17.2.1876 Förvaltningsrätt

Hallinto-oikeus

Kevätlukukausi 1876

7. luento 17. helmikuuta

Viimeksi puhuttiin siitä osasta kirkollista hallinto-oikeutta, jonka muodostaa jäsenten omatoimisuus. Nyt kirkon viranomaistoimivallasta.

Piispa, korkein seurakunnan ja papiston valvoja kukin omassa hiippakunnassaan, – tavallaan uskonnolliene kihlakunta. – Piispa valvoo myöskin, että kirkon hallintoa ja kirkkohallitusta hoidetaan lainmukaisesti. – Tuomiot kaikissa tapauksissa, jotka kuuluvat kirkon tuomiovallan alaisuuteen, yhdessä tuomiokapitulin kanssa, jonka kanssa myös kaikki ne tapaukset, joita ei ole nimenomaan osoitettu piispalle.

Vuosittaiset piispantarkastukset, jokaisessa seurakunnassa kerran viidessä vuodessa. Niissä häntä seuraa tuomiokapitulin notaari. – Näissä tarkastuksissa kirkkoherra antaa kirjallisen kertomuksen seurakunnan tilasta. Kirkonkirjat ja muut asiakirjat tarkastetaan. – Koko seurakunta kirkossa, – kuulustelu jne. – Sitten neuvottelu. Piispa saa tällöin päättää lain määräämissä rajoissa. – Kirkossa järjestettävillä kokouksilla samat oikeudet kuin kirkonkokouksella. – Pöytäkirja myös koko tarkastuksesta. Tarkastajalla on velvollisuus lausua tarkastuksen perusteella tarkka arvio papiston uskosta ja uutteruudesta, ja papeille on pidätetty oikeus selityksen antamiseen.

Kun piispanvirka vapautuu – tuomiokapituli ilmoittaa siitä Keisarille ja pyytää uuden valinnan ajankohtaa. Vaali järjestetään samanaikaisesti koko hiippakunnassa Keisarin määräämänä aikana. Papit kokoontuvat rovastikunnittain valitsemaan. Äänioikeus kaikilla vakinaisilla papeilla ja niillä, jotka omalla vastuullaan hallinnoivat vakinaisia papinvirkoja. – Suljettuihin lippuihin kolme nimeä ilman allekirjoitusta. Samoin menetellään tuomiokapitulissa, jossa kaikilla vakinaisilla jäsenillä ja virkamiehillä äänioikeus. Kaikki vaalipöytäkirjat avataan samana päivänä tuomiokapitulissa. 3 eniten ääniä saanutta asetetaan ehdolle saatujen äänien järjestyksessä. Jos useilla on yhtä paljon ääniä, niin otetaan huomioon, ketkä ovat ehdolla, ja mikä on heidän keskinäinen virkaikänsä. Keisari valitsee yhden ehdotettujen joukosta. Arkkipiispan vaaliin osallistuvat myös piispat ja muiden hiippakuntien vakinaiset jäsenet. Piispan vihkii arkkipiispa tai lähimmän hiippakunnan piispa.

Arkkipiispa ei siten ole muuten korkeammassa asemassa kuin että hän on puheenjohtajana kirkonkokouksissa ja valtiopäivillä pappissäädyssä.

Tuomiokapituli. Jokaisessa hiippakunnassa. Piispa puheenjohtajana, kolme teologijäsentä, lisäksi sihteerillä on paikka ja ääni. Kirkkoherra hiippakuntakaupungin tuomiorovasti, itseoikeutettu jäsen ja varapuheenjohtaja. – Muut kaksi valitaan samassa järjestyksessä kuin piispanvaalissa, mutta vaalikelpoinen on vain se, jolla on vakinainen papinvirka hiippakunnassa. Ei saa kieltäytyä, ellei ole laillista estettä tai on saavuttanut 60 vuoden iän.

Pappien tai notaarien sijainen. – Aina on sihteeri ja notaari. Sihteerillä juridisen koulutuksen tutkinto ja kokemusta.

Tuomiokapituli huolehtii kirkkohallituksesta, valvoo opin puhtautta ym., valvoo seurakunnan hoitamista ja pappien suhdetta oppiin, elämään ja virkaan, tekee ehdotuksia virkojen ja viranhoitojen täyttämisestä seurakunnassa. Ottaa esiin ja ratkaisee tapauksia ja valituksia. – Kaikki pappien virkavirheet käsitellään tuomiokapitulin tuomioistuimessa. (Muut pappien rikokset yleisessä tuomioistuimessa.) Jos kyseessä on sekä virka- että toisenlainen rikos, tuomiokapituli tuomitsee edellisen sen jälkeen, kun tutkinta kokonaisuudesta sekä porvarillisen rikoksen tuomari ovat tulleet tuomiokapituliin. – Uskontoon liittyviä tapauksia ei tuomiokapituli tuomitse. Vain tutkii ja siirtää tapauksen sitten hovioikeuteen.

Riitatapauksissa, jotka käsitellään maallisessa oikeudessa ja koskevat papinpalkkaa, samoin kotitarkastuksissa on tuomiokapitulin asiamiehen, mieluiten papin, oltava läsnä.

Puheenjohtaja kutsuu koolle ja määrää ajankohdat. – Tärkeissä tapauksissa asessori tekee yhteenvedon. Pienemmissä sihteeri esittelee. Kokous on päätösvaltainen, kun 3 on samaa mieltä, jos ollaan eri mieltä, kutsutaan lisäjäseniä, kunnes määrä on täysi (5). Ehdotus tai nimitys virkaan vaatii täysilukuisen tuomiokapitulin. – Keskustelu ja äänestys oikeudenkäymiskaaren luvun 23 mukaan.

Rovastikunnan rovasti. Auttaa piispaa ja tuomiokapitulia kirkkohallituksessa. Piispantarkastukset. Kaikki rovastikunnan papit valitsevat. Vaalikelpoinen vain kirkkoherra. Tuomiokapituli nimittää yhden niiden joukosta, jotka ovat saaneet ääniä.

Kirkkoherra voi seurakunnassa vastata jumalanpalveluksesta, uskonnonopetuksesta, sielunhoidosta ja kirkkokurista. Köyhistä erityinen huolenpito. – Kirkon omaisuuden valvonta. Kirkonkirjojen pitäminen kuten on säädetty. Kirkkoherran tulee auttaa kappalaista tai pitäjänapulaista siellä, missä heitä on.

Vaali vakinaisen papinviran täyttämiseksi. Tuomiokapituli järjestää vaalitilaisuuden. – Vaaliluettelon laatii kirkonkokouksen valitsema valtuutettu. – Kysymyspäivä 1) Todetaanko vaalin suorittaja ja notaari jäävittömiksi. – 2) Onko kuulutus ehdotuksesta ja vaalisaarnapäivistä asianmukaisesti tehty ja ehdolla olevien pappien vaalisaarnat pidetty. 3) Onko kuulutus kysymyspäivästä asianmukaisesti tehty – 4) Onko seurakunnalla jotain huomautettavaa 3 ehdotetusta. Kysymyspäivänä seurakunta saa vaatia neljättä vaalisaarnanpitäjää.

Sitten vaaliluettelon tarkastus.

Oikeus papinvaaliin on jokaisella, jolla on maatila tai kaupunkikiinteistö, ja kaikki muiden palveluksessa olevat, jotka eivät ole riippuvaisia niistä talouksista, jotka maksavat papinpalkan = kirkonkokous.

Vaali kaksi viikkoa kysymyspäivän jälkeen. Vaalissa äänioikeutetut kutsutaan vaaliluettelon mukaan.

Jos lainvoiman saaneessa vaalissa joku ehdotetuista saa äänistä ¾ tai enemmän, tuomiokapituli kirjoittaa hänelle valtakirjan, ellei ole kyse keisarillisesta kirkkoherrakunnasta. Ellei sellaista enemmistöä ole kenelläkään, ja jos on ehdotettu neljättä vaalisaarnanpitäjää, annetaan valtakirja sille kahdesta eniten ääniä saaneesta, joka on korkeammalla vaalisijalla, ellei eniten ääniä saanut ole neljäs vaalisaarnanpitäjä. – Jos kyse on keisarillisesta kirkkoherrakunnasta, tuomiokapituli lähettää asiakirjat keisarille, joka nimittää jonkun ehdotetuista. Aikaisemmin kirkonkokouksen päätös. Nykyään vain pappeinkokouksen. Vähintään joka viides vuosi. Kaikki papit osallistuvat, kuitenkin siten, ettei seurakunnan sielunhoito siitä kärsi.

Pappeinkokouksen tarkoitus on osittain kannustaminen papiston sivistyksen edistymiseen, osittain kirkon hallintoa ja hallitsemista koskevien tärkeiden kysymysten ratkaisemisen valmistelu.

Kirkolliskokous: piispa, – 30 pappia (15 Turusta, 9 Porvoosta, 6 Kuopiosta), 1 maallikko jokaisesta rovastikunnasta, 1 Senaatista, 3 hovioikeuksista, 2 professoria. Puheenjohtajana arkkipiispa. Kirkkolakia koskeva aloiteoikeus. Lausunnot. Uusien kirkollisten kirjojen hyväksyminen. Kesto enintään kuukausi.