15.11.1876 Puhe teollisuusnäyttelyn johdolle ja toimitsijoille kansalaisjuhlassa Helsingissä

Puhe teollisuusnäyttelyn johdolle ja toimitsijoille kansalaisjuhlassa Helsingissä

Arvoisat kansalaiset! Hyvät herrat! Elävänä on mielessäni hetki, jolloin suomalaiset yleismessut ensi kerran avasivat porttinsa näyttelyvieraille. Juhlatuulella väkijoukot virtasivat kauniille halleille. Heinäkuun aurinko valoi ystävällisiä säteitään korkean rotundan ikkunoista, isänmaallisen laulun sävelet kaikuivat myös kaikkien sydämissä. Tulijat katsoivat ympärilleen, silmäilivät rakennuksen keveää ja hienostunutta tyyliä, antoivat katseensa vaeltaa messujärjestelyissä kokonaisuudessaan, yksityiskohtien ryhmittelyssä. Vaikutelma tästä kaikesta oli jokaiselle väkisinkin hyvä. Kokonaiskuvasta nousi esiin isänmaan nykyinen kulttuurinen asema. Tämä oli kauan vaalittu toive, joka nyt siis toteutui. Nekin, jotka kutsumuksensa tai erityisen kiinnostuksensa ansiosta tunsivat maan teollisen kehityksen, olivat kuitenkin kaivanneet siitä varmaa käsitystä, jonka vain omin silmin näkeminen voi antaa. Suurelle enemmistölle edessä avautuva näkymä oli monessa suhteessa yllättävä.

Toden totta, monipuolinen oli tämä suomalaisen työn luomisvoiman kokoelma. Näytteille oli asetettu esineitä maan kaikista osista, kaikista ammateista ja ohjelman sisältämiltä toiminnanaloilta. Siellä nähtiin niin nokisten sepänahjojen kuin modistien ompelupöytien tuotteita, niin maanviljelijän riihen kuin taiteilijan ateljeen antia; siellä näyttivät kykynsä niin köyhän mökin kotiteollisuus kuin suuret, koneita täynnä olevat tehtaatkin; kalastajaveneitä ei puuttunut, kuten ei valtavia vetureitakaan; puutarhurit näyttivät, mitä upeita kasveja voidaan viljellä täällä pohjoisnavan naapurissa, ja koulujen näyttely toi esiin sen arvokkaan kasvatustyön, joka tuottaa maamme nuorisosta sivistyksen aatelia.

Ensimmäistä yleiskuvaa seurasi näyttelyesineiden lähempi tarkastelu, ja silloinkin saatiin iloa ja tyydytystä tuottavaa satoa. Tämän ei silti pidä tarkoittaa, että saisimme ryhtyä lepäämään laakereillamme ja katsoa näyttelyn osoittaneen todeksi, että maamme on jo saavuttanut korkean tason taiteessa, teollisuudessa, maataloudessa ja kansanopetuksessa. Ei, voimme kyllä aidon nöyrästi ja avoimesti tunnustaa, että olemme vielä sen Pantheonin eteisessä, jossa todisteita jo kauan sitten kulttuurikansojen joukkoon päässeiden tuotantoa kannatti asettaa näytteille. Emme myöskään saa panna pahaksemme, jos moni muukalainen, jolle tämä etäinen maa on yhdentekevä, on ylpeänä kulkenut näyttelyn ohi, tai se ei juurikaan ole häntä kiehtonut. Jokaisen, joka tietää, millaisissa olosuhteissa täällä työskennellään, on kuitenkin myönnettävä, että meillä on oikeus iloita näistä messuista. Eivätkä ne ole kuitenkaan jääneet vaille ulkomaalaistenkaan tunnustusta; ovathan sekä kiinnostus näyttelyyn että myönteiset arviot siitä ovat innostaneet ainakin naapurikansojamme tulemaan paikalle – katsomaan erityisesti messujen tulevaisuuteen suuntaavaa osastoa, joka antoi koko näyttelylle niin mukaansatempaavan päätöksen.

Mitä mieltä muut sitten saattavatkaan olla tästä näyttelystä, meille sillä on se suuri merkitys, että se on ensi kertaa kutsunut yleiseen keskinäiseen kilpailuun maamme eri toimialojen edustajat ja antanut mahdollisuuden itsensä tuntemiseen, johon sisältyy opetuksia tulevaisuutta varten vailla sokeutta puutteita ja virheitä kohtaan, mutta myös herätykseen entistä suurempiin ponnisteluihin. Tiedämme nyt paremmin kuin ennen, mitä ahkeralla työnteolla voidaan maassamme saavuttaa. Ja kyllä jokainen isänmaallinen sydän voi iloita siitä, että tämä tieto myös oikeuttaa katsomista toivorikkaasti tulevaisuuteen. Niin pitkälle olemme kuitenkin jo ehtineet rauhanomaisten pyrkimysten tiellä, ettei mikään enää pysty estämään meitä jatkamasta työtä eteenpäin kohti kasvavaa uutteruutta, yleisempää hyvinvointia, korkeampaa sivistystä.

Niinpä, maassa on jo kauan toivottu, että suomalaiset yleismessut voitaisiin järjestää. Ja jos nyt niihin joko näytteilleasettajina tai myös pelkästään katsojina osallistuneet ovat saaneet kokea niistä isänmaallista tyydytystä, niin miten paljon syvempää täytyy silloin olla niiden miesten tyytyväisyys, joiden ansiota on, että näyttely on saatu aikaan ja että tämä ajatus on niin hyvin toteutettu.

Juuri tässä hankkeessa on erityisen tärkeä se tapa, jolla se on syntynyt. Yksityiset ihmiset ottivat siitä aloitteen käsiinsä ja laativat näyttelysuunnitelman, maan kaikissa kylissä liikemiehet ja teollisuuden ystävät merkitsivät innokkaasti huomattavan pääoman, hallitus päätti epäröimättä asiasta ja myönsi tarvittavan avustuksen – lyhyesti sanottuna: kohteen toteuttamiseen tarvittava organisaatio muodostui parhaalla mahdollisella tavalla järjestetyksi yhteistyöksi yksityisten kansalaisten kesken samoin kuin heidän ja hallituksen välillä. Mutta itse ehdotuksen laatiminen ja tarvittavien rahojen käyttöön saaminen ei vielä riittänyt. Oli myös saatettava suunnitelmat täytäntöön, tarkoin ennakoitava kaikki yksityiskohdat, toteutettava asia arvokkaasti mutta samalla taloudellisesti – ja kaikki oli tehtävä lyhyessä ajassa, tultava valmiiksi tiettyyn, ennalta määrättyyn päivämäärään mennessä.

Eipä siis ollut millään lailla mikään helppo tehtävä, jonka he ottivat suorittaakseen, nämä miehet, joiden piti vastata tämän hankkeen toteuttamisesta, johon koko maan huomio oli suunnattu. Mutta heti kun messujen hallinnon kokoonpano oli tullut tunnetuksi, voitiin varmuudella odottaa, että tehtävä kyllä hoidettaisiin loppuun asti. Kun senaattori, vapaaherra von Born oli ottanut vastaan yleismessujen hallituksen puheenjohtajan tehtävän, tiedettiin, että hankkeen korkein johto oli annettu parhaisiin käsiin, koska se oli uskottu miehelle, jossa yhdistyivät monipuolinen valtiomiehen taito ja pitkäaikainen kokemus yksityisen liiketoiminnan alalta, miehelle, jolle kaikki työ oli aina ollut helppoa, ja joka toteuttaa taipumattomalla voimalla kaiken, mikä hänelle toimeksi annetaan. Ja samalla tavoin luottavaisuutta lisäsi, kun kuultiin, että hän oli saanut varapuheenjohtajakseen ja lähimmäksi työtoverikseen teollisuuselämässä niin monenlaista kokemusta hankkineen miehen kuin kauppaneuvos von Frenckellin, ja että messuhallitus muutenkin käsitti ihmisiä, joista jokainen oli toiminut erinomaisella tavalla jollain niistä aloista, jotka messujen oli tarkoitus kattaa. Sitäkin paremmin vaikutti menestys jo etukäteen taatulta, kun sittemmin kuultiin, että kauppaneuvos Wahrensin oli valittu kenraalikomissaariksi, sillä tähän valtaa sisältävään tehtävään saatiin henkilö, joka on vaikuttanut perehtyneisyydellään ja nerokkuudellaan sekä laajaa yritystoimintaa harjoittaneena teollisuusalojemme ja maataloutemme edistymiseen enemmän kuin muut aikalaisensa. Hänen rinnallaan ja hänen kanssaan oli kokeneiden ja tarmokkaiden komissaarien määrä jakaa monenlaisia huolia, joita vastaanotto, näytteillepano, näyttelyesineiden tilaaminen ym. vaativat.

Arvoisat kansalaiset! Hyvät herrat! Tiedän, että lausun jotain, joka on paljon enemmän kuin vain henkilökohtainen käsitykseni, kun tässä korostan, että miehet, jotka näin ovat ottaneet hoitaakseen tämän suuren ja tärkeän hankkeen johtamisen, hallinnoinnin ja hoitamisen, ansaitsevat oikeudenmukaisen tunnustuksen siitä ansiokkaasta tavasta, jolla he ovat suorittaneet tehtävänsä. Eikä tätä tunnustusta ole puuttunutkaan. Harvoin on mitään tällaista tehtävää viety läpi niin moitteettomasti ja virheettömästi kuin tätä, vaikka se on vaatinut monista tuhansista langoista kiinni pitämistä ja niin monien intressien ja mielipiteiden huomioon ottamista.

On edellyttänyt paljon vaivaa, paljon ajan ja työvoiman uhrausta vastata siihen tehtävään, joka messujen johdolla ja komissaareilla on ollut. Heille asetettiin suuria vaatimuksia, mutta nämä vaatimukset täytettiin. Pian on kulunut kaksi vuotta työn aloittamisesta. Näille miehille se tarkoitti omistautumista tähän erityistehtävään pystymättä sen vuoksi vetäytymään tavallisesta työstään, muista velvollisuuksistaan. He voivat katsoa olevansa onnellisia, kun he saavat nyt kääntyä taaksepäin tarkastelemaan tätä vaivannäön aikaa, jossa menestys on seurannut ponnistelujen vanavedessä.

He voivat myös katsoa olevansa sikäli onnellisia, että he ovat erinomaisella tavalla osoittaneet erään asian, joka on näistä messuista riippumatta todella merkityksellinen meidän maallemme. He ovat antaneet uuden, väkevän todisteen siitä, ettei maasta puutu miehiä, jotka ovat valmiita asettamaan yleisen edun oman minänsä itsekkään olemassaolon edelle myös silloin, kun se ei aina katseita kohotakaan, miehiä, jotka tietävät, ettei elämän arvoa mitata vain henkilökohtaisten etujen mitalla, vaan sen antaumuksen, jolla omistaudutaan hyvälle asialle sen voiman ja vaivannäön panoksella, joka halutaan antaa isänmaan yhteiseksi hyväksi.

Meidän ensimmäiset yleiset messumme ovat olleet monessa suhteessa ilmaus terveen yhteistoiminnan hengestä. Olkoon tämä kunniaksi myös niille, jotka ovat seisseet tämän hankkeen kärjessä!

Kunnioitetut vieraat, teidän toimintanne näyttelyasioiden parissa lähenee loppuaan. – Teille ei voi varmaankaan olla muuta kuin luonnollista, että monet pääkaupungin asukkaista toivoivat hartaasti saavansa nähdä teidät keskuudessaan. Ennen kuin vetäydytte tästä tärkeästä yhteistyöstä, joka on teitä kuluneen vuoden alusta yhdistänyt – ennen kuin talven lumi verhoaa paikan, jossa kaunis näyttelymme järjestettiin, toivomme saavamme kohottaa juhlallisesti lasimme teidän kunniaksemme ja tyhjentää kiitollisuutemme maljan näyttelyn johdolle, sen puheenjohtajalle, vapaaherra, paroni von Bornille, varapuheenjohtajalle, kauppaneuvos von Frenckellille, sen jäsenille, herroille Bade, Borgström, Brehmer, Decker, Idestam, Lekve, Linder, Malmgren, kreivi Mannerheimille, herroille Osberg, Stenberg, Strömberg, Synnerberg, – näyttelyn kenraalikomissaarille, herra Wahrenille ja komissaareille, herroille Runeberg ja Björkenheim, – sen lahjakkaalle arkkitehdille, herra Höijerille, sen sihteerille, herra von Christiersonille ja kassanhoitajalle, herra Holmingille.

Arvonannon ja kunnioituksen malja kunnioitetuille vieraillemme!