26.11.1878 Suomen valtio-oikeus

Suomen valtio-oikeus

Syyslukukausi 1878

39. luento 26. marraskuuta

Suomen valtio-oikeus

Tiedämme, mitkä ovat nykyisiä perustuslakeja, luettelemme ne yleisesti sekä osan laeista, jotka ovat ne muuttaneet. Niiden osalta on nyt voimassa, ettei niitä voi muuttaa tai kumota ilman 4 säädyn suostumusta. Sama koskee myös etuoikeuksia. Hallitusmuodon § 39, Valtiopäiväjärjestyksen § 71tillagt i marginalen. Mutta jos on laadittava uusi perustuslaki, mitkä silloin ovat ne kriteerit, että siitä todella tulee perustuslaki? Osittain on tarkasteltava historiallista puolta, – osittain periaatteellista.

Tällöin huomaamme, ettei tätä eroa alun perin ollut. Vanhat lakikokoelmat sisälsivät kaikki oikeuden haarat. Maanlain kuninkaankaarella ei ollut erilaista asemaa. Sitten kun kuninkaan vakuutukset tulivat lainsäädännön täydennyksiksi, ne olivat valtio-oikeudellisesti vaihtuvia mutta eivät syntyneet tavallista lainsäädäntötietä.tillagt i marginalen Myöhemmin: hallitusmuoto ja valtiopäiväjärjestys. –

Nykyään puhutaan nimenomaan perustuslaeista. – Historiallista tietä huomamme siis: että säädökset oikeudesta kruunuun, hallitsijan yksinoikeuksista, korkeimpien hallitus- ja hallintoviranomaisten lainkäytön organisoinnista ja tehtävästä, kansan edustajistosta, lainsäädännöstä ja verotuksesta sekä vallankäytön normeista yleensä käsitellään perustuslaissa, – kuten myös säädökset yksityisten kansalaisten ja eri säätyjen yleisistä ja erityisistä oikeuksista ja velvollisuuksista valtioon nähden.

Ja tämä käy yksiin sen kanssa, mitä tästä voidaan periaatteelliselta kannalta vaatia. Vertailu muihin valtioihin osoittaa, vaikkakin enemmän tai vähemmän yksityiskohdissa, mutta kuitenkin, että valtion lainsäädäntö, ne lait, joissa valtiomuoto näyttäytyy, ovat perustuslakeja. Samoin ovat ne säädökset, jotka tunnustavat yksilölle tiettyjä horjuttamattomia oikeuksia tai asettavat hänelle tiettyjä ehdottomia velvollisuuksia valtion pysyvyyden vuoksi.

Muutosta voi kuitenkin tapahtua lakien kautta, joista ei itsestä tule perustuslakia: esim. laki toisinajattelijoista: vain periaate on siinä perustuslaillinen muutos – muu osa yleinen laki, päätös kolmessa säädyssä. – Entä asevelvollisuuslaki: tästä kiistellään valtiopäivillä: hallitusmuodon § 18 mutta lisäksi Aateliston etuoikeuksien § 10, Rahvaanvakuutuksen § 7, ja periaatekysymys.

Miksi 4 säätyä? Samasta syystä kuin muissa maissa, vahvempi enemmistö, koska tässä erityisesti varovaisuus on tarpeen, ja vanhasta fundamentista luopuminen tai uuden valtiomuodon käyttöönotto voi riippua siitä, ellei sitä yleisesti kannateta. – Samaa tarkoitusta on säädöksellä, että laki voidaan jättää lepäämään seuraaville valtiopäiville, jos 2 säätyä sitä vaatii. Myös tällä on vastaavuuksia muissa maissa.

Etuoikeudet: Kun tässä on käytetty tätä termiä, niin on tehty vain siinä mielessä, että kyse on säädyille annetuista etuoikeuksista, eduista ja oikeuksista. – Mitä ne ovat, nämä ”vakuutukset”, joita Porvaris- ja Talonpoikaissäädyillä on luonnollisesti myös katsottu olevan, vaikkei niitä etuoikeuksiksi nimitetäkään, syistä, joista kohta puhutaan.

Etuoikeudet ovat oikeastaan aina poikkeuslakeja, joiden tarkoitus on sitoa nämä etuoikeudet niihin, joita ne koskevat. Erilaisia: Koskevat eri säätyjä ja ovat erikoislakeja, joilla on perustuslain pyhyys; Koskevat tiettyjä yksilöitä tai laitoksia ja ovat hallituksen toimenpiteitä.

Aikaisemmin niitä antoivat hallitsijat ilman säätyjä tai pelkästään sen säädyn kanssa tehdyn sopimuksen perusteella, jota etuoikeus koski. Erittäin epäoikeudenmukaista. Siksi ne lisääntyivät esteettä. Mutta vuoden 1720 hallitusmuodon kuninkaallista majesteettia koskeva § 49 sallii kaikkien Valtakunnan Säätyjen säilyttää niiden vastaanottamat, vanhat etuoikeudet, edut, oikeudet ja vapaudet, mutta ei mitään uusia etuoikeuksia, jotka koskevat koko säätyä kaikkien säätyjen tietämättä, ilman tehtyjä muistutuksia ja suostumusta, ja ne on julkaistava ja niistä on ilmoitettava. Tämä toistuu sitten sanatarkasti vuoden 1772 Hallitusmuodon §:ssä 52, johon Valtiopäiväjärjestyksen § 71 viittaa.

On selvää, että tässäkin on hallitsijan aloite, koska muutoin pätee tavallinen lainsäädäntötie. Mutta suhde Ritarihuonejärjestykseen on erityinen. Tämä ei ole perustuslaki, mutta kuuluu kuitenkin yhteen Valtiopäiväjärjestyksen säätyjen kokoontumisen organisointia koskevaan liitteeseen – sekä myös tietyssä määrin Valtiopäiväjärjestyksen §:n 10 Aateliston etuoikeuksiin, jossa sanotaan, että Ritarihuonejärjestys on laadittava perustuslakien mukaisesti. Itse asiassa niiden sisältö on suureksi osaksi sitä paitsi Valtiopäiväjärjestyksessä siten, että niillä on merkitystä aateliston etuoikeuksille, ja §:stä 4 käy ilmi, että aatelistolla on myös tiettyjä muita etuoikeuksia kuin edustusoikeus, nimittäin tärkeitä ovat §§ 2 ja 3. – Kuitenkin näiden laatimisprosessi on aivan toinen: Aloitteen tekee Ritarikunta ja Aatelisto, ks. vastaavaa ingressiä. Koska tämä on ollut voimassa jo vanhastaan, ja koska on järkevää, että sääty huolehtii siitä itse. Ei tarkoiteta hallitsijan aloitetta; mutta sille ei taitaisi löytyä syytäkään, ellei olisi sellaista Valtiopäiväjärjestyksen muutosta, joka tekee vastaavan Ritarihuonejärjestyksen muutoksen välttämättömäksi.

Erikoisiin perustuslakeihin voidaan myös laskea kuuluvaksi 3. helmikuuta 1868 vahvistettu laki virkamiesten asemasta, kun heidän virkansa lakkautetaan. Tämä ei kuitenkaan ole samanarvoinen kuin säätyjen etuoikeudet eli lainsäädännön historiallista kulkua ei ole rinnastettu, mutta sisältöä epäilemättä kylläkin. Pappien ja virkamiesten etuoikeudet ovat suureksi osaksi tällaisia. Meillä kysymys virkamiesten oleellisista oikeuksista on kuitenkin yleisessä perustuslaissa. (ylentäminen, erottamattomuus ym., joista myöhemmin). Siis käsittelyn pitää olla samalaista kuin yleisessä perustuslaissa, mutta tämän vuoden 1868 lain on eräs siinä oleva yksityiskohta [...]oläslig/saknad text tehnyt siitä yleisen aihepiirin perustuslain.

Tämä on nyt ensimmäinen ryhmä.

2. Yleinen laki. Hallitusmuodon § 40–42. – Mitä tässä kohdassa pitää ymmärtää sanalla ”laki”?