23.9.1878 Suomen valtio-oikeus

Suomen valtio-oikeus

Syyslukukausi 1878

3. luento 23. syyskuuta

Suomen valtio-oikeus, johdanto

Edellisessä ei varsinaisesti käsitelty Suomea, koska se tulee esiin myöhemmässä yhteydessä. Ei myöskään ole täysin selvitetty Kalmarin unionia ja kaikkia niitä lisäsopimuksia, joiden piti vahvistaa kolmen Skandinavian maan yhdistyminen; – kuitenkin myös edellytetyllä tavalla, ilman sisäistä, valtio-oikeudellista muutosta. Mutta kuten korostettiin, valtio-oikeudellisten vaikutusten seurauksena oli neuvoston vallan kohoaminen. Sekä tämä kohoaminen että epäjärjestys, joka aiheutui ajoittain ulkomaisesta vaikutuksesta ja lopulta Kristian II:n tyranniasta, uhkasivat kuitenkin täysin horjuttaa vanhaa yhteiskuntamuotoa ja johtaa vielä vakiintumattoman Ruotsin valtion todelliseen hajoamiseen.

Sen vuoksi Kustaa Vaasan toiminta oli erittäin suuri mullistus, oltiinpa sitten perustuslain muutoskysymyksestä mitä mieltä tahansa. Se ei ollut modernin hengen mukainen perustuslakiuudistus.tillagt i marginalen Kuitenkin siinä tapahtui kaksi radikaalia muutosta.

1) Valtion suhde kirkkoon. – Reformaatio ja kirkon omaisuuden ja verojen uusjako… Hierarkian valta oli murrettu. Tie yleiseen kansanvalistukseen avattu – ja sen myötä todellisemman turvan tarjoavaan demokraattiseen suuntaan.

2) Ruotsista kruununperijäkuningaskunta. – Tämäkin erittäin merkittävä toimenpide. – Vaalikuningaskunnan ongelmat – jo osittain käsiteltyjä. Puola.

Jos edellinen vahvisti valtion taloudellisia tuloja ja hallitsijan toimintavaltaa, – niin jälkimmäinen antoi puolestaan enemmän suoraa tukea.

Jo vuonna 1540 olivat neuvosto ja korkein aatelisto sekä jotkut piispat tunnustaneet Örebrossa ja Nylön hiippakunnassa valalla vannoen Eerikin ja Juhanan valtakunnan oikeiksi perillisiksi. Sen jälkeen kruununperimyksen tunnustivat kaikki säädyt Västeråsin valtiopäivillä 1544, esikoisoikeuden polvesta polveen Kustaa Vaasan miespuolisten, isänpuolisten jälkeläisten keskuudessa. – Valtakunta oli nimenomaan julistautunut perintökuningaskunnaksi. Vahvistettu 1560. Uusittu 1590, niin että jos koko miespuolinen sukuhaara oli sammunut, niin myös prinsessat saivat kruununperimyksen. Norrköpingissä siirrettiin vuonna 1604 perimysoikeus Kaarle IX:n sukuun, jotta vältettäisiin Sigismundin kruununperimys, vaikka prinssi olisikin ollut koko suvun miespuolisena jäsenenä siihen oikeutettu. Tämä vahvistettiin vuonna 1743. Kaikkiin näihin vuosien 1544, 1604, 1743 lakeihin viitataan vuoden 1772 hallitusmuodon §:ssä 3.

Meille näiden lähempi sisältö on menettänyt merkityksensä, kuten myöhemmin selitetään. Mutta Ruotsin ja siksi myös Suomen valtiomuodon kehityksen kannalta se on merkityksellistä.

Jos kerran tasavalloissa on presidentin valinta ongelmallista, vaikka vaalit järjestetään säännöllisesti, – miten paljon hankalampaa on monarkiassa, jossa ei ole mitään täsmällistä aikaa, ja kruunun vaaliminen on kovin paljon houkuttelevampaa.

Se oli nyt pikemminkin tukeva kulmakivi perustuslaillisen valtiomuodon kehittämisen jatkamisessa.tillagt i marginalen

Tässäkin silti nähdään, että vaikka Maanlain kuninkaankaari oli voimassa oleva perustuslaki, niin ei sitä niin tarkkaan noudatettu.

Edelleen voidaan todeta valtioneuvoston asema: tässäkin on oleellinen muutos. Arvonanto on edelleen suurta, ja Kustaa Vaasa halusi tukeutua siihen; varsinkin alussa.

Vallankumouksellista aikaa.tillagt i marginalen

Sitten Neuvoston uusi vala vuonna 1528 ennen Örebrossa vuonna 1540 tapahtunutta kuninkaan kruunausta: muut olivat poissa. Vallankaappauksen kaltainen tilanne. Kuningas oli täysin riippumaton Neuvoston päätöksistä. Kukaan ei protestoinut uutta toimintamuotoa vastaan, melkein kaikki säädyt mukana. Ei ketään edusmiestä muodollisen täsmällisyyden puolesta. Ei haluttu sitoa käsiä isänmaan puolustajiin. Voidaan sanoa, että Kustaa Vaasa hallitsi omavaltaisesti. Eikä myöskään saada unohtaa, että hän vetosi ahkerasti kansakuntaan, jonka myötävaikutuksella hän halusi antaa valtiolle vakautta ja voimaa.

Neuvokset olivat aikaisempaa enemmän virkamiehiä, neuvonantajia, tehtävinä hallitus- ja hallintoasioita, – osittain koko maassa, osittain maakunnittain. – He olivat sitä paitsi edustava ryhmä. Ei mitään tiettyä pätevyyseroa.tillagt i marginalen

Lakien säätäminen ei tapahtunut eikä veroja kerätty säännöllisesti Maanlain pykälien mukaan. Ja kuitenkin erityisesti alussa oli valtakunnallisia kokouksia ja herrainpäiviä tiheään tahtiin.

Näiden koostumus… Täytetyt paikat eivät osoita, että olisi edes tultu ajatelleeksi asian järjestämistä lain avulla.

Tämä oli kuin diktaattorin mandaatti kansanomaisella perustalla, isänmaan uudelleensyntymisen hyväksi, – mutta ei haltuunotto yksinvaltaisen hallinnon perustamiseksi.

Hierarkian mahti murrettiin – ilman että pappissääty olisi menettänyt kaikki etuoikeutensa. – Aatelistoa suosittiin, ylläpidettiin, sai läänityksiäkin, joskaan ei erottelua, mutta tasavertaisesti velvollisuuksien täyttämistä vastaan.

Talonpoikaissäädylle Kustaa Vaasan hallinto ei kuitenkaan ollut täysin vaaraton, sillä sen näkemyksen mukaan kruunulla oli viime kädessä oikeus kaikkeen maahan. Kontrolli verotilallisten tavasta hoitaa tiluksiaan. Siedettiin, koska haluttiin patriarkaalisesti huolehtia yleisten tarpeiden tyydyttämisestä.

Muuten huomattavaa: hallinto oli järjestetty kaikissa hallinnon haaroissa, – kuitenkin vain osittain perustuslailla: – kamarijärjestys ja voudin ohjeet. Luonnehditaan s. 75.tillagt i marginalen

Eerik ja Juhana. Vain vähän arvonantoa valtio-oikeudelle, enemmän aateliston etuoikeuksille, siten että kaikki ylpeys nosti päätään. Eerik XIV:n valtiopäiväpäätös 1566: että kuninkaan pitää olla vapaa muuttamaan Ruotsin lakeja Ruotsin valtakunnan säätyjen suostumuksella. Neuvosto yritti jotain, mutta laihoin tuloksin. – Sigismund: hallitusmuoto jne. menivät ohitse jälkiä jättämättä.

Sigismund 1587, [...]oläslig/saknad text Kalmarin säädökset molempien valtakuntien hallitsemisesta, 7 valtioneuvosta hallitsevat hänen poissa ollessaan. Kuninkaan valta voimakkaasti rajattu.tillagt i marginalen

Tässäkin pätee, mitä aikaisemmin on sanottu reaktiosta liiallisuuksiin: Kaarle IX Neuvostoa ja aatelistoa vastaan. – Valtiopäivät usein: Kaikki säädyt, ja vuonna 1595 olivat myös sotilaskomentajat mukana. Neuvosto teki lakon ja jäi pois vuoden 1597 Arbogan kokouksesta. Tästä saivat valtiopäivät käytännöllistä tietä yhä enemmän oikeaa merkitystään.

Vuonna 1602 vanha neuvostovala, mutta kohta 2 jätetty pois, jossa selvästi julistetaan, että neuvotaan mutta ei hallita.

Valtiopäivillä Ruotsin valtioneuvosto ja säädyt, kreivit jne. …

Valtiopäiväjärjestyksen puuttuminen lienee vähitellen antanut viitteitä itsestään. Vuonna 1602 päätettiin ehdotuksesta uudeksi lakikirjaksi: Kuitenkin ennen kuin se painettiin, jokaisen valtiopäivämiehen piti se lukea, mutta sen lisäksi se oli tehtävä tiettäväksi valtakunnan kaikilla kulmilla: sama Norrköpingiin 1604 mennessä. Laki jäi pelkäksi ehdotukseksi.

Kaarle IX:n yleinen merkitys.

Kustaa II Aadolfin hallitsijanvakuutus tärkeimpien sitoumusten joukossa: Ettei mitään uutta lakia tehdä tai vanhaa muuteta tai kumota ilman valtioneuvoston ja säätyjen puoltoa, suostumusta ja täytäntöönpanoa.

Ks. s. 128tillagt i marginalen

Kuitenkin varsinaisesti vuodesta 1617 alkaa sarja perustuslakien laadintaa.