4.11.1878 Finlands statsrätt
Finsk text
Suomen valtio-oikeus
Syyslukukausi 1878
27. luento 4. marraskuuta
Suomen valtio-oikeus. 2. osa
4. luku. Säädyt
Ritarikunta ja Aatelisto
Ritarihuonejärjestys 6. kesäkuuta 1626, ensimmäinen, – siinä ovat seuraavat säädökset tärkeimpiä: § 9. Jokainen aatelismies, joka on syntynyt ruotsalaisesta tai suomalaisesta isästä ja äidistä tai pelkästään ruotsalaisesta ja suomalaisesta isästä, vaikka äiti onkin vierasmaalainen, on ruotsalainen aatelismies ja nauttii Ruotsin miehuusoikeutta ja etuoikeutta, oli hän sitten syntynyt valtakunnassa tai sen ulkopuolella. – Syntyperä on siten ratkaiseva, – ratsupalvelus lakkasi olemasta este aatelisten oikeuksille. – Syntyperä, luonnollisesti aviollinen. – Kuninkaalla oikeus aateloida ja myöntää kansalaisuus.
Organisaatio valtiopäiviä varten: § 7. Kolme luokkaa: 1. luokassa kreivit ja vapaaherrat, 2. luokassa valtioneuvosten jälkeläiset, 3. luokassa kaikki muut. Herrat, ritarit ja tavalliset ruotsalaiset luokat. § 13. Kaikkien täysi-ikäisten aatelismiesten Ruotsista ja Suomesta tulisi kokoontua valtiopäiville tai osoittaa laillinen syy poissaololle. § 15. Jokaisella suvulla on, oli heidän manttaalinsa vahva tai heikko, yksi ääni omassa luokassaan. Suvulla on siis puheoikeus; mutta jokaisen suvun tulisi käyttää tätä puheoikeutta sen henkilön kautta, jonka he ovat siihen valinneet, muut hänen takanaan kuunnelkoot ja vaietkoot. – Sen vuoksi vaali. Aatelisto oli 1500-luvulla pyytänyt monta kertaa saada maakunnittain valitsemansa edustaja valtiopäiville, mutta tämä pyyntö on torjuttu. Samoin torjuttiin ehdotus, ettei kaikkien tarvitse tulla vuoden 1626 jälkeen. Mutta käytänteeksi jäi kuitenkin, että vain yksi jokaisesta suvusta. Äänestys luokittain.
Luokkajako poistettiin 1719.tillagt i marginalen
Myöhemmin tuli seuraava muutos: Valtiopäiväjärjestys 17. lokakuuta 1723. § 7.
”Ritarikunnasta ja Aatelistosta tulee paikalle yksi suvustaan, ja hän tulee saamaan perheen paikan ja äänioikeuden, mutta ellei kukaan perheestä tule paikalle, on vapaus valita toisesta suvusta valtuutettu, joka itse ei puhu sukunsa nimissä.”
Mutta ei säädetty, miten valinnan tulisi tapahtua. Käytännön seuraus sen vuoksi oli, ettei valittu, vaan päämies tuli itse paikalle, mikäli hän oli täysi-ikäinen. Tästä tuli laki Ritarihuonejärjestyksen myötä 12. elokuuta 1762: päämies oli ensisijaisesti oikeutettu, mutta ei velvollinen. Ellei hän tullut, voi paikan ottaa toinen suvun mies, usein vanhempi. – Vuonna 1772 tämä kumottiin §:ssä 39 siten, että kaikki vuoden 1680 jälkeen etuoikeuksitta olevat poistettiin ja hylättiin. Vuoden 1778 valtiopäivillä julistettiin vuoden 1626 Ritarihuonejärjestys fundamentaaliseksi laiksi, mutta säilyi muuten muuttumattomana, kunnes siihen tehtiin lisäys vuoden 1762 Ritarihuonejärjestykseen. Mutta luokkajako säilyi. Sen soveltaminen oli kuitenkin vaikeutunut, sillä vuonna 1772 oli vain 16 sukua kakkosluokasta jäljellä. 300 vanhinta siirrettiin siihen. Lisäksi sinne tuli siirtää kaikki ne svealaisen luokan miehet, jotka nimitettiin Miekkaritarikunnan tai Pohjantähden ritarikunnan komentajiksi, samoin kuin heidän jälkeläisensä. – Tämä siis oli tilanne vuonna 1809. Silloin aatelisto teki vielä lisäyksiä vuoden 1626 Ritarihuonejärjestykseen, mutta vaikka ne olisivat oikeastaan olleet jo olemassa olevan käytännön vahvistamista, niitä ei vahvistettu. Vastaavaa järjestelyä anoi Suomen Ritarihuone, ja tämä hyväksyttiin Keisarin kuulutuksella 9. elokuuta 1816 – siinä säädettiin esittäytymisestä, että oli ilmoittauduttava kahden vuoden kuluessa 1. heinäkuuta alkaen eli viimeistään 1. heinäkuuta 1818 mennessä, samoin vastedes oli ilmoittauduttava kahden vuoden kuluessa ylentämisestä tai kansalaisuuden saamisesta. –
Ritarihuonejärjestys, päivätty 21. huhtikuuta 1869, on nyt voimassa oleva. Ei mitään yleismääritelmää siitä, kuka on aatelismies. Mutta se perintöoikeus, jota muokattiin 1626, sanoo sen kyllä selvästi §:ssä 7. Siten edelleen syntyperä ratkaisee. – Yhtä selvästi siitä syystä, ettei aatelisuuden antamista elinajaksi ei ole viime aikoina enää tapahtunut. – Aviollinen syntyperä, – siviilioikeudellisten perusteiden mukaan.
Aatelisarvon voi saada myös toista tietä kuin perimällä: mikäli Hallitsija henkilön armollisesti aatelisarvolla palkitsee. Ritarihuonejärjestyksen § 2 viittaa tässä vain Hallitusmuodon §:ään 11.
”Hänen Majesteetillaan on yksin oikeus korottaa hyvin ansaittuun aatelissäätyyn ja arvoon ne, jotka ovat uskollisuudella, hyveillä, urheudella, tutkimalla ja kokemuksella palvelleet Hänen Majesteettiaan ja valtakuntaa erinomaisesti; – mutta koska Ruotsissa on suuri määrä aatelisia, niin Kuninkaallinen Majesteetti haluaa armollisuudessaan rajoittaa tämän määrän 150:een, joilta 150 uudelta suvulta Ritarikunta ja Aatelisto ei voi kieltää esittäytymistä. Samoin Ritarikunta ja Aatelisto ei voi kieltää esittäytymistä niiltä ritareilta, joille Hänen Kuninkaallinen Majesteettinsa on armollisesti halunnut antaa pääsyn kreivilliseen ja vapaaherralliseen säätyyn, ja jotka ovat sen suurilla ja erinomaisilla palveluksillaan hyvin ansainneet.”
Siis lukumäärän rajoitus. Oli tapahtunut myös vuonna 1720, jolloin sanottiin, että nyt toivottiin vain muutamia harvoja huomionarvoisia; 1762 ei ketään uutta, ennen kuin elävien sukujen määrä oli laskenut 800:aan.
1. heinäkuuta 1818 oli esittäytymään ilmoittautuneista 3 kreiviä, 22 vapaaherraa, 163 aatelista, jotka olivat kaikki kuuluneet Ruotsin Ritarihuoneeseen. Sen jälkeen vielä 6 aatelista ja 2 vapaaherraa, joista osa oli esittäytynyt Ruotsissa, osa aateloituja muttei esittäytyneitä. Siis 169 aatelista. Koska nykyinen lukumäärä on 253, on siis 84 vuoden 1809 jälkeen ylennettyjä, ja lisäksi joitakin kansalaisuuden saaneita ylemmässä luokassa. – Mutta miten voidaan tulkita oikein nämä 150? Koskeeko se vain yhden hallitsijan aikaa vai päteekö se aina vain hamaan tulevaisuuteen saakka? Edellisessä ei olisi mitään järkeä. Täytyy siis tarkoittaa, ettei vuoden 1772 jälkeen olisi enempää kuin 150. – Vuoden 1772 ja nyt vuoden 1809 jälkeen lienee kuitenkin 15 sukua korotettu. Siis vielä on 100 paikoillaan.
Kun ei ylennys riitä, lisäksi § 2.
Kansalaisuuden saaminen § 2.
Adoptio
Edustusjärjestys § 1, § 6. – Kuka äänestää §:ssä 7 ja 8.
Original (transkription)
|1|
H. T.Höstterminen 78
Finlands statsrätttillagt av utgivaren
H. T.Höstterminen 78
27de FöreläsnFöreläsningen
4 Novbr.november
Finl.Finlands statsrätt. 2 Afdeln.Avdelningen
4 kap.kapitlet Ständerna
Ridd. o. AdelnRidderskapet och adeln
R H O.Riddarhusordningen 6 Juni 1626, den första, – följande stadgdestadgande
de vigtigaste: § 9. Hvilken adelsman som är född
af svensk eller finsk fader och moder, eller af svensk
och finsk fader allena, fast modren är fremande, han
är svensk adelsman och njuter svensk mannarätt
och privilegium, hvad heller han födas inom riket eller
utom. – – Börden således afgörande, – rusttjensten
upphörde vara vilkor för adliga rättigheter. – Börd, na-
turligtvis äkta. – KngnKonungen rätt att adla och naturalisera.
Organisation å riksdag: § 7. 3 klasser: 1atillagt herrar –
riddarestruket klassen grefvar och friherrar, 2a de som afkomlingar
af riksråd, 3e alla öfriga. herre, riddare och svenne klasserna.
§ 13 alla myndiga adelsmän fr.från Sverige och Finland
borde infinna sig vid riksdag, eller visa laga förfall.
§ 15. hvarje familj, har vare sig af mantal stark
eller svag, en stämma i sin klass. Ätten således
talan; men hvarje ätt skulle föra denna talan
genom en bland sig utsedd, de öfriga bakom, höra
och tiga. – Således val. Adeln hade under
16e seklet flera gånger anhållit att få representeras
landskapsvis g.genom valda ombud, men detta afslagits.
Likaså afslogs, att icke behöfva infinna sig alla efter 1626.
Men praxis blef dock att blott en af hvar ätt.
Restruket Omröstning klassvis.
1719 upphäfdes
klassindelningen.tillagt i marginalen
Efteråt följande förändring: Riksdgs ordnRiksdagsordningen
17 Oktoktober 1723. § 7. ”Utaf R. o A.Ridderskapet och adeln innfinna sig en
af hans ätt, som familiens säte och stämma hafva
skall; kan ej ngnnågon af familien sig infinna, hafva
frihet att välja af annan familie fullmäktig, som
sjelf ej stämma för sin familia förer.” – Men det
stadgades ej huru valet skulle ske. DförDärför praktiska
följden att icke valdes, utan hufvudmannen infann
sig, ifall myndig. Detta blef lag genom R h O.Riddarhusordningen 12 Aug.augusti
1762.: hufvudman främst berättigad, men ej skyldig.
Kom han ej kunde andra ättemän, ofta äldre. – 1772 detta
upphäfvdes g.genom § 39 att alla efter 1680 utan privilegier
afskaffade och förkastade. Vid 1778 års Riksdag för-
|2|
klarades 1626 års R H ORiddarhusordning för fundamentallag, men
dertill oföränderlig medsvårtytt tillägg ensvårtytt 1762 års R. H. O.Riddarhusordning
Men klassindelningen qvarstod. Denna hade dock försvårats i tillämpning ty 1772 fanns blott 16 ätter qvar. 300 äldsta uppflyttades dit. Dessutom skulle dit alla de somtillagt hastruket af svenneklass, hvilka utnämndes till kommendörer af svärds eller nordstjerneorden
och deras efterkomdn.efterkommandentillagt – Så var nu
fhållandetförhållandet 1809. Då antog Adeln ytterligare tillägg
till 1626 års R H. O.Riddarhusordning, men ehuru egentligen vore ett
bekräfande af praxis, blefvo de ej promulgerad.
Tillika begärdes inrättande af finskt riddarhus och
detta bifölls g.genom K. K.Kejserlig kungörelse 9 Augaugusti 1816 – der stadgades
om introduktion, att inom 2 år fr.från 1 juli sål.således 1 Juli
1818 sig anmäle, – och äfven inom 2 år fr.från upphöjelse
eller naturalisation framdeles. –
Riddh. o.Riddarhusordningen 21 April 1869. nu gällande.
Icke ngnnågon allmän definition om hvem adelsman.
Men [...]oläslig/saknad text den ärftliga rätten, som 1626 omförmäla, dock
tydlig af § 7. Således fortf.fortfarande börd. – äfven tydligt
deraf att icke noblisering på lifstid nyaresvårtytt förekommit.
– Äkta börd, – enligt civilrättsliga grunder.
Adelskap dock äfven på annan väg, än arf: genom
att regenten med adl.adlig värdighet benåda. 2 § R H O.Riddarhusordningen
åberopa härvid blott 11 § R F.Regeringsformen ”K. M.Kunglig Majestät eger allena
upphöja till adligt stånd och värde de, som genom
trohet, dygd, tapperhet, studie och erfarenhet
sig af K. M.Kunglig Majestät och riket välförtjent gjort; – men
som i Sverige stor myckenhet af adel; så lärer
K. Mt.Kunglig Majestät vara så nådig och inskränka detta antal
till 150, hvilka 150 nya ätter R. o A.Ridderskapet och adeln ej kunna vägra
introduktion. Likaledes kan ej R. o A.Ridderskapet och adeln vägra
introdution för de Riddermän hvilka K. M.Kunglig Majestät med
grefligt och friherrelfriherrligt stånd benåda vill och sig dertill
gjort välförtjente g.genom store och besynnerlige förtjenster.”
Nu stadgander i 2 § R. h. O.struket
Alltså en begränsning till antalet. Hade förekommit
äfven 1720 då man uttalte att nu hoppades blott några
få märklige; 1762 ingen ny, innan antalet lefvande
ätter nedgått till 800.
Kom 1 Juli 1818 till introduktion sig anmält 3 grefliga,
22 friherrliga, 163 adliga, som alla hade tillhört
|3|
svenska riddarhuset. Derefter ännu 6 adliga, 2 friherreligatillagt som dels
varit i Sverige introducerad, dels flerastruket adlade men
ej introducerade. S.Summa 169 adliga. Då nuvarande
antalet är 253, ha således 84 blifvit efter 1809
upphöjda, förutom några naturalinrnaturalisationer i högre
klass. – Men huru rätt tolka dessa 150?
Gäller det blott 1 regent eller för all framtid?
Det förra skulle ej kunna ha ngnnågon mening. Måste
vara så att efter 1772 icke mer än 150. – Efter
1772 nu från 1809 torde dock 15 af ätterna blifvit
upphöjda. Alltså ännusvårtytt 100 undangjordsvårtytt.
Icke nog med upphöjelse dessutomsvårtytt § 2.
Naturalisation § 2.
Adoption.
Representationsordn.Representationsordning § 1. § 6. – Hvem
rösta i § 7. – och 8.
Finlands statsrätttillagt av utgivaren
H. T.Höstterminen 78
27de FöreläsnFöreläsningen
4 Novbr.november
Finl.Finlands statsrätt. 2 Afdeln.Avdelningen
4 kap.kapitlet Ständerna
Ridd. o. AdelnRidderskapet och adeln
R H O.Riddarhusordningen 6 Juni 1626, den första, – följande stadgdestadgande de vigtigaste: § 9. Hvilken adelsman som är född af svensk eller finsk fader och moder, eller af svensk och finsk fader allena, fast modren är fremande, han är svensk adelsman och njuter svensk mannarätt och privilegium, hvad heller han födas inom riket eller utom. – – Börden således afgörande, – rusttjensten upphörde vara vilkor för adliga rättigheter. – Börd, naturligtvis äkta. – KngnKonungen rätt att adla och naturalisera.
Organisation å riksdag: § 7. 3 klasser: 1a klassen grefvar och friherrar, 2a de som afkomlingar af riksråd, 3e alla öfriga. Horiginal: herre, riddare och svenne klasserna. § 13 alla myndiga adelsmän fr.från Sverige och Finland borde infinna sig vid riksdag, eller visa laga förfall. § 15. hvarje familj, har vare sig af mantal stark eller svag, en stämma i sin klass. Ätten således talan; men hvarje ätt skulle föra denna talan genom en bland sig utsedd, de öfriga bakom, höra och tiga. – Således val. Adeln hade under 16e seklet flera gånger anhållit att få representeras landskapsvis g.genom valda ombud, men detta afslagits. Likaså afslogs, att icke behöfva infinna sig alla efter 1626. Men praxis blef dock att blott en af hvar ätt. Omröstning klassvis.
1719 upphäfdes klassindelningen.tillagt i marginalen
Efteråt följande förändring: Riksdgs ordnRiksdagsordningen 17 Oktoktober 1723. § 7. ”Utaf R. o A.Ridderskapet och adeln innfinna sig en af hans ätt, som familiens säte och stämma hafva skall; kan ej ngnnågon af familien sig infinna, hafva frihet att välja af annan familie fullmäktig, som sjelf ej stämma för sin familia förer.” – Men det stadgades ej huru valet skulle ske. DförDärför praktiska följden att icke valdes, utan hufvudmannen infann sig, ifall myndig. Detta blef lag genom R h O.Riddarhusordningen 12 Aug.augusti 1762.: hufvudman främst berättigad, men ej skyldig. Kom han ej kunde andra ättemän, ofta äldre. – 1772 detta upphäfvdes g.genom § 39 att alla efter 1680 utan privilegier afskaffade och förkastade. Vid 1778 års Riksdag för|2|klarades 1626 års R H ORiddarhusordning för fundamentallag, men dertill oföränderlig medsvårtytt tillägg ensvårtytt 1762 års R. H. O.Riddarhusordning Men klassindelningen qvarstod. Denna hade dock försvårats i tillämpning ty 1772 fanns blott 16 ätter av andra klassentillagt av utgivaren qvar. 300 äldsta uppflyttades dit. Dessutom skulle dit alla de af svenneklass, hvilka utnämndes till kommendörer af svärds eller nordstjerneorden och deras efterkomdn.efterkommanden – Så var nu fhållandetförhållandet 1809. Då antog Adeln ytterligare tillägg till 1626 års R H. O.Riddarhusordning, men ehuru egentligen vore ett bekräfande af praxis, blefvo de ej promulgerad. Tillika begärdes inrättande af finskt riddarhus och detta bifölls g.genom K. K.Kejserlig kungörelse 9 Augaugusti 1816 – der stadgades om introduktion, att inom 2 år fr.från 1 juli sål.således 1 Juli 1818 sig anmäle, – och äfven inom 2 år fr.från upphöjelse eller naturalisation framdeles. –
Riddh. o.Riddarhusordningen 21 April 1869⊠original:. nu gällande. Icke ngnnågon allmän definition om hvem adelsman. Men den ärftliga rätten, som 1626 omförmäla, dock tydlig af § 7. Således fortf.fortfarande börd. – Äoriginal: äfven tydligt deraf att icke nobitillagt av utgivarenlisering på lifstid nyaresvårtytt förekommit. – Äkta börd, – enligt civilrättsliga grunder.
Adelskap dock äfven på annan väg, än arf: genom att regenten med adl.adlig värdighet benåda. 2 § R H O.Riddarhusordningen åberopa härvid blott 11 § R F.Regeringsformen ”K. M.Kunglig Majestät eger allena upphöja till adligt stånd och värde de, som genom trohet, dygd, tapperhet, studie och erfarenhet sig af K. M.Kunglig Majestät och riket välförtjent gjort; – men som i Sverige stor myckenhet af adel; så lärer K. Mt.Kunglig Majestät vara så nådig och inskränka detta antal till 150, hvilka 150 nya ätter R. o A.Ridderskapet och adeln ej kunna vägra introduktion. Likaledes kan ej R. o A.Ridderskapet och adeln vägra introdution för de Riddermän hvilka K. M.Kunglig Majestät med grefligt och friherrelfriherrligt stånd benåda vill och sig dertill gjort välförtjente g.genom store och besynnerlige förtjenster.”
Alltså en begränsning till antalet. Hade förekommit äfven 1720 då man uttalte att nu hoppades blott några få märklige; 1762 ingen ny, innan antalet lefvande ätter nedgått till 800.
Kom 1 Juli 1818 till introduktion sig anmält 3 grefliga, 22 friherrliga, 163 adliga, som alla hade tillhört|3| svenska riddarhuset. Derefter ännu 6 adliga, 2 friherreliga som dels varit i Sverige introducerad, dels adlade men ej introducerade. S.Summa 169 adliga. Då nuvarande antalet är 253, ha således 84 blifvit efter 1809 upphöjda, förutom några naturalinrnaturalisationer i högre klass. – Men huru rätt tolka dessa 150? Gäller det blott 1 regent eller för all framtid? Det förra skulle ej kunna ha ngnnågon mening. Måste vara så att efter 1772 icke mer än 150. – Efter 1772 nu från 1809 torde dock 15 af ätterna blifvit upphöjda. Alltså ännusvårtytt 100 undangjordsvårtytt.
Icke nog med upphöjelse dessutomsvårtytt § 2.
Naturalisation § 2.
Adoption.
Representationsordn.Representationsordning § 1. § 6. – Hvem rösta i § 7. – och 8.