittavaksi laajenneen liiketoimintansa vuoksi.
Ritariston ja aatelin pitkäkestoisten valtiopäivien 1877–1878 pöytäkirja todistaa vastaansanomattomasti Robert Björkenheimin olleen eräs aatelissäädyn etevimmistä valtiopäivämiehistä, joka hoiti valtiopäivämiehen tehtäväänsä tällä kertaa paitsi yhtä periaatteellisena ja selväpuheisena kuin ennenkin, myös vankemmalla kokemuspohjalla ja konkreettisten tulosten saavuttamisen kannalta mitä olennaisimmalla, pettämättömällä itsehillinnällä ja maltilla. Vaikka hän osallistuikin väsymättä ja laajasti valiokuntatyöskentelyyn, riitti hänellä silti aikaa perehtyä valtaosaan muista valtiopäivillä käsitellyistä asioista ja kun hän aatelissäädyssä puhui, olivat hänen puheenvuoronsa paitsi asiapitoisuudeltaan painavia, myös ilolla kuunneltavia. Hänen esitystapansa sisälsi terävän järjenkäytön ohella useimpia muita enemmän myös arvokkuutta ja ylevyyttä.
Kaikkien vallanpitäjien ei voida sanoa pitävän vapaita instituutioita arvossa ja kannattavan lainsäädännön saralla vapaamielisiä uudistuksia. Vapaamielisyys kumpuaa sitä vastaan saarnaavien tosikkomaisten viisastelijoiden sanoista huolimatta eittämättä jalomielisestä ja isänmaallisesta mielenlaadusta. Robert Björkenheimin kyseinen ajattelutapa ajoi omistautumaan väsymättömästi työnteolle ja hänen yhtäkkinen poismenonsa herättikin laajoissa piireissä surua. Hänet tullaan kunnioittavasti muistamaan yhtenä Suomen tämän ajan merkittävimmistä valtiopäivämiehistä.
L. Mechelin