14.5.1884 LM–Alexandra Mechelin

Vietin hämäränhetken Mamman luona lämmittääkseni hieman sydäntäni yksinäisyydessä ja kertoakseni rakkaista kirjeistä jotka sain tänä aamuna sinulta ja Celyltä (päivätty tämän kuun 9. ja 8. p^nä).

Mamma voi aika hyvin, käy päivittäin tapaamassa pikku tyttöjä kolmannessa kerroksessa ja tervehtii ajatuksissaan isoja tyttäriään kaukana Montreux’ssä.

Koska kirjoitin niin hiljattain, minulla ei tietenkään ole paljoakaan kerrottavaa. Voisin toki kirjoittaa monta arkkia täyteen, jos merkitsisin kaiken mitä ajattelen, työskentelen ja suunnittelen, mutta – sitä aika ei salli. Nyt on ennen kaikkea ehdittävä suoriutua kaikista virkatehtävistä, joita on kasautunut uskomaton määrä. Koko tämä aika tuntuu minusta oikeastaan pelkältä välivaiheelta, joka pitää hoitaa jaloista, jotta pääsen sitten kiiruhtamaan sinun ja Celyn luo. Ja kun kaipaus luoksenne käy liian suureksi, tukahdutan sen ajattelemalla, että kolmen viikon päästä olemme taas yhdessä.

Eilen järjestettiin yliopistossa Lönnrotin muistojuhla. Ahlqvistin puhe oli sisällyksekäs ja kaunis mutta vähän liian pitkä eikä tarpeeksi elävästi toteutettu. Sillä huomattavalla osalla yleisöstä, joka ei ymmärtänyt suomea, lienee ollut varsin tylsää. Topeliuksen säkeitä voit lukea Dagbladetista. Niissä on, kuten huomaat, useita varsin kauniita kohtia.

Dietrichson palasi juhlista kanssani, ja kun hän tuli ovelleni saakka, pyysin häntä tulemaan ylös syömään päivällistä Selimin ja minun kanssani, tietämättä mitä Kaka oli laittanut. Ruokana sattui olemaan vihanneskeittoa, vasikanpaistia ja lettuja. Kun siihen lisättiin appelsiineja, siitähän tuli oikein kelpo päivällinen.

Tänään Heiden matkusti Pietariin. Hän aikoo palata Helsinkiin vasta Lokakuussa mutta ei ota virkavapaata vaan suunnittelee hoitavansa virkaansa ensin Pietarista käsin ja sitten Saimaan kanavan varrella sijaitsevalta kesähuvilaltaan, jolla hän aikoo viettää kesän koko perheensä kanssa.

Et ole puhunut kirjeissäsi lainkaan omasta voinnistasi. Miten selkä jaksaa? entä polvet? Kuinka on ollut unen laita? Koska sanot, että kaikki on hyvin, tahdon uskoa, ettei mitään huolestuttavaa ole sattunut; – sormikin varmaan tulee kuntoon. Kerro M^rransk. herra Carrardille minulle terveisiä ja sano, että olen kiitollinen hänen sinulle osoittamastaan huolenpidosta.

Nyt Torsten saapui, – kiiruhdan tervehtimään häntä!

Jatkoa

Torsten voi hyvin, oli kovin mukava päästä juttelemaan hetkeksi hänen kanssaan. Lienee tarpeetonta mainita, että Montreux oli keskustelumme pääaiheena. Talon tyttäret osallistuivat aluksi keskusteluun mutta sanoivat sitten hyvää yötä.

Samoin pitäisi kai minunkin tehdä, sillä klo on 12 – ja valvoin viime yönä 3^een, mutta sain tänään Celyn kirjeessä muistutuksen, että pitää välttää yöllä valvomista. – Kirjoitan silti muutaman rivin pikku tytölle ennen nukkumaan menoa, sillä aamuihin ei, kuten tiedät, ole luottamista.

Minun täytyy kuitenkin lisätä, että olen terveenä ja reippaana, – käyn joka toinen päivä ihanassa puolikylvyssä ja otan useimpina päivinä pienet mukavat iltapäivänokoset.

Ylihuomenna on Robertin syntymäpäivä, – välitä hänelle kylläkin myöhästyneet onnitteluni.

Suukko Jennylle kädelle ja lämmin halaus sinulle