13.7.1874 Felix Mechelin–LM

Ennen kuin ehdin edes kirjeitse kiittää kaikesta siitä ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta, jota Elin ja Deli ovat viimeisimmillä matkoillaan saaneet Teillä Helsingissä, niin tämän kuun 6. päivänä, juuri kun täkäläisten sukulaisten sekä vanhan asiakkaani Liliuksen kanssa juhlimme minulle merkityksellistä päivää, sain sinulta lämpimän ja lämmittävän kirjeen samalta päivältä, josta nyt saan vihdoin, useiden päivien pakottavien viivytysten jälkeen saan sydämellisimmin kiittää sinua niin perheväkeni kuin omastakin puolestani. Voit tuskin uskoa, kuinka sanoinkuvaamattoman hyvää se teki minulle ja myös läheisiäni ilahdutti se, miten sinä, joka olet niin monien suurten ja tärkeiden asioiden työllistämä,kuten juuri nyt olet näköjään siellä ollut, kuitenkin omistat minulle ja perheelleni niin ihastuttavaa huomaavaisuutta, jota kirjeesi osoittaa. Minä ilahduin ja innostuin siitä niin kovin, että ainakin sinä iltana kaikki melankolia häipyi mielestäni ja sain uutta rohkeutta koettaa miehekkäästi kestää sen, mitä elämän jäljelläolevat päivät minulta sitten vievätkään. Ja niin vähän kuin olenkin onnistunut aiemmassa elämässäni toteuttamaan siitä, mitä nuoruusvuosista lähtien olen oppinut arvostamaan oikeana,kauniina, totena ja onnellisena, ja millaiseksi hämärä, ”itsevaltiaan ” perusteettomista päätöksistä ja mielioikuista riippuvainen tulevaisuuteni tuleekaan muodostumaan, niin tulen aion kuitenkin kärsivällisesti ”odottaa tilaisuutta” ja toivon, että kun jatkossakin työskentelen yhtä ahkerasti ja rehellisesti kuin tähänkin asti, niin ehkäpä ”vanhuus suo minulle takaisin rauhan ja lapsuuden unelmat”.

Deli konfirmoitiin 14. päivä, ja nyt myös hän on siis astunut ulos lapsenkengistään elämän velvollisuuksiin, tyrskyihin ja muihin väistämättä seuraaviin asioihin! – Kunpa Jumala niissä hellästi varjelisi häntä, minun kallista esikoistani! Saatat jo tietääkin kuinka masentavan arvion Elin sai Helsingissä lääkäriltä vanhasta, meidän kotilääkärimme ohittamasta sydänvaivastaan, javoin vain lisätä, että sen myöhäinen havaitseminen on edelleen lisännyt huoltani perheemme tulevaisuudesta. Mutta riittäköön tämä nyt noin vakavista asioista. Vastaan siis vielä ystävälliseen kutsuunne vierailla kesällä luonanne kauniissa Laitialassa, josta me kaikki syvimmin kiitämme ja toivon, että jollei mitään odottamattomia esteitä tule eteen, niin elokuussa, kun minulla on lomaa, saisimme siten vihdoin tilaisuuden taas lähemmin kertoilla, mitä kumpaisellakin on sydämellään. Siksi olisi hyvä, jos voisit vielä tässä kuussa kertoa tarkemmin, mihin aikaan elokuusta toivoisit meidän suuntaavan kulkumme sinne päin niin että siitä ei koituisi liikaa haittaa sinun monille töillesi ja tehtävillesi, ja me voisimme sitten tehdä pienet kesäsuunnitelmamme sen mukaan.

Mutta nyt vain sydämellisimmät terveisemme teille kaikille