19.11.1876 LM–Alexandra Mechelin

Tänään, muutama tunti sen jälkeen, kun yöllä kirjoittamani kirje lähti matkaan junalla, sain Henrikin sähkeestä tiedon, että lähdet 27. päivänä. Toisin sanoen viikon kuluttua huomisesta! – – Tulin uutisesta sanoinkuvaamattoman iloiseksi, varsinkin kun sähkeeseen oli lisätty ”kaikki hyvinfr”, mistä päättelen, että Jennyn tila on nyt parempi kuin silloin kun sinä, 11. päivänä, kirjoitit viimeisimmän tänne saapuneen kirjeesi.

Ei siis enää epäröintiä eikä epävarmuutta!

Olen nyt laskeskellut kalenterin avustuksella, minä päivänä voisit olla Pietarissa. Kun lähdet matkaan 27. päivänä, sinun pitäisi saapua Berliiniin 29. päivänä. Koska en mitenkään pääse lähtemään sinua vastaan ennen kuin 2. joulukuuta (lauantaina), haluaisin, että saavut venäläiseen pääkaupunkiin vasta sunnuntaina 3. joulukuuta eli lähtisit Berliinistä 1. päivänä. Mutta kahden päivän lepo Berliinissä lieneekin tarpeen sekä sinulle että pikku Celylle.

Nyt tosin on niin, etten ole täysin varma, ehdinkö saada lukukauden luentojani päätökseen 1. joulukuuta, ja lähteä 2. joulukuuta. On mahdollista, että minun täytyy luennoida vielä 4. ja 5. päivä. Siinä tapauksessa en pääse sinua vastaan Pietariin, ellet sitten lykkää matkaasi sen verran, että saavut Pietariin vasta torstaina 7. päivänä, eli neljä päivää myöhemmin. – Mutta on kuitenkin varsin todennäköistä, että voin lähteä sinne jo 2. joulukuuta – ja hätätapauksessa minun ei auta kuin luopua suloisesta ilosta ottaa Teidät vastaan jo siellä ja ainakin lopun vaivalloisesta matkastanne huolehtia kummastakin rakkaastani.

Ennen lähtöänne haluaisin pyytää sinulta vielä muutamaa asiaa:

• 1) että valmistelet kirjeitse tai sähkeitse Baselin hotellia ottamaan sinut vastaan.
• 2) että varaat sähkeitse Hotel du Nordista huoneen sekä vaunut ja tilauksen Anhalter Banhofille, kun olet arvioinut ja päättänyt saapumisajan.
• 3) että noudatat riittävää ruokavaliota ja kaiken kaikkiaan pidät teistä hyvää huolta koko matkan ajan.
• 4) että pukeudutte oikein lämpimästi etenkin Berliinistä eteenpäin, flanelliin kiireestä kantapäähän.
• 5) että matkustatte koko matkan ensimmäisessä luokassa.
• 6) että lähetät Berliinistä minulle sähkeen saapumisestanne ja siitä milloin lähdet kaupungista.

Lopuksi toistan eilisen neuvoni, että älä lähetä matka-arkkuja ennalta. Ne voivat jäädä kokonaan saapumatta hotelli Demouthiin ilman erillistä tulliselvitystä. Silloin sinun pitäisi lähettää avaimetkin ennalta, – eikä ole lainkaan todennäköistä, että hotelli haluaa ottaa niskoilleen tullikäsittelyn vaivan – niin kuin sinustakaan ei ehkä ole miellyttävää tietää, että matka-arkkusi voi avata kuka hyvänsä. Jos tuot mukanasi jotain sellaista, josta täytyy maksaa tullia, on parasta pakata se sinetöityyn pakettiin ja lähettää se postitse joko Berliinin tai Eydtkuhnenin kautta osoitettuna minulle Helsinkiin. Siinä tapauksessa se tarvitsee tullata vasta täällä. Parasta lienee olla tuomatta lainkaan sellaisia tavaroita.

Jos sinulla ei ole lähtiessäsi rahaa jäljellä vähintään 1 000 (tuhat) frangia, sinun pitää ottaa erotus Torstenilta. Lähetän sen sitten hänelle.

Jos sattuisi käymään niin ikävästi, etten ole Pietarissa sinua vastassa, järjestän niin, että hotelli ottaa sinut asiaankuuluvasti vastaan.

Näen sieluni silmin, että siitä hetkestä, kun sinun pitää lähteä Montreux’stä, tulee vaikea hetki sekä sinulle että kaikille meikäläisille. Voi kyllä ennakoida, että heille kaikille tulee sinua kova ikävä. Jumala suokoon, että Jenny pystyy suhtautumaan asiaan mahdollisimman rauhallisesti! – Sano Mammalle ja Jennylle, että suutelen ajatuksissani heidän käsiään ja kiitän heitä, etteivät he nyt enää vastusta lähtöäsi. – Kerro Torstenille ja Henrikille sydämelliset terveiset. Sano Torstenille, että olen yhä sillä kannalla, että heidän pitäisi hyvissä ajoin matkustaa Sveitsin talvisumujen keskeltä Välimeren rannalle, johonkin Nizzan kaltaiseen iloiseen ja vilkkaaseen paikkaan, ja että odotan kärsimättömänä hänen päätöstään tässä asiassa. – Silti, mitä he ikinä päättävätkään, toivon parhainta menestystä. Henrikille pyydän sinua sanomaan, että toivon hänen edelleenkin miehekkään tyynesti pysyvän hyvällä tuulella ja reippaalla mielellä laiminlyömättä mitään, mikä voisi edistää paranemista. Uskon, että se mahdollistaisi hänen toiveidensa lopullisen toteutumisen paremmin kuin mikään muu.

Ja näin olen päässyt loppuun tässä pitkässä kirjesarjassa, jota olen syyskuusta lähtien lähettänyt sinulle ja joka on ollut rakkain askareeni tänä yksinäisenä syksynä.

Toivon hartaasti, että molempien tyttösteni kotimatka sujuisi onnellisesti ilman vaivaa ja vaikeuksia ja ennen kaikkea ilman sairauksia. Kuinka valoisalta tuntuukaan ajatella, että se hetki on lähellä, kun saan taas sulkea sinut ja pikku Celyn syleilyyni!

Hyvästi! Jumala suojelkoon teitä matkallanne!