9.4.1880 Nationalekonomi

Kansantaloustiede

Kevätlukukausi 1880

19. luento 9. huhtikuuta

Posti ja lennätin.

§ 6. Kauppa

Se tuottavan työn haara, jonka tehtävä on toimia välittäjänä tuottajan ja kuluttajan välillä. – Kuljetusteollisuus ei tähän riitä, – siinä matkanteko vain antaa siihen mahdollisuuden. Kauppa ohjaa tätä. Suomalainen laiva puulastissa Lontooseen. Tuottaja on tehnyt osuutensa, kuljetusteollisuus samoin. Mutta se ei vielä riitä. Tavarat on otettava vastaan, järjestettävä Lontoon tarpeiden mukaan, ilmoitettava, tarjottava ja myytävä kaikille niille rakennusmestareille, käsityöläisille ym., jotka tarvitsevat meidän lautojamme ja lankkujamme. Englantilainen maahantuoja suorittaa siis palveluksia sekä kuluttajalle että tuottajalle. Näitä voi operaatioiden välillä olla useampia, – viejä ei aina ole sahanomistaja, vastaanottaja ja jakelija Lontoossa on usein toiminut vain myyjänä ostajille, näiden tukkukauppiaille, jotka myyvät muiden kaupunkien vähittäiskauppiaille ja vasta nämä myyvät kuluttajille.

Maan sisällä on vastaavia esimerkkejä, joskin välittömämpiä. Puuvillatehtailijat: itse ulkomaisen raaka-aineen ostaja englantilaisen tukkukaupan kautta – myy tuotteensa välittömästi asiakkaille – kauppiaille ja kulkukauppiaille.

Kauppiaan tehtävä on tutkia tarpeita ja toisaalta toimia välittäjänä niiden täyttämisessä, toisaalta myös tuoda osapuolet keskinäiseen yhteyteen.

Mikä suunnaton askel primitiivisestä vaihtokaupasta miehen ja luonnon välillä – aikaan, jolloin Lontoon Cityn tukkukauppiaat tilaavat lennättimen välityksellä kahvilla lastatut laivat lähtemään Rio de Janeirosta, ja kun ne ovat saapuneet Englannin kanaaliin, he ovat jo myyneet kahvin Hampurin tukkukauppiaille, Lyypekin kauppahuoneille, jotka myös puolestaan ovat jakaneet ne Berliiniin, Augsburgiin jne. jo ennen kuin lasti on otettu vastaan.tillagt i marginalen

Kun oli kysymys työnjaosta yleisenä ohjatun tuotannon ehtona, ehdinkin jo huomauttaa, että työnjako vaatii vaihtokauppaa ja yhteistyötä. Itse asiassa nimenomaan kauppiaat mahdollistavat tuotannon työnjaon maiden, paikkakuntien, teollisuusalojen välillä. Kauppiaat siis tekevät tuottavaa työtä. Myös pitämällä pääoma liikkeessä he mahdollistavat sen palaamisen tehtailijoille jo ennen kuin kuluttajat ovat edes ottaneet tavaran haltuunsa.

Ei pidä unohtaa, että työn vapauden periaate on täysimääräisesti sovellettavissa myös tähän työhön eli kauppaan. Monien erehdysten jälkeen valtion hallinto on alkanut käsittää tämän. Aikaisemmin, eikä meidän tarvitse kuin katsoa omaa historiaamme: kaupungissa mutta ei maalla, – maakaupunki, tapulikaupunki, – kauppamonopoli, – tuoteplakaatti. – Oikeus myydä maan sisällä vain Tukholmaan. – Tukku- ja rihkamakauppa eri ammatteja.

Vain vapaa kilpailu saa hinnat alenemaan.tillagt i marginalen

Tehdastoiminta horjutti tätä samalla lailla kuin ammattikuntia. Oikeus tuoda itse raaka-ainetta maahan, – perustaa yrityksiä ilman porvarioikeuksia, – avata myymälöitä kaikkiin kaupunkeihin.

Sitten maalaiskaupan vapaus – jne.

Mutta luodaanpa silmäys erityisesti viljakauppaan. Vientikielto, – kruunun omaa kauppaa, – kuvaile tarkemmin.

Luvan myöntäminen.tillagt i marginalen

Tapa edelleen voimassa eri maiden tullijärjestelmien välillä.tillagt i marginalen

Kaupan eri lajeja ovat vienti ja tuonti – tukkukauppa – vähittäiskauppa, komissiokauppa, huolinta. –

Mutta tämän lisäksi kauppaa käydään rahoilla, arvopapereilla ja luotoilla. Pankkilaitos, josta on erillinen luku. –

Maastamme näyttää puuttuvan into kauppiasammattiin. Osoita tämä.

Kauppa vaikuttaa välillisesti liikeyrityksiin. Tästä esimerkkinä Lontoon City.tillagt i marginalen

§ 7. Eri tuotannonhaarojen solidaarisuus.

Usein typerää kadehtimista: Ei viitsitä Suomessa kiistellä teollisuudesta, täällä täytyy kaikkien olla maanviljelijöitä: tai eiköhän luovuta maanviljelyksestä meidän ankarassa ilmastossamme, täällä on harjoitettava vain teollisuutta. Ja edelleen: minä olen tehtailija, mitä katovuosi minua liikuttaa – tai maanviljelijä sanoo, – menkööt tehtaat konkurssiin, ei se viljan vuosikasvuun vaikuta. Kaikki tämä on väärin. Toinen riippuu toisesta enemmän tai vähemmän. Selitä.

Usein sanotaan: kun tuottajan on pakko myydä alihintaan, se tekee kuluttajille hyvää. Mutta miksi niin ei ole. Kaikki ovat osittain kuluttajia, osittain tuottajia, ellei muuta niin ainakin palvelujen osalta.tillagt i marginalen

Samoin on eri maiden välillä. Kun Saksan ja Englannin valimoilla ja hienotaoksia tuottavilla yrityksillä menee huonosti, niin Ruotsin rautateollisuus kärsii. Jos rahti halpenee, mistä enemmän myöhemmin, niin siitä ei mitenkään seuraa, että vienti ansaitsisi enemmän, päinvastoin, silloin on kyseessä yleinen hintojen vajoaminen, todennäköisesti vielä suurempi kuin rahtihintojen erotus. Luottolaitoksessakin näkyy tämä solidaarisuus.

Palkkiot, niiden korottaminen.tillagt i marginalen

Mitä tiukempia esteitä asetetaan eri maiden välillä, sitä vähemmän on mahdollisuuksia hankaluuksien tasaamiseen. Viljatullit Venäjää vastaan, millaisia ne mahtaisivatkaan olla katovuoden jäljiltä.

Venäjän huono vaihtokurssi vaikuttaa vahingoittavasti myös Suomeen. Ei siis todellakaan ole totta sanonta: toisen kuolema on toisen leipä: Parhain mahdollinen tasaus onnettomuuksien sattuessa: kaupan vapaus.

Kun jo 1. luvussa käsittelimme tuotannon yleisiä ehtoja, olemme tässä 2. luvussa käyneet läpi erilaisista tuotannonlajeista § 1 erittelyn, § 2 maanviljelyksen, Luonnonvarateollisuuden, § 4 jalostuselinkeinojen, § 5 kuljetusteollisuuden, § 6 kaupan, § 7 eri tuotannonhaarojen solidariteetin.

Enimmäkseen olemme keränneet huomioita ja yrittäneet jaotella ne lajinsa mukaan, – nyt seuraaviin teorioihin, jotka näistä johtuvat.