Talouskysymyksiä
II
Jotta Suomen valtion taloudellinen tilanne tältä vuodelta näyttäytyisi selvästi kokonaisuudessaan sillä tavoin kuin viimeksi mainitsimme, yhteenveto valtion eri määrärahoista eli kokonaisbudjetti on tarpeen.
Jos valtion vuoden 1876 tulo- ja menoarvion perusteella pyritään laatimaan sellainen, se näyttäisi seuraavanlaiselta, jos tulot ja menot ryhmitellään laatunsa mukaisesti. Samalla esitämme huomautuksen, että edellisten vuosien ylijäämä tulee asianmukaisesti kirjata ja vuoden tuloista etusijalle tulee asettaa ennen kaikkea ne, jotka ovat peräisin valtion omaisuudesta, koska tämä ei ole ainoastaan historiallisesti oikein vaan johtuu myös siitä, että tämän tulon perusteella itse asiassa määräytyy se summa, joka pitää kerätä verotuksella. Näin on myös säädetty kuntien budjettien laatimisesta
Numerotiedot faksimilessa..
Tämä yritys koota valtion tulo- ja menoarviot yhdeksi kokonaisuudeksi ei pyri millään muotoa toimimaan mallina asiasta tehtävälle uudistukselle. Olemme vain halunneet laatia valtion tulo- ja menoarvioon sisältyvästä aineistosta ryhmittelyn, jonka avulla tästä aineistosta saa kokonaiskuvan vertailemalla erityyppisiä tulonlähteitä toisiinsa, samoin valtion eri tarpeita, ja punnitsemalla näiden kokonaismäärää valtion tulo- ja menoarvioon kirjattuihin taloudellisiin resursseihin nähden. Mitä erityisesti valtion menojen ryhmittelyyn tulee, haluamme uskoa, että tässä tulisi paljon mieluummin käyttää jakoperusteena hallinnonalojen jakautumista senaatin talousosaston eri toimituskuntien alaisuuteen kuin budjettiehdotusta laadittaessa yhä tarpeellista käytäntöä, jossa jokainen toimituskunta jättää budjettivuodelle erillisen menolaskelmansa taloustoimituskunnan kokonaislaskelman pohjaksi.
Mutta jos uskoimme, että tällaisena aikana, kun huomio lienee tavallista suuremmassa määrin kohdistunut valtiontalouteen, voisi olla hyödyksi helpottaa sen hahmottamista analysoimalla valtion tulo- ja menoarviota ja kokoamalla se yhteen, meidän tulee myös kiinnittää huomiota siihen, että vaikka valtion julkaistut tulo- ja menoarviot näin tiivistettäisiinkin yhdeksi kokonaisuudeksi, siinä ei kuitenkaan ole vielä Suomen valtion kokonainen ja täydellinen taloussuunnitelma tulevalle vuodelle.
Asia nimittäin on niin, että budjettiin kuuluu myös joka vuosi laadittu n. s. valtion ylimääräinen tulo- ja menoarvio – eikä sitä ole vuoden 1864 jälkeen enää julkistettu, vaikka sen on tullitulojen lisäännyttyä täytynyt viime vuosina kasvaa niin laajuudeltaan kuin merkitykseltään.
Tästä kysymyksestä, kuinka valtion tulo- ja menoarviosta ei saa asiaankuuluvaa tietoa finanssivuodesta, meidän on ensi kerralla kirjoitettava muutama sananen.
Finansfrågor.
II.
För att finska statens hela finansställning för året tydligen må framstå, vore, på sätt vi senast påpekade, en sammanfattning af de skilda statsförslagen, en totalbudget erforderlig.
Söker man på grund af 1876 års statsförslag uppställa en sådan, skulle den, om inkomster och utgifter grupperas efter sin beskaffenhet, erhålla ungefär följande gestaltning. Vi förutskicka härvid den anmärkning att behållning från föregående år sakenligt bör främst upptagas och att af årets intrader främsta rummet bör intagas af dem som härflyta af statens förmögenhet, enär detta icke blott är det historiskt riktiga, utan och betingadt deraf, att denna inkomst i sjelfva verket är bestämmande för det belopp, som skall genom beskattning uppbringas. Så är ock stadgadt för uppställning af kommunernas budgeter
För sifferuppgifter se faksimilet..
Detta försök att sammanställa statsförslagen till ett helt gör ingalunda anspråk på att kunna tjena till modell för en reform i detta hänseende. Vi hafva endast velat åt de material, statsförslagen innehålla, gifva en gruppering, som gör det möjligt att öfverblicka detta material, att jemföra de olika slagen af inkomstkällor med hvarandra och likaså de olika statsbehofven, samt att väga summan af dessa emot de finansiela ressurser, statsförslagen upptaga. Hvad särskildt statsutgifternas gruppering vidkommer, ville vi tro att förvaltningagrenarnes fördelnirg under de skilda expeditionerna i senatens ekonomie departement så mycket hellre bör härvid tagas till indelningsgrund, som det vid budgetförslagets uppgörande städse är af nöden, att hvarje expedition aflemnar sin särskilda utgiftsberäkning för budgetåret såom underlag för finansexpeditionens totalkalkyl.
Men om vi trott det kunna vara af gagn att på en tid, då uppmärksamheten i högre grad än vanligt måste vara riktad på finansväsendat underlätta inblicken deri genom statsförslaget analyserande och sammansättande böra vi tillika fästa uppmärksamheten derpå, att man genom denna sammanfattning af de publicerade statsförslagen till ett helt, likväl icke har framför sig finska statens hela eller fullständiga hushållningsplan för året.
Det är nemligen så, att till budgeten äfven hör den hvarje år uppgjorda s. k. extra-stats-regleringen – och denna har sedan 1864 icke mera blifvit offentliggjord, oaktadt den samma i och med tullinkomsternas tillväxt måste under de senare åren hafva stigit i omfattning och betydelse.
Åt denna fråga, huruledes man genom statsförslagen icke erhåller tillbörlig kännedom om finansåret, skola vi nästa gång egna några ord.