25.2.1876 Hallinto-oikeus

Hallinto-oikeus

Kevätlukukausi 1876

10. luento 25. helmikuuta

Eilen kävimme läpi tavallista tapaa julkisen viran saamiseen: Mutta joskus virantäyttö saattaa tapahtua ilman esiteltyä menettelyä. näitä poikkeusmuotoja ovat viranvaihtaminen ja siirto.

Viranvaihto, kun kyseinen henkilö, jolla jo on julkinen virka, saa toisen, joka myös on täytetty, siten että hän luovuttaa tämän viran haltijalle oman tehtävänsä. Tällöin tapahtuu, etteivät virat tule vapaiksi, koska niihin siirrytään keskenään vaihtamalla. – Yleisesti voimassa oleva lainmääräys puuttuu. Kumotut asetukset vuosilta 1756 ja 1776 sisälsivät säädöksiä viranvaihdosta. Niissä asetetut perusasiat ovat olleet tässä käytännön pohjana. Niiden mukaan viranvaihto on sallittua vain tietyin edellytyksin, pääasiassa siksi, että virat ovat tehtäviensä ja arvonsa puolesta samanlaisia tai lähes samanlaisia, – muutoin ei voitaisi noudattaa pätevyysmääräyksiä. 5. kesäkuuta 1804 päivätyn kuninkaankaaren mukaan viranvaihtoon meneminen on erityisesti kielletty lääninkirjureilta ja lääninrahastonhoitajilta, mikä vahvistaa tämän säännön. – Mitä muotoon tulee – kysymystä käsittelee ensin se viranomainen, jonka alainen virka on, ja sitten sen ratkaisee nimitysoikeuden omaava viranomainen, jonka pitää säännön mukaan olla yksi ja sama viranomainen, koska vaihto ei saa tapahtua, elleivät virat ole samanlaisia. Tämä käy ilmi säädöstä koskevasta erikoistapauksesta. Uudet valtakirjat annetaan.

Periaatteellinen puoli. Ei ehdottoman hylättävää.

Siirto = muuttaminen yhdestä virasta toiseen samanlaiseen. Tässä on tehtävä ero omasta pyynnöstä tehtävän siirron ja ilman anomusta tehtävän välillä. 1) Virkojen, joihin siirtoa anotaan, on oltava avoinna. – Vuoden 1756 laki antoi siirtoa anovalle tiettyjä etuasemaoikeuksia muihin hakijoihin nähden, mutta nykyään ei sellaista etuoikeutta voida myöntää, vaan hän on samassa asemassa kuin muutkin hakijat. Menettely on sama kuin muutenkin virkoja täytettäessä. 2) Ilman hakemusta: tietynlaisia virkamiehiä voidaan ilman muta siirtää toiseen samanlaiseen tehtävään: – esim. tullivirkamiehiä – nimismiehiä.

[...]oläslig/saknad text meriitittillagt i marginalen

Määräys. Oikeuden virkatehtävän hoitamiseen omistava voi mistä tahansa syystä joutua joksikin aikaa estyneeksi viran hoitamiseen. Hänen lähdettyään siitä on kuluttava jonkin aika, ennen kuin aiheellisiksi tulevat ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen viran täyttämiseksi uudelleen. – Tehtävät ovat myös voineet lisääntyä laitoksessa tässä tilanteessa siinä määrin, ettei vakinainen henkilökohta enää ehdi niitä suorittaa. – Kaikissa näissä tapauksissa on ilmoitettava tilapäisestä toimesta tämän tehtävän täyttämiseksi. – Sellaista tehtävää, joka on vain tilapäinen ja määräaikainen eikä anna pysyvää oikeutta virkaan, nimitetään määräykseksi, sijaisuudeksi, adjunktioksi (jälkimmäinen vain kollegiaalisen laitoksen johtotehtäviin). Tästä ilmoittaminen ei ole niin mutkikasta kuin vakinaisesta virasta. Viranomaiset voivat tietyksi lyhyeksi ajaksi määrätä virkoihin, joita he eivät saa pysyvästi täyttää.

Virkamiesten ja viranhaltijoiden vastuut

Ne erityisvastuut, jotka jokaisessa virassa ja tehtävässä sen haltijalle asetetaan, määrätään voimassa olevissa ohjeissa ja ohjesäännöissä. Niitä ei voi tässä käsitellä. – Mutta kylläkin eräitä yleisesti voimassa olevia. – On esitettävä osittain sen pohjalta, mitä virkavaloihin sisältyy. – Virkavala (lomakkeet 24. joulukuuta 1825 ja 3. maaliskuuta 1855) on lausuttava kirjallisesti. Eräänlainen virkasopimuksen vahvistus.

1) Uutteruus ja uskollisuus. Ei ole vain moraalinen velvoite, vaan niistä poikkeaminen on rangaistavaa. Ei saa kuitenkaan ulottaa laillisuuden rajan ulkopuolelle – on muutoin toisesta näkökulmasta rangaistavaa. – Yleinen velvollisuus voidaan jakaa seuraaviin erityisiin.

Kehittyy.tillagt i marginalen

A) ettei omaehtoisesti pidättäydy tehtävän suorittamisesta. Jos joku virkamies osoittaa virassaan leväperäisyyttä, häntä voidaan rangaista. Tästä seuraa, ettei hän saa ilman asianomaista lupaa pidättäytyä virkansa hoitamisesta. 5. marraskuuta 1782 päivätyn kuninkaallisen asetuksen mukaan on virkamies tai viranhoitaja, joka ilman lupaa tai sattunutta sairaustapausta pidättäytyy kuuden viikon ajan tehtäviensä hoitamisesta, tuomitaan armotta menettämään virkansa. Lyhyempää poissaoloa käsitellään viran laiminlyöntinä ja siitä rangaistaan lievemmin – sakkoja tai virasta pidättäminen. – Jos joku haluaa siis nauttia pitemmästä tai lyhyemmästä vapaasta, hänen pitää anoa siihen lupaa asianomaiselta viranomaiselta. Mikä tämä viranomainen on, riippuu siitä, mitä kustakin virasta ja toimesta saattaa olla säädetty. Sääntönä kuitenkin voidaan pitää, että viranomainen on se, jonka alaisena hakija virassaan on.

Siviilivirat. 15. helmikuuta 1763 päivätty kuninkaan asetus. Lyhyeksi aikaa siitä virastosta, jossa hakija palvelee, pidemmäksi aikaa hallitsijalta tai Senaatilta viran asemasta riippuen. – Virkavapautta ei pidä myöntää ilman laillista estettä tai muita tarpeellisia syitä (yksityisasioiden vuoksi vain, jos ne ovat todella tärkeitä – tieteellisen tutkimuksen vuoksi). Syyt lomaan on ilmoitettava hakemuksessa ja vahvistettava, jos on syytä. Jos on kyse sairaustapauksesta, se on lääkärin todistettava valan velvoituksella.

Virkavapaalla oleva on velvollinen 1) luopumaan määrätystä osasta palkkaa, jos hänen tilalleen on määrättävä joku hoitamaan tehtävää, 2) virkavapauden loputtua palaamaan viranhoitoon. Tätä valvoo asianomainen viranomainen. – Luottomiesten on ilmoittauduttava, kun he taas palaavat virkapaikalle.

B) Velvollisuus olla ottamatta lahjoja tai läänityksiä vieraalta vallalta ilman hallitsijan lupaa. Majesteetin kaaren luvun 4 § 6 mukaan tällaisesta rangaistaan kunnian ja viran menetyksellä. Lupaa voi anoa etukäteen tai heti jälkikäteen.

C) Velvollisuus huolehtia kruunun oikeuksista verojen ja maksujen kokoamisessa. – Kruunun lailliset oikeudet verovelvollisia vastaan. – Huojennus vain virallisen lyhennyksen tai maksun palautuksen muodossa (tulli). – Virkamiehiä tai viranhaltijoita, jotka syyllistyvät tähän, rangaistaan sakoilla, virasta pidättämisellä tai erottamisella asian luonteesta riippuen. – Tehtävä ero tämän huojennuksen, joka hyödyttää vain verovelvollista, mikä on poikkeamista uutteruudesta ja uskollisuudesta – ja sen tapauksen välillä, jolloin virkamies toimii samoin hankkiakseen omaa etua, mikä myöhemmin on suurempi rikos, joka aiheuttaa aina viran menettämisen. Ei nyt kuulu tänne.

D) Velvollisuus, ettei piittaamattomuuttaan kavalla tehtäväänsä kuuluvia varoja, asiakirjoja ja tavaroita. – Ei pidä vain olla puuttumatta asioihin saadakseen hyötyä itselleen, vaan on myös pidettävä huolta siitä, ettei sellaista tapahdu. Tämä on yleinen velvoite piittaamattomuuden ja laiminlyönnin aiheuttamasta virkavastuusta. – Myös erikseen säädetty oikeudenkäymiskaaren 2. luvussa § 7. Kihlakunnantuomari ei kavalla sitä, mikä pitää kihlakunnan kirstussa säilyttää. – (rovastikunnan rovastin toiminnasta rovastikunnassa säädös kirkkolaissa jne.) – Rangaistus yleensä sakkoja ja virasta pidättämistä, joskus myös erityisvastuu.

E) Velvollisuus lähettää asiakirjat ajoissa asianomaisille: työluettelot, selvitykset, pöytäkirjat, tilastotiedot (näistä puhuttu virastolaitosten ohjeiden yhteydessä).

F) Velvollisuus pidättäytyä sivutoimesta, joka on viralle haitallinen. Seurausta tehtävän laiminlyöntiä koskevasta yleisestä säädöksestä, jonka mukaan ei ole lupa hoitaa sivutointa tai jotain muuta sellaista virkaa, joka kytkeytyy omaan päävirkaan. Velvollisuus kieltäytyä kunniallisesti sopimattomasta työstä, joka sen lisäksi turmelisi maineen ja arvonannon. – Mitään yleistä kieltoa tai kaikkia koskevaa säädöstä ei ole. Ei myöskään yleistä lakia, joka kieltäisi hoitamasta kahta virkaa. Kaupan ja käsityöläisammatin harjoittaminen on yleensä vapaata, koska se on kielletty vain veronkantajilta, julkisten varojen hoitajilta, viskaaleilta ja muilta yleisiltä syyttäjiltä sekä tulli- tai poliisilaitoksen virkamiehiltä ja viranhaltijoilta – vuoden 1868 elinkeinolaki, § 2. Paloviinan valmistus on kielletty hallituksen jäseniltä, prokuraattorilta ja hänen apulaiseltaan, ylituomarilta, kuvernööriltä, lääninsihteeriltä – tai kamreerilta, kruununvoudilta, nimismieheltä, viskaaleilta, [...]oläslig/saknad text verovoudilta, poliisimestarilta ja poliisivirkailijalta, kirkon tai koululaitoksen virkamiehiltä ja viranhaltijoilta, kirkonpalvelijalta, kansakoulunopettajalta, valmistelevalta tuomarilta, tullilaitoksen virkamiehiltä ja viranhaltijoilta, lääkäreiltä, apteekkareilta tai muilta, jotka voivat viran puolesta osallistua paloviinan valmistusta koskevaan päätöksentekoon tai joiden tehtävä on valvoa sitä. Keisarillinen asetus, joka koskee paloviinan valmistusta, varastointia ja myyntiä, päivätty 9. kesäkuuta 1873.tillagt i marginalen – Koulujen opettajat eivät saa ilman ylihallituksen lupaa ottaa koululaitoksen lisäksi muita virkatehtäviä. 8. elokuuta 1872 annetun koulujärjestyksen § 58.– Ei vaalikelpoisuutta kunnallisiin luottamustehtäviin – tämä on kuitenkin muuta. Valtiokonttorille 18. joulukuuta 1723 lähetetyssä kuninkaallisessa kirjeessä julistettiin, ettei kukaan virkamies, joka nauttii yli 120 taalerin palkkaa rahassa, saa hoitaa sen lisäksi toista virkaa. Tätä ei kuitenkaan voi nykyään enää pitää voimassa olevana.

2) Oikeudenmukaisuus ja pyyteettömyys. On selvää, että oikeudenmukaisuus on yleinen velvollisuus, koska se sisältyy virkavalaan, samoin kuin sen loukkaamisesta on lain mukaan vastattava. Virkamiehet ja viranhaltijat, jotka omaksi edukseen tai toisen suosimiseksi tai vahingoittamiseksi tai muutoin loukkaavat yleistä tai erityistä oikeutta, on tietyksi ajaksi tai lopullisesti siirrettävä pois virastaan, lievemmissä tapauksissa hänen on maksettava sakkoja.

Pyyteettömyydestä on huomattava, että sakkorangaistuksen, virasta pidättämisen tai pahemmissa tapauksissa erottamisen uhalla on kiellettyä ottaa tai vaatia itselleen palkkiota tai sivutuloa, johon hän ei ole oikeutettu; – Jos jollain tavalla johtaa valtakunnan asukkaita keräykseen tai maksuihin, ei saa edes vastaanottaa, mitä silloin vapaasta tahdosta tarjotaan. Tällöin sakkona on 100 taaleria ensimmäisessä tapauksessa, sitten 200 ja viran menetys. Vielä pahempaa on määrätä veroa tai muuta rasitetta tai petoksella ottaa enemmän veroa kuin mihin on suostuttu ja mitä on määrätty – tässä tapauksessa rangaistus on kaksinkertainen majesteetin kaaren varkausoikeuden luvun 44 mukaan. Tässä rikotaan velvollisuutta vastaan olla pyyteetön muita ihmisiä kohtaan. – Valtiota vastaan taas: joka petoksella ottaa itselleen kruunulle kuuluvaa – kaksinkertainen rangaistus majesteetin kaaren luvun 45 mukaan.

3) Moitteeton käytös sekä virassa että sen ulkopuolella. Jos henkilö tuomitaan tietystä rikoksesta, hän menettää virkansa.

4) Vaitiolo virka-asioista. Kaikki siviiliasiat vannottu valassa; ei käy ilmi, mitä lain ja annettujen määräysten mukaan on pidettävä salassa! Kysymys: mikä on lain mukaan salaista? Itsestään selvää on, että tietyissä ammateissa on erikseen määrätty vaitiolosta. Pietari. Majesteetinkaaren luvun 4 § 5. Jos henkilölle on uskottu neuvonpidosta salaisia asioita, joista riippuu valtakunnan turvallisuus, hänet tuomitaan silloin rangaistukseen petoksesta. Papille yksityinen rippi. Ei yleistä lakia. Lehdistölaki sallii painaa kaikki pöytäkirjat Senaatin pöytäkirjoja lukuun ottamatta, joten silloin pitäisi myös sellaisesta voida puhua. Tuomari on velvollinen oikeudenkäymiskaaren luvun 1 § 7 mukaan salaiseen neuvonpitoon lukittujen ovien takana. Tästä johtolanka.

Kaikkea, mitä pöytäkirjassa sanotaan, saa kuitenkin ilmaista sen jälkeen, kun pöytäkirja on korjattu. Virkamiesten ja viranhaltijoiden on vaiettava kaikesta, mikä virastossa koskee jokaisen erityisasian esiin tuloa, kunnes pöytäkirja on korjattu, sekä kaikesta muusta asian käsittelyn yhteydessä ilmenneestä kuin siitä, mikä on merkitty pöytäkirjaan. Sotilailla ja diplomaateilla on jo periaatteessa vaitiolovelvollisuus.

5) Asettuminen asumaan viranhoidon alueelle: pappi, lääkäri, tuomari, kruununvouti jne.