29.10.1875 Hallinto-oikeus

Hallinto-oikeus

Syyslukukausi 1875

11. luento 29. lokakuuta

Prokuraattori lasketaan Senaattiin kuuluvaksi, vaikka hänellä onkin aivan toisenlaisia tehtäviä kuin senaattoreilla. 12. helmikuuta 1812 päivättyjen ohjeiden § 1. Hän

”auttaa kenraalikuvernööriä ja valvoo sitä, että sekä maan yleistä lakia että muitakin asetuksia, säädöksiä, ohjesääntöjä ja etuoikeuksia noudatetaan ja ne otetaan huomioon kaikissa virastoissa, ja että jokaisen virkamiehen on täyttää kunniallisesti velvollisuutensa, niin ettei kukaan korkea tai alhainen, rikas tai köyhä joudu kärsimään hänelle kuuluvasta oikeudesta huolimatta”.

Prokuraattori on virassaan vain kenraalikuvernöörin käskyvallan alainen siten kuin myös vuoden 1809 ohjesäännössä sanotaan.

Prokuraattorilla on tehtäviä suhteessa Senaattiin sekä suhteessa lainkäyttöön ja järjestykseen yleensä.

1) Suhteessa Senaattiin:

• a) hänen tehtävänsä on varmistaa, että Senaattiin tulevat tapaukset merkitään päiväkirjaan ja esitellään niin pian kuin mahdollista.
• b) hänen on oltava ahkerasti läsnä sekä Senaatin yleisistunnoissa että osastojen kokouksissa ja pidettävä huoli siitä, että kaikki asiat käsitellään laillisessa järjestyksessä ja oikeudenmukaisesti: hänellä on esteetön oikeus ilmoittaa Senaatille pöytäkirjaan merkittäviksi ne muistutukset, joihin hän voi lain ja asioiden laadun perusteella katsoa olevansa oikeutettu ilman että Senaatin päätöksen tekemistä sen vuoksi kuitenkaan estetään. Prokuraattori saa tiedon pöytäkirjasta, ellei hän voi olla valvomassa oikaisua.
• c) hänen tulee valvoa, että pöytäkirjaa pidetään ja sen oikaisut tehdään oikein, sekä että toimitus suoritetaan joutuisasti.
• d) hän hoitaa tai hoidattaa, että Senaatin tai kenraalikuvernöörin hänen virastonsa käsiteltäviksi jättämät tapaukset lähetetään eteenpäin asianmukaiseen paikkaan, samoin kuin ne syytteet virkamiehiä ja yksityishenkilöitä vastaan, joita Senaatin tai kenraalikuvernöörin tai hänen itsensä on otettava tutkittaviksi, kun niistä on ensin ilmoitettu kenraalikuvernöörille.
• e) ”Mikäli kenraalikuvernööri tai Senaatti poikkeaisi oman virkansa hoidossa laista ja asetuksista, on prokuraattorin tehtävä tehdä sitä vastaan esitys ja ilmoitettava samalla, mikä asiassa on lainvastaista, mutta jos sellainen jätetään huomiotta, on prokuraattorin kenenkään estämättä ilmoitettava asiasta ja siihen liittyvistä olosuhteista Hänen Majesteetilleen.”
• f) prokuraattorin on jokaisen puolivuotiskauden päätyttyä annettava kenraalikuvernöörille ne erityisluettelot ratkaistuista ja ratkaisemattomista asioista, jotka hänen hoidettavikseen on yleisistunnosta ja osastoilta jätetty.

Muut velvollisuudet

• a) Jos prokuraattori havaitsee hovioikeuden istuntopäiväkirjoista, pesänjako-oikeuskäsittelyiden päiväkirjoista sekä verotukseen liittyvistä toimenpiteistä leväperäisyyttä työssä, hänen on asioista saatavan tiedon avulla tartuttava siihen viranomaisen otteella.
• b) jos asianomistajat ovat hovioikeudessa oikeassa, eikä heidän asiaansa oteta hovioikeuden käsittelyyn, he ilmoittavat asiasta prokuraattorille, jonka tulee silloin ottaa selvää viivytyksen syistä. Myös jos joku muukin katsoo aiheelliseksi ilmoittaa suostuntaveron yhteydessä virkamiesten tai muiden huomaamatta jääneestä lainrikkomuksesta, ei prokuraattori saa kieltäytyä ottamasta sellaisia kirjelmiä vastaan, ja hänen on sitten osoitettava ilmoitukset niille paikkakunnille, joille ne kuuluvat ja asetettava tehtävään tarpeen tullen yleinen syyttäjä. Hovioikeuden ja maaherran on viipymättä ojennettava prokuraattorille auttava kätensä kaikissa niissä tapauksissa, joissa hän viran puolesta luottaa heihin.
• b) Vaikka kruununvankila kuuluu kullakin paikkakunnalla lähinnä maaherran alaisuuteen, on kuitenkin prokuraattorin tehtävä huolehtia niiden järjestyksen säilymisestä sekä pidettävä niissä tarkastus henkilökohtaisesti kanneviskaalin ja pormestarin kanssa.
• c) Hänelle on lähetettävä joka kuukausi vankiluettelot laadittuina hänen ohjeittensa mukaan, samoin kehruuhuoneluettelot. Hän tarkastaa ne erityisesti nähdäkseen, ovatko vangitut henkilöt joutuneet odottamaan liian kauan niiden tapausten tutkimista ja ratkaisua, joiden vuoksi he ovat vangittuina.
• d) Kaikkien kruunun asiamiesten ja viskaalien, olivat he muutoin kenen tuomiovallan alaisia hyvänsä, on toteltava ja noudatettava sitä, mitä prokuraattori heille viran puolesta määrää siinä asiassa, joka kuuluu heidän virkatehtäviinsä; ja jos hän näkee, että he täyttävät asianmukaisesti tehtävänsä, hän ei luovu syytteestä mutta ei myöskään ryhdy liian pikaisiin toimenpiteisiin.
• e) Ehdotukset kanneviskaalin, varakanneviskaalin ja ylimääräisten viskaalien tehtäviksi hovioikeudessa on prokuraattorin annettava tiedoksi. Prokuraattori asettaa maaherran ja maistraatin ilmoituksen pohjalta kaikki maalais- ja kaupunkiviskaalit ja antaa heille valtakirjan. Hänellä on oikeus lomauttaa heidät, ellei virhe ole niin karkea, että siitä voi olla seurauksena viran menetys. Silloin asia osoitetaan tuomioistuimelle.

Prokuraattorin apulaisen virasta tuli vakituinen virka tällä nimellä 25. kesäkuuta 1861 päivätyn kuulutuksen mukaan – aikaisemmin nimityksestä oli määrätty käytettäväksi termiä sijainen. Saman vuoden 1861 lain mukaan hän astuu prokuraattorin poissa ollessa tämän tilalle ilman mitään erityistä määräystä ja hoitaa työtä sen koko laajuudessa. Hallitsija nimittää välittömästi, kun ilmoitus poissaolosta tulee. – Muu henkilökunta: sihteeri, kanslisti, kopisti, kääntäjä.

Siis osittain poliittinen tehtävä – erityisesti § 7 – osittain kontrolloiva, joka kuuluu oikeushallintoon.

Aikaisemmin Ruotsissa oli oikeuskansleri, hallitusmuodon § 15. ”seuraa valppaasti, etteivät asiamiehet ja viskaalit hoida virkojaan loukkaavalla ja omaa hyötyään tavoittelevalla tavalla – sekä miten lakia ja asetuksia noudatetaan, ja laatii siitä kertomuksen Hänen kuninkaalliselle Majesteetilleen”. Tässä on siis prokuraattorin viran esikuva. – M. Calonius oli myös ehdotuksessaan hallituskonseljille ottanut tämän nimityksen oikeuskansleri sekä käsitteen turvasta riitaisuuksia vastaan sen koko valtapiirissä, mistä myös mainitsin valtio-oikeusluennossani.

Nykyään Ruotsissa on myös oikeusasiamies. Meidän prokuraattorimme on vastattava molempia, ja lisäksi §:n 7 pohjalta perustuslakivaliokuntaa eli tarkastettuina pöytäkirjoina.

Vastuu – oikeastaan valtio-oikeudellinen kysymys ja siellä käsitelty. – Ei sellaista kehitystä kuten muissa maissa. Viranomainen hallitsijan edessä.

Valtakunnanoikeus hallitusmuodon §:n 16 mukaan vaikeasti sovellettavissa, kun on yritetty selvittää, ketkä siihen kuuluisivat.

Nyt on siis läpikäyty hallitusmahdin organisaatio ja samalla kosketeltu aluetta, jossa valtio- ja hallinto-oikeus kohtaavat. Toisin ei voi ollakaan, sillä samat elimet hoitavat hallituksen ja hallinnon asioita. Siten ei tässä ole perin pohjin tutkittu puhtaasti valtio-oikeudellista kysymystä hallituksen toimivallasta – lainsäädännössä, verotus- ja muissa hallituksen asioissa Säätyihin nähden.

Yleiset perusperiaatteet ovat siis: hallitsijalla on kaikki hallitusvalta. Koska toinen maa on delegoinut siitä Senaatille kaiken sellaisen, joka ei luonnostaan merkitse muutosta voimassa olevaan valtionhallinnon eri tehtävien normiin. Ylipäänsä Senaatin valta on laadultaan toimeenpanevaa ja soveltavaa – ja samalla Senaatti on hallitsijan neuvostokamari. Tätä jälkimmäistä ovat Senaatin yleisistunto, oikeusosasto, talousosasto, hallitus-hallinto. Sama neuvoa-antava ja valmisteleva rooli on taas toimituskunnilla talousosastoon nähden – mutta tästä taas irrotetaan vähäisemmät juoksevat asiat toimituskunnille yksinkertaisina hallinnollisina, hallitukselle kuulumattomina asioina ratkaistaviksi. Toimituskunnan päällikkö ei ole sinänsä suoraan hallitsijan neuvonantaja, ei kollektiivisesti, joskin hän vastaa näkemyksestään, kun kolme muuta ovat hyväksyneet sen. Lisäneuvoja antavat kenraalikuvernööri ja ministerivaltiosihteeri sekä Suomen komitea.

Kaikki hallinnonhaarat yhtyvät siten Senaatissa revisiota ja Suomen Pankkia lukuun ottamatta.tillagt i marginalen

Mielenkiinnosta voidaan tehdä vertailu Ruotsiin. Ei sielläkään ole vielä parlamentaarista ministerihallitusta. Kuningas on yleinen hallitusmahti, mutta sidottu kysymään valtioneuvoston mielipidettä. – Valtioneuvostossa 10 jäsentä. = kuten meidän talousosastomme.tillagt i marginalen – Osastopäälliköitä on 7: oikeus, ulkomaanasiat, – maanpuolustus, meripuolustus, siviili, finanssi, kirkollisasiat – 3 neuvoa-antavaa. Siviili ja finanssi käsittävät ne asiat, jotka meillä kuuluvat siviili-, finanssi-, kamari- ja maanviljelystoimituskuntaan. Osastopäälliköt eivät ole juurikaan sen korkeampia viranomaisia kuin meidän toimituskuntiemme päälliköt, he tilaavat selvityksiä, valvovat toimeenpanoa, – muuten hoitavat asioiden valmistelua esittelykuntoon. – Kaikki hallitusasiat – ministeri- ja komentotapaukset on esiteltävä kuninkaalle valtioneuvostossa ja ratkaistava siellä. Osastopäällikkö on esittelijä, mutta kaikkien paikalla olevien valtioneuvosten velvollisuus on lausua mielipiteensä asiasta. Valtioneuvosto voi myös kokoontua erikseen nk. valtioneuvostovalmisteluun pohtimaan tapauksia, ennen kuin ne esitellään kuninkaalle. Jotta kuningas voi tehdä päätöksen, on vähintään kolmen valtioneuvoston jäsenen oltava paikalla esittelijän lisäksi. Mutta koko valtioneuvoston tärkeä tehtävä on esittää kysymyksiä ja ehdotuksia siitä, saatetaanko uusia yleisiä lakeja voimaan vai hylätäänkö ne, tarvitaanko uusia yleisiä laitoksia hallituksen erityisalueisiin ym. Talousosastolla on siten suurempi valta kuin Ruotsin valtioneuvostolla. Miten kaikki ehditään esitellä kuninkaalle, selittyy sillä, että keskuskollegiot ratkaisevat koko joukon asioita, jotka meillä tulevat Senaatin käsittelyyn. Kamarikollegio – kamarioikeus – kauppakollegio – vankeinhoitohallitus – valtiokonttori, jolla on enemmän toimivaltaa kuin meidän valtiokonttorillamme tulee olemaan. Kuninkaan kansliassa on alaosasto jokaiselle osastolle, jossa osastoa nimitetään toimituskunnaksi.