I en gammal fråga.
Kölden har kommit, höststormarna ha hvinat i fullaste fart, dagsljuset är reduceradt till några få timmar. Att nalkas nära kusten är åter förenadt med så mycket faror och svårigheter, att de flesta afstå derifrån. Sjöfarten stannar af, snart har halfårs stiltjen i vår utrikeshandel åter inträdt.
Tiden vore således inne, att undersöka huru denna handel under året gestaltat sig. Men för att kunna göra detta, behöfves -- siffror. Och när erhållas dessa siffror? – Sannolikt ej förr än långtfram på nästa år!
Från andra stater föreligga allaredan detaljerade uppgifter öfver importen och exporten under årets första nio månader, d. ä. till 1 oktober.
Öfver Finlands in- och utförsel under detta år äro ännu inga uppgifter offentliggjorda, med undantag af en del, på enskild väg åstadkomna publikationer, rörande exporten från Wasa och Kuopio.
Om denna bristfälliga anordning af Finlands handelsatatistik här åter framhålles, så är det icke för att ådagalägga envishet och enträgenhet, eller af någon speciel lust att häckla vederbörande. Det sker helt enkelt derför, att sålänge denna brist icke blir afhjelpt, ett fortfarande missnöje dermed hos alla, som intressera sig för landets allmänna angelägenheter jemväl är berättigadt, och såsom konseqvens deraf maningar till en reform härutinnan behöfliga; isynnerhet då icke ens någon början till åtgärder för handelsstatistikens ordnande ännu afhörts.
Det synes utan all bevisning vara uppenbart, att det icke borde vara omöjligt att här liksom i andra länder ställa denna sak så, att uppgifterna öfver import och export, helst utförda i penningvärde, månadtligen eller åtminstone qvartaliter blefve, sist inom en månad efter utgången af den tid de gälla, insända från samtliga tullkamrar till generaltulldirektionen, som genast kunde sammanföra dem till en total tablå, ordnad efter vissa hufvudgrupper af varor, hvarefter denna tablå omedelbart borde offentliggöras i de officiella tidningarna.
Men då det icke är omöjligt, hvarföre sker det då ej?
Det är i sanning svårt att finna annan orsak dertill, än att finansförvaltningen, – ty på henne skulle väl sakens ordnande ankomma, – antingen är likgiltig för hela frågan, eller ock anser de svårigheter, som för ändamålet vore att öfvervinnas, större, än de fördelar reformen skulle medföra.
Hvad den först antydda orsaken vidkommer, är det dock svårt att fatta, huru en i tid vunnen kännedom om utrikeshandelns gång skulle kunna vara likgiltig för den del af styrelseverket, som bland annat, specielt har att vårda sig om ärenden rörande ”handel, sjöfart, bergs- och brukarörelsen, fabriker och handtverkerier.” Ty den sålunda i författningen angifna uppgiften afser säkerligen icke blott handläggningen af enskildes ansökningar och de i allmänhet s. k. löpande ärendena på detta gebit, utan ock omsorgen derom att från statens sida intet må underlåtas, som i ett eller annat afseende kunde lända handeln och andra näringar till fromma. Men för att bedöma hvad i den ena eller andra rigtningen kan vara nyttigt eller nödvändigt att göra, det må då bestå i nya åtgärder eller i upphäfvandet af gamla, som befinnas hämmande, är det utan tvifvel af nöden att ega så noggrann kännedom som möjligt om affärernas gång; – icke blott om deras gestaltning under en längesedan förfluten tid, utan så vidt möjligt under den närvarande tiden. Finansförvaltningen befinner sig ju, hvad angår dess ifrågavarande uppgift, i en analog ställning med hvarje större affärsförvaltning, t. ex. en banks. En sådan ställes alltid så, att hon inom kortaste möjliga tid får alla de siffror för ögonen, som utvisa affärernas gång under en viss tid, annars skulle hon ej kunna vidtaga de dispositioner, som konjunkturerna kräfva, och konjunkturernas inverkan framgår just ur siffrorna.
Det kan naturligtvis icke på förhand utredas, om hvilken del af handelsrörelsen det under en viss tid vore af synnerlig vigt att ha kunskap. Långa tider kunna ock förgå under hvilka in- och utförsel fortlöpa så normalt, att redogörelserna skulle synas vara blott ”till kännedom”, ej föranledande till åtgärder. Men äfven under sådana förhållanden vore deras periodiska och snabba erhållande af nytta, ty intet upplyser bättre om den produktiva verksamheten i landet, och af denna är åter statsinkomsternas belopp beroende. Får man ungefär ett halft år efter det vidkommande årets slut en totaltablå öfver dettas import och export, så har en sådan tablå visserligen ock sitt intresse, men det har icke den praktiska nytta med sig, som den tidiga successiva publikationen, hvilken kan liknas vid de rapporter och böcker ur hvilka affärers ledare i hvarje nu kunna förvissa sig om ”ställningen”.
I sin uppgift att taga initiativ till nödiga och nyttiga åtgärder till affärsverksamhetens fromma, skulle finansförvaltningen dessutom sannolikt röna större medverkan från enskildes sida, om statistiken i tid framlade för enhvar det materiel af exakt utredning, som för ett grundligare opinerande i hithörande ämnen är oumbärligt. – Det talas, ej utan skäl, derom, att de nationalekonomiska studierna vunnit alltför ringa utbredning i vårt land och att landets ekonomiska förhållanden alltför sällan belysas i pressen. Sålänge det icke blir bättre ställdt med affärsstatistiken, torde dock föga någon större lifaktighet åt nämnda håll vara att förvänta. Ty när det gäller att med vägledning af nationalekonomins läror utreda konkreta förhållanden, så behöfves statistik, och åter statistik och icke alltför gammal statistik. Först när detta vilkor är uppfyldt, kan man ifall de ekonomiska angelägenheterna ändå blott med korthet skulle behandlas i pressen, tala om bristande intresse för densamma och bristande insigt deri. Dock – att handelsstatistikens ordnande på omförmäldt sätt är så behöfligt, att det icke kan vara af likgiltighet som det blifvit åsidosatt, torde väl vara en sak, som icke erfordrar närmare utläggning.
Återstår då det andra antagandet, eller att man ansåge åstadkommandet af slika periodiska redogörelser förenadt med större svårigheter, och kanske kostnader, än att de motvägdes af de derigenom vunna fördelar.
Det torde vara tillåtet att betvifla hållbarheten af sådan åsigt. Ja, det synes tvärtom sannolikt, att tullkamrarna lättare skulle reda sig med tabeller omfattande en kort tidrymd än med sammandrag af ett helt års rörelse. Åtminstone ger erfarenheten i allslags bokföring vid handen att den är lättare att utföra och kostar mindre tid, ju mera den håller sig ”à jour”. Också kunna misstag snarare uppdagas och rättas i sifferuppgifter, som omfatta en kort tid, än om de gälla en lång period.
Det kan invändas, att tullförvaltaren just under seglationstiden är för strängt upptagen att kunna medhinna detta statistiska göromål. Nåväl, om detta är fallet, – sannolikt dock endast vid de större tullkamrarna, – så kan dem ju för ändamålet anvisas extra biträde.
Fastställes lämpliga formulär för dessa redogörelser, så blefve äfven arbetet derigenom väsendtligen underlättadt.
Det synes i sjelfva verket berättigadt att påstå, att det snabba bokförandet af en varuomsättning på circa 200 millioner om året bör möta mindre svårighet, än då omsättningen stiger till milliarder. Och likväl anses det i England och Frankrike lika nödvändigt som naturligt, att den kolossala handelsrörelsen i dessa länder qvartal för qvartal under årets lopp, och sist en månad efter hvarje qvartals utgång, i fullständiga och öfverskådliga siffror förelägges allmänheten. Om dessa publikationer utablefve, skulle det der säkerligen väcka ännu större förvåning än hos oss om meddelandet af de här sedvanliga redogörelserna från bankerna och statsjernvägarna skulle upphöra.
Det har vid det anförda icke förbisetts att med handelsstatistikens ordnande likväl blott en del af affärsstatistiken vore tillgodosedd. Vi hafva, hvad kommunikationen vidkommer, uppgifter från jernvägar och kanaler, men icke om rörelsen för ångbåtarne. Vi hafva en ytterst bristfällig statistik öfver fabrikernas produktion, – att icke tala om jordbruksstatistiken, som befinner sig alldeles i sin linda i hvad angår uppskattningen af den årliga produktionen af jordbruksalater. Det finnes således mycket att ordna, för att den fullständiga kännedom om landets olika affärsgrenar må kunna erhållas, utan hvilken den framgång eller motgång, hvarmed de arbetar icke kan säkert bedömas. Jordbruksstatistiken torde erbjuda de största svårigheterna, enär lämpliga funktionärer för säkra primäruppgifters regelbundna insamlande från mindre områden saknas. Snarare torde öfver industriens produktionsvärden någorlunda tillförlitliga uppgifter kunna åstadkommas. Men då borde manufakturdirektionen – detta embetsverk som fortfarande har oturen att anses utveckla alltför ringa verksamhet – för ändamålet erhålla vida bestämdare föreskrifter än de som innehållas i §§ 10 och 15 af nådiga instruktionen för manufakturdirektionen af 14 aug. 1872.
Lättast är onekligen att ställa statistiken öfver utrikes handeln på tidsenlig fot. De primäruppgifter, hvarpå den hvilar, erhållas ju utan skilda omgångar i och genom varornas tullbehandlig och utklarering. Det erfordras blott att de redogörelser, som i alla fall sist och slutligen skola afgifvas, delas på korta tidsperioder i sender, och dessa periodiska rapporter utan dröjsmål insändas. Det synes föga tänkbart, att svårigheterna för sakens ställande på sådan fot skulle öfverväga den nytta det skulle medföra.
Statistiska byrån är i det föregående icke nämnd. Ty dess uppgift kan i allmänhet icke vara att åstadkomma primäruppgifterne; om den ock bör kunna medverka till organiserandet af dessa uppgifters systematiska insamling. Den har, för att tala i kontorsstil, hufvudbokens förande sig ombetrodt; kladd, memorial, journal, böra af andra föras. Hvilka lärorika och intressanta framställningar denna byrå kan prestera när dugliga och fullständiga primäruppgifter stå densamma till buds, har den visat genom sin senaste redogörelse för folkräkningen i Finlands fyra största städer. Det finnes intet skäl att betvifla det ju äfven handelsetatistiken skall af byrån blifva med liknande mångsidighet behandlad. Men utsigten att då och då erhålla en vetenskaplig och komparativ framställning af landets handelsrörelser under en tidrymd af några eller flere år, utesluter ingalunda behöfligheter af sådana fortlöpande redogörelser för importen och exporten hvilkas meddelande allestädes utom i Finland längesedan eger rum, till gagn både för styrelsen och för affärsverlden.
Måhända skulle det ock förtjena beaktas, att reformer, vare sig att de gälla omfattande föremål, såsom t. ex. den länge beramade omgestaltningen af vårt tungrodda statsräkenskapsväsende, eller smärre detaljer sådana som den nu omordade frågan, helst böra, såsnart de bero af finansförvaltningen, företagas under gynsamma finansår. När svåra tider komma, träda bekymmer i förgrunden och då måste vanligen tankarne på reformer af ett eller annat slag skjutas åsido.
L. M.
Vanhasta kysymyksestä
Kylmyys on saapunut, syysmyrskyt ovat ujeltaneet täyttä vauhtia ja päivänvalo supistunut muutamaan harvaan tuntiin. Rannikolle lähestymiseen liittyy taas niin paljon vaaroja ja vaikeuksia, että useimmat jättävät sen tekemättä. Merenkulku seisahtuu, ja pian ulkomaankaupassamme koittaa taas puolen vuoden tyven.
Nyt olisikin aika tarkastella, kuinka tämä kauppa on vuoden mittaan muodostunut. Tätä tarkastelua varten tarvitaan kuitenkin – numeroita. Entä milloin nämä numerot ovat saatavilla? – Todennäköisesti vasta pitkällä ensi vuoden puolella!
Muista maista on jo saatavilla yksityiskohtaisia tietoja tuonnista ja viennistä vuoden ensimmäisten yhdeksän kuukauden ajalta, eli lokakuun ensimmäiseen saakka.
Suomen tämän vuoden tuonnista ja viennistä ei ole vielä julkaistu tietoja, lukuun ottamatta eräitä, yksityisesti laadittuja julkaisuja, jotka koskevat Vaasan ja Kuopion kautta tapahtunutta vientiä.
Vaikka tässä taas tuodaankin esiin Suomen kauppatilastoinnin puutteita, tarkoitus ei ole tuoda päivänvaloon itsepäisyyttä ja jääräpäisyyttä, puhumattakaan erityisestä halusta ärsyttää kyseistä henkilöä. Syynä on yksinkertaisesti vain se, että niin kauan kuin puutetta ei korjata, kaikilla maan yleisistä asioista kiinnostuneilla on syytäkin pysyä tyytymättöminä, ja siksi heidän uudistuskehotuksensa ovat tarpeen; varsinkin, kun ei ole kuulunut merkkiäkään siitä, että kauppatilastoja olisi edes ryhdytty järjestämään.
Näyttää ilman erityistä todisteluakin ilmeiseltä, ettei täällä pitäisi olla mahdotonta muiden maiden tavoin järjestää asia siten, että tuonti- ja vientitiedot lähetettäisiin mieluiten rahallisessa arvossa mitattuna kuukausittain tai edes neljännesvuosittain, viimeistään kuukauden kuluessa kyseisen ajan päättymisestä kaikista tullikamareista päätullijohtokuntaan, jotta se voisi saman tien koota ne kokonaistaulukkoon, joka jaettaisiin keskeisiin tuoteryhmiin, ja sen jälkeen taulukko tulisi viipymättä julkaista virallisissa sanomalehdissä.
Mutta koska se kerran ei ole mahdotonta, miksi niin ei tapahdu?
Siihen on tosiaankin vaikea löytää muuta syytä kuin että taloushallinto, – sillä asian järjestäminen kaiketi kuuluisi sille, – joko suhtautuu välinpitämättömästi koko kysymykseen tai pitää asiasta aiheutuvia vaikeuksia suurempina kuin uudistuksen mukanaan tuomia etuja.
Mitä ensiksi mainittuun syyhyn tulee, on kuitenkin vaikea käsittää, kuinka ajankohtainen tieto ulkomaankaupan kulusta voisi olla yhdentekevää sille hallinnon osalle, jolle kuuluu muun muassa erityisesti huolehtia ”kaupankäyntiä, merenkulkua, vuorityötä ja viljelyä, tehtaita ja käsityölaitoksia” koskevista asioista. Sillä lainsäädännössä tällä tavoin ilmaistu tehtävä ei varmastikaan tarkoita ainoastaan yksityisten hakemusten käsittelyä ja toimialan n.s. juoksevia asioita yleensäkin, vaan samalla on huolehdittava, ettei valtio saa laiminlyödä mitään, mikä tavalla tai toisella voisi olla kaupankäynnille ja muille elinkeinoille hyödyksi. Mutta voidakseen arvioida, mikä toimi suuntaan tai toiseen voisi olla hyödyllistä ja tarpeellista, oli kyse sitten uusista toimista tai vanhojen kumoamisesta, on kiistatta tarpeen olla mahdollisimman hyvin selvillä liikeasioiden sujumisesta; – eikä ainoastaan niiden muotoutumisesta kauan sitten menneen ajan kuluessa vaan mahdollisimman suurelta osin nykyhetkessä. Taloushallintohan on, mitä sen kyseiseen tehtävään tulee, samankaltaisessa tilanteessa kuin minkä tahansa suuren liikelaitoksen, esimerkiksi pankin hallinto. Sellainen järjestetään aina siten, että hallinto saa mahdollisimman pian nähtäväkseen kaikki luvut, joista näkyy liikeasioiden sujuminen tiettynä aikana, sillä muuten se ei kykenisi ryhtymään suhdanteiden edellyttämiin toimiin, ja suhdanteiden vaikutus näkyy juuri luvuista.
Ennalta ei tietenkään pystytä selvittämään, miltä kaupankäynnin osa-alueelta olisi erityisen tärkeää saada tietoa tietyltä ajalta. Saattaa kulua myös pitkiä ajanjaksoja, joina tuonti ja vienti jatkuvat niin normaalisti, että selvitykset näyttäisivät olevan ainoastaan ”tiedoksi” eivätkä anna aihetta toimiin. Sellaisessakin tilanteessa tietojen säännöllinen ja nopea tarjonta olisi silti tarpeen, sillä mikään ei kuvasta paremmin maan tuottavaa toimintaa, ja valtion kokonaistulot puolestaan määräytyvät kokonaan sen mukaan. Jos maan tuonnista ja viennistä saadaan kokonaistaulukko noin puoli vuotta kyseisen vuoden päätyttyä, taulukossa on toki oma mielenkiintonsa, mutta siitä ei ole samaa käytännön hyötyä kuin varhaisemmista säännöllisistä julkaisuista, joita voi verrata raportteihin ja kirjoihin, joiden avulla liikeyritysten johtajat voivat milloin tahansa tarkistaa ”tilanteen”.
Tehtävässään käynnistää liiketoiminnan kannalta tarpeellisia ja hyödyllisiä toimia taloushallinto saisi todennäköisesti enemmän tukea yksityisiltä, jos se voisi tarjota hyvissä ajoin täsmällisesti selvitettyjä tilastotietoja, jotka ovat välttämätön edellytys perusteltujen näkemysten muodostamiselle asiaan liittyvistä kysymyksistä. – Syystäkin on puhuttu, ettei kansantaloutta opiskella maassamme riittävästi ja että maan taloudellista tilannetta käsitellään lehdissä aivan liian vähän. Siihen tuskin saataneen enempää eloa, ennen kuin kaupankäyntitilastoinnin tila saadaan kohenemaan. Sillä tutkittaessa konkreettisia oloja kansantaloustieteen opein tarvitaan tilastoja ja taas tilastoja, eivätkä ne saa olla liian vanhoja. Vasta kun tämä ehto on täyttynyt, voidaan puhua mielenkiinnon ja ymmärryksen puutteesta talousasioissa, jos niitä käsitellään lehdissä vain lyhyesti. Kuitenkin – kauppatilastojen järjestäminen edellä mainitulla tavalla on niin kipeästi tarpeen, ettei sitä voi sivuuttaa pelkästä välinpitämättömyydestä, ja se lienee niin ilmeinen tosiseikka, ettei sitä tarvinne tarkemmin perustella.
Siinä tapauksessa jäljelle jääkin toinen olettamus, jonka mukaan sellaisten säännöllisten selvitysten laatimiseen liittyy suurempia vaikeuksia ja ehkä kustannuksiakin kuin niistä voisi olla etua.
Lienee sallittua epäillä tuollaisten näkemysten todenpitävyyttä. Näyttäisi päinvastoin todennäköiseltä, että tullikamareiden työtä helpottaisi, jos niillä olisi käytössään lyhyitä ajanjaksoja koskevat taulukot eikä tarvitsisi tyytyä yhteenvetoon koko vuoden liiketoiminnasta. Kokemukset kaikenlaisesta kirjanpidosta osoittavat, että kirjanpito on helpompaa ja vaatii vähemmän aikaa, mitä paremmin se on ”à jour”. Myös virheet voidaan havaita ja korjata aiemmin lyhyeltä aikaväliltä kerätyistä luvuista kuin pitemmän ajanjakson tiedoista.
Voidaan toki huomauttaa, että tullinhoitajalla on juuri purjehduskaudella niin paljon kiireitä, ettei hän ehdi samalla huolehtia tilastoinnista. No, jos asian laita on näin, – todennäköisesti kuitenkin vain suurimmissa tullikamareissa, – tähän tarkoitukseenhan voi nimittää ylimääräisen apulaisen.
Työtä helpottaisi olennaisesti sekin, jos selvityksiä varten laaditaan sopivat kaavakkeet.
Tuntuisi itse asiassa perustellulta väittää, että noin 200 miljoonan vuotuisen liikevaihdon pikaisen kirjaamisen pitäisi tuottaa vähemmän vaikeuksia kuin miljardeihin kohoavan liikevaihdon. Ja silti Englannissa ja Ranskassa pidetään yhtä lailla välttämättömänä kuin luonnollisenakin, että näiden maiden valtaisa kaupankäynti esitellään vuoden mittaan neljännesvuosittain ja aina viimeistään kuukausi vuosineljänneksen jälkeen yleisölle täydellisin ja havainnollisin numeroin. Jos nämä tiedot jätettäisiin julkaisematta, se herättäisi varmasti vielä suurempaa hämmästystä kuin meillä, jos täällä tavanomaiset pankkien ja valtion rautateiden selvitykset lakkaisivat.
Edellisessä ei ole jätetty huomiomatta sitä, että kauppatilastojen järjestäminen auttaisi kattamaan vain osan yritystoiminnan tilastojen tarpeesta. Liikenneyhteyksistä meillä on saatavilla tietoja rautateiltä ja kanavilta mutta ei höyrylaivaliikenteestä. Tehtaiden tuotantoa koskevat tilastot ovat erittäin puutteellisia, – puhumattakaan maanviljelytilastoista, jotka ovat täysin lapsenkengissään, mitä tulee maataloustuotteiden arvioituun vuosituotantoon. Järjestettävää näin ollen riittää, jotta saatavilla olisi kattavaa tietoa maan eri elinkeinoaloista, eikä ilman tätä tietoa voida varmasti arvioida, miten menestyksekkäästi tai tappiollisesti niillä on työskennelty. Suurimpia vaikeuksia tuottanevat maataloustilastot, koska pienemmillä alueilla ei ole päteviä toimitsijoita keräämään säännöllisesti varmistettuja ensi käden tietoja. Teollisuuden tuotantoarvoista saataneen pikemmin kutakuinkin luotettavia tietoja. Siinä tapauksessa manufaktuurijohtokunnan – tuon viraston, jonka katsotaan epäonnekseen vieläkin saavan aikaan liian vähän toimintaa – pitäisi saada tarkoitusta varten paljon täsmällisemmät määräykset kuin manufaktuurijohtokunnalle 14. elok. 1872 annetun armollisen ohjesäännön 10. ja 15. pykäliin on kirjattu.
Helpointa on kieltämättä saattaa ulkomaankauppatilastot ajanmukaiseen kuntoon. Saadaanhan niiden perustana olevat ensi käden tiedot suoraan tavaroiden tullikäsittelystä ja lähtöselvityksestä. Se edellyttää ainoastaan sitä, että selvitykset, jotka joka tapauksessa pitää viimein antaa, jaetaan lyhyisiin ajanjaksoihin kerrallaan ja nämä kausittaiset raportit lähetetään viipymättä. On vaikea kuvitella, että asian saattaminen sellaiselle kannalle tuottaisi suurempia vaikeuksia kuin siitä olisi hyötyä.
Edellisessä ei puhuttu mitään Tilastollisesta toimistosta. Sen tehtävä ei nimittäin yleensä ottaen voi olla ensi käden tietojen hankkiminen; joskin senkin on kyettävä osaltaan organisoimaan näiden tietojen järjestelmällistä keräämistä. Toimistokieltä käyttääkseni sen tehtäväksi on uskottu pääkirjan pitäminen; luonnostelu, muistiot ja päiväkirjat on jätettävä muiden tehtäväksi. Toimisto on jo osoittanutkin, miten opettavaisia ja kiinnostavia esityksiä se pystyy laatimaan, kunhan sillä on käytössään kelvollisia ja täydellisiä ensi käden tietoja, yhtenä esimerkkinä sen viimeisin selvitys Suomen neljän suurimman kaupungin väestönlaskennasta. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö toimisto kykenisi käsittelemään yhtä monipuolisesti myös kauppatilastoja. Mutta mahdollisuus saada silloin tällöin tieteellinen ja vertaileva esitys maan kaupankäynnistä muutaman tai useamman vuoden ajalta ei suinkaan sulje pois sitä, että tuonnista ja viennistä on tarpeen julkaista sellaisia jatkuvia selontekoja, joita on muissa maissa kuin Suomessa julkaistu jo pitkän aikaa ja joista olisi hyötyä sekä hallitukselle että yritysmaailmalle.
Kenties kannattaisi myös ottaa huomioon, että uudistukset, oli kyse sitten laajoista kohteista, kuten valtion raskassoutuisen tililaitoksen pitkään valmistellusta uudelleenjärjestelystä, tai pienemmistä yksityiskohdista, kuten tässä käsitellystä kysymyksistä, tulisi mieluiten, mikäli taloushallinto saa ratkaista, toteuttaa taloudellisesti suotuisina vuosina. Kun vaikeat ajat koittavat, huolet nousevat etualalle, ja silloin ajatukset minkäänlaisista uudistuksista saavat jäädä sivuun.
L. M.