Jonkin aikaa sitten – jo viime syksynä – vaimoni ja minun korviin kantautui yllättäen mutkien kautta sellainen juttu, että hän tai minä tai me molemmat olisimme lähes vuosi sitten lausuneet sellaisia asioita ja arvioita herra kapteenista ja kunnioitetusta rouvastanne sekä yhteisestä ystävästämme Leonard Hellströmistä, että teidän herrojen ja perheittenne suhteet olisivat sen vuoksi jännittyneet ja menneet pilalle. Kun koko tarinassa ei ollut totuuden häivää, toivoin seurausten hälvenevän itsestään. Niin ei valitettavasti näytä käyneen. Päinvastoin, vielä äskettäin minulla on ollut syytä pelätä, että panettelun seuraukset vaikuttavat edelleen. Niinpä käännyn nyt herra kapteenin puoleen niin avoimesti kuin herrasmiesten kesken on tehtävä haihduttaakseni viimein näiden levitettyjen herjausten jäljet, sillä herjaamista ei ole koskaan tapahtunut, vaan se on levittäjänsä mielikuvitusta.
Vakuutan herra kapteenille ensiksikin, että olen kyllä joskus muinoin kuullut pahojen kielten esittävän teidät vähemmän myönteisessä valossa, jolloin on puhuttu pelihimosta ja vastaavasta, – mutta että minulla ei omasta puolestani ole ollut syytä uskoa näitä juoruja ja vielä vähemmän viedä niitä eteenpäin – mitä en koskaan muutenkaan tekisi – ja että tutustuttuani herra kapteeniin olen päinvastoin pitänyt rakastettavasta luonteestanne ja joissakin tilanteissa asettunut teidän puolellenne, kun jotkut ovat arvioineet teitä epäedullisesti. Muistan kiitollisena ystävällistä suhtautumista, joka on tullut osakseni herra kapteenin taholta; – ja tiedän ja voin vakuuttaa, että tässä asiassa vaimoni jatkaa näkemykseni ja tunteeni täysin.
On aina mahdotonta todistajien avulla tai myönteisin esimerkein yrittää kumota ja hillitä niin epämääräistä myrkkyä kuin huhut ovat. Rohkenen kuitenkin luottaa siihen, että herra kapteeni uskoo minua, kun tässä nimenomaan vakuutan, että sen paremmin vaimoni kuin minäkään emme ole lausuneet emmekä levittäneet teistä halventavia arvioita ja että päinvastoin olemme tilaisuuden tullen esittäneet aivan päinvastaisia mielipiteitä.
Yhtä outoa kuin minun korviini tullut osa tarinasta on se, että vaimoni olisi muka väittänyt, ettei Hellströmin perhe halua enää seurustella herra kapteenin ja teidän perheenne kanssa.
Tämä tarina on siinä määrin tuulesta temmattu, että on todella surullista, että juorutaan syyttä ja keksitään asioita, jotka eivät mitenkään edes voi pitää paikkaansa.
Vaimollani ei ole koskaan ollut tilaisuutta tutustua Hellströmin perheeseen. Hän ei ole koskaan tavannut Leonardia eikä tämän vaimoa. Vielä vähemmän hän on kuullut heidän sanovan mitään, sen paremmin yhdestä kuin toisestakaan asiasta. Se joka väittää hänen puhuneen Hellströmeillä kuvatun kaltaisesta suhtautumisesta teihin, on paitsi valehdellut, myös syyllistynyt syyttämään tai edellyttämään, että vaimollani olisi sellainen huono ominaisuus, että hän haluaisi keksiä halpamaisia tarinoita silkasta pahantahtoisuudesta. Olen tietysti jäävi puolustamaan vaimoani. Voin kuitenkin vedota jokaiseen, joka hänet tuntee: kaikki vakuuttaisivat, ettei hän koskaan käyttäytyisi näin huonosti.
Jos taas minun korviini tullut versio poikkeaa alkuperäisestä, niin ettei vaimoni, vaan minun itseni olisi sanottu puhuneen Hellströmien edellämainituista mielialoista,– niin sekään tarina ei pidä paikkaansa. Vakuutan kunniani kautta, että minäkään en ole koskaan kuullut Leonardin enkä hänen vaimonsa esittävän teistä kuin ystävällisiä mielipiteitä. Ja yhtä vähän minäkään olisin voinut keksiä tai sanoa päinvastaista. Tosiasiassa minulla on liikaa vakavaa työtä tehtävänä, jotta ehtisin – jos minulla ei olisi kunniantuntoa, mikä varmastikaan ei ole asianlaita – ryhtyä keksimään ja levittämään skandaaleja. – Ja kun muistelen, mitä olen eri tilanteissa kuullut ystäväni Hellströmin herra kapteenista sanovan, niin hänestä voi saada yksinomaan sen vaikutelman, että hän on herra kapteenin uskollinen ja luotettava ystävä.
Niin paljon tämä asia minua vaivaa, että mikäli se minusta riippuu, haluan hajottaa välillenne mahdollisesti kerääntyneet pilvet. Kiellän ehdottomasti huomanneeni Hellströmeissä minkäänlaista ynseyttä teitä kohtaan, – ja lisäksi olen varma, ettei kukaan muukaan ole.
En ole maininnut näiden tarinoiden säälittävää kertojaa, jonka voi kyllä nähdä eksyneen syvälle juorutaudin liukkaille poluille. Olen kirjoittanut tämän kirjeen itsepuolustukseksi ja hälventääkseni aiheettoman väärinkäsityksen sellaisten ihmisten väliltä, joilla voisivat olla jatkuvasti hyviä ystäviä; – mutta en tuottaakseni herra kapteenille kipua ja mielipahaa esittelemällä juorujen lähteitä. – Vakuutan lopuksi herra ja rouva kapteenille omaa ja vaimoni kunnioitusta ja kiintymystä, kohteliaimmin
Helsinki 14. tammikuuta 1875.
Korkeasti kunnioitettava herra kapteeni!
Jonkin aikaa sitten – jo viime syksynä – vaimoni ja minun korviin kantautui yllättäen mutkien kautta sellainen juttu, että hän tai minä tai me molemmat olisimme lähes vuosi sitten lausuneet sellaisia asioita ja arvioita herra kapteenista ja kunnioitetusta rouvastanne sekä yhteisestä ystävästämme Leonard Hellströmistä, että teidän herrojen ja perheittenne suhteet olisivat sen vuoksi jännittyneet ja menneet pilalle. Kun koko tarinassa ei ollut totuuden häivää, toivoin seurausten hälvenevän itsestään. Niin ei valitettavasti näytä käyneen. Päinvastoin, vielä äskettäin minulla on ollut syytä pelätä, että panettelun seuraukset vaikuttavat edelleen. Niinpä käännyn nyt herra kapteenin puoleen niin avoimesti kuin herrasmiesten kesken on tehtävä haihduttaakseni viimein näiden levitettyjen herjausten jäljet, sillä herjaamista ei ole koskaan tapahtunut, vaan se on levittäjänsä mielikuvitusta.
Vakuutan herra kapteenille ensiksikin, että olen kyllä joskus muinoin kuullut pahojen kielten esittävän teidät vähemmän myönteisessä valossa, jolloin on puhuttu pelihimosta ja vastaavasta, – mutta että minulla ei omasta puolestani ole ollut syytä uskoa näitä juoruja ja vielä vähemmän viedä niitä eteenpäin – mitä en koskaan muutenkaan tekisi – ja että tutustuttuani herra kapteeniin olen päinvastoin pitänyt rakastettavasta luonteestanne ja joissakin tilanteissa asettunut teidän puolellenne, kun jotkut ovat arvioineet teitä epäedullisesti. Muistan kiitollisena ystävällistä suhtautumista, joka on tullut osakseni herra kapteenin taholta; – ja tiedän ja voin vakuuttaa, että tässä asiassa vaimoni jatkaa näkemykseni ja tunteeni täysin.
On aina mahdotonta todistajien avulla tai myönteisin esimerkein yrittää kumota ja hillitä niin epämääräistä myrkkyä kuin huhut ovat. Rohkenen kuitenkin luottaa siihen, että herra kapteeni uskoo minua, kun tässä nimenomaan vakuutan, että sen paremmin vaimoni kuin minäkään emme ole lausuneet emmekä levittäneet teistä halventavia arvioita ja että päinvastoin olemme tilaisuuden tullen esittäneet aivan päinvastaisia mielipiteitä.
Yhtä outoa kuin minun korviini tullut osa tarinasta on se, että vaimoni olisi muka väittänyt, ettei Hellströmin perhe halua enää seurustella herra kapteenin ja teidän perheenne kanssa.
Tämä tarina on siinä määrin tuulesta temmattu, että on todella surullista, että juorutaan syyttä ja keksitään asioita, jotka eivät mitenkään edes voi pitää paikkaansa.
Vaimollani ei ole koskaan ollut tilaisuutta tutustua Hellströmin perheeseen. Hän ei ole koskaan tavannut Leonardia eikä tämän vaimoa. Vielä vähemmän hän on kuullut heidän sanovan mitään, sen paremmin yhdestä kuin toisestakaan asiasta. Se joka väittää hänen puhuneen Hellströmeillä kuvatun kaltaisesta suhtautumisesta teihin, on paitsi valehdellut, myös syyllistynyt syyttämään tai edellyttämään, että vaimollani olisi sellainen huono ominaisuus, että hän haluaisi keksiä halpamaisia tarinoita silkasta pahantahtoisuudesta. Olen tietysti jäävi puolustamaan vaimoani. Voin kuitenkin vedota jokaiseen, joka hänet tuntee: kaikki vakuuttaisivat, ettei hän koskaan käyttäytyisi näin huonosti.
Jos taas minun korviini tullut versio poikkeaa alkuperäisestä, niin ettei vaimoni, vaan minun itseni olisi sanottu puhuneen Hellströmien edellämainituista mielialoista,– niin sekään tarina ei pidä paikkaansa. Vakuutan kunniani kautta, että minäkään en ole koskaan kuullut Leonardin enkä hänen vaimonsa esittävän teistä kuin ystävällisiä mielipiteitä. Ja yhtä vähän minäkään olisin voinut keksiä tai sanoa päinvastaista. Tosiasiassa minulla on liikaa vakavaa työtä tehtävänä, jotta ehtisin – jos minulla ei olisi kunniantuntoa, mikä varmastikaan ei ole asianlaita – ryhtyä keksimään ja levittämään skandaaleja. – Ja kun muistelen, mitä olen eri tilanteissa kuullut ystäväni Hellströmin herra kapteenista sanovan, niin hänestä voi saada yksinomaan sen vaikutelman, että hän on herra kapteenin uskollinen ja luotettava ystävä.
Niin paljon tämä asia minua vaivaa, että mikäli se minusta riippuu, haluan hajottaa välillenne mahdollisesti kerääntyneet pilvet. Kiellän ehdottomasti huomanneeni Hellströmeissä minkäänlaista ynseyttä teitä kohtaan, – ja lisäksi olen varma, ettei kukaan muukaan ole.
En ole maininnut näiden tarinoiden säälittävää kertojaa, jonka voi kyllä nähdä eksyneen syvälle juorutaudin liukkaille poluille. Olen kirjoittanut tämän kirjeen itsepuolustukseksi ja hälventääkseni aiheettoman väärinkäsityksen sellaisten ihmisten väliltä, joilla voisivat olla jatkuvasti hyviä ystäviä; – mutta en tuottaakseni herra kapteenille kipua ja mielipahaa esittelemällä juorujen lähteitä. – Vakuutan lopuksi herra ja rouva kapteenille omaa ja vaimoni kunnioitusta ja kiintymystä, kohteliaimmin
L. Mechelin