19.12.1879 LM–Alexandra Mechelin

Jo kaksi vuorokautta on kulunut siitä, kun sanoin sinulle ja Celylle hyvästit! Matka sujui tavalliseen tapaan. Otin hyvää tekevät torkut matkalla Riihimäelle ja olen nyt sen jälkeen ollut varsin virkeä.

Tapasin täällä asemalla herra N. Selinin (naimisissa Rosa Synnerbergin kanssa). Hän pyysi minua heti viettämään iltaa heidän luonaan; otin kutsun vastaan. He olivat hyvin ystävällisiä ja mukavia.

Inventointi kesti koko eilispäivän: kello 10–2 ja 5–½ 9. Jatkan tänään aamupäivällä.

Päivällisen söin yksin hotellissa.

Eilen illalla olin hetken hovioikeudenneuvos Palmrothin luona, – ja vietin sitten hyvin viheliäisen yön, nukahdin myöhään ja heräsin yhtenään levottomiin uniin, – niin että pää tuntuu tänään raskaalta. Ei, en ole oikealla paikallani, kun en ole kotona. Ajatukset rientävät herkeämättä sinun luoksesi ja kotiin. – Tunnen suurta houkutusta kääntyä täältä takaisin menemättä Pietariin. Mutta toki minä silti lähden sinne huomisaamuna.

Presidentti Lönnblad, jonka tapasin eilen kadulla, kutsui minut tänään päivälliselle; – se oli hyvin ystävällistä.

Alexis istui luonani eilen aamulla, ja tänään hän tuli kaupunkiin varta vasten puhuakseen kanssani hetken. Saatoin hänet juuri alas ja taputin samalla vanhaa Simoa, johon hän on hyvin tyytyväinen.

Alexis on osoittanut minulle sellaista kiintymystä ja sydämellisyyttä, että olen todella liikuttunut. Milloin osaisin arvioida häntä oikein?

Lähdöstä saakka minua on vaivannut niin, – etten ennättänyt käydä tapaamassa Mammaa. Kiltti ystävä, kerro Mammalle minulta oikein sydämellisiä terveisiä ja selitä mistä tämä laiminlyönti johtuu. Mamma, joka on aina ollut niin ymmärtäväinen minua kohtaan, antaa varmaan anteeksi tälläkin kertaa.

Nyt minun täytyy kiiruhtaa ulos. Jumala suokoon, että tapaan teidät, rakkaimpani, taas oikein terveinä. – Syleilen teitä kumpaakin lämpimästi ajatuksissani. Terveisiä meikäläisille!