18.2.1876 Förvaltningsrätt

Hallinto-oikeus

Kevätlukukausi 1876

8. luento 18. helmikuuta

Vaikkakin valtiovalta antaa lakeja, asetuksia ja ohjesääntöjä, jotka on laadittu kaikenlaisten virastojen suuria organisaatioita ja työjärjestyksiä varten, samoin kuin se myös vahvistaa normit ja tehtävät niiden työskentelyyn, niin sillä ei vielä ole virkatehtävien asianmukaista suorittamista täydellisesti turvattu. Nimenomaan vasta elävien ja toimivien persoonallisuuksien on siirrettävä hallinto-ohjelmat paperilta todellisuuteen käsittelemällä lainmääräämiä tehtäviään viisaasti ja huolellisesti ja tekemällä enemmän tai vähemmän itsenäistä työtään siten, että valtiovallan tahto ja päämäärät täyttyvät. Ja tehtävä se siten, että kun valtion on tehtäviinsä nimittäessään vaadittava, että tiettyjen ehtojen tai ominaisuuksien on (täytyttävä) oltava olemassa, niin niiden avulla voidaan saada takuut tehtävän asianmukaisesta hoitamisesta. Tällaisten ominaisuuksien omaamisen voidaan olettaa olevan myötäsyntyistä ja tuottavan määrättyjä luonnollisia tai hankittuja pätevyyksiä, jotka voidaan lain mukaan määrätä ehdoiksi julkiseen virkaan astumiseen tai tällaisessa virassa ylenemiseen. Koska nämä ominaisuudet ja kyvyt ovat osittain sellaisia, joita edellytetään kaikista julkisista tehtävistä selviämiseen tai ainakin niistä suurimman osan hoitamiseen, – osittain sellaisia, ettei niiden haltijalla tarvitse välttämättä olla kykyä kuin tietynlaisiin tehtäviin, – niin ehdot julkiseen virkaan asumiseen voidaan sopivasti jakaa Yleisiin ja Erityisiin

I Yleiset ehdot valtion virkaan asettamiseen.

a) Siveellinen moitteettomuus. Tämä ehto johtuu asian luonteesta. Rikoksesta syytettyä ja tuomittua tai muuten siveettömästä käytöksestään tunnettua ei voida julkisen edun nimissä hyväksyä. Lisäksi määräyksissä sanotaan, että kaikkien, jotka ovat opiskelleet yliopistossa ja hakevat virkaa, on näytettävä nk. akateeminen todistus, joka ei yliopistoa koskevien säädösten §:n 83 mukaan koske vain tutkintoja, vaan on myös todistus yliopistossa osoitetusta ahkeruudesta ja hyvästä käytöksestä. 9. maaliskuuta 1750 annetulla kuninkaan asetuksella akateemisista todistuksista kehotettiin kollegioita ja julkisia laitoksia, maaherroja ym. joiden alaisuuteen useat virkamiehet valikoituvat, huolehtimaan siitä, etteivät he saa pitää virastossaan ketään, joka on aikaisemmin opiskellut yliopistossa ja tullut heille auskultoimaan ilman asianmukaista akateemista todistusta kunniallisesta elämästään. Tämä laajennettiin koskemaan kirkollisia virkoja 17. syyskuuta 1793 päivätyllä kuninkaan kirjeellä, jossa kiellettiin hiippakuntaa edistämästä sellaisen opiskelijan uraa, joka ei kyennyt esittämään todistusta kirkkolain vaatimasta käytöksestä. Meidän kirkkolakimme § 108 vaatii tahratonta nimeä ja mainetta, jumalanpelkoa ja kristillistä elämäntapaa. §:ssä 109 lisätään, että kirkkoherran on varmistettava asia tarkastamassaan seurakunnassa, mikäli yliopisto-opinnoista on kulunut yli ½ vuotta. Yliopisto-opintoja suorittamattoman on tietenkin vahvistettava kunniallisuutensa muulla tavoin. – Sotilasvirassa samoin.

b) Tiettyä ikää ei yleensä edellytetä. Tuomarin virasta on kuitenkin 3. joulukuuta 1799 lähetetyssä kuninkaan kirjeessä säädetty, ettei hovioikeuden tule valita sanotun viran hoitamiseen ja virkaan asettamiseen ketään, joka ei ole saavuttanut 21 vuoden ikää. Pappi 22-vuotiaana, kirkkoherra 28-vuotiaana kirkkolain mukaan. – Kansakoulunopettaja 21-vuotiaana 8. elokuuta 1872 päivätyn koulujärjestyksen §:n 51 mukaan.

c) Suomen kansalaisuus. Hallitusmuodon § 10:

”Älköön ketään vierasta, ulkomaalaista miestä, olivat he sitten ruhtinaita, prinssejä tai muita henkilöitä, tästä lähtien käytettäkö tai asetettako mihinkään valtakunnan virkaan, ei siviili- eikä sotilassäädyssä, Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa hovia lukuun ottamatta, elleivät he pysty osoittamaan loistavia ja suurenmoisia ominaisuuksia, jotka tuottavat valtakunnalle suurta kunniaa ja huomattavaa etua”.

Periaatteellista tässä on – että isänmaallisuuden tuottama kannustin puuttuu väkisinkin vierasmaalaiselta. Ei kuitenkaan ole kaikkialla tarpeellinen. Esim. osassa tieteellistä toimintaa, lääkärit – insinöörit.

Kaikki valtakunnan virat, eli myös hallitsijan itsensä nimittämät, on täytettävä syntyperäisillä suomalaisilla miehillä, Yhdistys- ja vakuuskirjan § 1. Nykyään otetaan kuitenkin myös kansalaisuuden saaneet huomioon. – Jotka ovat Suomessa syntyneitä.tillagt i marginalen

d) Uskontunnustus. Säännön mukaan evankelisluterilainen, Hallitusmuodon § 1. Reformoidut kuuluivat aikaisemmin 27. elokuuta 1741 päivätyn kuninkaallisen asetuksen kautta samoja oikeuksia nauttiviin, eivät kuitenkaan päässeet kirkon virkoihin. 14. elokuuta 1827 päivätyn hallinnollisen asetuksen kautta kreikkalaisvenäläistä uskoa tunnustavat, joilla on täällä kansalaisoikeudet, ovat oikeutettuja pääsemään Suomen siviili- ja sotilasvirkaan, – ilman mitään rajoituksia. Muistuta ingressistä, – ettei maan lakia voitu silloin asettaa. – Miten nykyään on vapaammat periaatteet: jopa lainsäädännössä kaikenlaiset kristityt. Uusi lakiehdotus toisuskoisista.

II Erityisehdot. Säädös akateemisesta todistuksesta pääsemiseksi tuomioistuimiin tai niihin hallinnollisiin laitoksiin, joissa oli kyse myös tiedoista, antoi aiheen sittemmin perustetulle virkatutkinnolle jonkin aikaa sen jälkeen, kun oli annettu toinen asetus tietyistä tutkinnoista ja niiden vaatimuksista. Niiden historiikki voisi olla kiinnostavaa todistuksena eri aikojen käsityksestä siitä, mikä on tarpeellinen suorituskyky. Mutta se ei kuitenkaan kuuluisi suoranaisesti tänne. – Erityisehto on siten lähinnä tietoja määrittelevä tutkinto. – Nykyään voimassa olevasta säädöksestä meitä koskee lähinnä 30. toukokuuta 1871 annettu asetus, joka ”koskee tutkintoa, joka vaaditaan etenemiseksi juridisiin, kunnallisiin ja hallinnollisiin virkoihin ja tehtäviin Suomessa”.

1) Pätevyyteen kaikkiin oikeudenkäyntilaitosten virkoihin:

joko yleinen oikeustutkinto, joka järjestetään juridisen ensyklopedian ja roomalaisen siviilioikeuden peruskäsitteistä, pohjoismaisten kansojen oikeushistoriasta, kansainvälisestä oikeudesta ja kansantaloudesta, Suomen valtio-, finanssi- ja poliittisesta oikeudesta sekä siviili-, rikos- ja talouslainsäädännöstä sekä prosessioikeudesta kaikin osin, – eli oikeustieteen kandidaatin tutkinto (vast. [...]oläslig/saknad text).

2) Alempiin tuomarintehtäviin tai virkoihin oikeudenkäyntilaitoksessa hovioikeuden jäsenyyttä lukuun ottamatta, – Senaatin oikeusosastoon riittää tuomarin tutkinto, joka käsittää juridisen ensyklopedian, roomalaisen siviilioikeuden peruskäsitteet, pohjoismaisten kansojen oikeushistorian, Suomen valtio- ja poliittisen oikeuden sekä siviili-, rikos- ja talouslainsäädännön sekä prosessioikeuden kaikin osin. Antaa myös pätevyyden tuomiokapitulin sihteerin virkaan.

3) Kaikenlaisiin hallinnollisiin virkoihin saadaan pätevyys yleisen oikeustutkinnon ja oikeustieteen kandidaatin tutkinnon kautta. – Näillä tutkinnoilla saa yksinomaisen oikeuden hakea Senaatin talousosaston virkoja, – valtiosihteeristön ja kenraalikuvernöörin kanslian korkeampia virkoja, asessorinvirkoja yleisessä revisio-oikeudessa, tulliylihallituksessa, tie- ja vesiliikenteen ylihallituksessa sekä lääninsihteerin ja lääninkamreerinvirkoja. – Kuitenkin ennen ylentämistä Senaatin vakinaiseen virkaan tai nimittämistä sihteeristön ja kenraalikuvernöörin kanslian ylempiin tehtäviin vaaditaan kykyä pystyä tyydyttävästi ilmaisemaan itseään kirjallisesti venäjäksi tai ranskaksi.

4) Ylimääräiseen viranhoitoon Senaatin talousosastossa sekä ylentämiseen kunnallisten tai hallinnollisten laitosten viroissa äsken mainittuja lukuun ottamatta oikeuttaa kameraalitutkinto, johon sisältyy Suomen valtionhallinto-oikeus sekä finanssi-, politiikka- ja talouslainsäädäntö sekä kansantalous- ja suomalaisen siviili- ja rikosoikeuden pääkappaleet.

Ketään ei ylennetä vakinaiseen virkaan tai tuomarinviran harjoittamiseen määrätä ennen kuin on saatu päätökseen tutkinta, jossa selvitetään kyky ”ilmaista itsensä puheessa suomen kielellä mutta myös käsitellä juridisia aiheita kirjallisesti samalla kielellä”. Keisarillinen asetus 20. helmikuuta 1865.

5) Vuoritutkinto vuorihallitukseen pääsyyn käsittää kemiaa, mineralogiaa ja geologiaa sekä osan siviili- ja talousoikeutta.

6) Maanmittaustutkinto, joka sisältää sovellettua matematiikkaa, luonnontuntemusta ja osittaista taloudellisen lain tuntemusta. Metsänmittaus.

Tutkintotodistus on muuten oltava meidän yliopistostamme. Ulkomaiset yliopistotodistukset eivät kelpaa. Ne eivät tietenkään voi edellyttää tietämystä meidän säädöksistämme ja laeistamme. Keisarillinen, 15. helmikuuta 1820 päivätty kirje säätää, ettei ulkomaisessa yliopistossa tutkinnon suorittanut oikeustieteen kandidaatti, lisensiaatti tai tohtori saa astua Suomessa siviilivirkaan, ennen kuin on suorittanut nk. colloquia familiarian Aleksanterin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja siten osoittanut tuntevansa maan lakeja.

7) Tie- ja vesiliikenteen ylihallituksen insinööriltä vaaditaan tietenkin teknillisiä tietoja ja taitoja. Ne voi kyllä myös osoittaa ulkomaisten todistusten avulla. Aikaisemmin kadettikoulu ja venäläinen insinöörikoulu. –

8) Lääkäri: pätevyyden kaikkiin lääkärinvirkoihin saa nykyään vain suorittamalla lääketieteen lisensiaatin tutkinnon meidän yliopistomme lääketieteellisessä tiedekunnassa. – (Aikaisemmin kirurgian kandidaatti, nyt lakkautettu). Mielisairauksien lääkärin on ollut harjoiteltava tällaisessa laitoksessa. Nykyään myös lääketieteen kandidaatti.

9) Sotilasvirkoihin pätevät samat säännöt kuin Venäjän armeijassa.

10) Kirkolliset virat. a) Koulujen opettaja: todistus pedagogisesta tutkinnosta sekä suoritettu käytännön opettajatutkinto aineessa, – lehtorinvirkaan lisäksi filosofian kandidaatin tutkinto ja laudatur opetettavasta aineesta. Yliopisto-opettaja ja filosofian lisensiaatti tai teologian kandidaatti eivät tarvitse pedagogian kandidaatin tutkintoa.

b) Yliopiston opettajat – dosentit: kandidaatin tai maisterin arvo – professoreilla lisensiaatin arvo. Molemmissa tapauksissa hyväksytty opinnäyte. Professorilta ja dosentilta vaaditaan oikeustieteellisessä ja teologisessa tiedekunnassa tai pedagogiikan professorilta vuoden 1865 määräysten mukaan 1. tammikuuta 1872 lähtien täydellinen suomen kielen taito sekä kyky luennoida sanotulla kielellä. – Muut tiedekunnat – ymmärrettävä suomenkielisten kirjoitusten sisältö.

Virkavapaus mahdollinen tieteelliseen työhön. Lehtoreilta vaaditaan kirjallinen opinnäyte ja koeluento.tillagt i marginalen

c) papinvirat – tutkinto teologisessa tiedekunnassa – saarnanäyte tuomiokirkossa. Uskonnonopetus- ja raamatunselitystaito tuomiokapitulin edessä – julkinen kuulustelu tuomiokapitulin edessä, jossa selvitetään, osaako soveltaa teologisia tietojaan. Kirkkolain § 109, 110. – Tällöin henkilö määrätään – saarnavirkaan ja tiettyyn tehtävään johonkin seurakuntaan. Mutta vakinaisen viran saadakseen hänen on täytynyt olla 2 vuotta harjoittelemassa papinvirkaa ja suoritettava vielä julkinen tutkinto raamatunselityksestä – teologinen opinnäyte, josta keskustellaan tuomiokapitulin edessä – erityiskuulustelu käytännön raamatuntuntemuksesta ja käytännöllisestä teologiasta ja kirkkolain tuntemuksesta erityisin osin neljän teologin edessä. Lisäksi on tuomiokapitulin edessä osoitettava kykynsä Raamatun sanan tulkitsemiseen ja uskonnon opettamiseen. Julkinen kuulustelu.tillagt i marginalen – Sen jälkeen arvostellaan hänen tietonsa arvosanalla hyväksytty, kiittäen hyväksytty tai jopa korkeimmalla kiitoksella hyväksytty. Se vastaa lisensiaatin tutkintoa. – Kirkkoherran virkaan vain ne asianomaiset, jotka ovat täyttäneet 28 vuotta ja joiden vakituiseen papinvirkaan johtava tutkinto on kiittäen hyväksytty tai jotka ovat muulla tavoin osoittaneet siihen verrattavia käsityksiä, kuten myös pitempiaikaiset käytännön meriitit. Tuomiorovastiksi vain teologian lisensiaatit tai ”korkeimmalla kiitoksella hyväksytyt”, tai tieteellisiä kirjoituksia julkaisseet. –

Uusia tutkintoja voi suorittaa saadakseen ylennysoikeuteen paremmat lähtökohdat.

Tiedon määrää mittaavat tutkinnot ovat siten erilaisia suuntauksen mukaan. Julkisuus voi kuitenkin tietyissä tapauksissa tarvita vielä muitakin takuita kuin taidon. Huolimattomuuden tai erehdyksen vuoksi tai muulla tavoin tällaisissa tehtävissä tapahtuvia vahinkoja vastaan, kun käsitellään kruunun varoja, on määrätty takaus. Saadakseen tehtäviä, joiden hoitamiseen uskotaan rahoja tai muuta omaisuutta, on hakijan esitettävä takaus sellaista tehtävää koskevien määräysten mukaisesti. Vähintään kaksi luotettavaa takaajaa. – Kuvernööri valvoo, että nämä takaajat pysyvät jatkuvasti vakavaraisina.

Virkamiehet, – hallintoon kuuluvien henkilöiden oikeudellinen suhde valtioon. – Tapana on jakaa nimittämistavan mukaan kahteen luokkaan. – 1) Virkamiehet sanan suppeammassa merkityksessä. Ruotsin hallitusmuodon mukaan kaikki ne, joilla on kuninkaan valtakirja tai joilla on yhtä arvokas virka kuin tällaisille virkamiesasemille on laissa asetettu. 2) Julkisen tehtävän haltijaa, jonka on nimittänyt joku toinen arvovaltainen taho kuin kuningas, nimitetään viranhaltijoiksi korkeammissa, virkailijoiksi alemmissa tehtävissä.

Nämä nimitykset ovat yhä olemassa. Mutta erittäin harvoilla virkamiehillä on keisarin antama valtakirja. Virkamiehiksi on kuitenkin nimitettävä niitä, jotka Hänen Majesteettinsa on nimittänyt, vaikkakin valtakirja on Keisarilliselta Senaatilta, kuten myös niitä, jotka Keisarillinen Senaatti nimittää Hänen Majesteettinsa antaman tehtävän mukaisesti.

Se vuoksi erilaisuutta tehtävänimikkeissä tai toiminnassa, 1. luokan virka – 2. luokan viranhoito. Yhteinen nimitys työtehtäville on myös valtionvirka.

Toisenlainen luokittelu a) siviili- b) sotilas- c) kirkollinen virka. Ei mitään lain määräämää eroa: a) ne, jotka eivät kuulu luokkaan b) tai c), vaikkakin tämä on vain negatiivinen määritelmä. b) armeijaan ja laivastoon palkatut henkilöt, joiden on osallistuttava taisteluihin. Papit, lääkärit, tarkastajat nimitetään useimmiten armeijan siviilivirkamiehiksi, c) muihin papiston etuoikeuksiin kuuluvat.

Ei ole yleistä lakia, joka ilmoittaisi yleiset perusteet ylenemiseen valtion palveluksessa, – ei myöskään yleisiä sääntöjä, miten silloin menetellään. On olemassa koko joukko sääntöjä, joita on levitetty erilaisin säädöksin koskemaan eri virastoja, ja joita on osittain jo aikaisemmin käsiteltykin. – On jossain määrin vaikeaa yhdistellä siitä mitään kokonaisuutta. On ollut olemassa yleinen laki siviili- ja sotilasviroissa olevien ylentämisestä – ja on myös kirkkolaki, jossa on säädökset osaan kirkollisia virkoja. Kuninkaan asetus vuodelta 1756 perustuu säätyjen saman vuoden valtiopäivillä antamaan nk. virkamietintöön. Mutta kun hetki löi, niin se lakkautettiin kuninkaan asetuksella 12. marraskuuta 1766 ”lakien täytäntöönpanosta” ”kaikessa mitä ei perustuslain kautta ole säädetty eikä tässä säädöksessä ole nimenomaan määrätty”. Tämä vuoden 1766 säädös julistettiin taas pätemättömäksi 30. heinäkuuta 1776 päivätyllä kuninkaankaarella siitä syystä, että ”vuoden 1772 hallitusmuoto oli kuolettanut ja kumonnut kaikki muut aikaisemmin vuodesta 1680 lähtien julkaistut lait, jotka valtakunnan hallituksen toimesta, nimissä ja perustuslain ominaisuudessa oli sitä varten säädetty.” Sen vuoksi ei mitenkään voitu saattaa taas voimaan vuoden 1756 lakia, koska samat syyt olivat sitä vastaan. Emme pysty sen vuoksi hyväksymään mitään vapaudenajalta peräisin olevaa säädöstä, joka olisi ristiriidassa voimassa olevien nykyisten perustuslakien kanssa. – Tämä ei ole kuitenkaan estänyt, että osaa näistä säädöksistä on käytännössä sovellettu.

Perustuslaissa meillä on tämä yleinen hallitusmuodon § 10 kyvykkyydestä ja ansioista sekä Yhdistys ja Vakuuskirjan § 4 kyvykkyydestä, ansioista, kokemuksesta ja koetellusta kansalaishyveestä ainoana ja oikeana perusteena kaikkien valtion virkamiesten ja viranhaltijoiden ylentämiseen, korkeampiin ja alempiin syntyperästä tai erityisestä säädystä riippumatta. (Valtakunnan korkein ja tärkein virka, ja kuten kuninkaan hovissa, sen täyttää Ritarikunta ja Aatelisto yksin, mutta muuten täytetään [...]oläslig/saknad text)