29.12.1873 Emilie Mechelin–LM
Finsk text
Tukholma 29. joulukuuta 1873
Rakkahin veli!
Sydämellinen kiitos ystävällisestä kirjeestä ja rakkaista kuvista – paras lahja, jonka saatoit minulle antaa! Kunpa uusi vuosi toisi Sinulle ja rakkaille perheenjäsenillesi kaikissa suhteissa onnea – kun vain pääsisit rauhaan, sillä rasittavan työnteon ilman lepoa ja rauhaa on pakko vaikuttaa haitallisesti elämänonneesi – ainakin terveyteen – muutenhan kaikki olisikin niin hyvin! Mitä itseeni tulee, niin voin oikein hyvin ja nautin pääasiassa siitä rauhasta ja vapaudesta, jota minulla on täällä – ääni tosin ei ole vielä ennallaan – se tarkoittaa, että voin laulaa jonkin verran, mutta korkeat äänet väsyvät helposti pienimmästäkin rasituksesta. Lauloin toisena joulupäivänä eräässä matineassa Bernin salongissa, jossa soi todella hyvin, suuren Afrikanerin-dueton Idan kanssa, ja sitten erään Kjerulfin laulun ja Gounodin Au printempsin. Olin melko rauhallinen, ja se meni mielestäni hyvin – valitettavasti siellä ei tosin ollut parhaiden sanomalehtien arvostelijoita, joten en ole vielä lukenut yhtään kritiikkiä. Oletan että matinean järjestäjä, herra Zachrisson, näyttelijä, ei ole lähettänyt sanomalehdille lippuja, mikä oli häneltä varsin tyhmää, sillä nyt siellä esiintyi pelkkiä hyviä taiteilijoita – ensimmäinen pianisti täällä neiti Tegerström, Willman, neiti Söhrling, Ida ja minä, ja Hedin esitti lausuntaa. Pianisti ja säveltäjä Berens säesti Idaa ja minua ja vaikutti olevan kovin tyytyväinen. Ainakin oli suuri joukko ihmisiä kuulemassa, että minulla on ääntä ja osaan laulaa. Se, mitä sanot esiintymisestäni näyttämöllä, on juuri niin kuin olen itsekin asian ajatellut, ja suoraan sanottuna minulla ei ole ollut siihen mitään suurta halua, vaikka minua suostutellaan siihen, ja kun ilmoittauduin Edholmille oli toivoa, että ääneni olisi pian taas kunnossa. En ole kuitenkaan voinut vielä alkaa opetella mitään roolia, koska ääni tarvitsee vielä rauhaa, ja siitä syystä alan ajatella vakavasti luopuvani teatteriaatoksistani, vain lepääväni tämän talven ja sitten asettuvani opettajaksi Helsinkiin. Se mikä minua oikeastaan voisi pidättää siitä, on että laulamiseni olisi sitten ohi, mutta mitä tehdä? Kaikkeen on pystyttävä sopeutumaan – jos äiti eläisi, en koskaan kaipaisi muuta yleisöä! Jos minun halutaan laulavan konserteissa, niin saavat maksaa minulle siitä 50 mkMarkka tai tulla toimeen ilman minua. Muuten voin vakuuttaa Sinulle, että nuoret laulajattaret ja ensikertalaiset täällä ovat kaikki paljon huonompia kuin minä niin laulamisessa kuin näyttelemisessäkin. Neiti Moe soittaa varsin hyvin mutta hänellä on surkean heikko ääni – nuorella neiti Strandbergillakin on melko pieni ääni ja hän laulaa täysin ilmeettömästi – hänellä ei ole mitään käsitystä liikehdinnästä tai eleistä. Rouva Willman (Harling) ei ole yleisön mieleen ja esiintyykin aniharvoin. Muuan neiti Pükh debytoi hiljattain Taika-ampujan Agathena – hänellä on oikein kaunis ääni mutta hän on epämusikaalinen, yksitotinen, ruma ja laulaa täysin ilmeettömästi – mutta saa kuitenkin suuret suosionosoitukset, koska ylipäätään kaikki debytantit saavat. – Lindberg sanoi hänestä varsin naiivisti ”kyllä hänestä oikein hyvä tulee, kunhan hän saa hiukan koulutusta” – ja hän on kaksi vuotta opiskellut Güntherillä ja kaksi Arlbergilla! Näin on siis nyt oopperan laita. Neiti Stenhammar ja Ida B. ovat siis ainoat, joista voi nauttia, herrojen joukossa Arnoldson ja Arlberg, ja siinä kaikki! Tästä voit nähdä, rakas Leo, ettei minulle olisi ollut niin kauhean uskallettua esiintyä, mikäli tämä onneton katarri ei olisi ollut minulle joka suhteessa niin hirveän vahingollinen. Jos olisin tänne tullessani ollut terve, olisin voinut heti laulaa Taika-ampujan, sillä rooli sopii minulle todella hyvin, ja tulla sitä kautta tunnetuksi, mutta nyt on joulun jälkeen tulossa niin monta uutta oopperaa, että minun pitäisi todennäköisesti odottaa debyyttiä toukokuuhun asti.
Minulla on ylipääätään liikaa itsekritiikkiä, sillä en luota itseeni yhtään – samoin on Sinullakin, rakas veli – nyt pelkäät luentoja ja kaikkea mahdollista mutta tiedät kuitenkin, että kaikki mihin olet tähän mennessä ryhtynyt, on mennyt hyvin. Matkustan 11. tammikuuta Göteborgiin ja toivon, että matkasta tulee oikein hauska. Tiedätkö, ajattelen nyt niin paljon matkustavani Pariisiin lopettaakseni tämän lepotalven oikein hauskasti, ja ottaakseni sitten mukaani yksitoikkoiseen elämääni Helsingissä hauskoja muistoja. Jos nyt ansaitsen Göteborgissa hiukan rahaa, niin minulla on ne 2 000 koskematta ja voin niiden turvin elää varsin mukavasti Pariisissa 3–4 kuukautta – Patti tulee olemaan siellä, ja lisäksi useampia tuttuja, Mellinit, Selma (Lohrman) Lagerheim – Signe Hebbo, pikku neiti Grabow jne. Keväthän on siellä niin kaunis – ja sitten se suurenmoinen ruokavalio, hyvä viini jne. olisi minulle varmasti erittäin hyödyllistä – lisäksi hieman laulaa rakkaan Masset’n luona jne. Pidät minua varmasti ihan järjettömänä, rakas veli – toistaiseksi se on vain ajatuksen tasolla! Kuka tietää, ettenkö löytäisi sieltä Rogerin kautta jotain minulle sopivaa.
Rakas Leo, ole nyt hyvillä mielin – älä anna suuren työmäärän lannistaa Sinua – ponnistelusi eivät jää palkitsematta! Olin jouluaattoillan Lindbergeillä ja lisäksi kutsuttuna kahteen muuhun paikkaan. Lapset olivat onnellisia pienistä lahjoistaan. Joulupäivän olin Dannströmeillä päivällisellä – illalla tanssittiin, noin 40 henkeä. Samana päivänä minut oli kutsuttu vielä Casselleille ja Bergereille, mutta oli kieltäydyttävä. Muuten olen paljon kotosalla. Mathilda Krohnia tapaan usein. Wallenbergistä ei kuulu mitään – ruotsalaiset eivät ylipäätään ole lainkaan niin kohteliaita kuin sanotaan, etenkään naiset. Rakas Leo, älä anna vuokralle sitä pientä asuntoa sisäpihalla ennen kuin olet ensin kysynyt minulta – sillä kun tulen takaisin, haluan saada sen ollakseni teidän lähellänne. Toivottavasti se ei ole niin kylmä. Se toinen asunto yläkerrassa on minulle liian kallis. Sydämelliset terveiset Torstenille – lähetän hänelle myös oikein lämpimät onnentoivotukset uudeksivuodeksi. Hän muuten on varmaankin lukenut kirjeeni – ja tämänkin. Kirjoitan hänelle Göteborgin-matkan jälkeen. Terveisiä kaikille, suurille ja pienille, ja erityisesti pikku Celylle
Sinua hellästi rakastavalta
Mililtä.
Sydämelliset terveiset Idestameille!
Original (transkription)
|1|
Stockholm den 29. Dec.
73.
Liebster Bruder!
Herzlichen Dank für den
freundlichen Brief und die
lieben Bilder – das beste Ge-
schenk dass du mir geben
konntest! Möge das neue
Jahr Dir und den lieben Dei-
nigen in allen Hinsichten
Glück-bringend sein – wenn
du nur einmal zu Ruhe
kämest, denn das angestrengte
Arbeiten ohne Rast und
Ruh muss unwillkürlich auf
dein Lebensglück störend ein-
wirken – wenigstens auf die
Gesundheit – sonst wäre
|2|
ja Alles so gut! – Was mich
betrifft, so befinde ich mich
ganz wohl und geniesse haupt-
sächlich von der Ruhe und
Freiheit die ich hier habe –
die Stimme ist aber noch
nicht wie früher – das heisst
eine Weile kan ich singen
aber die hohen Töne ermü-
den leicht von der geringsten
Anstrengung. Ich sang den
zweiten Weihnachtstag auf ei-
ner Matinée in Berns Salong,
wo es sehr gut klingt, das
grosse Duett aus der Afrika-
nerin mit Ida, und dann ein
Lied von Kjerulf und au prin-
temps von Gounod. Ich war
ziemlich ruhig und finde dass
es gut ging – leider waren
aber nicht die Recensenten
der bessern Zeitungen dort,
|3|
so dass ich noch keine Kritik
gelesen habe – ich vermuthe
dass der Arrangeuestruketr der Ma-
tinée, Herr Zachrisson, Aktör
den Zeitungen keine Billjeter
gesandt hat, was sehr dumm
von ihm war, denn nur gu-
te Künstler traten dort auf –
die erste Pianistin hier Frl.
Tegerström, Willman, Frl. Söhr-
ling, Ida und ich, und Hedin
deklamierte. Der Pianist und
Compositör, Berens accompag-
nierte Ida und mich und
schien sehr zufrieden zu
sein. Wenigstens hörten doch
viele dass ich Stimme habe
und singen kan. Was du
mir über mein Auftreten
auf der Bühne sagst ist
ganz wie ich mir die Sache
selbst gedacht habe, und
|4|
aufrichtig gesagt so habe ich
eigentlich keine grosse Lust da-
zu gehabt, obgleich man
mich dazu überredet, und
als ich mich bei Edholm mel-
dete war es in der Hoffnung
dass meine Stimme bald ganz
gut werden sollte. Indessen
habe ich noch nicht anfangen
können irgend eine Rolle einzu-
studieren weil die Stimme
noch Ruhe braucht, und aus
dem Grunde fange ich an
ernstlich daran zu denken
meine Theatergedanken auf-
zugeben, diesen Winter nur
auszuruhen und dann für
immer mich als Lehrerin
in H.fors zu etablieren.
Was mich eigentlich davon
abhalten könnte ist, dass
es dann mit meinem Singen
aus ist, aber que faire?
|5|
man muss sich in Alles fügen
können – würde Mama leben,
so würde ich nie ein anderes
Publikum vermissen! Will man
denn dass ich in Conzerten
singen soll so mag man
mir dafür 50 M. bezahlen
oder sich ohne mich behelfen.
Sonst kan ich dir versichern
dass die jungen Sängerinnen
und Debutantinnen hier, Alle
viel schlechter sind als ich so
wohl in Gesang wie Spiel.
Die Moe spielt recht gut
aber hat eine kläglich schwache
Stimme – die junge Strandberg
hat auch eine ziemlich kleine
Stimme und singt ohne allen
Ausdruck – hat keine Ah-
nung von Plastik oder Gesten.
Mad. Willman (Harling) ist vom
|6|
dem Publikum nicht gelitten und
tritt sehr selten auf. Neulich
debütierte eine Frl. Pükh als
Agathe im Freischütz – sie hat
eine sehr hübsche Stimme aber
ist unmusikalisch, einfältig,
hässlich und singt ohne allem
Ausdruck – wird aber doch
viel applaudiert weil überhaupt
alle Debütanten applaudiert
werden – Lindberg sagte ganz
naiv von ihr ”hon blir ju
rätt bra blott hon får lite
skola” – und sie hat 2 Jahre
bei Günther und 2 bei Arl-
berg studiert! So steht es also
mit der Oper jetzt. Die Sten-
hammar und Ida B. sind
also die einzigen von denen
man geniessen kan, unter
den Herrn Arnoldson und
Arlberg et voila tout! Da-
|7|
her kannst du sehen, lieber Leo
dass es für mich nicht so sehr
gewagt wäre aufzutreten wenn
nicht dieser unglückselige Catharr
mir in allen Hinsichten so sehr
geschadet hätte. Wäre ich bei mei-
ner Ankunft hier gesund gewe-
sen, so hätte ich gleich den
Freischütz singen können, denn
die Rolle passt mir wirklich
gut, und dadurch bekannt ge-
worden, nun aber werden nach
Weihnachten so viele neue Opern
kommen dass ich wahrscheinlich
bis Mai Monat auf ein Debüt
warten müsste. Ich habe überhaupt
zu viel Selbstkritik, denn ich
traue mir gar nichts zu –
so ist es auch mit dir lieber
Bruder – du fürchtest jetzt die
Vorlesungen und Alles mögliche
und doch weisst du dass bis jetzt
|8|
Alles was du vorgenommen
gut gegangen ist. Den 11 Jan.
reise ich nach Götheborg, und
hoffe dass die Reise recht an-
genehm wird. Weisst du ich
denke jetzt so viel daran nach
Paris zu reisen, um diesen
Ruhewinter recht angenehm zu
beendigen, und dann für mein
einförmiges Leben in H.fors
angenehme Erinnerungen mit-
zubringen. Wenn ich nun in
G.borg etwas Geld verdiene so ha-
be ich die 2 000 ungerührt und
kan damit 3 à 4 Monate in
Paris sehr angenehm haben –
die Patti wird dort sein, und
sonst mehrere Bekante, Mellins
Selma (Lohrman) Lagerheim –
Signe Hebbo, die kleine Gra-
bow etc. Das Frühjahr ist ja
dort so schön – und dann
hohe Diet, guten Wein etc
würde mir gewiss sehr nützlich sein – ausserdem etwas
singen bei dem lieben Masset etc. Du findest mich
|7|
wohl recht unvernünftig lieber Bruder – bis weiter
ist es ja auch nur ein Gedanke! Wer weiss ob ich
|6|
nicht dort durch Roger etwas für mich passendes fin-
den könnte. – Lieber Leo, sei
|5|
nur guten Muthes – lass dich nicht von der vielen
Arbeit découragieren – dein Streben bleibt ja auch
|4|
nicht ohne Belohnung! – Den Weihnachtsabend war
ich bei Lindbergs, und ausserdem auf zwei andere
|3|
Stellen eingeladen. Die Kinder waren glücklich über ihre
kleinen Geschenke. Den Weihnachtstag war ich bei
|2|
Dannströms auf Mittag – Abends wurde getanzt, ungef. 40
Personen. Denselben Tag war ich noch zu Cassells und
Bergers eingeladen, musste aber refüsieren. Sonst bin ich
|1|
viel zu Hause. Mathilda Krohn treffe ich oft. Wallenberg
lässt nicht von sich hören – überhaupt sind die Schweden,
besonders die Damen gar nicht so artig wie man
sagt: Lieber Leo, vermiethe nicht die kleine Woh-
nung auf dem Hofe, ohne mich erst zu fragen –
denn komme ich zurück so will ich sie haben
um in eurer Nähe zu sein. Hoffendlich ist die
nicht so kalt. Die andere Wohnung oben ist
mir zu theuer. Grüsse Torstens herzlich – ich
sende ihm auch die wärmsten Glückwünsche
zum Neujahr. Sonst hat er wohl meine Briefe
gelesen – und diesen auch. Nach der Göteborgs-
reise schreibe ich ihm. Grüsse Alle Gross und
Klein und besonders deine Cely von deiner
dich innig liebenden
Mili.
Grüsse Idestams herzlich!
Stockholm den 29 december 1873.
Käraste bror!
Ett hjärtligt tack för det vänliga brevet och de kära bilderna – den bästa presenten som du kunde ge mig! Måtte det nya året i alla hänseenden bringa lycka till Dig och Dina kära – om du bara skulle komma till ro någon gång. Ett ansträngande arbete utan rast och ro måste ovillkorligen inverka störande på din livslycka – åtminstone på hälsan – annars är ju allt så bra! – När det gäller mig så mår jag helt bra och njuter huvudsakligen av lugnet och friheten som jag har här – men rösten är ännu inte som förr – det vill säga att jag kan sjunga en stund men de höga tonerna blir vid minsta ansträngning snabbt svagare. Julannandag sjöng jag på en matiné på Berns salong där det klingar mycket bra. Jag sjöng med Ida den stora duetten ur Afrikanskan, sedan en sång av Kjerulf och Au Printemps av Gounod. Jag var ganska lugn och tycker att det gick bra – men recensenterna av de bättre tidningarna var tyvärr inte där så att jag inte ännu har läst någon kritik. – Jag antar att matinéns arrangör, herr Zachrisson, aktör inte har skickat biljetter till tidningarna och det var mycket dumt av honom. Det var nämligen bara bra artister som uppträdde där – Fröken Tegerström var första pianist, Willman, fröken Söhrling, Ida och jag, och Hedin deklamerade. Pianisten och kompositören Berens ackompanjerade Ida och mig, och han verkade vara mycket nöjd. Åtminstone var det många som hörde att jag har röst och att jag kan sjunga. Det som du har sagt om mitt uppträdande på scen är precis som jag har tänkt mig saken själv. Och uppriktigt sagt så har jag egentligen ingen stor lust för det fastän man har övertalat mig till det. Och då jag hörde av mig till Edholm så var det i förhoppning om att min röst snart skulle vara helt bra. Emellertid har jag inte ännu kunnat börja instudera någon roll eftersom rösten ännu måste vila. På grund av detta funderar jag allvarligt på att ge upp mina teatertankar, att vila denna vinter och att sedan för alltid etablera mig som lärarinna i Helsingfors.
Det som egentligen kunde hindra mig från detta är att det i så fall skulle vara slut med mitt sjungande, men vad skall man görafr? Man måste kunna foga sig i allt – om mamma ännu skulle leva, skulle jag aldrig sakna en annan publik! Om man vill att jag sjunger på konserter så får man betala mig 50 mark för det eller så får man reda sig utan mig. Jag kan annars försäkra dig att de unga sångerskorna och debutantskorna här är mycket sämre än jag både i sång och spel. Hon Moe spelar rätt bra men hon har en ynkligt svag röst – den unga Strandberg har också en ganska klen röst och sjunger utan allt uttryck – förstår ingenting av plastik eller gester. Madam Willman (Harling) är inte omtyckt av publiken och uppträder mycket sällan. Nyligen debuterade en fröken Pyk som Agathe i Friskytten – hon har en mycket vacker röst men är omusikalisk, enfaldig, ful och sjunger utan allt uttryck – men hon får mycket applåder eftersom man överlag applåderar åt alla debutanter – Lindberg sade helt naivt om henne ”hon blir ju rätt bra blott hon får lite skolasv” – och hon har redan studerat för Günther i två år och för Arlberg i två! Så står det till med operan nuförtiden. De enda som man kan njuta av är alltså hon Stenhammar och Ida B., och bland herrarna Arnoldson och Arlberg, och det är alltfr! Härav ser du, käre Leo, att det inte skulle vara alltför djärvt av mig att uppträda om inte denna olycksaliga katarr i alla avseenden hade förstört för mig så mycket. Om jag hade varit frisk vid min ankomst hit hade jag genast kunnat sjunga Friskytten. Rollen passar mig verkligen bra och i den hade jag blivit känt. Nu däremot kommer det så många nya operor efter jul att jag förmodligen skulle måste vänta på min debut till maj. Överlag är jag alltför självkritisk då jag inte har någon tilltro till mig själv – det är samma sak med dig käre bror – nu oroar du dig för föreläsningarna och allt möjligt fastän du vet att allting som du har föresatt dig har gått bra. Den 11 januari åker jag till Göteborg och jag hoppas att resan blir rätt trevlig. Vet du, nuförtiden tänker jag så mycket på att åka till Paris för att avsluta denna vilovinter på ett rätt angenämt sätt och för att ta med trevliga minnen till mitt enformiga liv i Helsingfors. Om jag nu skulle tjäna lite pengar i Göteborg så är de 2 000 orörda och med dem kan jag ha det trevligt i Paris i tre till fyra månader – Patti kommer att vara där, och dessutom flera bekanta, Mellins, Selma (Lohrman) Lagerheim – Signe Hebbo, lilla Grabow etc. Där är det ju så fint på våren – och hög diet, goda viner etc. det skulle säkert vara nyttigt för mig – dessutom skulle jag sjunga lite för den käre Masset etc. Du, käre bror, tycker väl att jag är rätt oförnuftig – tills vidare är det ju bara en tanke! Vem vet om jag inte kan hitta något passande med hjälp av Roger. Tiden får utvisa!la – Käre Leo, var bara vid gott mod – förlora inte modet inför så mycket arbete – din strävan blir ju inte utan belöning! – Julafton var jag hos Lindbergs, och dessutom var jag bjuden till två andra ställen. Barnen blev glada över sina presenter. Juldagen var jag på middag hos Dannströms – det dansades på kvällen, cirka 40 personer. Samma dag blev jag också bjuden till Cassells och Bergers men jag måste avböja. Annars är jag mycket hemma. Mathilda Krohn träffar jag ofta. Wallenberg hör inte av sig – överlag är svenskarna, särskilt damerna, inte alls så artiga som man brukar säga: Käre Leo, hyr inte ut den lilla lägenheten på gården utan att fråga mig först – om jag kommer tillbaka vill jag ha lägenheten för att kunna vara nära er. Jag hoppas att den inte är så kall. Den andra lägenheten däruppe är mig för dyr. Hjärtliga hälsningar till Torstens – jag sänder också honom de varmaste nyårslyckönskningarna. Han har väl annars läst mina brev – och också det här brevet. Efter Göteborgsresan skriver jag till honom. Hälsa alla, stora och små, och särskilt din Cely från din
dig innerligt älskande
Mili.
Hjärtliga hälsningar till Idestams!