22.11.1878 Suomen valtio-oikeus

Suomen valtio-oikeus

Syyslukukausi 1878

37. luento 22. marraskuuta

Suomen valtio-oikeus

Kysymys 2-kamarijärjestelmästä tai 1-kamarijärjestelmästä. Riippuu vallan jakaantumisesta valtiossa. Sitä on paljon käsitelty. Montesquieu oli ensimmäinen, joka on oikeustieteessä syventynyt lähemmin asiaan ja tutkinut sitä läpikotaisin, ja hän sanoo näin: jos saman ihmisen on kansakunnan puolesta laadittava lakeja, sovellettava niitä tuomarina ja toimeenpantava niitä hallitsijana, niin tällä miehellä on yksinvaltius käsissään, ja kaikki on menetetty. Totuus tästä on vastaansanomattomasti: kaikki valtiovalta yksissä käsissä on despotismia, – eri elimet sen harjoittamiseen ovat rajoittamista ja siksi takuu vapaudelle ja oikeudelle.

Mutta onko edes koskaan ollut täydellistä jakoa siten, ettei yhdellä valtiovallan elimellä ole mitään tekemistä toisen kanssa? Ei. Siinä maassa, jonka perustuslakia Montesquieu kuvaili yllä olevassa esityksessään, on tällainen järjestelmä de factolat. tosiasiallisesti ollut: että kuningas on osa parlamenttia (rex est caput, principium et finis parliamentilat. kuningas on pää, parlamentin alku ja loppu), että parlamentilla on suuri vaikutus myös hallitukseen, että alahuone voi syyttää korkeita virkamiehiä ja lordit voivat tuomita heidät, sekä että tuomioistuimet tuottavat lakia siten, että mielipiteelle annetaan sitova voima ennakkopäätökseen.

Tämä näyttää yhdistelmältä. Mutta ei kuitenkaan. Jotta valtiovallan harjoittaminen on jaettua, ei vaadita valtiovallan elinten täydellistä erottamista ja eristämistä toisistaan, – sanoi Monnier: perustuslakia säätävä kansalliskokous Ranskassa.

Mihin pyritään jakamalla valtiomahti eri elimiin? Sillä estetään mielivalta ja väärinkäyttö, joihin yksi ainoa vallanpitäjä voisi ryhtyä, – mutta hallitsijan, edustajiston ja tuomioistuimen täydellinen erottaminen toisistaan voi puolestaan johtaa näiden harjoittamiin laittomuuksiin, jokainen omassa valtapiirissään. Sen vuoksi tarvitaan niiden keskinäistä vaikutusta toisiinsa, – ja siksi on sitä paitsi jotain, joka sitoo niitä kaikkia: laki. ”Laki on meidän kaikkien yläpuolella”, sanottiin jo vanhastaan Ruotsissa. Lakia on kaikkien noudatettava, siksi lakien säätäminen on valtion ylin tehtävä.

Kansan edustajistoa nimitetään usein lainsäädäntökunnaksi, lakia säätäväksi kokoukseksi. Jos sillä olisi siinä lopullinen valta, niin hallitus olisi alennettu toisarvoiseen asemaan, edustajistolla olisi valtiossa ylin valta, – kaikkien täytyy noudattaa lakia, myös niiden, jotka lakeja laativat. Väärinkäytökset olisivat varmasti mahdollisia. Siksi hallitus on kaikkialla osallisena, ellei muuten niin siten kuin tasavallassa, eli sillä on lykkäävä veto-oikeus. – Meidän perustuslakimme pykälät 40 à 42. ”Kuninkaan ei tule säätää uutta lakia eikä kumota jotain vanhaa säätyjen tietämättä ja ilman niiden suostumusta. – Valtakunnan säätyjen ei tule kumota mitään vanhaa lakia tai laatia uutta ilman Kuninkaan suostumusta ja hyväksymystä.” – Kuitenkin on osoittautunut, että edustajistolla on tässä ratkaiseva merkitys. Sillä on koko kansakunnan edustajana voimaa, ja hallitsijan vastustuskyky edustajiston päätöstä vastaan on sen vuoksi varsin heikko. Sehän voi vaikuttaa myös hallitusasioihin. Sen vuoksi ei tämä monarkistinen veto-oikeus (hyväksynnän pidättäminen) ole riittävä takuu hylkäävää yliotetta, väärinkäyttöä vastaan.

Takuita on etsitty myös edustajiston omasta organisaatiosta. Jos on vain yksi kamari, ei sellaista takuuta ole, ensimmäinen päätös on lopullinen päätös. – Jos hallitus antaa periksi, niin lainsäädännön päättäväisyys menetetty, – jos hallitus joutuu kerta toisensa jälkeen kieltäytymään hyväksymästä, niin edustajiston arvonanto heikkenee tai sitten [...]oläslig/saknad text hallitus saa aikaan tyytymättömyyttä ja kapinointia.

Sen vuoksi taas edustajiston jakaminen 2 kamariin: Esittele eri syyt: täydellisempi tutkiminen, takuu kiirehtimistä vastaan, ja mikä tärkeintä, vallan rajaaminen. – Muilla aloilla samaten: hallitsija vastaan ministeristö, – lain toimeenpanossa instanssijärjestys.

Olisiko silloin oikein, että nimenomaan kaikkein tärkeimmällä alueella olisi vain yksi viranomainen, yksi kokous? Voidaan sanoa, että valiokunnat tutkivat ensin, sitten kamari, totta, mutta valiokunnat ovat kamarin itsensä osia, eivätkä siten riippumattomia, toisella tavoin koottuja elimiä. Mutta hallitsija tutkii jälkeenpäin. Totta, mutta tässä tullaan taas yhden tai vain muutaman henkilön tekemään salaiseen tarkastukseen, joka ei useinkaan merkitse muutosta. Se ei siis ole samaa kuin julkinen tarkastus kansakunnan edessä, jonka edustajat muodostavat tavallaan osaston, monipuolisesti kootun kokouksen, joka keskustelee, ei vain sana jaa tai ei.

Tällaisen monipuolisen tarkastuksen jälkeen edustajiston molemmissa kamareissa tekemän päätöksen on oltava kypsä, ja sillä on sen vuoksi myös varmasti enemmän auktoriteettia sekä hallituksen että kansan edessä. Koska lain on oltava kaikkien yläpuolella, sen ei pidä olla mikään pikatyö.

Näiden seikkojen edessä nousevat perustelut yksikamarijärjestelmän puolesta etualalle.tillagt i marginalen

Ja kun edustajiston tehtävä on muun muassa estää vallan väärinkäyttöä – hallituksen taholta, on sen itsensä myös pidättäydyttävä siitä, oltava siten organisoitu, että siinä ovat mukana sekä hillitsevät että myös jouduttavat voimat. Ks. Mill, sano M.

Tässä yhteydessä syistä 2-kamarijärjestelmän paremmuudesta yksikamariseen järjestelmään nähden, ja perusteesta siihen organisaatioon, että molemmat koostettu on erilaiselta pohjalta.

Mutta eikö tämä arvio puolla sitäkin enemmän meidän nelijakoamme? Perustele, miksei, ja miksi ei tietenkään nelikamarijärjestelmää, vaan vastaukset ohjaavat kohti yksikamarista.tillagt i marginalen

Tähän vanhat paperit. –

Sitten: Meidän on siis pyrittävä kohti 2-kamarijärjestelmää. Miten se kootaan – johtaisi meidän keskustelumme aivan liian pitkälle. 1-kamarisessa ei ole periytyvää aristokratiaa, sillä siihen puuttuvat tarvittavat elementit. Mutta osittain vaali, osittain nimitys.