31.10.1878 Suomen valtio-oikeus
Ruotsinkielinen teksti
|1|
H.T.Höstterminen 78
3 Kap.Kapitlet
Finlands statsrätttillagt av utgivaren
H.T.Höstterminen 78
25te FöreläsnFöreläsning
31 Okt.oktober
Finl.Finlands statsrätt: 2 Afdeln.Avdelningen
3 Kap.Kapitlet
Lagskipningens organer (forts.fortsättning)
Återhemta: 1o) häradsrätt, folkelig organism, ehuru dock ej kollegial, ambullerandesvårtytt häradsrätt domför när domare och 5 i nämnden. Rådstufvurätt der 3 i rätten sitter. Hofrätt, 5, dock må 4 döma i mål som ej gå å lif, der minst 3 och slutet rum. Just dep.Justitiedepartmentet enl.enligt 1809 7 i mål som å lif och ära gå, i öfriga med 5 domfört antal. Men detta ändradt genom K F.Kejserliga förordningen 22 Febr.februari 1869, – att detsamma för Justitie som för Hofrätten. – Rådstufvurätt och Magistrat, organis.organisation kollegial, borg.borgmästare och råd, dock ej juridiskt bildade rådmän i mindre städer. Magistraten endast ordnings och hushållnings rätt. Folkeliga elementet tillgodosedt g.genom val. – Hofrätten kollegial domstol Just. dep.Justitiedepartmentet likaså (tillagt av utgivarenehuru ej i kollegiets eget namn!)tillagt av utgivaren. – Huruledes domsrätt i administrativa mål äfven GuvnaGuvernörerna, Senat, – men detta ej omed.omedelbart höra till egentlegentlig lagskipning, blott offentligt rättsliga ärenden, härom framdeles. – Administrativ justicesvårtytt i våra dagar ynnatssvårtytt omtvistadsvårtytt.
I afs.avseende å lagskipningens organis.organisation en vigtig princip faststäld g.genom 16 § R. F.Regeringsformen : ”Alla komisioner,tillagt av utgivaren deputationer med domsrätt, eller extraordinarie domstolar.” –
Dock för vissa fall en extra domstol: riksrätt. Läs §: Skulle behöfvas skild förf.författning om huru nu samsättas. Stadgandet kan ej vara afskaffadt, men kan icke tillämpas inom ny lag: ty analogien här ej tillfredsställande.
På militära området dock: krigsrätt vid hvarje truppenhet (bataljon eller ekipage) samt ss.såsom öfverrätt öfverkrigsdomstol: I den förra ordförande och ledamöter förordnade af befälhafvaren ordf.ordförande tre officer och öfverauditör ledamöter. SdnSådan specialdomstol och skild rättegångsordning för militären finns i alla länder.
Vi kunna icke betrakta nuv.nuvarande organisation som i 2 och 3 kapp.kapitlena redogjord, ss.såsom en definitivt afslutad utveckling. –
Redan 1863 förändring i fråga. Trontalets yttrande 1867, dodito 1872 ... StasStändernas petition 1872
Redan berört dessa frågor. Just. dep.Justitiedepartementets afskiljande till högsta domstol icke önskligt utan att tillika R. F.Regeringsform utarbetas. – Att häradsrätterna jemväl behöfva reform – tyvärr fick den ingen [...]oläslig/saknad text som 1877 föreslogs.
|2|4 kap.kapitlet Ständerna
Vi ha genomgått den del af statsmaktens organisation, som har sin spets i Regenten. Af honom sjelf eller ioriginal: I hans namn eller enligt hans vilja utöfvad regering och statsförvaltning. – Lagskipningen utöfvad i första och andra instans af sjelfständigt, proprio jure
lat. i sin egen rätt dömande domstolar, har dock, äfven den sin högsta afslutning hos regenten sjelf. Kapitelindelningen ändrad?tillagt i marginalen Nu följer: om organisationen af den del af statsmakten som representerar folket. – Oftast kallad andra statsmakten, båda statsmakter. Ehuru statmakten en, dess organer blott olika.
Namnet ständer, icke landtdagen. Annorstädes riksdag, landtdag, parliament, riksråd, icke kamrar.
Huru den representativa idén efterhand utvecklat sig: omedelbara forum i gamla tider der folket i massa på torget. – Sedan åter medeltiden ständer, korporationer hvarom nämnt förut, att drifva sina egna ståndsintressen.
Representant är den som föreställer, företräda en annan. För talan icke för sig utan för den han representera, – men utan att bindas af vissa instruktioner, – eger under den tid mandatet gäller med förpligtande kraf besluta så framt ej mot lag. Ombudsman deremot ej förpligta hufvudman längre än instruktion medge.
Är då ej regenter i viss mon representant? Ja han är statens representant utåt, – och representera statsmakten hvarinom, de gränser lag utstakat. All offentlig myndighet representera staten, inom ramen af sin sfer. – I autokratiskt statsskick finnas ej annan repres.representant, annat organ. Men annorledes i det konstitutionellatillagt av utgivaren, der folkvilja skola göras gällande etcetcetera. – Genom hvem skall|3| folkvilja uttalas? – En representation nödvändig. Och den organisation, den arbetsordning m. m. af den vigt att allt detta vanligen genom grundlag ordnadt. –
Hos oss L. O.Lantdagsordningen 15 April 1869.
§ 1. Uppläs: – hör detta ord: representera: – tolka detta. Huru förut.
2o) – Tiden .. huru förut.
|4|Men på ett tydligare sätt, i bestämdare drag träder den finska statens konstitutionella karakter oss till mötes då vi nu öfvergå till de delar af statsförfattningen som gälla landtdagen och Ständernas kompetens. Den konstitutionella staten är ju nödvändigtvis representativ stat. Den är rättsstat, ty icke godtycke utan lag bör råda deri. Men rättsordningen och normen för statslifvet öfverhufvud kunna icke ega nödig fasthet, ej heller återspegla nationens rättsmedvetande och af denna uppbäras, om densvårtytt ej genom sina ombud får uttala detta rättsmedvetande och med full rätt deltaga i deras normers fastställande i lagarnas stiftande.
Sedan Sveriges representationsreform 1865 afgjordes stå Finland ensamt om sitt repres.systemrepresentationssystem. Benämningen ständer förekommer ännu i en del tyska stater, men ingenstädes en landtdagens fyrdelning.
Betraktas ock landtdagens allm.allmänna karakter, så dock icke en ståndsrepresentation i stängaste mening. Ja, strängt taget var äfven i äldre tider den svenska representationen icke verklig ståndsrepresentation, sådan som t. ex. de tyska i medeltiden och en del af nyare. Der, i Tyskland, exklusiva korporationer, representerade sig sjelfva. L. L.Landslagen kände icke sådant: menige allmoge, för lagstiftningen, – landskaps ombud för skattebevilling! När under 14e, 15e och 16e seklen ståndsrepresentationen efterhand utbildade sig hade denna utveckling icke heller karakteren af exklusiv stånds representation. Vidsträckta bondeståndet – fanns icke i Tyskland. – Alla folkklasser dragassvårtytt till deltagaresvårtytt och hvad fanns det justsvårtytt heller få elementer utom desamma.|5| Det var först långt efteråt man kunde tala om, att svenska folkets alla klasser icke vore representerade, att betydande grupper och intressen vore uteslutna. Väl hade redan tidigt detta kringgärdande med privilegier egt rum, som ställde adeln och presterskap i annan ställning än öfriga. Men de gällde sociala företräden förnämligast. De gällde visserligen äfven politiska. Men i afseende å representation framstod icke denna exklusivism enär äfven borgare och bönder hade lika rätt.
Men nya yrkens uppkomst utanför den i burskap bedrifna, – förmögenhet och bildning hos icke adelsman, icke prester, – godsegare som kanske adel eller bönder –. Sedan dessmer utveckling försiggick begynte fyrståndsrepresentationen att halta. Då först kan man med fog säga att det icke var en hela folkets representation, – och så framställde sig i Sverige problemet af representationsreform. De första stegen gällde att vidga stånden. Presteståndet utvidgades med representanter för den civila lärdomen, universiteten och vetenskapsakademin, Borgareståndet med näringsidkare som icke ega burskap, fastighetsegare i stad, bergsbrukare. Det andra steget, förbättrandet af sjelfva ordningen satt hårdare i. Förklaras. – Måhända en alltför våldsam omkastning ....
Alkuperäinen (transkriptio)
|1|
H.T.Höstterminen 78
3 Kap.Kapitlet
Finlands statsrätttillagt av utgivaren
H.T.Höstterminen 78
25te FöreläsnFöreläsning
31 Okt.oktober
Finl.Finlands statsrätt: 2 Afdeln.Avdelningen
3 Kap.Kapitlet
Lagskipningens organer (forts.fortsättning)
Återhemta: 1o) häradsrätt, folkelig organism, [...]oläslig/saknad text ehuru
dock ej kollegial, ambullerandesvårtytttillagt häradsrätt domför när domare och 5 i nämnden. Rådstufvurätt der 3 i rätten sitter. Hofrätt, 5, dock må 4 döma i mål som ej gå å lif, der minst 3 och slutet rum. Just dep.Justitiedepartmentet enl.enligt 1809 7 i mål som å lif och ära gå, i öfriga med 5 domfört antal. Men detta ändradt genom K F.Kejserliga förordningen 22 Febr.februari 1869, – att detsamma för Justitie som för Hofrätten.tillagt – Rådstufvurätt kollegial då stadstruket
och Magistrat, organis.organisation kollegial, borg.borgmästare och rådtillagt, dock ej juridiskt
bildade rådmän i mindre städer. Magistraten endast
ordnings och hushållnings rätt. Folkeliga elementet
tillgodosedt g.genom val. – Hofrätten kollegial domstol
Just. dep.Justitiedepartmentet likaså ehuru ej i kollegiets eget namn!tillagt. – Huruledes domsrätt i admi-
nistrativa mål äfven GuvnaGuvernörerna, Senat, – men detta ej omed.omedelbart
höra till egentlegentlig lagskipning, blott offentligt rättsliga ärenden,
härom framdeles. – Administrativ justicesvårtytt i våra dagar ynnatssvårtytt
omtvistadsvårtytt.
I afs.avseende å lagskipningens organis.organisation en vigtig princip
faststäld g.genom 16 § R. F.Regeringsformen : ”Alla komisioner deputationer
med domsrätt, eller extraordinarie domstolar.” –
Dock för vissa fall en extra domstol: riksrätt.
Läs §: Skulle behöfvas skild förf.författning om huru
nu samsättas. Stadgandet kan ej vara afskaffadt,
men kan icke tillämpas inom ny lag: ty analogien
här ej tillfredsställande.
På militära området dock: krigsrätt
vid hvarje truppenhet (bataljon eller ekipage) samt
ss.såsom öfver[...]oläslig/saknad texträtttillagt öfverkrigsdomstol: I den förra
ordförande och ledamöter förordnade af befälhafvaren
ordf.ordförande tre officer och öfverauditör ledamöter.
SdnSådan specialdomstol och skild rättegångsordning
för militären finns i alla länder.
Vi kunna icke betrakta nuv.nuvarande organisation
som i 2 och 3 kapp.kapitlena redogjord, ss.såsom en definitivt
afslutad utveckling. –
Redan 1863 förändring i fråga. Trontalets ytt-
rande 1867, dodito 1872 ...
StasStändernas petition 1872
Redan berört dessa frågor. Just. dep.Justitiedepartementets afskiljande
till högsta domstol icke önskligt utan att tillika R. F.Regeringsform
utarbetas. – Att häradsrätterna jemväl behöfva
reform – tyvärr fick den ingen [...]oläslig/saknad text som 1877
föreslogs.
4 kap.kapitlet Ständerna
Vi ha genomgått den del af statsmaktens
organisation, som har sin spets i Regenten.
Af honom sjelf ellertillagt I hans namn eller enligt hans vilja utöfvad
regering och statsförvaltning. – Lagskipningen utöfvad
i första och andra instans af sjelfständigt, proprio jure
dömande domstolar, [...]oläslig/saknad text har dock, äfven
den sin högsta afslutning hos regenten sjelf.
Kapitelindelningen
ändrad?tillagt i marginalen
Nu följer: om organisationen af den del af stats-
makten som representerar folket. – Oftast kallad andra
statsmakten,
båda statsmakter.
Ehuru statmakten
en, dess organer
blott olika.tillagt
Namnet ständer, icke landtdagen. Annorstädes
riksdag, landtdag, parliament, riksråd, icke kamrar.
Huru den representativa idén efterhand
utvecklat sig: omedelbara forum i gamla tider
der folket i massa på torget. – Nu detta
ordnadt g. lagstruket Sedan åter medeltiden ständer,
korporationer hvarom nämnt förut, att drifva sina egna stånds-
intressen.tillagt
Representant är den som föreställer, före-
träda en annan. För talan icke för sig utan för
den han representera, – men utan att bindas
af vissa instruktioner, – eger under den tid
mandatet gäller med förpligtande kraf besluta
så framt ej mot lag. Ombudsman deremot
ej förpligta hufvudman längre än instruktion
medge.
Är då ej regenter i viss mon representant?
Ja förstruket han är statens representant utåt, – och
representera statsmakten hvartillagtinom, enl.struket de gränser
lag utstakat. All offentlig myndighet representera
staten, inom ramen af sin sfer. – I autokratiskt
statsskick finnas ej annan repres.representant, annat organ.
Men annorledes i det konstitution, der folkvilja
skola göras gällande etcetcetera. – Genom hvem skall
|3|
folkvilja uttalas? – En representation nöd-
vändig. Och den organisation, den arbets-
ordning m. m. af den vigt att allt detta
vanligen genom grundlag ordnadt. –
Hos oss L. O.Lantdagsordningen 15 April 1869.
§ 1. Uppläs: – hör detta ord: repre-
sentera: – tolka detta. Huru förut.
2o) – Tiden .. huru förut.
|4|Men på ett merastruket tydligare sätt, i bestämdare drag träder
den finska statens konstitutionella karakter oss till mötes
då vi nu öfvergå till de delar af statstillagtförfattningen som afhandlastruket gällatillagt
landtdagen och Ständernas kompetens. Den konstitutionella staten
är ju nödvändigtvis representativ stat. Den är rättsstat, ty
icke godtycke utan lag bör råda deri. Men rättsordningen och nor-
men för statslifvet öfverhufvud kunna icke ega nödig fasthet,
ej heller återspegla nationens rättsmedvetande och af denna
uppbäras, om densvårtytt ej genom sina ombud får uttala detta
rättsmedvetande och med full rätt deltaga i deras normerstillagt fastställande
i lagarnas stiftande.
Sedan Sveriges representationsreform 1865 afgjordes stå
Finland ensamt om sitt repres.systemrepresentationssystem. Benämningen ständer
förekommer ännu i en del tyska stater, men ingenstädes en landt-
dagens fyrdelning.
Betraktas ock landtdagens allm.allmänna karakter, så dock icke
en ståndsrepresentation i egentl.struket stängastetillagt mening. Ja, strängt taget
var äfven i äldre tider den svenska representationen icke
verklig ståndsrepresentation, sådan som t. ex. de
tyska i medeltiden och en del af nyare. Der, i Tyskland,
exklusiva korporationer, representerade sig sjelfva. L. L.Landslagen
kände icke sådant: menige allmoge, för lagstiftningen, – land-
skaps ombud för skattebevilling! När under 14e, 15e
och 16e seklen ståndsrepresentationen efterhand utbildade sig
hade denna utveckling icke heller karakteren af exklusiv
stånds representation. Vidsträckta bondeståndet – fanns
icke i Tyskland. – Alla folkklasser dragassvårtytt till deltagaresvårtytt
och hvad fanns det justsvårtytt heller få elementer utom desamma.
|5|
Det var först långt efteråt man kunde tala om, att
svenska folkets alla klasser icke vore representerade,
att betydande grupper och intressen vore uteslutna.
Först i 18de seklet kom d Blott efterhand uppkom
dettastruket [...]oläslig/saknad text Väl hade redan tidigt detta kringgär-
dande med privilegier egt rum, som ställde adeln
och presterskap i annan ställning än öfriga. Men de
gällde sociala företräden förnämligast. De gällde visserligen
äfven politiska. Men i afseende å representation fram-
stod icke denna exklusivism enär äfven borgare
och bönder hade lika rätt.
Men nya yrkens uppkomst utanför den i burskap
bedrifna, – förmögenhet och bildning hos icke adels-
man, icke prester, – godsegare som kanske adel
eller bönder –. Sedan dessmer utveckling försiggick begynte
fyrståndsrepresentationen att halta. Då först framstodstruket
kan man med fog säga att det icke var en hela
folkets representation, – och så framställde sig i
Sverige problemet af representationsreform. De första
stegen gällde att vidga stånden. Det enda, och
detta satt hårdarestruket Presteståndet utvidgades med repre-
sentanter för den civila lärdomen, universiteten och
vetenskapsakademin, Borgareståndet med näringsidkare
som icke ega burskap, fastighetsegare i stad, bergsbrukare.
Det andra steget, förbättrandet af sjelfva ordningen satt
hårdare i. Förklaras. – Måhända en alltför
våldsam omkastning ....
Suomen valtio-oikeus
Syyslukukausi 1878
25. luento 31. lokakuuta
Suomen valtio-oikeus. 2. osa
3. luku. Lainkäyttöelimet (jtk.)
Kerrataan: 1) kihlakunnanoikeus, kansanläheinen elin, vaikkei olekaan kollegiaalinen, kiertävä kihlakunnanoikeus tuomitsee ja on päätösvaltainen, kun siinä on tuomari ja 5 lautamiestä. Raastuvanoikeus, jossa kolme istuu oikeutta. Hovioikeus, 5 jäsentä, kuitenkin 4 saa tuomita tapauksissa, joissa ei ole kyse henkirikoksesta, silloin vähintään kolme ja suljetut ovet. Oikeusosastossa vuoden 1809 mukaan 7 tapauksissa, joissa on kyse hengestä ja kunniasta, muissa 5 päätösvaltaista jäsentä. Mutta tätä on muutettu Keisarin 22. helmikuuta 1869 päivätyllä asetuksella, – että oikeusosastoa koskee sama kuin hovioikeuttakin. – Raastuvanoikeus ja maistraatti ovat kollegiaalisia organisaatioita, pormestari ja raati, joskaan pienemmissä kaupungeissa ei ole oikeustieteellisen koulutuksen saaneita raatimiehiä. Maistraatille kuuluu vain järjestys- ja talousoikeus. Kansanomaisista elementeistä on huolehdittu vaalien avulla. Hovioikeus on kollegiaalinen tuomioistuin. Oikeusosasto samoin (vaikkei kollegion omissa nimissä!). – Millä tavoin tuomio-oikeus on hallinnollisissa tapauksissa myös maaherroilla, Senaatilla – mutta tämä ei suoraan kuulu varsinaiseen lainkäyttöön, vain julkisiin oikeudellisiin asioihin, tästä myöhemmin. – Hallinto-oikeuteen on meidän päivinämme suunnattu kritiikkiä.
Lainkäytön organisoinnissa on hallitusmuodon §:ssä 16 vahvistettu tärkeä periaate: ”Kaikki komissiot, edustustot, joilla on tuomiovalta, tai ylimääräiset tuomioistuimet.” – Kuitenkin tietyissä tapauksissa on ylimääräinen tuomioistuin: valtakunnanoikeus. Lue §: Tarvitsisi erillisen lain, millainen sen kokoonpano nyt olisi. Säädöstä ei ole voitu poistaa, mutta sitä ei voi soveltaa uuden lain puitteissa: sillä analogia ei ole tässä tapauksessa tyydyttävä.
Sotilasalalla kuitenkin: sotaoikeus jokaisessa joukkojen yksikössä (pataljoonassa tai ekipaasissa), sekä ylioikeutena sotaylituomioistuin: Edellisessä puheenjohtaja ja jäsenet komentajan määräyksestä, puheenjohtaja, kolme upseeria ja sotaylituomari jäseninä. Tällaisia erityistuomioistuimia ja armeijan erillinen oikeudenkäyntijärjestys on kaikissa maissa.
Emme pysty tarkastelemaan nykyistä organisaatiota samoin kuin on tehty luvuissa 2 ja 3 eli lopullisesti päättyneenä kehityksenä. –
Jo vuonna 1863 kysymykseen tuli muutos. Valtaistuinpuheen lausunnot 1867 ja 1872… Säätyjen toivomusaloite 1872.
Olemme jo käsitelleet näitä asioita. Oikeusosaston erottaminen korkeimmaksi tuomioistuimeksi ei ole toivottavaa, ellei samalla uudisteta hallitusmuotoa. – Kihlakunnanoikeudet tarvitsevat kuitenkin uudistusta – valitettavasti uudistusta ei saatu niiden joukkoon [...]oläslig/saknad text, joita vuonna 1877 ehdotettiin.
4. luku. Säädyt
Olemme käyneet läpi sen osan valtiovallan organisaatiosta, jonka kärjessä on Hallitsija. Hänen itsensä tai hänen nimissään tai hänen tahtonsa mukaan harjoitetusta hallitsemisesta ja valtionhallinnosta. – Lainkäyttö, jota ensimmäisessä ja toisessa instanssissa itsenäisesti, proprio jure, harjoittavat tuomioita julistavat oikeusistuimet, päätyy kuitenkin korkeimmassa päätösvaiheessaan hallitsijaan itseensä. Lukujen jako muuttunut?tillagt i marginalen Nyt seuraa: Sen valtiovallan osan organisoinnista, joka edustaa kansaa. – Useimmiten sitä kutsutaan toiseksi valtiomahdiksi, molemmat kuuluvat valtiovaltaan. Vaikkakin valtiovalta on yksi, sen elimet ovat erilaisia.
Nimitys Säädyt, ei valtiopäivät. Muualla on valtiopäivät, maapäivät, parlamentti, valtioneuvosto, ei kamareita.
Miten edustuksellinen idea on vähitellen kehittynyt: suoran osallistumisen foorumi entisaikoina, jolloin kansa kerääntyi joukkoina torille. – Sitten sen jälkeen taas keskiajan säädyt, korporaatiot, joista on puhuttu aikaisemmin, ajamaan omia säätyintressejään.
Edustaja on se, joka edustaa, toimii jonkun toisen sijasta. Ei puhu itsestään vaan siitä, ketä hän edustaa, – mutta sitoutumatta tiettyihin ohjeisiin, – hänellä oli silloin mandaatti, joka velvoitti voimakkaasti tekemään päätöksiä, jotka eivät kuitenkaan olleet vastoin lakia. Asiamies sitä vastoin ei ollut velvollinen hoitamaan päämiehen asioita pidempään kuin ohjeessa määrättiin.
Eivätkö silloin hallitsijat ole silloin tietyssä määrin edustajia? Kyllä, hallitsija on valtionsa edustaja ulospäin, – ja hän edustaa valtiovaltaa valtiossaan niiden rajojen sisäpuolella, jotka laki osoittaa. Koko julkinen esivalta edustaa valtiota, kukin oman alansa puitteissa. Autokraattisessa valtiomuodossa ei ole muuta edustajaa, muuta elintä. Mutta toisin on perustuslaillisessa valtiossa, jossa kansan tahto on tehtävä näkyväksi jne. – Kenen suulla kansan tahto on lausuttava? Edustajisto on välttämätön. Ja se organisaatio, se työjärjestys ym. on merkitykseltään niin painava, että se on tavallisesti järjestetty perustuslain kautta. –
Meillä Valtiopäiväjärjestys, joka on päivätty 15. huhtikuuta 1869.
§ 1. Lue ääneen: – Kuunnelkaa tätä sanaa: edustaa: – tulkitkaa tätä. Miten ennen?
2) – Kokoontumisaika… miten ennen.
Mutta selvemmällä tavalla, täsmällisemmin piirtein Suomen valtion perustuslaillinen luonne tulee meitä vastaan nyt, kun siirrymme niihin osiin valtiosääntöä, joka koskee valtiopäiviä ja säätyjen toimivaltaa. Perustuslaillinen valtiohan on ilman muuta edustuksellinen valtio. Se on oikeusvaltio, sillä siellä ei saa vallita mikään mielivalta vaan laki. Mutta oikeusjärjestys ja valtiollinen elämä eivät yleensäkään voi saada tarpeellista jämäkkyyttä eivätkä myöskään heijastaa kansakunnan oikeustietoisuutta, jonka se voi antaa kannattaa, ellei se saa asiamiestensä kautta tuoda julki tätä oikeustietoisuutta ja osallistua täysin oikeuksin normiensa vahvistamiseen, kun lakeja säädetään.
Sen jälkeen kun Ruotsin edustajistouudistuksesta päätettiin vuonna 1865, Suomi on yksin tässä edustajistojärjestelmässään. Nimitys säädyt esiintyy vielä joissakin saksalaisissa pikkuvaltioissa, mutta ei enää missään muualla valtiopäivien jakoa neljään.
Kun tarkastellaan myös valtiopäivien yleistä luonnetta, niin siitä ei kuitenkaan löydetä säätyedustusta sanan täsmällisimmässä mielessä. Niinpä, tiukasti ottaen ei myöskään entisinä aikoina Ruotsin edustajisto ollut mikään todellinen säätyedustajisto, sellainen kuin esim. Saksassa keskiajalla ja osassa uutta aikaa. Siellä, Saksassa, suljetut ammattikunnat edustivat itse itseään. Maanlaki ei sellaista tuntenut: tavallinen rahvas lainsäädäntöön, – maakunnan edusmies suostuntaverojen käsittelyyn! Kun 1300-, 1400- ja 1500-luvuilla säätyedustajisto myöhemmin kouluttautui, ei tällä kehityksellä myöskään ollut sellaista luonnetta, että se olisi koskenut vain säätyjen edustajistoa. Laajaa talonpoikaissäätyä ei Saksassa ollut. – Kun kaikki kansanluokat vedettiin osallistujiksi, niin silloin ulkopuolelle ei myöskään jäänyt kuin hyvin harva elementti. Vasta paljon myöhemmin voitiin puhua siitä, etteivät Ruotsin kansan kaikki luokat olleet edustettuina, että merkittävät ryhmät ja intressit oli suljettu ulkopuolelle. Toki tämä etuoikeuksien avulla suoritettu aitojen rakentaminen oli tapahtunut jo aikaisemmin, jolloin se alkoi asettaa aateliston ja papiston eri asemaan kuin muut. Mutta se koski lähinnä yhteiskunnallisia etuoikeuksia. Se koski tosin myös poliittisia. Silti edustajistoon nähden ei ollut sellaista poissulkemista, koska myös porvareille ja talonpojilla oli samat oikeudet.
Mutta uusien ammattien syntymistä tapahtui myös porvarinoikeutta harjoittavien ryhmien ulkopuolella, – varallisuus ja sivistys kasvoi aatelittomien joukossa, niiden joukossa, jotka eivät olleet pappeja, – maanomistajien, jotka olivat ehkä aatelistoa tai ehkä talonpoikia. – Mitä nopeammin tämä kehitys tapahtui, sitä nopeammin alkoi neljän säädyn edustajisto ontua. Vasta silloin voitiin aiheesta sanoa, ettei kyseessä ollutkaan koko kansan edustajisto, – ja niin syntyi Ruotsissa ongelma edustamismuodon uudistamisesta. Ensimmäiset askeleet koskivat säätyjen laajentamista. Pappissäätyä laajennettiin siviiliin opetushenkilökuntaan, yliopistoon ja tiedeakatemiaan, porvarissäätyä elinkeinonharjoittajiin, joilla ei ollut ammattikuntaa, kaupunkien kiinteistönomistajiin, kaivostoiminnan harjoittajiin. Toinen askel, itse valtiopäiväjärjestyksen parantaminen, olikin kovempi pähkinä purtavaksi. Selvitetään. – Kenties kaikkein rajuin muutos…