28.1.1876 Hallinto-oikeus

Hallinto-oikeus

Kevätlukukausi 1876

2. luento 28. tammikuuta

Keskittäminen = kun myös paikalliset asiat, jotka koskevat valtiota pienempää aluetta viedään valtion hallituksen (ja keskusvirastojen) – siis, myös parlamentin, ratkaistaviksi. Hajauttaminen = kun kuntien ja maakuntien asiat, tai useimmat niistä ratkaistaan niiden omassa piirissä anomatta ratkaisua valtion hallitukselta. Hallinnollinen holhous, kun valtion virkamiehet asettuvat käsittelemään kaikkia yleisiä ja paikallisia asioita ja sulkevat kansalaiset niistä täysin ulkopuolelle. Itsehallinto, selfgovernment, kansalaisten omatoimisuus hallinnossa, kun paikallishallinnon asioita ei lasketa virkamiesten vaan yksityisten kansalaisten käsiin. Myös määrätyt, jopa valtion toimintaan kuuluvat voivat olla sitä, esim. finanssiasiat, lainkäyttö. Tai oleminen mukana juryinstituutiossa. Yhdenmukaisuus, kun valtion kaikissa osissa on kaikessa ehdottomasti samat hallintotavat – kuuluu yhteen keskittämisen kanssa. Federalismi, – niin etäälle siitä hajautettu järjestelmä, että valtio muistuttaa valtioliittoa tai maakuntien tai kuntien liittoa. Tietyt asiat vaativat keskittämistä: ulkomaiset asiat, sotilaalliset, merenkululliset asiat, valtion finanssit – edellyttävät yhtenäistä johtamista. Näkymät samat kuin vapaudesta puhuttaessa. Itsehallintoperiaatteen merkitys perustuslaillisessa valtiossa.

Ja nyt siihen, mitä tässä suhteessa oli positiivinen oikeus. Vanhastaan on eroa kaupunki- ja maalaiskunnan välillä. Aloitetaan jälkimmäisestä, koska sen järjestäytyminen tapahtui aikaisemmin.

I. Maalaiskunnat. Kuten jo eilen puhuttiin, kunnalla on tietynlaista kansalaisten itsenäistä toimintaa hallinnon alalla. Maakuntalait osoittivat, että kihlakunta oli alun perin sellainen kunta. Lait sisälsivät itsenäisyyden taloudellisten asioiden lisäksi myös oikeudellisissa asioissa. Tämä säilyi suuren osan keskiajasta, vaikka kuningas myöhemmin sai määrätä kihlakunnantuomarien tuomioista. 1500- ja 1600-luvuilla kihlakuntia voi vielä pitää kuntina, joilla oli tietty itsenäisyys, mutta 1600-luvulla alkoi viranomaisten puuttuminen asioihin. Muistutan edelleen, että kuitenkin vielä vuoden 1734 lain rakentamisen kaaressa oli säädöksiä kihlakunnan hallinnollisesta itsenäisyydestä. – Jo katolisella ajalla niiden rinnalla oli pitäjä. Sen asiat olivat pääasiassa kirkollisia. Suomessa pitäjä oli aikaisemmin hallinnollinen piiri, – kihlakunta ei saanut täällä samaa merkitystä kuin Ruotsissa. Yleensä reformaation jälkeen kirkollisen kunnan eli pitäjän merkitys kasvoi, koska jäsenten oikeutta ottaa osaa kirkon taloudellisiin asioihin laajennettiin. Siltä ajalta lasketaan pitäjänkokousten saaneen alkunsa. Tästä on sittemmin tehty varsinainen kunnallisen toiminnan elin meidän maassamme. Ei käsitelty vain kirkollisia, vaan kaikenlaisia porvarillisia eli maallisiakin asioita. Osa kysymyksistä jätettiin kokouksen ratkaistavaksi, osasta vaadittiin sen lausuntoa. Alun perin oli selvää, että kirkkoherra oli kokouksen puheenjohtaja, ja että juuri papisto yritti saada laillisia määräyksiä pitäjänkokouksen organisaatiosta ja oikeuksista. Vuoden 1650 papiston etuoikeuksissa on sellaisia. Niitä löytyy sitten nykyään voimassa olevista, 16. lokakuuta 1723 hyväksytyistä papiston etuoikeuksista, §:stä 23, ja niiden mukaan papiston tulisi saada kirkollisten asioiden lisäksi käsitellä ”useita tärkeitä taloudellisia tapauksia ja asioita, joita kirkkoherran tai seurakunnan on esitettävä seurakunnan tarpeisiin ja maksuihin.” – Tietyissä erikoistapauksissa oli kai sittemmin laissa määrätty, miten näitä tuli käsitellä, ei mitään täydellistä lakia toimivallasta tai järjestyksestä. – Kun muodot olivat niin kehittymättömiä, ei voitu edes odottaa mitään valpasta kunnalliselämää.

Esitys vuoden 1863 valtiopäiville. Keisarin asetus maaseudun kunnallishallinnosta, päivätty 6. helmikuuta 1865.

1) Kunnan alue ja jäsenet. § 1.Jokainen seurakunta (pitäjä tai kappeli) maalla muodostaa itsessään erityisen kunnan, jolla kuitenkin on lupa yhdistyä useiden muiden kanssa (jatkaa yhdessä oloa tai yhdistyä vastaisuudessa), jälkimmäisessä tapauksessa kuvernöörin suostumuksella. Maalais- ja kaupunkiseurakunnat eivät kuitenkaan yleensä voi lyöttäytyä yhteisen kunnallishallinnon alaisuuteen. – Anomus jätetään kuvernöörille Senaatin talousosaston ratkaistavaksi.

Jäsen on jokainen, joka siellä omistaa tai viljelee maata tai hänellä on siellä muuta kiinteää omaisuutta tai hän harjoittaa siellä kaivostoimintaa, manufaktuuria tai tehdastoimintaa, kauppaa, käsityöläisammattia tai jotain muuta laillista elinkeinoa tai hänellä on muuten voimassa olevan lainsäädännön mukaan laillinen asunto ja kotipaikkaoikeus siellä, tai hänellä tulisi se olla.

Toimivalta – lain asettamien rajojen puitteissa hoitaa omia yhteisiä järjestys- ja talousasioitaan sikäli kuin ne eivät kuulu voimassa olevan lain mukaan julkisen viranomaisen tai tuomioistuimen käsiteltäviin asioihin.

Selitä. – Erityislaki eri tapauksiin.

Organisaatio. Päätösoikeuden harjoittaminen kunnankokouksissa tai valittujen kunnanvaltuutettujen välityksellä. Täytäntöönpano ja hallinto annetaan tehtäväksi kunnallislautakunnalle tai muille erityisiin tarkoituksiin määrätyille hallituksille tai henkilöille.

Kuntakokoukseen osallistuu jokainen sellainen kunnan hyvämaineinen jäsen riippumatta uskontunnustuksesta, jolla on Suomen kansalaisoikeudet ja joka hallitsee omaa omaisuuttaan, joka on velvollinen maksamaan kunnallisveroa, ei ole velkaa edellisen vuoden veroista ja maksuista useaksi vuodeksi eteenpäin, ei ole talonpojan vallan alainen eikä häntä myöskään katsota vastuuttomaksi.

Samanlaiset oikeudet yhtiöillä.

Jos asiat koskevat vain manttaaliin merkittyä maata, eivät päättää saa muut kuin sellaisen omistajat. Muutoin kaikki.

Puhe valtakirjalla sallitaan.

Puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan kolmeksi vuodeksi kunnassa asuvien, äänioikeutettujen miesten keskuudesta. – Vaalikelpoisia eivät ole: kruununvouti, nimismies tai alempi kruununvirkamies, ei tiliselvityksissä avustava, eikä kukaan muukaan, jonka oikeudet ovat muulla tavoin supistuneet.

Valittu ei saa kieltäytyä, ellei ole jo ollut 3 vuotta puheenjohtajana tai on 60-vuotias.

Puheenjohtaja kutsuu varsinaisen kuntakokouksen koolle kolme kertaa vuodessa. Maaliskuussa vuosikertomusta ja lautakunnan tilinpäätöstä varten, – Syyskuussa seuraavan vuoden tulo- ja menoarviota varten sekä uusien valitseminen tehtäviin, jotka vuoden kuluessa vapautuvat. – Joulukuussa vero- ja ääniluetteloiden tarkastusta varten. – Puheenjohtaja pohjustaa asioita ennakolta.

Äänimäärä veroäyrin mukaan.

Kunnanvaltuusto. Jos vähintään puolet kaikista asukkaista on läsnä kokouksessa ja ⅔ heistä on asian puolesta, voidaan päätäntäoikeus siirtää valtuustolle. Päätöksestä ilmoitetaan kuvernöörille. Tietyt asiat jäävät kuitenkin päätösvallan ulkopuolelle. Kuntakokouksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja astuvat valtuustossa samoihin tehtäviin.

Valtuusto valitaan kolmeksi vuodesi. Arvonta – jokaisella on vain yksi ääni.

Kunnallislautakunta tulee olla joka kunnassa päätösten toimeenpanoa ja hallintoa varten. 1 puheenjohtaja, 1 varapuheenjohtaja ja vähintään 5 jäsentä, jotka kuntakokous valitsee. – Samoin varamiehiä½ mainitusta jäsenmäärästä. – Kuvernööri, tuomari, kruununvouti, nimismies, kansakoulunopettaja tai muu virkamies, jotka kruunu on asettanut virkaan, tai jotka ovat tilinpäätöksen osalta tilivelvollisia, eivät ole lautakuntaan vaalikelpoisia.

Seuraavaksi lähemmin toimivalloista.