5.4.1873 LM–Alexandra Mechelin

Sain tänään kahvipöytään 1. huhtikuuta kirjoittamasi kirjeen. Olin toivonutkin sitä ja kysellyt postia jo aiemmin aamulla. Ja koska kirjasto suljetaan lauantaisin kello 1, riensin heti kotiin vastaamaan kirjeeseesi, jossa esität tärkeän kysymyksen, pitäisikö Wienin-matka peruuttaa.

Tiedäthän, tyttöseni, että alkaen siitä aamusta Puotilassa, kun ensimmäisen kerran ehdotin, että tulisit Wieniin; tapaamisemme siellä ja kävelymme kaiken suurenmoisen keskellä, jota siellä voi nähdä, on leijunut mielessäni valopilkkuna tämän vuoden monien vaivojen ja tylsyyden keskellä. Ja erityisesti minua on ilahduttanut ajatus, että siellä saisit nauttia todellisesta virkistyksestä ja ajanvietteestä. Olet niin palavan kiinnostunut taiteesta ja teollisuudesta, pidät siitä että saat vapaasti ja pakottomasti liikkua vieraissa oloissa, – ja kaikkea tätä olisi sinulle tarjolla mitä suurimmassa määrin. Kaiket päivät olen kuvitelmissani ajatellut yhdessäoloamme Wienissä ja sitä kuinka minua piristäisi nähdä sinut iloisena ja onnellisena. Ja uskon, että sinäkin olet usein ja mielelläsi ajatellut tätä suunnitelmaa. – Nyt näytät kuitenkin alkaneen epäillä, olisiko sittenkin järkevämpää unohtaa koko matkasuunnitelma. Ystävä kiltti, tunnistan siitä tämän kauniin luonteenpiirteesi, ettei saa antaa periksi mielihaluille ja päähänpistoille, ellei niitä voi täysin hyväksyä järkevän pohdinnan jälkeen, – ja tämän taipumuksesi luopua omasta osastasi, jonka olen kovin usein havainnut ja joka osoittaa, kuinka vierasta sinulle on itsekkyys kaikissa muodoissaan. Voit olla varma, että arvostan syvästi näitä sinun ominaisuuksiasi ja olen usein pyrkinyt pitämään sinua siinä esikuvanani, – vaikken olekaan suoraan puhunut siitä.

Mutta nyt kysymykseesi. Huomaat jo edellä olevasta, etten voi pahoittaa siitä mieltäni – miksi ylimalkaan luulet niin? – –

Minun on kuitenkin mahdotonta antaa kysymykseesi varmaa vastausta jo nyt. Ennen kuin olen ehtinyt kunnolla kysyä neuvoa Gneistilta tai Holtzendorffilta, joka palaa matkaltaan minä päivänä hyvänsä, en osaa varmasti arvioida, onko minun tarpeen käydä Wienissä vai ei. Voi hyvinkin käydä niin, että ostamalla vielä muutaman kirjan saan sen verran opastusta itävaltalaisiin oloihin kuin minulle on tarpeen. Ja siinä tapauksessa Wienin-matkan tärkein tarkoitus olisi se, että saisit kerrankin pitkiin aikoihin pitää kunnolla hauskaa. Enkä omalta osaltani pidä sitä suinkaan sivuseikkana vaan sangen tärkeänä asiana yhtä lailla kuin katson, että sinulla on täysi oikeus toteuttaa tämä toiveesi. Matkan kustannukset eivät liioin tuottaisi meille taloudellisia vaikeuksia. En tosin voi, ennen kuin Jernström kertoo asiasta tarkemmin, arvioida, missä määrin Puotilan rakennustyöt kallistuvat lautojen hinnan mukana, mutta summa ei voi mitenkään olla merkittävä, ja olen varmuuden vuoksi myös valmistautunut siihen.

Mitä sitten Wienin kalliisiin hintoihin tulee, en ole kuullut täällä mitään siitä, mutta olen kyllä täkäläisistä sanomalehdistä huomannut Wienin näyttelykomitean antaneen julkisesti tiedoksi, että pelot liian kalliista hinnoista ovat perusteettomat ja että hintojen päinvastoin ei todennäköisesti odoteta nousevan niin paljon normaalia korkeammiksi. Kirjoitan kuitenkin päivän postin mukana Spårelle Wieniin ja pyydän häntä heti ilmoittamaan varman tiedon, paljonko vaatimaton mutta kunnollinen majapaikka maksaa, sekä siedettävistä aterioista vallitsevat hinnat. Jos hänen tietonsa osoittaisivat, että hinnat ovat hyvin kalliita, – jos niin ikään päätyisin täällä siihen tulokseen, ettei Wienin matkasta olisi todellista hyötyä tieteellisille päämäärilleni, – siinä tapauksessa vastaisin kysymykseesi niin, että olisi järkevämpää jättää kaunis ja iloinen suunnitelmamme toteuttamatta. – Minulle henkilökohtaisesti se ei merkitsisi suurta luopumista, mutta sinun vuoksesi, se minun on pakko myöntää, sydäntäni kirjaimellisesti raastaisi, jos Wienin-matka peruuntuisi. Mutta minähän en toimisi vilpittömästi, jos minä, siinäkin tapauksessa, että minun ei opintojeni vuoksi tarvitse käydä Wienissä, ilmoittaisin silti tieteellisen tarkoituksen matkan pääsyyksi!

Näin ollen voit vasta muutaman päivän päästä saada varmemman vastauksen. Mutta jo nyt voin sanoa, että jos Wienin-matka odotusten vastaisesti täytyisi peruuttaa, lähtisin Berliinistä jo noin kahden viikon kuluttua, ja toivoisin ehdottomasti, että saapuisit samaan aikaan kanssani Pietariin, missä voisimme majailla yhdessä muutaman päivän, tutustua Eremitaašiin, käydä retkillä huvilinnoissa ja iloita siitä, että olemme yhdessä ja pääsemme suunniteltua aiemmin taas Puotilaan jatkamaan hiljaista ja kodikasta elämäämme, jonka tämä matka keskeytti. – Et kai luopuisi tästä tapaamisesta? – – Minun täytyy vielä lisätä selitys siihen, miksi voin kuvitella pystyväni lopettamaan työt täällä niin pian. Viittasinkin jo eräässä aiemmassa kirjeessä siihen, ettei työ suju kovin hyvin. Ja päädyn yhä vahvemmin siihen päätelmään, että matkani tärkeimmäksi tulokseksi jää mukana tuomani kirjakokoelma. Vasta kotona todellinen kirjoitustyö voi päästä käyntiin. Siellä en kyennyt selvittämään, mitä kaikkea valtiounioneista on julkaistu ja näin ollen pitää opiskella. Siltä osin pääsen kyllä täällä kohtalaiseen tulokseen. Mutta tämän aineiston hyödyntämisen, – hiljaisen ajatustyön, jonka on määrä kehittää omia itsenäisiä teorioitani, – sen täytyy tapahtua kotona, jossa hyvät henkeni ympäröivät minua. – – Ja missä tämä tympeys ja yksinäisyys eivät enää nakerra sielun toimintaa. – – Tarjoudut tulemaan tänne jo pikapuoliin, jos niin haluaisin. Niin, on kyllä totta, että minulle olisi äärettömän rakasta että olisit täällä! Mutta nyt tätä on jo kestänyt niin kauan, ettei minun pitäisi ajatella sitä. Meidänhän piti joka tapauksessa tavata viimeistään kolmen viikon kuluttua joko Wienissä – tai Pietarissa! – Kenties meidän täytyisi viipyä siellä viikko (Pietarissa nimittäin), jotta voisin sikäläisessä kirjastossa ottaa selvää yhdestä jos toisestakin asiasta. Mutta minun ei tarvitsisi silti jättää sinua yksin kuin pariksi tunniksi päivässä. – –

On vaikeaa pohdiskella kirjallisesti sellaisia kysymyksiä, joita nyt nostit esiin. Toivon kuitenkin, että olet nyt selvillä lähtökohdista, joita voin tässä asiassa seurata. – Mutta mitä sanoa Maria Idestamille, jos sinusta tulee ”seuran pettäjä”? – Tietenkään meidän ei tarvitse muuttaa toimintaamme hänen mukaansa. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää, pitäytyykö hän suunnitelmassaan. Odottelen minä päivänä hyvänsä Idestamilta kirjettä, ja ehkä saan siinä tietää tästäkin. Ehkä hänen täytyy lykätä matkaansa sen verran, että hän voi ottaa Marian mukaansa.

Kiltti ystävä, pyydän sinua vastaamaan viipymättä tähän kirjeeseen ja aivan rehellisesti ilmoittamaan minulle, mikäli, siinäkin tapauksessa että voisin luopua Wienin-matkasta, päätät mieluummin toteuttaa ensimmäistä suunnitelmaamme; ja pyydän sinua olemaan varma siitä, että mielestäni sinulla on täysi oikeus tähän retkeen, eikä sinun tarvitse tässä tapauksessa seurata vain sitä mitä pidät järkevämpänä. Itse asiassa olet kyllä itsekin joutunut kärsimään huolta minun vuokseni, ja sitä on luvassa vielä muutaman kuukauden ajan, – pieni virkistävä ulkomaanmatka tekisi siksi sinulle niin hyvää, että soisin sen sinulle koko sydämestäni. – Joten, jos minun ei ole pakko matkustaa Wieniin ja tästä tulisi näin ollen sinunkin matkasi tarkoitus, toivoisin, että sinun tahdostasi tulisi ratkaiseva. Toistan vain, että jos tosiaankin haluaisit järkisyistä luopua Wienin-matkasta, sinun ei siinä tapauksessa pitäisi vastustaa pientä varasuunnitelmaani – tapaamista Pietarissa! Minkä jälkeen pääsisimme ehkä jo juhlimaan vappua kotona.

Huomaan nyt, etten ole kertonut sinulle mitään. Mutta eipä täällä ole liioin mitään erityistä kerrottavaakaan. Jokainen päivä on toisensa kaltainen. Kipitän pitkin Taubenstrassea, Friedrichstrassea ja Unter den Lindeniä kirjastoon ja Puttkammer et Mühlbrechtin kirjakauppaan; ja sitten samaa tietä takaisin.

Eilen lähdin kuitenkin liikkeelle ja kävin ensimmäistä kertaa oopperassa, jossa esitettiin ”Fidelio” (Beethovenin). Olin tyytyväinen iltaani, sillä esitys oli kaikin tavoin erinomainen, niin että se viritti sielun sopusointuun.

Terveys on hyvä, ruokahalu samoin, minulle alkaa tosiaan nyt – kello ½ 4, – tulla niin kova nälkä, että minun pitää lopettaa. Aamukahvista ei tule kovin kylläiseksi – enkä ole nauttinut aamiaista. Niinpä riennän nyt postiin, joka on naapurustossa, ja sieltä Zennigin ravintolaan.

Jutusteltuani nyt kanssasi runsaan tunnin mieli on taas parempi. Halaan sinua ajatuksissani niin että käsivarsien lihaksen nykivät – ja vastaan koko sydämestäni ystävällisiin ajatuksiin, jota olet minulle suonut aamuin illoin. Hyvästi herttainen, pieni, järkevä, sydämellinen ja kunnollinen tyttöseni! – Kerro pikku Celylle niin lämpimät terveiset kuin voit. Isi kirjoittaa taas pian sydänkäpyselleen.