18.10.1876 LM–Alexandra Mechelin

Kun tämä kirje ehtii perille sinulle, pitäisi olla 24. lokakuuta, – tämä päivä, joka on niin syvästi merkityksellinen elämässämme. Ja kun joudun nyt olemaan erossa sinusta tänä päivänä, siirryn jo nyt aatoksissani siihen, voidakseni näillä riveillä kuiskata sinulle lämpimimmän kiitokseni niistä 11 vuodesta, joina olet ollut rakas, uskollinen, korvaamaton puolisoni. Kiitos kaikesta hellyydestä, kaikesta kärsivällisyydestä, kaikesta pitkämielisyydestä jota olet minulle osoittanut! Äläkä enää ajattele niitä huolen ja murheen hetkiä, joita olen useinkin sinulle tuottanut, joskin vasten tahtoani! – Nehän ovat kuitenkin vain hetkellisiä varjoja siinä keskinäisen onnen hohteessa, josta olemme saaneet nauttia. – – Se on kuin pois pyyhkäisty, sen jälkeen kun viime vuonna juhlimme kymmenvuotishääpäiväämme, aikamme ei ole suotu kulua vailla huolta ja murhetta. Mutta kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla siitä, että pikku Celymme sairaus meni niin onnellisesti ohi. Kunpa Jennyn tila, joka vuoden mittaan on tuottanut meille kaikille niin suurta huolta, olisi nyt niin ikään parantunut siinä määrin, että hänen toipumistaan voisi odottaa rauhallisin mielin.

Useammin kuin kerran olen lausunut sinulle, etten ole lainkaan tyytyväinen siihen, miten suuresti toimintani vie huomiotani ja aikaani pois kodista. Minun täytyy myöntää, että olen tänä syksynä vielä aiempaakin enemmän hautonut suunnitelmia erota valtion palveluksesta ja muuttaa kokonaan maalle, jakaen aikani läheisteni ja kirjallisten töideni kesken. Sillä tuntisin siten oloni paljon onnellisemmaksi kuin julkisen elämän taukoamattomassa aherruksessa, – ja uskon, että silloin sinäkin tuntisit olosi onnellisemmaksi. Mutta jos tämän ajatuksen ei suoda toteutua, – – jos tähtiin on kirjoitettu, että minun on omistettava elämäni maamme yhteiseen työhön, – niin silloinkaan sinun ei silti pidä menettää kärsivällisyyttäsi minuun vaan tukea minua lohduttaen ja ottaen osaa vastoinkäymisissä, – ja iloita jos kaikki menee hyvin. – Siitähän tulee näin velvollisuuden yhteistä täyttämistä, joka sekin varmasti tuottaa tyydytystä, – joskin perheen viihtyvyys voi siitä kärsiä.

Mitä kaikkea tulevaisuus voi kantaa helmassaan, sitähän me emme osaa ennustaa. Mutta varmasti voimme tietää sen, että side, joka meitä yhdistää, ei heikkene koskaan. Täytti oma pikku eukkoni sitten 32 tai 62 vuotta, hän on minulle aina yhtä sydämellisen rakas; – ja toivon myös, että pidät minusta silloinkin, kun päälakeni on kaljumpi ja niskani köyrympi kuin nyt. – Ja mitä siitä, vaikka tulee vanhaksi, kunhan sydän pysyy lämpimänä! – Mutta olethan sinä kuitenkin vielä pieni nuori tyttöseni, enkä mitenkään usko, että täytät tosiaan jo 32 vuotta.

Kun nyt tällä kertaa jäät ilman sekä syntymäpäivä- että hääpäivälahjaa, koska en voi täältä lähettää mitään sellaisia, toivon että ajattelet siitä vain: parempi onni ensi kerralla. – Ainakin saat pikku Celyn lämpimiä suukkoja – ja jos olet kiltti, pyydät häntä antamaan muutaman minunkin puolestani.

Tällä kertaa 24. lokakuuta taitaa sujua aika hiljaisissa merkeissä täällä kotona. En kuitenkaan jää aivan yksin, sillä Torsten saapuu tänne sunnuntaina ja viipyy muutaman päivän ennen kuin lähtee pitkälle matkalle Sveitsiin. Ehkä kutsun silloin myös Idestamit tänne päivälliselle 24. päivänä. Sen suurempaa väenkokousta siitä ei kuitenkaan taida tulla. – Ja nyt tavallisen raporttini pariin.

Samaan aikaan, kun viimeisin kirjeeni lähti sinulle – lauantaiaamuna 14. päivänä – minä lähdin köröttelemään Nuutajärvelle matkatovereinani Robert ja Selim. Urjalan asemalla meitä oli vastassa vaunut ja avovaunut. ¼ vaille 2 olimme perillä Nuutajärvellä, missä meidät otettiin tietenkin sydämellisesti vastaan. Yritimme kaikki olla reippaita ja iloisia. Maukkaan päivällisen jälkeen pelattiin biljardia ja keskusteltiin. Ulos ei voinut mennä, koska sinä päivänä oli sadetta ja koiranilma. Nukuttiin oikein kunnolla, kello 11^sta 8^aan. Selim ja minä biljardisalissa, Robert alakerrassa Torstenin luona. Seuraavana päivänä oli leuto ja kaunis sää. Tutustuimme lasitehtaaseen, jolla juuri nyt on paljon tilauksia ja jolla kaikin tavoin menee erinomaisen hyvin. Sen jälkeen vielä puhuttiin ja käveltiin. Sitten tarjoiltiin erinomaisen maukas päivällinen hienojen viinien kera. Poissa oleville juotiin maljat oikein sydämen pohjasta – ja kello ½ 4 istahdimme taas vaunuihin. Torsten saattoi meidät rautatieasemalle. Hän olisi halunnut meidän jäävän pitemmäksi aikaa – ja olisin kyllä kernaasti jäänyt. Mutta maanantaiaamuna piti taas luennoida. Sanoohan sananparsikin ”Virka ennen kaikkea”.

Vaikka matka oli tehnyt ruumiilleni hyvää, olin maanantaina silti harvinaisen alakuloinen. Mutta se johtui vain yksinäisyydestäni – ja siitähän olen luvannut olla puhumatta. – Maanantaina iltapäivällä minulla oli pitkä valmisteluvaliokunnan kokous, sen jälkeen kävin kylvyssä ja sitten istuin töiden ääressä. Eilen, tiistaina, paljon työtä. Aamupäivällä valiokunnan kokous raatihuoneella, päivällisaikaan Castrén oli luonani auttamassa Nordströmin papereiden järjestämisessä. Kello 6 kaupunginvaltuuston kokous ½ 9^ään. Sen jälkeen kaupunginvaltuuston kanssa Seurahuoneelle neuvottelemaan tulevista vaaleista ja sekalaisista asioista. Kello ½ 11 sieltä Montgomerylle pankki-illallisille. Olin lopen väsynyt, kun kävin nukkumaan kello 2. Mutta sitten nukuin makoisasti kello 9^ään!! Koska tänään ei ollut luennointipäivä, en ollut asettanut uskollista herätyskelloa, joka muutoin olisi kilissyt niin kimakasti korvaparkoihini. – Tänään minun olisi pitänyt olla oikein ahkera, – mutta päivä on mennyt enemmänkin laulellen. Aamupäivällä Fanny kävi pienellä vierailulla liikeasioissa, – sitten menin lopultakin Wikeille. He näyttävät olevan aika tyytyväisiä. He harkitsevat huvilansa myymistä, ja ostajaehdokkaatkin ovat kuulemma ottaneet yhteyttä. – Iltapäivällä olin hetken Lilli Stevenin luona, joka pyysi lähettämään sinulle sydämelliset terveiset ja onnittelemaan 24. päivästä. – Eilen tapasin Silfviukset kadulla, he olivat hiljattain muuttaneet maalta. Minun täytyy varmaan pian käydä heillä kylässä.

Muutoin ei muita tapahtumia, paitsi että uuden aikakauslehden ensimmäinen vihkonen on ilmestynyt. Lähetän sen sinulle tässä ohessa, sinuahan voi kiinnostaa lukea sitä, vaikka pidänkin itsestään selvänä, että sinusta Leo Mechelinin kirjoitus on tylsin.

Minulle on tuottanut suurta päänvaivaa ajatella hanketta saapua jouluksi sinne etelään. Varsin moni seikka puhuu sellaista matkaa vastaan. 1^o) että minulla on koko matkaa varten käytettävissä vain 5 viikkoa, eli joulukuun 18. päivästä tammikuun 20. päivään. En nimittäin voi tänä lukukautena saada taas vapaata julkisista tenteistä ja aineiden tarkastuksista, jotka ovat joulukuun 15. päivän paikkeilla. Ja valtiopäivät alkavat 23. tammikuuta. 2) suuret kustannukset, – todennäköisesti vähintään 2 000 markkaa. 3) ei olisi aivan oikein toimittu, jos valmistautuisi valtiopäiville vain ”virkistäytymällä”. Minun täytyisi pikemminkin sitoutua opiskelemalla ja työskentelemällä täällä kotona, – sillä näillä merkittävillä valtiopäivillä pitää täyttää paikkansa kunnialla.

Olen nyt ajatellut niin: että kun Torsten on ollut jonkin aikaa Teidän luonanne, niin että hän on saanut varmemman käsityksen Jennyn tilasta, voit neuvotella hänen kanssaan, voiko Jennyn kannalta pitää tärkeänä, että jäät sinne vielä joulun yli. Jos olisi niin, että voit ilman riskiä palata sitä ennen, se olisi tietenkin minulle rakkainta – ja siinä tapauksessa heitän mielestäni kaikki matkasuunnitelmat, – sitten tulen vain sinua vastaan Pietariin. Mutta jos on vähimmässäkään määrin varomatonta jättää Jenny hänen toiveidensa vastaisesti, katson velvollisuudekseni mukautua pitempään eroon, niin raskas kuin siitä tuleekin, – ja siinä tapauksessa voi toki käydä niinkin, että annan kiusaukselle periksi ja köröttelen sinne jouluksi.

Päätökseni riippuu näin ollen siitä, mitä kerrot minulle jonkin aikaa Torstenin saapumisen jälkeen.

Mutta nyt on totisesti aika lopettaa! Kello on 11 yöllä, minua odottaa vielä iso kasa töitä, ja sitä ennen minun pitää myös kirjoittaa vastaus Celyn kilttiin kirjeeseen. – Kunpa saisin huomisaamuna kirjeen sinulta! Nyt on kulunut 9 päivää siitä kun sain edellisen. Hyvästi, rakas, kiltti, kaivattu ystäväni! Kerro sydämelliset terveiset kaikille meikäläisille! Toivon että tilaat samppanjaa päivälliselle 24. päivänä. Siinä on juoma, joka on oikein hyväksi Jennylle.