4. luku – § 2 Valtion huolenpito tieteestä ja taiteesta sekä kansanvalistuksesta
Viimeksi puhuttiin, että Yliopisto on Suomen valtion ainoa instituutio sekä tieteellisen tutkimuksen että korkeamman opetuksen harjoittamiseen. Erityisesti tähdätään virkamiesten koulutukseen.
Valtio-oikeuden kannalta on erityisesti huomattava Yliopiston hallituksen erikoinen organisaatiouudistus. Sääntöjen § 2. Yliopiston ylin johtaja on Kansleri, ja hänen alapuolellaan lähimpänä Rehtorin ja konsistorin muodostama hallinto. Kun Kansleri ei ole siinä kaupungissa, jossa Yliopisto sijaitsee, Keisari nimittää Kanslerin esityksestä varakanslerin hoitamaan paikan päällä Yliopiston ylintä hallintoa. Se ei siis ole Senaatin alainen kuten kaikki muut hallinnonhaarat.
Kanslerin nimittää Keisari. Ennen oli siten, että Akatemia, Senaatti tai konsistori valitsivat kanslerin valtioneuvoston jäsenten keskuudesta. Vuodesta 1747 lähtien valinta on rajoittamaton. Kuningas määräsi valitun tähän tehtävään. Cons. ordinarium ja yleisistunto tai kaikki professorit 9. kesäkuuta 1873.tillagt i marginalen
Ks. silti 1. lokakuuta 1852tillagt i marginalen päivättyjä Kenraalikuvernöörin ohjeita, § 31, s. 223. – Vaikka Yliopistolla on oma erityinen hallinto, eikä se ole Kenraalikuvernöörin valvonnan alla, hänellä on kuitenkin oikeus muistuttaa asianomaisia toimenpiteestä asian nopeaksi korjaamiseksi, kun hän huomaa jonkin laiminlyönnin tai epäjärjestystä.
Ja rahoituksen kannalta Senaatti.
Lainsäädännön osalta – käy ilmi sitä koskevasta luvusta, ettei ole Säädyistä riippuvainen. Toivomusaloite 1872: ”ettei mitään tärkeämpiä ja kouriintuntuvampia muutoksia tehtäisi yliopistolakiin ja organisaatioon ilman että pyydetään sitä ennen Säätyjen alamaista lausuntoa asiasta.” Perusteena tähän on vuoden 1723 papiston etuoikeuksiin sisältyvä määräys akatemian ja koulujen ylläpitämisestä ja niiden säilyttämisestä hyvin ansaittujen etuoikeuksien saajina, ja ettei sellaisia poikkeuksia yleisestä laista kuten esim. opiskelijoiden velka-asioiden lainkäytön mukainen käsittely – saisi hyväksyä muuten kuin molempien valtiomahtien yhteisellä päätöksellä.
Ei hyväksytä. – Laki nk. hallinnollista tietä. Konsistorin aloitetta ei kuitenkaan ole kielletty. Senaatti hoitaa julkaisemisen. – Kirkollistoimituskunta esittelee. Vuoden 1869 § 12, momentti 6, s. 300.
Lopuksi tässä virkistettiin samalla muistia Pappissäädyn vaalioikeuskäytänteistä.
Järkevää, että Säädyt osallistuisivat yliopistolliseen lainsäädäntöön.
Kuvataiteille ei ole mitään varta vasten perustettua oppilaitosta, – vain opetusta Yliopistossa piirtämisestä ja musiikista, sekä avustus taideyhdistykselle ja teattereille. Olisi vetäytymistä liian kauas pois valtio-oikeudesta, jos ryhdyttäisiin tätä lähemmin selvittämään. Huomautettakoon vain, että koska kuvataide kuuluu kulttuurin jaloimpiin luokkiin, ei valtiolle ole mitenkään yhdentekevää, jos tämä kukka sen sisäpuolella puhkeaa kukoistukseen. Opetus ja museot ovat sen tavallisia ilmenemismuotoja. Meillä on vielä tehty varsin vähän. Viime valtiopäivillä esitettiin toivomusaloite korkeamman taideoppilaitoksen perustamisesta. Nyt asiaa käsittelee komitea.
Koululaitoksen 2 osaa: alkeisoppilaitokset ja kansakoulut.
Koululaitos oli entisaikoina kokonaan papiston hoidossa: valtion maalliset viranomaiset eivät siitä huolehtineet. Reformaation jälkeen tilanne vähitellen muuttui. Vuoden 1571 kirkkojärjestyksen yhteydessä oli artikkeli kouluista sekä lukujärjestys siitä, mitä kouluissa on luettava. Tuomikapituli hallinnoi.tillagt i marginalen Vuonna 1611 taas koulujärjestys, papiston laatima. Kustaa II Aadolf vuonna 1620: ”julkilausuma ja tarkoitus, jonka mukaan Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa katsoo tarpeelliseksi kouluja ja akatemiaa määrätä”. Kuningatar Kristiinan koulujärjestys 1649, Kaarle XI:n kimnaasien ja koulujen järjestys vuosilta 1693 ja 1724, joista jälkimmäisen hallitsija ja säädyt hyväksyivät. Oli voimassa vuoden 1841 alkeiskoululaitoksia koskevaan, sekä 6. marraskuuta 1843 voimaan tulleen kimnaaseja ja koulujärjestystä koskevaan lakiin saakka. Sen jälkeen on tapahtunut paljonkin. Vuonna 1856 uusi laki, jossa oli suuria muutoksia, ja myöhemmin 1867 tuli ajatus kouluhallituksen erottamisesta kirkkohallituksesta (opettajainkokous kesällä 1869). Senaatti ehdotti 1869 Hänen Majesteetilleen ylihallitusta suunnilleen yhtäpitävästi kokouksen vaatimuksen kanssa. Mutta Keisari päätti 24. marraskuuta 1869 muuta: Keisari nimittäisi Kenraalikuvernöörin esityksestä puheenjohtajan sekä jäsenet.
Ero tuomiokapitulista.tillagt i marginalen
Tämän jälkeen Säädyillätillagt i marginalen oli erilaisia ehdotuksia koululaitoksen uudesta organisaatiosta, mikä herätti maassa levottomuutta, joten Säädyt esittivät vuonna 1872 toivomusaloitteessaan muun muassa:että Säädyille suotaisiin oikeus osallistua yleisen koulu- ja opetuslain laatimiseen, joihin ei kuitenkaan saisi sisältyä sellaisia yksityiskohtia, jotka pitäisi mieluiten jättää hallintoviranomaisten huoleksi, vaan joilla olisi vain tavoitteena: ne erilaiset tarkoitukset, joita varten kouluja pitäisi maassa perustaa ja ylläpitää; – Perusteet opetuksen järjestämisestä eri oppilaitoksissa ja määräykset opetusajoista, peruste kurista, peruste koulujen jaosta maaseudulla, – ja valtion ja kuntien osallistumisesta koulujen ylläpitoon kuten myös koulumaksun maksamisesta, – tai myös, että vähintään Säätyjen lausunto tulisi pyytää, (mikä oli tapahtunut 1869) – ja että sen vuoksi ehdotukset uudelleenorganisoinnista tulisi lykätä tuonnemmaksi.
Mutta uusi koulujärjestys annettiin 8. elokuuta 1872, ja sen voimaan saattamiseksi tehdään edelleen työtä.
Kuitenkin 11. elokuuta 1974 Hänen Keisarillinen Korkeutensa antoi määräyksen muutoksesta ehdotukseen koululaitoksen Ylihallituksesta. 1 puheenjohtaja, 1 pysyvä jäsen, jolla juridinen koulutus, 1 neuvoa-antava jäsen, 1 tarkastaja.
Tyytymättömyyttä – vuoden 1877 toivomusaloite, – kielikysymys. Säätyjen toivomusaloite kaksikielisyyden pohjalta.
Kansakoululaitos on paljon myöhemmältä ajalta. Oli tyydytty pappien uskonnonopetukseen valmisteluvaiheena rippikoulua varten. Tätä koskevalla asetuksella oli hyvä vaikutus eli se teki lukutaidon pakolliseksi. Alkeisopetus kiertokoulun muodossa. Vähitellen vuoden 1856 huomio kiinnittyi järjestäytyneen kansakoululaitoksen välttämättömyyteen. Vuonna 1863 ehdotus määrärahasta. –
Järjestelmä: valtio avustaa; kunta maksaa muun. Mutta perustaminen, kurssit jne. vahvistettiin yleisellä lailla. Tämä tuli voimaan kansakoululaitoksen organisoinnin osalta 11. toukokuuta 1866. – Säädyt olivat vuonna 1863 siihen osallistuneet. Seminaarit – edistysaskeleet –
Ensinnäkin äidinkielen oppimisen ja ymmärtämisen samoin kuin kristinuskon tietojen opetuksen tulee edelleen kuulua etupäässä kodille, – ellei tämä ole mahdollista, tulee seurakunnan huolehtia siitä. Sen jälkeen ala- ja yläkansakoulut. – Merkityksen rinnastaminen asevelvollisuuteen. –
Suomen valtio-oikeus
Kevätlukukausi 1879
24. luento 11. maaliskuuta
Suomen valtio-oikeus. III osa
4. luku – § 2 Valtion huolenpito tieteestä ja taiteesta sekä kansanvalistuksesta
Viimeksi puhuttiin, että Yliopisto on Suomen valtion ainoa instituutio sekä tieteellisen tutkimuksen että korkeamman opetuksen harjoittamiseen. Erityisesti tähdätään virkamiesten koulutukseen.
Valtio-oikeuden kannalta on erityisesti huomattava Yliopiston hallituksen erikoinen organisaatiouudistus. Sääntöjen § 2. Yliopiston ylin johtaja on Kansleri, ja hänen alapuolellaan lähimpänä Rehtorin ja konsistorin muodostama hallinto. Kun Kansleri ei ole siinä kaupungissa, jossa Yliopisto sijaitsee, Keisari nimittää Kanslerin esityksestä varakanslerin hoitamaan paikan päällä Yliopiston ylintä hallintoa. Se ei siis ole Senaatin alainen kuten kaikki muut hallinnonhaarat.
Kanslerin nimittää Keisari. Ennen oli siten, että Akatemia, Senaatti tai konsistori valitsivat kanslerin valtioneuvoston jäsenten keskuudesta. Vuodesta 1747 lähtien valinta on rajoittamaton. Kuningas määräsi valitun tähän tehtävään. Cons. ordinarium ja yleisistunto tai kaikki professorit 9. kesäkuuta 1873.tillagt i marginalen
Ks. silti 1. lokakuuta 1852tillagt i marginalen päivättyjä Kenraalikuvernöörin ohjeita, § 31, s. 223. – Vaikka Yliopistolla on oma erityinen hallinto, eikä se ole Kenraalikuvernöörin valvonnan alla, hänellä on kuitenkin oikeus muistuttaa asianomaisia toimenpiteestä asian nopeaksi korjaamiseksi, kun hän huomaa jonkin laiminlyönnin tai epäjärjestystä.
Ja rahoituksen kannalta Senaatti.
Lainsäädännön osalta – käy ilmi sitä koskevasta luvusta, ettei ole Säädyistä riippuvainen. Toivomusaloite 1872: ”ettei mitään tärkeämpiä ja kouriintuntuvampia muutoksia tehtäisi yliopistolakiin ja organisaatioon ilman että pyydetään sitä ennen Säätyjen alamaista lausuntoa asiasta.” Perusteena tähän on vuoden 1723 papiston etuoikeuksiin sisältyvä määräys akatemian ja koulujen ylläpitämisestä ja niiden säilyttämisestä hyvin ansaittujen etuoikeuksien saajina, ja ettei sellaisia poikkeuksia yleisestä laista kuten esim. opiskelijoiden velka-asioiden lainkäytön mukainen käsittely – saisi hyväksyä muuten kuin molempien valtiomahtien yhteisellä päätöksellä.
Ei hyväksytä. – Laki nk. hallinnollista tietä. Konsistorin aloitetta ei kuitenkaan ole kielletty. Senaatti hoitaa julkaisemisen. – Kirkollistoimituskunta esittelee. Vuoden 1869 § 12, momentti 6, s. 300.
Lopuksi tässä virkistettiin samalla muistia Pappissäädyn vaalioikeuskäytänteistä.
Järkevää, että Säädyt osallistuisivat yliopistolliseen lainsäädäntöön.
Kuvataiteille ei ole mitään varta vasten perustettua oppilaitosta, – vain opetusta Yliopistossa piirtämisestä ja musiikista, sekä avustus taideyhdistykselle ja teattereille. Olisi vetäytymistä liian kauas pois valtio-oikeudesta, jos ryhdyttäisiin tätä lähemmin selvittämään. Huomautettakoon vain, että koska kuvataide kuuluu kulttuurin jaloimpiin luokkiin, ei valtiolle ole mitenkään yhdentekevää, jos tämä kukka sen sisäpuolella puhkeaa kukoistukseen. Opetus ja museot ovat sen tavallisia ilmenemismuotoja. Meillä on vielä tehty varsin vähän. Viime valtiopäivillä esitettiin toivomusaloite korkeamman taideoppilaitoksen perustamisesta. Nyt asiaa käsittelee komitea.
Koululaitoksen 2 osaa: alkeisoppilaitokset ja kansakoulut.
Koululaitos oli entisaikoina kokonaan papiston hoidossa: valtion maalliset viranomaiset eivät siitä huolehtineet. Reformaation jälkeen tilanne vähitellen muuttui. Vuoden 1571 kirkkojärjestyksen yhteydessä oli artikkeli kouluista sekä lukujärjestys siitä, mitä kouluissa on luettava. Tuomikapituli hallinnoi.tillagt i marginalen Vuonna 1611 taas koulujärjestys, papiston laatima. Kustaa II Aadolf vuonna 1620: ”julkilausuma ja tarkoitus, jonka mukaan Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa katsoo tarpeelliseksi kouluja ja akatemiaa määrätä”. Kuningatar Kristiinan koulujärjestys 1649, Kaarle XI:n kimnaasien ja koulujen järjestys vuosilta 1693 ja 1724, joista jälkimmäisen hallitsija ja säädyt hyväksyivät. Oli voimassa vuoden 1841 alkeiskoululaitoksia koskevaan, sekä 6. marraskuuta 1843 voimaan tulleen kimnaaseja ja koulujärjestystä koskevaan lakiin saakka. Sen jälkeen on tapahtunut paljonkin. Vuonna 1856 uusi laki, jossa oli suuria muutoksia, ja myöhemmin 1867 tuli ajatus kouluhallituksen erottamisesta kirkkohallituksesta (opettajainkokous kesällä 1869). Senaatti ehdotti 1869 Hänen Majesteetilleen ylihallitusta suunnilleen yhtäpitävästi kokouksen vaatimuksen kanssa. Mutta Keisari päätti 24. marraskuuta 1869 muuta: Keisari nimittäisi Kenraalikuvernöörin esityksestä puheenjohtajan sekä jäsenet.
Ero tuomiokapitulista.tillagt i marginalen
Tämän jälkeen Säädyillätillagt i marginalen oli erilaisia ehdotuksia koululaitoksen uudesta organisaatiosta, mikä herätti maassa levottomuutta, joten Säädyt esittivät vuonna 1872 toivomusaloitteessaan muun muassa:että Säädyille suotaisiin oikeus osallistua yleisen koulu- ja opetuslain laatimiseen, joihin ei kuitenkaan saisi sisältyä sellaisia yksityiskohtia, jotka pitäisi mieluiten jättää hallintoviranomaisten huoleksi, vaan joilla olisi vain tavoitteena: ne erilaiset tarkoitukset, joita varten kouluja pitäisi maassa perustaa ja ylläpitää; – Perusteet opetuksen järjestämisestä eri oppilaitoksissa ja määräykset opetusajoista, peruste kurista, peruste koulujen jaosta maaseudulla, – ja valtion ja kuntien osallistumisesta koulujen ylläpitoon kuten myös koulumaksun maksamisesta, – tai myös, että vähintään Säätyjen lausunto tulisi pyytää, (mikä oli tapahtunut 1869) – ja että sen vuoksi ehdotukset uudelleenorganisoinnista tulisi lykätä tuonnemmaksi.
Mutta uusi koulujärjestys annettiin 8. elokuuta 1872, ja sen voimaan saattamiseksi tehdään edelleen työtä.
Kuitenkin 11. elokuuta 1974 Hänen Keisarillinen Korkeutensa antoi määräyksen muutoksesta ehdotukseen koululaitoksen Ylihallituksesta. 1 puheenjohtaja, 1 pysyvä jäsen, jolla juridinen koulutus, 1 neuvoa-antava jäsen, 1 tarkastaja.
Tyytymättömyyttä – vuoden 1877 toivomusaloite, – kielikysymys. Säätyjen toivomusaloite kaksikielisyyden pohjalta.
Kansakoululaitos on paljon myöhemmältä ajalta. Oli tyydytty pappien uskonnonopetukseen valmisteluvaiheena rippikoulua varten. Tätä koskevalla asetuksella oli hyvä vaikutus eli se teki lukutaidon pakolliseksi. Alkeisopetus kiertokoulun muodossa. Vähitellen vuoden 1856 huomio kiinnittyi järjestäytyneen kansakoululaitoksen välttämättömyyteen. Vuonna 1863 ehdotus määrärahasta. –
Järjestelmä: valtio avustaa; kunta maksaa muun. Mutta perustaminen, kurssit jne. vahvistettiin yleisellä lailla. Tämä tuli voimaan kansakoululaitoksen organisoinnin osalta 11. toukokuuta 1866. – Säädyt olivat vuonna 1863 siihen osallistuneet. Seminaarit – edistysaskeleet –
Ensinnäkin äidinkielen oppimisen ja ymmärtämisen samoin kuin kristinuskon tietojen opetuksen tulee edelleen kuulua etupäässä kodille, – ellei tämä ole mahdollista, tulee seurakunnan huolehtia siitä. Sen jälkeen ala- ja yläkansakoulut. – Merkityksen rinnastaminen asevelvollisuuteen. –
Kirkollistoimituskunta esittelee.