n. 9.3.1880 Kansantaloustiede

Kansantaloustiede

Kevätlukukausi 1880

8. luento.

Eikö silloin kapitalisti, jolla nyt tarkoitetaan henkilöä, joka elää koroillaan, olekaan kapitalisti? Ellei niitä varoja, jotka hän on antanut lainaksi, käytetä tuottavasti, niin hän on voinut antaa lainansa tuottamattomaan toimintaan. Maanomistaja B lainaa kapitalisti A:lta 10 000 markkaa: Hän voi käyttää sen 1) joko maan ja irtaimiston parantamiseen tai 2) aikaisemman velan maksuun, – 3) tai juhlimiseen, huvituksiin ja luksushankintoihin. – 1 = tuottavasti, 2 = myös, ellei rahansa takaisin saanut puolestaan hävitä niitä, – 3) – tuottamattomasti. A:lla voi mahdollisesti olla kuitenkin toiveena varmuus saada pääomansa takaisin, mutta B on hukannut pääomansa, eikä voi sillä aikaansaada läheskään niin suurta määrää tuottavaa työtä kuin aikaisemmin. Kansantalouden varat ovat huvenneet 10 000 markalla ja kaikella sillä, jota näillä 10 000 markalla olisi voinut tuottaa. – Ei mahdollisesti sentään kokonaan: Ei sillä summalla, jolla B osti ylellisyystavaransa, sillä tavoin voidaan säästää vähän enemmän kuin muuten. – Samoin myös se pääoma on taloudellisessa merkityksessä hävitetty, joka lainataan valtiolle hankkeita varten, jotka eivät sinänsä hyödytä tuotantoa.

Kunkin maan teollisuutta rajoittaa pääoman saanti. Maa ei voi harjoittaa teollisuutta enempää kuin mihin sillä on osoittaa pääomaa. Jos jo vakaasti toimivalta teollisuudelta houkutellaan pääomaa uuteen, suojeltuun teollisuuteen, se ei koskaan tuota voittoa, mutta voi aiheuttaa tappiota. – Voi myös kuitenkin olla enemmän käytettävissä olevaa pääomaa kuin mitä teollisuus voi absorboida, niin silloin on todennäköisesti kyse yritteliäisyyden ja taidon tai työntekijöiden vajeesta: silloin yritetään hankkia lisää työvoimaa. Kiinalaisia kuleja ja mustia Amerikkaan.

Onko kiinteistö pääomaa?tillagt i marginalen

Sellaista epäsuhtaa, että pääomaa on ollut enemmän kuin teollisuutta, on ollut esim. Rooman keisarikunnassa, kun on tuotu maahan sotasaalista, – Espanjassa 1500- ja 1600-luvuilla, jolloin tuotiin kultaa ja orjia. Tällöin syntyi varojen tuottamatonta tuhlausta. Kultaa valui maasta merkantilismista huolimatta.

Mutta onko tuottavalle työlle hyödyksi, että suurta varallisuutta omistavat haaskaavat sitä omaan kulutukseensa? Jos kaikki aikoisivat säästää ja tuottaa, mistä löytyisi lopulta kuluttaja, menekki? Tärkeä kysymys.

Ennen Adam Smithiä oltiin yleisesti sitä mieltä, että nimenomaan rikkaiden rahanmenot, tuhlaus, antoivat köyhille työtä. Monet ajattelevat vieläkin niin. Silloin ollaan harhapolulla. Asia on nimittäin niin, että mitä enemmän tuotetaan, sitä enemmän on kuluttajia. Jos jossain maassa olisi 1 miljoona työläistä, ja seurauksena pääoman käyttämisen aiheuttamasta tuotannon lisäyksestä kukin heistä ansaitsisi tämän lisääntyneen tuotannon ansiosta 100 markkaa enemmän kuin aikaisemmin, niin he voisivat kuluttaa 100 miljoonaa markka enemmän, ja he käyttäisivät varmasti siitä valtaosan, sillä tarpeet kasvavat varojen mukana. Lisääntyvä tuotanto alentaa myös hintoja ja tekee monista asioista helpommin saavutettavia. Yhteinen kuluttaminen niin sanoaksemme tuottaa demokratiaa. Holhouksen keskitaso nousee. Lähi-idässä on paljon rikkaita, massoittain köyhiä – siellä ollaan teollistumisen tiellä. Venäjällä erityisesti alkanut 25 vuotta sitten.

Englanti, Tanska. – Toinen asia on, että ajoittain voi esiintyä ylituotantoa. Tästä lähemmin myöhemmin: Huomautettakoon tässä vain, että tämä aina kyllä tasoittuu.

Sen vuoksi on oikein sanoa, että työvoiman lisääntynyt käyttö, teollisuuden nousu pääoman kasvun kautta, ei tunne mitään rajoja. Vaurauden rajat eivät liity kuluttajien määrään, mutta toki tuottajien määrään sen tuotantovoiman kvantiteetin kautta, joka tiettynä ajankohtana on olemassa. Pääoman jokainen lisäys, jokainen kasvu, tuottaa työlle joko lisää käyttöä tai lisää palkkaa. Jos on käyttämätöntä työvoimaa, se tulee käyttöön ja kokonaistuotanto kasvaa, tai ainakin työstä saatu palkka ja voitto lisääntyvät, – ja myös silloin tuotantoa voidaan kohottaa innostamalla tekemään työtä paremmin ja enemmän.

Kuuluu 8. luentoon.tillagt i marginalen

Pääoma on seurausta säästämisestä. Kun kaikkea tuotettua vaurautta ei käytetä, syntyy ylijäämää. Tämä on maan pääoman lisäystä. On selvää, että jos kaikki menee kulutukseen, niin pääomassa ei tapahdu mitään kasvua. Kaikki pääoma on siis seurausta säästämisestä.

Tällä ei tarkoiteta, että jokainen on itse säästänyt sen pääoman, jonka hän omistaa, tai että ne, joilta hän on sen perinyt, ovat sen itse säästäneet. Historia on osoittanut, että pääomaa (rikkautta) on usein kerrytetty väkivallalla, rosvouksella, alamaisten tai vihollisen aiheuttamalla ryöstelyllä. Mutta se voi silloin pakottaa ryöstelijät kieltäymyksiin, vähempään kuluttamiseen, he ovat saaneet tehdä työtä kurjissa olosuhteissa rikastuttaakseen muita kuten kaikki maaorjat ja glebae adscripti. Kurjuus on ollut niin paljon suurempaa kuin heidän työnsä tuottavuus, joka on ollut suhteellisen vähäistä. Mutta selvää on, että jos rohmuajat olisivat kuluttaneet kaiken, ei mitään pääomaa olisi syntynyt.

Tästä ei pidä tehdä sitä johtopäätöstä, että sen katsotaan säästävän kokoon suurimman pääoman, joka elää suurimman puutteen ja ahdingon alaisena. Säästämisen suuruus johtuu myös tuotannon koosta. Tarpeen kehitys kulkee käsi kädessä kasvavan tuotannon ja tuoton kanssa. Sen vuoksi suuremmista elinkustannuksista huolimatta myös tuotannon suurempi ylijäämä ylittää kulutuksen.

Kaikki pääoma kulutetaan. Sitä ei panna lepäämään, kaiveta maahan, piiloteta. Silloin se olisi tavallaan kadonnut, kunnes tulevaisuus sen löytäisi. Ei, se ohjataan heti eteenpäin rakentamiseen, koneisiin, materiaaleihin, työläisten palkkoihin. Jos A on saanut kokoon 1 000 markkaa, niin hänellä ei ole siitä mitään iloa, jos hän pitää rahoja pöytälaatikossaan. Hän haluaa nauttia niiden hedelmästä, saada korkoa, hän lainaa sen [...]oläslig/saknad text, tallentaa sen pankkiin, pankki lainaa sen B:lle, joka ostaa sillä heti koneita tai karjaa. Se on siten käytetty, mutta mihin, aivan, antamaan tuottoa. Näiden yksinkertaisten totuuksien ohittamisen on aiheuttanut ajatus, että rahat ovat tuhoutumattomia, vaikka juuri nämä muodostavat varsinaisen pääoman. Raha on kuitenkin joka maassa vain pieni osa pääomaa.