Tästä tulee nyt pelkkä pieni hyvän huomenen kirje, sillä kello on yli ½ 9, joten se pitää lähettää 10 minuutin kuluttua.
Olettekin jo sähkeitse kuulleet suuren uutisen Henrikin kihlauksesta. Kyllä, saitte tietää siitä ennen Torstenia ja minua. Torstaina kello 2n aikoihin Henrik saapui tänne Amanda Bruncronan kanssa, ja vasta silloin kuulin, että he olivat menneet kihloihin edellisenä iltana. En voi kuin uskoa, että Te siellä olette mielissänne asiasta. Saahan Henrik hänestä iloisen, hyvän ja vaatimattoman vaimon, joka voi piristää häntä. Kunpa hän nyt onnistuisi paranemaan reumatismistaan siellä ollessaan. –
Torsten saa toimia esiliinana matkalla. Huomenna he kaikki lähtevät matkaan. Yksi vain ei lähde, sinun ukkosi, joka saa istua kiltisti kotona, – ellei asiaan mahdollisesti saada muutosta joulun aikoina.
Et ole kirjoittanut lainkaan koti-ikävästä vaan tunnut pikemminkin viihtyvän siellä varsin hyvin. Haluaisin silti tietää, jos pelkäät että olisi Jennylle vahingoksi, jos palaisit kotiin muutaman viikon päästä?
Lisäksi haluaisin kovasti tietää, miten pidät huolta itsestäsi. Käytkö ahkerasti kävelyllä? Oletko vielä kärsinyt lämpöaalloista? – Muista miettiä sitäkin, pikku eukkoseni!
Olet usein kysellyt terveydestäni. Siitä ei ole muuta kerrottavaa kuin että olen edelleen terve ja hyvissä voimissa.
Tänään lähden puolilta päivin Koivuniemeen juhlimaan Idestamin syntymäpäivää. Myös Montgomeryt tulevat sinne. Huomisaamuna takaisin.
Varsin pian kirjoitan sinulle taas kunnollisen kirjeen. Nyt vain sydämellisesti hyvää huomenta, kaivattu ystäväni! Terveisiä ja suukkoja pikku Celylle, – tuhannet tervehdykset daameille. – –
Kovassa kiireessä sinun (puoliksi pukeutunut)
oma
Leo.
Post Scriptum. Torsten ja kumppanit lienevät perillä vasta viikon kuluttua.
Helsinki 28. lokakuuta 1876.
Oma rakas tyttöseni!
Tästä tulee nyt pelkkä pieni hyvän huomenen kirje, sillä kello on yli ½ 9, joten se pitää lähettää 10 minuutin kuluttua.
Olettekin jo sähkeitse kuulleet suuren uutisen Henrikin kihlauksesta. Kyllä, saitte tietää siitä ennen Torstenia ja minua. Torstaina kello 2n aikoihin Henrik saapui tänne Amanda Bruncronan kanssa, ja vasta silloin kuulin, että he olivat menneet kihloihin edellisenä iltana. En voi kuin uskoa, että Te siellä olette mielissänne asiasta. Saahan Henrik hänestä iloisen, hyvän ja vaatimattoman vaimon, joka voi piristää häntä. Kunpa hän nyt onnistuisi paranemaan reumatismistaan siellä ollessaan. –
Torsten saa toimia esiliinana matkalla. Huomenna he kaikki lähtevät matkaan. Yksi vain ei lähde, sinun ukkosi, joka saa istua kiltisti kotona, – ellei asiaan mahdollisesti saada muutosta joulun aikoina.
Et ole kirjoittanut lainkaan koti-ikävästä vaan tunnut pikemminkin viihtyvän siellä varsin hyvin. Haluaisin silti tietää, jos pelkäät että olisi Jennylle vahingoksi, jos palaisit kotiin muutaman viikon päästä?
Lisäksi haluaisin kovasti tietää, miten pidät huolta itsestäsi. Käytkö ahkerasti kävelyllä? Oletko vielä kärsinyt lämpöaalloista? – Muista miettiä sitäkin, pikku eukkoseni!
Olet usein kysellyt terveydestäni. Siitä ei ole muuta kerrottavaa kuin että olen edelleen terve ja hyvissä voimissa.
Tänään lähden puolilta päivin Koivuniemeen juhlimaan Idestamin syntymäpäivää. Myös Montgomeryt tulevat sinne. Huomisaamuna takaisin.
Varsin pian kirjoitan sinulle taas kunnollisen kirjeen. Nyt vain sydämellisesti hyvää huomenta, kaivattu ystäväni! Terveisiä ja suukkoja pikku Celylle, – tuhannet tervehdykset daameille. – –
Kovassa kiireessä sinun (puoliksi pukeutunut)
oma
Leo.
Post Scriptum. Torsten ja kumppanit lienevät perillä vasta viikon kuluttua.