30.9.1876 LM–Alexandra Mechelin

Sydämellinen kiitos 24. päivänä lähettämästäsi kirjeestä, jonka sain tänä aamuna: neljä aamua peräjälkeen tähyilin posteljoonia. Tänään viimein kaipuuni toteutui. En kuitenkaan tahdo vihastua viivästyksestä, sillä ymmärrän kyllä, miten ensimmäiset päivät varmasti askarruttavat mieltäsi.

Ilahduin ennen kaikkea siitä, mitä kerrot Jennyn tilasta. Vaikka se ei vielä olekaan täysin tyydyttävä, onhan myös varmoja näkymiä siitä, että hänen terveytensä kyllä palautuu, kunhan hän vain uskollisesti keskittyy huolehtimaan siitä vielä pitemmän aikaa. – Pidän selvänä, että olet nyt jo täysin varma siitä, että matkasi oli joka mielessä perusteltu. – Harmi, ettei sinne voi joskus hetkeksi pujahtaa lennätinlankoja pitkin! Silloin en kyllä jättäisi tervehtimättä naisväkemme siirtokuntaa siellä etelän ruusujen keskellä. Nyt minun ei auta kuin tyytyä siihen ajatuksissani, – ja niin minä useimmiten teenkin.

Minua ilahduttaa erityisesti, että luonto, sää, majoitus ja ruoka ja niin edelleen ovat sinun mieleesi. Kunpa kesän lämpö jatkuisi oikein pitkään!

Tänne syksy on jo saapunut. Päivisin ei tule enää 10 astetta lämpimämpää. Ja pari kertaa yöllä on jo tullut huurretta. Vielä on silti aika vihreää ja kaunista, ja Allenius lähettää yhä kauniita kukkakimppuja Puotilasta.

Kirjoitin viimeksi maanantai-iltana, ja sen jälkeen voin raportoida seuraavaa: Tiistaina Cronstedt järjesti Torstenille päivälliset Oopperakellarissa. Meidän kolmen herran lisäksi siellä olivat vain Fanny, Julie ja Deli. Aika eläväinen tunnelma. Toiset lähtivät kello 6 neiti Synnerbergin ja herra Forsténin konserttiin Nikolainkirkkoon, – minä kotiin kirjoituspöydän ääreen. – Keskiviikkona ja torstaina työtä ja yksinäisyyttä. Perjantaina, eli eilen, oikeustieteen tohtori Forsman ja entinen kilpailijani Eneberg olivat luonani päivällisellä. Kutsuin nämä fennomaanit erään sattumuksen johdosta (vihanneskeittoa, porsaankyljystä, pyytä ja tutti fruttia – kuten huomaat, teen yhä selkoa ruokalistoistani). – Sitten unohdin melkein mainita, että olin torstaina kolme tuntia Puotilassa. Lähdin kello 1 ja palasin kaupunkiin kello 7. Mamselli Ahlbäck on nyt saanut hyvää hoitoa diakonissalaitoksen sisar Hildalta. Omasta mielestään hän voi nyt paremmin, – mutta kyllä hän minusta näyttää menevän hitaasti huonompaan päin. – Sofi on hyvin tyytymätön, koska piiat ovat kehnoa väkeä, mutta hän hoitaa työnsä varsin hyvin. Perunannosto on käynnissä ja lupailee hyvää tulosta. Jernström on saanut viimeinkin kirjanpidon valmiiksi. – Neiti Calamniuksella on ollut hieman alkuvaikeuksia kirjavan ja osaksi raa’ankin oppilaskatraansa kanssa. Hän kuitenkin vaikuttaa tyytyväiseltä kaikkeen. Hänestä ja Sofista on tullut oikein hyviä ystäviä. ”Katsos tuosta minä tykkään”, Sofi sanoi. ”Sellaisia kaikkien ihmisten pitäisi olla.”

Eilen käytin ensimmäisen kerran teatterilippuja. Olin kutsunut neiti Calamniuksen, mutta hän ei tullut, luultavasti sateen takia. – Näin näytelmän ”Såkallade hedersmän”, jossa aina välillä saa nauraa, – mutta myös tilaisuuden haukotella.